Ihmiset kulkevat
Puolinukuksissa
töistä kotiin
Horroksessa kassajonoissa
Ummistavat silmänsä
Iltaisin heräävät
Kun olisi aika nukkua
Maanantaina mieleen tullut runo, kun töiden ja salin jälkeen kävin kaupassa. Kun oli tottunut kahden viikon ajan heräämään ja menemään nukkumaan milloin lystäsi, niin arjen vuorokausirytmin hakemiseen menee aikaa. Saatoin nukkua ehkä viisi vai kuusi tuntia maanantaita edeltävänä yönä, mutta maanantaista jo kerroinkin. Silti vaikka tämä viikko on ollut väsynyt, niin se on mennyt hurjan nopeasti taas. Ja tuntuu, että tällä viikolla olen hymyillyt enemmän kuin kahtena edeltävänä viikkona yhteensä. En edes aina huomaa hymyileväni, kunnes huomaan poskilihasten sattuvan.
Yhdessä kirjastossa ei ollut tätä lehteä ja Fitiäkään eivät olleet vaihtaneet, vaikka uusi numero oli tullut viikko sitten. Ostinpa sitten sen kotiin luettavaksi. En kyllä ole saanut vieläkään luettua sitä, kun ei ole ollut aikaa, mutta kyllä sitten joku päivä ehtii.
Viikon luontokuvat. Töihin palatessa aamulla vähän ennen perillä oloa saattaa napsaista kuvan tai kaksi ennen kuin menee työpaikalle. Luonto on mielettömän kaunis ja taivas ei koskaan samanlainen.
Löysin pari reseptivihkosta. Saa jälleen leikellä reseptejä ja kuvia leikekirjaan. Kiva pieni harrastus. Ostin kaupasta Cheerios granola - juttua, enkä kyllä osta toiste. Ei kummoista ja tarttuu hampaisiin. Kaurapuuro on parasta.
Tällä viikolla töissä yksi (ja moni muukin) sanoi niin ihanasti. Vielä se puheen lämpö, läheisyys ja äänen väri; siinä on jotain niin erityistä. Ihmiset pystyvät välittämään niin paljon eri tunteita vain puhumalla ja vaihtelemalla puhetyyliä, äänen lämpöä ja painotuksia. Hänen sanansa jäivät loppupäiväksi kuitenkin mieleen pyörimään, vaikka se hetki olikin kolmen sekunnin mittainen. Kerroin hänelle sen ja kiitin seuraavana päivänä. Jos ei saa heti osoitettua, kuinka paljon jokin asia merkitsi niin aina voi kertoa jälkikäteen.
Yksikään kaunis sana ei ole ikinä tuhlattu. Jos on aihetta kauniisiin sanoihin - vaikka kehuisi toisen kenkiä - niin ei kannata pitää sitä vain omassa mielessään, ei sitä sieltä kukaan kuule. Kohteliaisuus on hyvin kaunis tapa, jota voi välittää ventovieraillekin ja pitääkin välittää. Ei tulisi ikinä mieleen olla ventovieraille (eikä tutuille) ilkeä ilman todella hyvää syytä.
Perjantaina kävin Stockmannin Espresso Housessa herkuttelemassa kanabagelilla ja kaakaolla. Vehnä ei enää häiritse kuin tietyissä muodoissa ja se riippuu niin paljon siitä, mitä kaikkea muuta on pistänyt suuhunsa samana päivänä. Nyt kun aineenvaihdunta toimii, niin vehnäkin pilkkoutuu helpommin.
Stockmanniin menin alunperin tuon Lumenen kasvoveden takia, kun minulta oli loppunut Lumenen toinen kasvovesi, Puhdas Daily Clearing treatment water for oily & combination skin, joka on ollut tosi hyvää, mutta Lumenen esittelijä katseli nassuani ja sanoi, etten välttämättä tarvitse sitä. Otin siis hänen suosituksestaan Lumenen Kirkas Radiance Boosting complexion water for normal & combination skin. Jos se ei tehoa yhtä hyvin kuin tuo toinen, niin selvästi tarvitsen tuota toista, vaikkei kasvojen iho näyttäisikään siltä. Jokaisen iho on niin erilainen ja vain koittamalla tietää, mitä se oikeasti tarvitsee ja haluaa. Lisäksi löysin Stockmannin Herkusta tai entisestä Herkusta, nythän se on S-ryhmän omistuksessa (so weird) Herkku-lehden, froosh-smoothien ja pari teetä. Olen ajatellut, että päivisin riittää se aamukahvi ja loppupäivän juon teetä. Ja tuollaista kreikkalaista jogurttia en nyt ainakaan kuukauteen osta.
Eiliset ostokset. Kerran kuussa käyn rauhassa ostoksilla ja hemmottelen itseäni, tällä kertaa tosi monipuolisessa K-Kampissa. Katselen, mitä kaikkea uutuuksia löytyy, intoilen niistä hetken, tutkiskelen kaupan valikoimaa ja ostan mitä mielin (ei kuitenkaan mitään suurta). Nytkin ostin pari legopeliä lähes yhden hinnalla GameStoresta Kampista, kun tällä viikolla aiemmin kokeilin PlayStation Storesta löytyviä lego-pelien demoja kaverin kanssa ja ne vaikuttivat niin kivoilta, että päätin ostaa kokonaiset pelit. En ole pitkään aikaan pelannut ja olen odottanut yhtä peliä jo ainakin puoli vuotta, mutta sitten innostuin näistä. Lego-pelit ovat osaltaan niin nostalgisia muistoja herättäviä, kun on lapsena leikkinyt veljen kanssa legoilla ja eniten nautti rakentamisesta ja vain niiden katselemisesta, pienten osien koskemisesta.
Mietinkin ääneen eilen ystävälleni, että seuraavalla kerralla äidin luona käydessä voisin varastosta kaivaa legopussin ja tuoda tänne tai pyytää, jos äitini tai isäni tulisi autolla Helsinkiin käymään ja toisi ne mukanaan, niin ei tarvitse murehtia, jos legopussi hajoaa matkalla. Olisipa teleportti, niin voisi tälläkin hetkellä olla koluamassa sitä varastoa, joka on ihan täynnä kaikkea vanhaa lelua, makuupussia, syöttötuolia, muovikuusta sun muuta.
Lego-pelit ovat visuaalisesti myös todella nautittavia eikä tarinassakaan ole paljon vikaa ja ne maailmat ovat huikean näköisiä. Visuaalisia karkkeja, kuten sanoisin ja aina kun lätkäisee jotain esinettä, niin siitä voi saada legotimantteja. Niin hauskoja!
Lisäksi ostin kahta eri hoitoainetta, kun ystävän kanssa juteltiin, miten ennen Urtekramin hoitoaine on ollut ihan hyvää, mutta parina viime pesuna jättänyt vähän tahmaisen ja likaisen tunteen, niin hän kertoi, että hän välillä vaihtelee kolmen hoitoaineen kesken, että mitä hiukset milloinkin tarvitsevat. Hiusten ja ihon hoito voi olla vaativaa, mutta kekseliäisyydellä ja kokeilemisella pärjää pitkälle. Toisaalta voi istua kampaajan penkkiin ja kysellä faktoja pöytään.
Ostin hetken mielijohteesta myös labellon vanilja-huulirasvan ja Palmolive naturals luxurious softness - dödön, koska se oli niin hyvän tuoksuinen.
Lisäksi maitohappobakteereja ja Leaderin suklaanmakuista hera-proteiinijauhetta, joka olkoon seuraavan kuukauden ajan se päivän herkku. Aina salin jälkeen maidon kanssa nauttisi tällaisen "kaakaojuoman".
Nyt en aio ostaa mitään ylimääräistä kuukauteen; vain ruokaa ja päivittäistykötarpeita, paitsi ehkä parit vitosen legginsit, kun nämä tykkäävät aina ratketa haaroista, etten käyttäisi koko kuuta urheiluhousuja. Usein rahaa kuluu kahvilaan, mutta jos kahvilaan tulee mentyä, niin en osta mitään erityiskahvijuomaa niin kuin yleensä teen, vaan tyydyn teehen tai hyvin väsyneenä hetkenä tavalliseen suodatinkahviin ja juon sen mustana tai maidon, en kerman, kanssa. Enkä osta mitään syötävää kahvilasta, joten kahvilaan ei kannata koskaan mennä nälkäisenä, ettei tule houkutuksia mihinkään suussasulavaan lämpimään mustikkapiirakkaan kermavaahdolla.
Joku on joskus kysynyt, että miksi ramppaan niin usein kahviloissa (tosi paljon vähentynyt!) että eikö kahvia saa kotonakin, mutta kun kyse ei ole siitä, ettei kahvia saisi kotona. Tottakai kahvia saa kotona! Enhän minä kahviloissa käy kahvin takia (paitsi joskus latten takia), vaan sen tunnelman ja fiiliksen takia. Ja sen, että saa katsella ihmisiä ja olla ihmisten keskellä, mutta silti rauhassa. Ottaa ystävän mukaan rupattelemaan.
Kaipaan ihmisten seuraa, vaikka on mukavaa olla välillä yksinkin. Eilenkin olin yhtä hymyä, kun sain tavata kolmea ystävääni. Aivan ihanaa! Ja töissä saa olla jatkuvasti sosiaalinen ja nautin siitä ihan täysillä. Joskus suuressa joukossa voi tulla ulkopuolinen olo, mutta silloin voi poistua paikalta. Ja kun ei tuhlaa rahaa kahviloihin, niin jää rahaa muuhunkin. On aika paljon, että kahvilareissuilla vain se pari ostosta huitelee kymmenen euron molemmilla puolilla.
Olen joskus ajatellut, että kun voittaisi lotossa, niin tottakai ostaisi ihanan asunnon, ehkä auton, hienoja vaatteita ja tavaroita, maksaisi kaikki laskut pois, mutta jos joka päivä saisi ostaa mitä haluaa, niin ei sitä kovin kauaa jaksaisi. Sen jälkeen, kun saisi kaikki kivat hienoudet ostettua, niin eläisi edelleen ihan tavallista elämää, matkustelisi vähän enemmän paikkoihin joista on vain unelmoinut, muttei antaisi rahan haitata eloa. En koskaan lopettaisi työtä, jota rakastan. Ja varmasti hyväntekeväisyyteen alkaisin osallistua enemmän. Enemmän tekemällä saa iloa aikaan. Omasta pussista antaisin myös muille.
 |
| kuva googlesta |
Jotkut varmaan aloittivat jo uudesta vuodesta keventämisen tälle vuodelle. Minunkin piti, oli jopa hyvä tyhjentynyt maha sitä varten, mutta sitten työpaikan kaapissa oli joulusta jääneitä suklaita, joita sitten tuli popsittua päivien mittaan ja ystäväkin tarjosi eilen Daim-kakkua, ihania raffaello-karkkeja ja suklaata, niin kyllähän niitä tuli siinä kahvipöydän ääressä äpösteltyä, kunnes tuli makearaja vastaan. Eilen tultuani toisen ystävän luota kävin erään ystävän kanssa salilla ja sanoin, että tällä viikolla olo tuntuu jotenkin raskaammalta ja möyheämmältä kuin viime viikolla, mutta paino ei ole heilahtanut siltikään.
Joulun jälkeen on pudonnut se kolme kiloa, mutta nyt aion asettaa itselleni haasteen, etten oikeasti syö kuukauteen mitään makeaa, lisättyä sokeria tai muutakaan sellaista ja katson, miten se sokerittomuus vaikuttaa kehoon, mieleen ja ihoon. Teen itsestäni koekaniinin. Minulle väitettiin ja tiedän sen itsekin, että olen houkutuksille hyvin altis, mutta nyt aion todistaa eniten juurikin itselleni, että pystyn siihen. Hyvinvoiva keho ja ihminen näkyy kaus ulospäin. Vahva ja kaunis, ei liian treenattu vartalo, on todella kaunis. Tavoitteena ei ole laihduttaa itseäni liiaksi, vaan sopivan timmiin kuntoon ja eniten siihen kuntoon, että on hyvä olla omassa kehossaan, aineenvaihdunta toimii ja iho kiittää ollen puhdas ja hehkuva. On jo erittäin hyvä vastustuskyky, mutta haluan olla supernainen. Eikö meistä naisista jokainen. Ja miehistä myös jotkut haluavat supermiehiä. Ilman lentokykyä kuitenkin.
Aion merkata joka päivä päiväkirjaani yleistä tunnetilaa siitä päivästä, koska sokerista poistuessa voi tulla vieroitusoireita ja käsitän, että johtuuko milloinenkin tila unenpuutteesta, liikunnanpuutteesta, sokerinpuutteesta, kahvinpuutteesta, vedenpuutteesta vai onko yleinen halipula tai oikeita murheita. Tai sitten on kaikki hyvin. Siihen tähdätään.
Kuun loputtua palkitsen itseni kylpylällä tai pyydän ystävää laittamaan naamion. Jotakin kivaa, kun on voittaja - olo. Kerron sitten 14.2. miltä tuntuu ja millainen on ollut ensimmäinen kuukausi hyvinvoinnin taivalta. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu.
Eilen aurinko ei paistanut taivaalla, mutta koko päivän mielessä ja hymy pysyi huulilla aamusta iltaan, vaikka aamulla olikin aika väsynyt. Oli sovittu meno, niin silloin oli mentävä. Kävin lähijunalla Keravalla moikkaamassa ystävää ja takaisin Helsinkiin tultua menin toisen ystävän kanssa saliin rehkimään. Oli niin kivaa! Sen jälkeen kävin kaupoilla ja iltasella, kun olin saanut siivottua, kolmas ystävä tuli käymään ja kokeilimme nuista peleistä toista, kunnes hänelle tuli väsy ja lähti kotiin nukkumaan. Mie pelasin kahteen asti, kun ovat niin kivaisaa pelata.
Nyt tuo aurinko meinaa tulla sälekaihtimien läpi sisään. Jospa lähtisikin ulos ja pitäisi kännykän taskusta ja vain nauttisi auringosta. Pitää kyllä alkaa ottamaan aurinkolasit töistä viikonlopuksi kotio tai ostaa uudet. Uusia sopivia on niin vaikea löytää ja nuo töissäkin olevat ovat vaihdokkaat, ennen kesälomaa vahingossa joku ottanut miun ja mie sitten otin ne, mitkä oli jätetty jäljelle.
Nauttikaa auringosta, läheisistä ja tästä päivästä.
Ihanaa sunnuntaita!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti