Tänään järjestellessäni hattuhyllyä, missä on kaikki kypärät, hatut, pipot, huivit, hanskat ja hiuslaitteet, niin huomasin, että siellä on viisi hanskaa ilman paria. Harmi, että yksi niistä, eräs joulu isältäni saadun ihanan siililapasen toinen pari on hävinnyt. Ja suurempi harmi on se, että tiedän, ettei se ole täällä asunnossa hävinnyt. Enkä usko niiden toistenkaan löytyvän täältä asunnosta. Pesukone voi syödä sukkia, mutta mikä syö käsineitä?
Suihkussa käyty ja juuri hain pyykit alhaalta pyykkituvasta. Olo on oikein freesi, kun pakotin itseni sitä ennen päiväunillekin. Tuntui vain siltä, että haluan hetken nukkua.
Tällä viikolla on pariin otteeseen tullut nukuttua vähän enemmän, arkipäivien keskellä kahdeksan ja yhdeksän tuntia. Hetken saattanut illalla pelailla ihanaa lego-peliä pleikkarilla, sammuttanut tv:n ja nukahtanut juuri siihen asentoon, joka tuntui unettavalta, molempina kertoina noin kymmenen aikaan.
En laskenut, kuinka kauan viime yönä nukuin, heräsin kesken ja yritin saada uudestaan unta ja vihdoin erittäin erikoisessa asennossa sitä sainkin. Ja olen oppinut nukkumaan mahallanikin. En koskaan luullut sitä mahdolliseksi, mutta ilmeisesti se on mahdollista. Suurimman osan elämää olen nukkunut selälläni, toisinaan sivuille kääntyillen. Edes unissani en ole koskaan kääntynyt mahalleni. Sen yhden ainoan kerran, kun niin kävi, heräsin molemmat kädet puutuneina. Eipä sen enempää nukkumisasennoista tahi niiden analysoimisesta.
Sunnuntain salipäivä, ensimmäinen proteiinijauhepäivä ja auringonlasku ennen salia
Sunnuntaina kokkailin riisinuudelia, kanasuikaleita kermakastikkeessa ja kruunuvihanneksia. Oli kiva pitkästä aikaa tehdä ruokaa.
Tämä maisemakuva on tiistailta. Pakkanen puri sinä päivänä poskia. Ja sen takia taivas on pilvetön.
Porkkanoita ja kurkkua dipattuna. Heitin loput dipistä pois saatuani tuhottua pari porkkanaa ja koko kurkun. Seuraavana päivänä napostelin loput porkkanat paljaaltaan.
Unen lisääntymiseen on ehkä liittynyt sokerittomuuteni ja se että juo enää vain aamukahvin jos sitäkään. Tänään on seitsemäs sokeriton päivä eli jo viikko takana ja ties kuinka monta päivää edessä. Eilen otin kohteliaisuudesta vieraillessa ystävän luona pari suklaakonvehtia. En niitä laskenut. Vaikka söin eilen pari pientä suklaakonvehtia, niin tänään ei ole kertaakaan tehnyt mieli makeaa. Tällä hetkellä olo on hyvin normaali.
Piti välillä ripustaa pyykit ja laittaa lakanat sänkyyn. Uudet vuodevaatteet tai siis pestyt ja välillä erilaiset ovat niin ihanat. Rapeat, pyykätyn jäljiltä vähän ryppyiset. Käytössä pehmenee.
Tosin aamulla ihmettelin tuota suolen toimintaa ja mietin, mikä tekee heti sokerittomuuden aloitettua kakasta niin kovaa. Kyselin ystävältäni, johtuisiko se tästä uudesta sokerittomuudestani, maidon lisääntyneestä käytöstä tai kenties proteiinijauheesta, jota en ole ennen käyttänyt säännöllisesti. Kaveri kysyi kuidun saannista ja koska leipää ei juuri tee mieli ja syön salaattini lähinnä töissä, niin pitäisi varmaankin ostaa jälkiuuniruisleipää, joka ei sisällä vehnää. Voihan sitä leipää joskus mussuttaa, vaikka jääkin hampaan koloon. Ja leipä on toisinaan ihan hyvää, paljaaltaan, vain margariini siinä päällä.
Kolmantena sokerittomana päivänä alkoi naamani kukkimaan. Mietin, johtuuko se uudesta proteiinilisästä, kenties maidosta vai työntääkö keho vain kaiken kuona-aineen ihohuokosten kautta pois. Taitaa olla viimeinen ja hyväksyn sen tiedon takia hetkellisen huonon ihon kunnon. En halua käyttää meikkiä ihollani, koska silloin kaikki epäpuhtaudet vasta pomppaavatkin esiin, eikä iho saa hengittää ja siihen syntyy uusia epäpuhtauksia. Varmuuden vuoksi vähennän myös maidon käyttöä proteiinijuoman kanssa ja teen maito-vesisekoitukseen miksauksen sheikkerissä. Käytän siis Leaderin proteiinijauhetta, josta kerroin viime postauksessa.
Pohdin sitäkin, olisiko naaman iho vain kaivannut tiettyä kosteusvoidetta, kun käytin pari päivää Dermosilin Hydrogeeliä, jonka pitäisi olla rasvaton ja tehokkaasti kosteuttava geeli ja soveltuvan herkälle, kuivalle, sekaiholle ja rasvaiselle iholle. Eipä sovellu omalle sekaiholleni, joten otin takaisin Oriflamen essentials Multi-Purpose Cream (Multi-vitamin complex & watermelon) - kasvovoiteen, jota ihoni tuntui kaipaavan. Pitää olla siis jonkin verran rasvaisuutta kosteusvoiteessa, muttei liiaksi. Harmi kyllä Oriflamelta kysyttyäni, kun en löytänyt tätä tuotetta sivustolta, niin tämä on kausituote, ilmeisesti kesäisin myytävä ja aivan ihanan tuoksuinen, joten toivon tosiaan, että tämä tulee uudestaan kesällä myyntiin, niin ostan varmuuden vuoksi kaksi purkkia, ettei loppuisi kesken ennen seuraavaa kesää. Nyt pitää yrittää löytää korvaava tuote, joka ei tuoksu yhtä ihanalta.
Keskiviikko varmasti tunnetaan koko maassa päivänä, jolloin talvi tuli vähäksi aikaa pysyäkseenkin. Lunta satoi monta tuntia ja odotettiin kovasti, että päästiin ulos katselemaan lunta. Tosi paljon satoi sinä päivänä ja taisi sataa kahtena päivänä sen jälkeenkin. Kengät vaihdoinkin pitkävartisempiin, ettei sukat ja lahkeet kastu hangessa hyppiessä.
Eilen töiden jälkeen matkustin Tapanilaan tapaamaan siellä asuvaa ystävääni ja hänen perhettään. Höpistiin muutama tunti ja tilasin sinne pizzan pizzeriasta, josta olimme viime kerrallakin tilanneet aivan ihanan suussasulavat pizzat, mutta tällä kertaa teki mieli pannupizzaa, jota olen ehkä pari kertaa parissa paikassa ennen elämässäni maistanut, mutta toisesta ravintolasta ne jostain syystä lopetettiin.
Tämä pannupizza ei kyllä vastannut ollenkaan odotuksia ja oli tullessaan tosi kuuma. Toki siinä oli kaikki täytteet, mitkä toivoinkin, mutta kokemukseni pannupizzasta on ollut toisenlainen. Lisäksi siitä puuttui täysin tomaattikastike, jonka luulin sisältyvän normaalisti pizzoihin, mutta ilmeisesti se olisi pitänyt erikseen tilata. Tietääpähän ensi kerralla kysyä. No pizza oli niin täyteläinen, paksu ja iso, että silloin aloittaessani ajattelin syöväni sitä kolme päivää ja ihan oikeassa olin. Neljäsosa pizzasta odottaa huomista. Tänään söin puolet siitä kahdessa osassa. Voisi kyllä ostaa sitä jälkiuuniruisleipää. Nyt tuli nälkä.
Tämän päivän aamupala. Maitoon ja veteen tehty Elovena-kaurapuuro voisilmällä sekä munalatte. Vedenjuonti on tänään sujunut kyllä tosi superisti ja helposti. Olo on kivan nesteytetty.
Pesin tänään vielä pari vaatetta, jotka aion viedä kierrätykseen. Saapa pussit nurkista pyörimästä.
Tänään oli kyllä aivan ihanaa käydä salilla. Kävin pitkästä aikaa Käpylän Fitness24sevenillä, kun halusin haastaa itseni porraslaitteella, joka löytyy sieltä. Tosi nopeasti hengästyi ja piti pitää taukoakin 500 askeleen jälkeen, kun jatkoi vielä neljälläsadalla askeleella. Oli jännä huomata, että syke nousi lähes 150:een, mutta kaveri neuvoi jotain, että kannattaa välillä nostaa syke jopa 160-165:een ja palauttaa se takaisin alemmas. Mitä jos se ei nousekaan niin ylös, miten sen sitten sinne saisi?
Oli kyllä paljon raskaampaa kuin esimerkiksi juokseminen. Yskityttikin sen jälkeen muutaman kerran, mutta luulen sen johtuvan siitä, että siellä on kylmempi kuin missään salilla, missä olen koskaan käynyt. Saattaa johtua sen suuruudesta tai ilmastoinnista. No jos aion alkaa käydä siellä useamminkin, niin sitä varten pitäisi varmaankin hankkia pitkähihainen treenipaita, which is totally ok for me. On aina tehnyt mieli Under armourin pitkähihaista mustaa treenipaitaa, vaikka se onkin vähän hintavampi. Jospa samanlaista tehtäisiin naisillekin, en ole varma, onko naisille sellaista.
Jonkin ajan kuluttua, kun kävin vapaalle alueelle tekemään loppuja liikesarjoja, iski sellainen tosi ihana hyvänolon tunne, "kiksit", siitä porraslaitteessa olemisesta, hengästymisestä ja sykkeen nousemisesta normaalia korkeammalle. Oh yeah, I liked it!
Kuvassa olevaa tasapainolautaa olen ennenkin käyttänyt, mutta nyt kokeilin tehdä siinä kyykkyjä ja se oli tosi hauskaa, kun jalat ilmeisesti vähän tärisivät alas mennessä, mutta se ei tuntunut jaloissa, kun se lauta vain keikkui puolelta toiselle. Mitä enemmän kyykkyjä teki niin sitä vähemmän tärisytti.
Salinaama ja matkanaama. Hauska kun otsatukan heittää toiselle puolelle, niin on ihan erilainen look.
Salilta lähtiessä maisema oli tämän näköinen. Siinä kohtaa toivoin lentotaitoa, että olisin päässyt yli aidan korkeudelle kuvaamaan kaunista taivasta.
Tiistaina tuli aamubussissa mieleen tällainen runo:
Ihanaa aamua
Kirpeä pakkasilma poskilla
Aikaisin herätty
Ennen auringonnousua
Korttia lukijalle
Portaita ylös alas joka suuntaan
Kiirettä bussiin
Hymyilyttäviä asioita
Ei matkalta koskaan puutu
Pakkasilma venyttää suunpieliä
Lumi sataa kuin keväinen pöly
Kahvi on juotu
Istun matkalla töihin
Aamu vasta alkaa
Kohta
Ja myöhemmin vielä toinen:
Do you know what makes you happy?
All the little and bigger things?
All those acts and moments
when you can be yourself?
Happiness can be created
with small steps
Never with big leaps
But sometimes happiness surprises you
And you can notice that
happiness grows inside you
It's been there from beginning
Ihanaa sunnuntaita ja nautitaan lumesta, auringosta, hyvästä olosta, ystävistä.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti