Ajatuksia syksystä

Sunnuntain munakahvilatte.

Oma kyhäelmä Lassista ja Leevistä.

Syksy on pitkän lämpimän suihkun jälkeinen tunne. Kesällä sitä ei oikeastaan nauti suihkusta, kunhan suorittaa pesun ja tulee pois, mutta nyt kun ilmat alkavat viilentyä huomasin oikein nauttivani suihkussa olemisesta ja laitoin sitä tavallista lämpimämmälle, kun kesällä saattaa joskus olla aika viileitäkin suihkut. Kotikin houkuttaa enemmän. On ihanaa jotenkin, että ilmat viilenevät, ainahan voi pukeutua lämpimästi. Ja sitten kuitenkin tietää pääsevänsä sisälle lämpimään.

Syksyssä on oma tuoksunsa. Saatoin täälläkin mainita, kun kerran vielä kesäaikaan haistoin alkusyksyn tuulahduksen tuoksun. Se on aika vieno se tuoksu, mutta kun sen haistaa, niin se herättää aivoissa muistoja, se tuoksu tuo mieleen tien, jota vierustaa värikkäät puut ja tielle on satanut paljon erivärisiä lehtiä ja niihin paistaa lehtien väleistä aurinko. Syksyssä on hieman kostean tuoksua, hieman viileän tuoksua, ehdottomasti maan ja metsän tuoksua. Kaverini kysyi, että miltä muka syksy tuoksuu. Sanoin että se tuoksuu sumulta. Hän sanoi, että tuoksuuko sumu muka miltään, kun se on vain kosteaa ilmaa. Täsmensin, että se on sumu, joka on metsän viereisen pellon, ojan ja maan päällä. Mikähän pelto ei sijaitsisi metsän vieressä. Kaikki näkemäni niityt ja pellot sijaitsevat metsän vieressä. Varmaankin tekemällä tehdyt.

Tänään töistä tullessani satoi tihkuttamalla. Bussipysäkille päästyäni katsoin ylös taivaalle, annoin pisaroiden sataa kasvoilleni ja käsilleni ja hymyilin. Niin virkistävää työviikon jälkeen. Oli niin rentoutunut olo. Höpötin työkaverini kanssa jonkin matkaa, kunne hän poistui bussista. Sen jälkeen katselin tien vierustaa bussista ja mietin, mikä siinä syksyssä on oikein niin miellyttävää. Miksi tykkään siitä enemmän kuin kesästä. Meinasin kirjoittaa tämän jo eilen, mutta katselin Netflixistä 70's showta ja sitten aika ja ajatukset vierivät editse. Eilen oli paljon ajatuksia syksystä ja piti vain syksystä kirjoittaa oma postauksensa, mutta taidan yhdistää tämän viikkopostaukseen.

Tuli vain mieleen siinä bussimatkalla, että syksy muistuttaa iltaa ja iltahan on ehkä lempipäiväsaikani. Aamut myös, mutta enemmän illat. Eli syksy enemmän kuin kevät.

Vaatteista vähän jo aiemmin mainitsinkin. Kesävaatteista syysvaatteisiin siirtyminen on aika harppaus. Kesällä ei oikein jaksa pukeutua mihinkään, kun on niin lämmin, joten silloin pärjää aika kevyellä vaatetuksella. Syksyllä vaatetukseen taas voi panostaa oikein kunnolla ennen kuin talvella pitää kaikki piilottaa takin alle ja hytistä menemään. Syystavaroista se on varmasti vahvana muistona, kun aina koulun alkaessa syksyllä ostettiin uusia vihkoja, kyniä, kumeja, ehkä reppukin, vähän vaatteita. Aloin miettiä, miksi se on niin mielekästä. Onhan se muutenkin, mutta uutena ajatuksena tuli mieleen se, että ne ostokset ovat jotain, mitä todella käyttää ja tarvitsee. Ne eivät koskaan olleet turhia ostoksia, vaan jatkuvassa käytössä, joten tottakai niihin halusi vähän panostaakin.

Kynttilät ovat ihan syksyn juttu. Olen jo kolme kertaa poltellut kynttilöitä ja poltellut vaahtokarkkejakin niissä. Vikatikki se vaahtokarkkien syönti. Ihan hirveä finni silmien keskellä, muttei voi mitään. Pitää yrittää sokerittomammin. Ilta hämärtyy nopeammin, eikä aurinko paista enää kymmeneen asti illalla, joten kynttilät ovat ihana valonlähde sisällä.

Makean halu pienenee syksyllä. On siis helpompi kestää houkutuksia kuin kesällä, kun on huoletonta ja syö paljon jäätelöä ja haluaa vain nautiskella. On helpompi keskittyä kaikkeen muuhun, kuten syksyn haisteluun ja lämpimänä pysymiseen. Sulkemaan silmät ja tuntea tuulen sivelevän kasvoja ohi mennessään. Tuhti ruoka pitää lämpimänä ja voi paremmin keskittyä pysymään kylläisenä kuin syödä mitä sattuu makeaa herkkua viineriä pullaa, lakritsia, suklaata. Luomusuklaa on toki hyvää ja terveellistä. Yksi pala päivässä ei pahaa tee. Olen myös hankkinut vitamiineja ja esimerkiksi omegaa, jotta pysyisi hyvässä kunnossa ja terveenä. Herkuttelun eteen menee aina terveellisyys ja ainahan on hyvä muistaa, että hyvä olo näkyy ulospäin.

Punaviini on ehdottomasti syksyn juttu. Kesällä ei tule juotua ehkä kuin omenasiideri tai olunen silloin tällöin, mutta punaviini on ehdottomasti syksyn juttu. Siinä on syksyn makua. Ihan kuin punainen vaahteranlehti maassa syksyisen sateen jälkeen kevyen tuulen vähän vihmoessa.

Syksyllä keskittyy paremmin. Putoaa takaisin maan pinnalle. Kesällä vain huitelee menemään. Tuntuu siltä. Kesällä ei pahemmin keskity mihinkään ja se menee nopeasti ohi. Musiikki on myös enemmän kuin vain taustalla syksyllä. Sitä keskittyy kuuntelemaan ja fiilistelemään.

Syksy on myös hiljaisempi kuin kesä. Kesällä on jatkuvasti menoa jossain ja ihmiset istuskelevat puistoissa ja pihoilla höpisemässä, kuuntelemassa musiikkia, eikä oikein mihinkään pääse nauttimaan seurasta, joka on vain rauhallista. En koskaan tykännyt, että minua kutsuttiin rauhalliseksi luonteeltani, että se tuli ensimmäisenä mieleen paitsi silloin, kun yksi ystäväni täsmensi, mitä se oikein pitää sisällään, mutta ehkä minun pitää totea ihan ääneen tykkääväni rauhallisuudesta. En haluaisi, että se olisi kuitenkaan ensimmäinen asia, mikä tulisi mieleen, ehkä sen takia, koska se kalskahti samalla tavalla korvaan kuin tylsä. Rauhallisista asioista kuitenkin pidän, vaikka välillä olen myös vastarannan kiiski. Ei kai kukaan voi olla yksioikoinen. Sisälläni kuohuu jatkuvasti, mutta keskittyminen on kyllä parantunut vuosien varrella.

Liikunta varsinkin kahlitsee kuohuntaa. Onneksi se on lisääntynyt. Syksyllä muuten tekee myös herkemmin lähettyä lenkille. Ja nyt puhun vain omasta puolestani. Mielestäni syksyllä on mukavampi ilma lenkkeillä, kun se on juuri sopivan viileä. Talvella se ei enää olekaan niin kivaa, mutta kesällä taas on vähän liian kuuma ja sitten miettii, miten sitä pukisi, kun tuuli voi tulla puun takaa ja seuraavan viiden minuutin päästä haluaisi riisua kaikki pois, kun on liian kuuma. Syksyllä pukeutuu juuri oikein.

Syksy on tunnelmallinen. Syksy on kuin yhden promillen humala.

Tällä viikolla sattui yksi hassu juttu. Olin menossa työpäivän jälkeen kaverin kanssa Espoon Ikeaan. Hyökkäsin IKEAn bussiin sovittua aiemmin ja se sopi, kun pääsin aikaisin, mutta bussimatkan päätyttyä huomasinkin olevani Vantaalla. Nautin jotain verensokerin kohentamiseksi ja lähdin seuraavalla bussilla takaisin Helsinkiin, kun en halunnut katsella uutta Ikeaa ilman kaveria. Olikin vähän hassua, kun toinen sanoo, että sataa kaatamalla ja miulla näytti, että aurinko pilkottelee kivasti pilvien takaa. Tapasimme Helsingissä, kävimme Roasbergin kahvilassa höpöttelemässä ja käpystelimme hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme koteihimme.

Olin myös ensimmäistä kertaa ikinä Keravalla ja se on ihan nätti kaupunki. Olin siellä tapaamassa ystävää ja co:ta. Annoin hänelle syntymäpäivälahjan, josta hän tykkäsi, nautimme pikakahvia ja daim-kakkua sekä kävimme kävelemässä kauniissa maisemissa ennen kuin lähdin takaisin Helsinkiin.

Nyt nukkumaan ja nauttimaan viikonlopusta. Huomenna näen yhden lempibändini.

~ Lilja Lumi

Menemisiä ja karaokelaulantaa

Olin eilen tehnyt yli tunnin tätä työtä ja aioin juuri sen julkaista, kun tietokone sanoi, että Bad request ja heitti kaiken tekstin taivaan tuuliin. Yritän tehdä uusiksi saman. Tulikin mieleen, että jotkut, jotka kertovat asioita yhä uudelleen ja uudelleen, että heillä on vain hyvä muisti, vaikkeivät he muistaisikaan kertoneensa sitä ihan aina, jos nyt ikäihmisistä puhutaan. Eivät sentään kahta kertaa saman päivän aikana toista samaa asiaa. Se kuitenkin myös kertoo sen, että tämä asia tai kokemus on ollut heille merkityksellinen.

Ennen, omassa nuoruudessani ärsytti se, kun ihmiset eivät aina kuulleet, mitä sanoin. Vaikka puhuinkin silloin paljon hiljaisemmalla äänellä, niin ei edes noteerattu ja olisi vain pitänyt toistaa uudelleen kuuluvammalla äänellä, mutta en tykännyt toistaa asioita, koska olin asiani jo sanonut, nykyään olen kärsivällisempi asian suhteen, varsinkin nykyaikakaudella, kun jokin muu asia vie huomion. Olen onnekas, että olen saanut ensimmäisen kännykkäni vasta viisitoistavuotiaana ja ensimmäisen älypuhelimen vasta joskus päälle 20-vuotiaana. Olen saanut keskittyä kaikkeen sitä ennen. Mikään kännykkä ei ole vienyt huomiotani. Olen myös onnekas, etten tarvitse kännykkää työssäni tai omasta mielestäni ainakaan kännykän ei pidä olla esillä. Voihan se olla jossain  ylhäällä sivupöydällä ja jos siihen tulee puhelu, niin siihen voi vastata, kaikki muu näplääminen saa kuitenkin odottaa työssä, jossa pitää olla jatkuvasti läsnä. Tauollakin mieluummin luen kirjaa, teen tarvittavia askartelutöitä tai juttelen muiden työkavereiden kanssa, koska heitä ei paljoa näe, koska saatamme olla seitsemässä eri paikassa.

Ystäviä tavatessakin saatan ottaa muutamia kuvia, mutta kuuntelen kuitenkin, mitä ystävällä on asiaa. Ja useimmiten laitan kännykän pois. Kun taas jotkut ovat sellaisia, että kerrot jotain juttua, kaveri räplää kännykkäänsä, eikä tiedä, kuunteleeko toinen vai ei, kun ei mitenkään reagoi. Mitä silloin kuuluisi tehdä? Pyytää, että toinen laittaa kännykkänsä pois, että voi keskittyä olennaiseen eli seuraan, missä on vai kertoa poistuvansa paikalta, kun kännykkä näyttää olevan tärkeämpi kuin seura.

Minulle itsellenikin on tärkeää katsella kuvia instagramista, selata ehkä kavereiden päivityksiä ja lueskella joitain blogeja, mutta teen sen yksin, en seurassa. Jos muistat, millaista on elää ilman kännykkää, niin se on hyvä, muistele sitä aikaa, ota välillä muutamia tunteja täysin ilman kännykkää tai jopa kokonainen päivä tai viikonloppu. Vastaa kuitenkin puheluihin ja viesteihin, jos joku haluaisi tavata. Ihmiset ovat tärkeämpiä. Läsnä. Saat kaikesta enemmän irti. Muista reagoida ihan itsenäsi.

Tässä on kuva, josta aiemmin jo mainitsinkin. Tämä oli aika helppo piirtää ja tykästyin varsinkin sketching-väritykseen. En tiedä, onko viikko ollut pitkä vai lyhyt. Tuntuu, että Porvoon reissusta olisi enemmän kuin viikko aikaa. Onhan tähänkin viikkoon mahtunut kaikenlaista. Perjantaina kuitenkin ihmetteli, että on jälleen perjantai. Perjantaina olin kuitenkin tosi pitkään töissä. Ei se mitään.

Maanantaiaamun maisemia työmatkalta. Olin nukkunut tosi huonosti sunnuntain ja maanantain välisen yön. Heräillyt vähän väliä, jospa sain edes kahta tuntia nukuttua. Työpäivä sujui kyllä ihan mukavasti kahvin voimalla, vasta puolessa välissä päivää alkoi väsyttämään. Onneksi pääsin aika aikaisin. Räkääkin oli päässä vähäsen, pientä flunssanpoikasta ilmassa. 

Maanantaina olin niin väsynen, että menin suosiolla salin ohi kaupungille. Päivän shoppailut kuvassa. Minulla oli 15 € lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan, mutta siellä ei ollut yhtä haluamaani kirjaa toisin kuin Akateemisessa, mutta huomasin Sophie Kinsellan uusimman (jonka myöhemmin huomasin jo suomeksi lukeneeni, kun oli poikkeuksellisesti ilmestynyt ensin suomeksi, harmitus) ja Meidän Perhe- lehden, joten meni ihan pienesti vain yli lahjakortista.

Hiusväri, hiuslakka ja vitamiininallet olivat hankintalistalla, yosat päivittäisessä käytössä, joten vain Cubuksen housut ja planti-jogurtit kävelivät houkutuksina. Niin nätit kukkahousut olivat ja olisin halunnut keltaisen poolopaidankin, kun sen mainos oli siellä, mutta paikalla oli vain musta ja punainen poolopaita. Harmi. Toiset housut olivat myös alennuksessa ja todella kivaisat.

Viikon toinen Lassi ja Leevi - väkerrys. Tein kolmannenkin, mutta se meni niin rumaksi, ettei voinut edes julkaista. Pitäisi kyllä piirtää joka päivä jotakin, niin joskus voisi piirtää tuttuja hahmoja jopa ilman mallia ja täysin uusissa asennoissa. Hyppäävä Leevi on yksi aikomukseni.

Maanantaina tuli vanhoja tuotoksia, pari blogitekstiä mm. Rakastan syksyä ja runoja vastaan, joita oli kiva lueskella. Maanantaina värjäsin myös tukan, otin värin pois, vaalensin Schwarzkopfin vaalennusvärillä, joka pystyi vaalentamaan jopa kymmenen astetta. Oikein hyvä uusi vaalennusainetekniikka, kun ei tarvitse kaataa astiaan ja sutia sudilla päähän, vaan kaikki ainekset sekoittuu yhdessä pullossa ja siitä saa näppärästi levitettyä.

Aloitin tarkoituksella edestä, että tulisi vaaleammat edestä ja lopuksi laitoin pituuksiin jämät, mutta nekin vaalenivat vähästä aineesta huolimatta jonkin verran. Jälkeenpäin olisi voinut haluta pituuksista jääneen tummemmat, mutta nyt ovat tällaiset ja ovat kivat. Meinasin aluksi, että vaalennan vain sen takia, että saisin toisen, vähän alkuperäistä vaaleamman värin sen jälkeen päähän, mutta olen tähän jokseenkin tykästynyt. Sain jopa kehuja töissä, että nyt hiusvärini mätsää/saa esiin hienosti silmieni värin, niin kuin saakin. Tosi kivaa. Tosin pitää laittaa kontrastia ripsiin ja kulmiin, muuten on vähän outo. Pitäisi joku päivä käydä värjäyttämässä ripset ja kulmat. Kerta se ensimmäinenkin.

Kävin seuraavana päivänä ostamassa apteekista rohdoksia, tällaisen C + sinkkiporevalmisteen sekä suussa hajoavia parasetamol-tabletteja, joita ei ole vielä tarvinnut. Flunssa pitää yrittää voittaa ennen kuin se pääsee kokonaan valloilleen. Onneksi tämän viikon flunssa tuntuu olevan kevyttä laatua. Kävin tällä viikolla viisi kertaa salillakin, se tuntuu olevan ihan hyvä määrä. Käy miten tuntuu hyvältä. Välillä vedin kovempaa ja välillä pehmeämmin, voinnin mukaan. Kyllä keho kertoo.

Tuli mentyä aikaisin nukkumaankin ja nukuttua yli 9h unet.

Keskiviikkona kävin pikasalilla, kun töiden jälkeen bussin tulo kesti joltisenkin aikaa ja olin menossa varttia vaille kuuden superpäivänä leffaa katsomaan teatteriin. Harmi kyllä, että popcornit ovat nykyään liian suolaiset entiseen verrattuna. Silloin olivat hyviä, kun vielä kaikki mausteetkin olivat ilmaisia. Oli synttärilahja leffateatterilta, en muuten olisi ottanut. Otin muutaman karkinkin, leffateatterissa kun olin. Kävin katsomassa Emoji-leffan, joka oli aika perus animaatio, ihan viihdyttvä. Tuskinpa tulee uudestaan katsottua, mutta tulipa nähtyä.

Tämän lehmäratikan näin torstain salin jälkeen. Kerrankin salilla tuntui, ettei ole käsipäivä laisinkaan, joten jätinpä ne tekemättä ja tein sitten muut liikkeet aika kevyesti. Ei kauheasti huvittanut. Näin ystäväni salin jälkeen, joten kävelin häntä Kaisaniemeen vastaan ja jatkoimme siitä höntteinä väsyneinä ihmisinä etsimään kahvilaa.

 

Oli aurinkoinen päivä . Tuntui, että aamulla oli viileämpi ja että iltaa kohden vain lämpötila nousi. Meidän piti ensin mennä Starbucksiin, mutta muutin mieltäni kaverin jo sinkoutuessa tiskille kertoen tilaustaan. Hän tilasi frappuccinon, jonka nautimme ulkona Pohjois-Esplanadin katua katsellen ja lämmöstä nauttien ennen kuin menisimme Cafe Esplanadiin, johon halusinkin Starbucksin sijaan, kun siellä en pitkään aikaan ollut käynyt.

Otin tapani mukaan niin kuin aina vain Cafe Esplanadissa, cafe au laitin, ja sain sen myös oikeaan kuppiin tällä kertaa. Muuten olisin kai sanonut siitä henkilökohtaisesti myyjähenkilölle. Otin myös mansikkajuustokakun, vaikka sen jälkeen olikin aika möh-olo, mutta söin sen hyvällä omallatunnolla nauttien, kun oli ihan herkullista. En kuitenkaan herkuttele nyt kuin kerran viikossa, parempi se tehdä tosi hyvällä omallatunnolla ja mieluiten hyvän seuran kera. Pitääkin kipaista tuo aamupala, joka on odottanut jo yli tunnin. Masu mouruaa.

Kävimme kahvittelun jälkeen ensin Stockmannin astiaosastolla katsomassa, mutta sieltä oli hävinnyt haluamani lasit. Aina kaikki kiva ja hieno lopetetaan tai loppuunmyydään. Sitten kävimme vaateosastolla, kun kaveri halusi pari uutta vaatekappaletta, joten hän sovitteli muutamaa valitsemaani. Muita vaatekauppoja hän ei enää jaksanut, oli yhdessäkin tarpeeksi. Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan. Olimme molemmat aika väsyneitä, joten istuimme vielä Mikonkadun ratikkapysäkin penkille hetkeksi höpöttämään ja ihastelemaan taivasta ja auringonlaskua ennen kuin lähdimme omiin koteihimme.

Have to find my inner peace
My inner strength
What to do
My mind doesn't have a fence

Perjantaina heräsin  hyvissä ajoin, vaikka olin menossa vasta puoli kympiksi töihin. Työpäivä kestikin yli viiteen ja olin vasta puoli kuudelta bussipysäkillä. Hain postin pakettiautomaatista Hyvinvoinnin verkkokaupasta tulleen paketin, jonka sisällä nämä tuotteet olivat. Saa nähdä, missä kunnossa keho ja iho ovat muutaman viikon päästä. Pitäisi keksiä joku hyvä vihermehuohje, mihin saisi tuota chlorellaa laitettua tai jotain muita ohjeita. Mehun seassa maistan sen läpi, vaikka siinä lukeekin maustamaton. Jos on ideoita, saa kertoa vapaasti.

Ei jaksanut salille perjantaina töiden jälkeen, kävin siellä vain vessassa ja lähdin pois. Lähdin kävelemään jostain syystä keskustaan päin, poispäin kotoa. En keksinyt yhtään syytä, miksi sinne päin olen kävelemässä, joten pysähdyin nojailemaan Kaisaniemen puiston aitaan ja katselin, kuinka liikenne ja ihmiset menevät edestakaisin. Toivoin pilvipäivää ja sain sen. Olisin halunnut vain pilvistä koko viikonlopuksi ilman sadetta. Perjantai tuntui syksyltä. Tihkutti kasvoille. Siitä syntyi runo.

Seison tihkusateessa
Jalat lähtivät kävelemään
poispäin sieltä missä asun

Seison tihkusateessa
Ilman kompassia
Tietämättä, minne menisin

Ihmiset ja autot menevät edestä
Korvissa kuuluu vain suhinaa

Tätä tietä en vielä tunne
Tule näyttämään
Ottamaan kädestä
Minne kuuluisi mennä

Haistan syyssateessa,
pisaroissa,
haikeuden

Samaan aikaan Turussa sattui tragedia, ennenkuulumaton, jota kukaan ei olisi koskaan toivonut. Käsittämätön, murheellinen, vailla ihmisymmärrystä. Eilen koko maassa liput olivat puolitangossa.

Join pari lasia viiniä työviikon päätteeksi.

Eilen oli muuten kyllä kiva päivä. Mietin sitäkin, että mitä jos jollain olisi samaan aikaan lapsi syntynyt ja hän haluaisi levittää ilouutista ystävilleen ja sukulaisilleen, mutta olisivatko ihmiset voineet iloita, kun olisivat olleet keskittyneitä koko maata koskevaan murheeseen? Minäkin luin siitä facebookista, kun en radiota kuuntele tai televisiota katsele. Ajatella, että sellaista tapahtuu paikassa, joka oli ennen kotikaupunkini. Surun sijasta keskityn iloisiin aiheisiin. Olisi tottakai eri asia, jos uhrit olisivat olleet tuttujani. Tottakai se silloin koskisi enemmän, enkä väitä, ettei se koskisi nytkään, koska en vain voi käsittää, miten ihmismieli voi olla niin paha, julma ja säälimätön toisia ihmisiä kohtaan. Ihan kuin jotkut olisivat eriarvoisempia kuin toiset. Ihminen todistaa hyvyytensä teoillaan, olemuksellaan. Vaikka sisällä kiehuisi, niin sen voi pitää sisällään ja purkaa sen vaikka nyrkkeilysäkkiin. Väkivaltaa, pahantekoa ja ilkivaltaa en tule koskaan ymmärtämään, enkä sietämään. Alkuperäisessä tekstissä ei pitänyt puhua tästä aiheesta.

Tuo kuva on arvoitus. Oikeasti se on lamppu alhaaltapäin. Tarkemmin sanottuna Kaivopihan Karaokekellarin pöydän yläpuolella oleva lamppu. Hieno. Ei saanut itseään ennen ulos talosta kuin vasta puoli neljältä. Sama koski ystävääni. Hänelläkin oli pitkä hidas aamu, joka kesti iltapäivään asti. Mikäs vapaapäivänä ollessa.

Luulimme, että karaokekellari avautuisi neljältä, mutta se avautuikin vasta kuudelta, joten menimme Ruoholahteen salille. Ei jaksanut kuin vähän käsiä, pyllyä, corea ja takareisiä tehdä. Ystäväni auttoi ja kehotti minua tekemään leuanvetoa avustettuna. Ei kuulemma kestä kovin kauaa, että saan jo oikeastikin sen yhden leuan vedettyä. Tuli vähän nihkeä olokin treenistä. Pitää omalla salilla kokeilla, kun siellä on erivahvuisia kuminauhoja. Harmi että sieltä on hävinnyt core-nauha. Corella tarkoitan keskikehoa.

Matkustimme takaisin Kaivopihaan. Salilla oli alkanut kahvihammasta kolottamaan, joten kävimme Robert's coffeessa. Ostin Robertsin frappuccinon (suklaa-vanilja) ja kookosrullan (I know) ja istuimme hetken, kun kello ei ollut vielä kuutta. Sitten menimme karaokepaikkaan, joka oli kyllä tosi hieno. Sisusta oli hieno ja iso. Siellä oli pääkaraokelavahuone ja lisäksi kaksi pienempää. Me jäimme siihen isompaan. Join pari lasia viiniä, jaffan ja vettä illan aikana.

Ystäväni on kova laulamaan ja erittäin hyvä siinä, minä olin viime karaokekeikalla menettänyt karaokeneitsyyteni ja siitä oli jo useampi kuukausi aikaa. Siellä oli pari koppia näytön, mikrofonin ja kuulokkeiden kanssa, missä sai kokeilla ja harjoitella kappaleita ennen lavalle nousemista. Kävin kuuntelemassa hetken ääntäni ja hetken kuluttua laitoin ensimmäisen kappaleen tilaukseen. Jännitti vähäsen ennen kuin menin laulamaan ekaksi kappaleekseni Yksinäisen keijun tarinan, mutta se sujui niin hyvin, että lauloin sen vielä vähän ennen lähtöä toiseen kertaan.

Siitä rohkaistuin, että kuulosti niin hyvältä lavalla ja olin saanut paljon enemmän viime kerrasta ääneen volyymiä ja parin muun kappaleen jälkeen aloin vähän irroitellakin ja lauloin pidennettyjä melodioita. Ei siellä ollut vielä paljon väkeä. Tosi hyvä äänentoisto ja akustiikka. Mikseripöydän takana oli koko ajan joku ja laittoi mikkiin lisää kuuluvuutta, jos lauloi hiljempaa kuin aiempi laulaja.

Oli siis todellakin superkivaa, tunnelma, toisten laulujen kuunteleminen, kivainen seura ja omakin laulaminen. Ystävän piti lähteä vähän ennen minua, jotta ehtisi vielä Espooseen menevään bussiin ja mie lurautin vielä viimeiseksi Sinisen unen, jonka lauloin tunnelmallisesti istuen siinä vähän ennen yhdeksää, kun paikka alkoi vasta täyttyä. Lauloin Ultra Bran ja SMG:n biisejä muut kappaleet, mutta harmi, ettei niitä ollut sen enempää. Olisi tehnyt mieli laulaa Heikko valo, Itkevä lintu ja Mustana, maidolla, kylmänä, kuumanakin. Lauloin Hölmö rakkaus, Kaunis Marjaana, Tyttöjen välisestä ystävyydestä, Savanni nukahtaa ja vielä oli kai joku.

Ehdottomasti ehdottomasti menen sinne vielä uudelleen. Mahtava paikka! Ja kiitokset hänelle, joka sinne kutsui ja oli mukana laulamassa ja pitämässä seuraa.

Kävelin myhäillen kotiin auringon vielä laskiessa ja illan ollessa lämmin. Söin vielä pari ruisleipää, proteiinivaniljavanukkaan ja lipitin sitruunajuoman, joka on päivittäinen tapa. Sen pitäisi auttaa ihoa ja seitsemää muuta asiaa.

Nyt on aamujainen syöty, lähes iltapäivä alkanut. Mietin, menisikö ensin kirjastoon vai salille. Kas siinä pulma. Jospa salille, onhan tässä jo istuttukin.

Mukavaa sunnuntai-päivää ja seuraavaksi alkavaa viikkoa!

~ Lilja Lumi

Reissu Porvooseen

Hei!

Arkiviikko pulkassa, mukavainen viikonloppu takana ja kello onkin niin paljon, että kohta pitäisi mennä nukuksimaan ja aloittaa uusi viikko. Jospa kerron reissustani ja laitan muutaman kuvan ennen sitä.

 

Salilla. Sain työkaverilta/ystävältä synttärilahjaksi kauniin pussin, jossa oli sisällä pari kivaa.

Valkoviini saatu lahjaksi. En kuitenkaan tykännyt, mutta join lasillisen 

ja loput kaadoin pois. Työviikon ja salin jälkeinen iltarelaksaatio.

Sää on hellinyt tällä viikolla.

Perjantaina olin viiden vuorossa ja työt tehtyä lähdin kotio viettämään viikonloppua. Kävin salilla iltasella ja nukuin hyvät yöunet. No hyvät ja hyvät, taas heräsin pari tuntia ennen herätystä. Tällä kertaa herätys oli puoli kymmeneltä, mutta sain rauhassa heräillä, söin aamiaisen ja kellon soidessa kävin suihkussa.

Jumitin koneella ja aloin pikkuhiljaa pakkailla, kun kyyti ilmoitti tulevansa piakkoin ja huomasin kellon lähestyvän puoltapäivää. Puin ja heitin loput tavarat pussiin ja kävin vielä meikkaamaan, kun vieraat tulivat pikavisiitille, kun olivat pari tuntia ajelleet, niin piti tehdä pikapysähdys tottakai. Lähdin matkaan ja suuntasimme nenämme kohti Porvoota. Päivä näytti hyvin aurinkoiselta ja oli lämmin. Puin uuden raitapaitamekkokauhtanana ylleni, aurinkolasit päähän ja niin sitä mentiin. En ehtinyt tiskejä tiskaamaan, mutta yleensä kun lähden yöksi jonnekin, niin laitan kämpän muuten kuntoon, kun on aina kiva palata siistiin asuntoon.

Matkamaisemia. Isä ja hänen avokkinsa eivät ihan päässeet synttäreitäni juhlimaan, mutta isä ehdotti minulle, jos menisimme kolmisin Porvooseen, kun olen sinne niin halunnut, joten suuntasimme kolmistaan sinne. Porvoon reissu lahja oli isän ja avokin syntymäpäivälahja minulle. Aivan ihana :)

Vanhaa kaupunkia. Matkamme Helsingistä Porvooseen kesti vähän vajaa tunteroisen ja kupla otsassa odotin, että olisimme perillä. Mitäs menin juomaan aamulla puolitoista litraa vettä, että päivän vesikiintiö varmasti tulisi täyteen. Tykkään siitä, että näytän nuoremmalta, mitä olen, mutta en tykkää siitä, että sen nuoruuden päättelisi epäpuhtauksista naamataululla. Henkinen ikäni vaihtelee tapauskohtaisesti, tänäänkin tunsin itseni pari tuntia 17-vuotiaaksi. Ikinä en ole kyllä tuntenut itseäni yli 27-vuotiaaksi, vaikka fyysinen ikä onkin kolme vuotta enemmän, vaikkei siltä näytäkään.

Saavuttuamme Vanhaan kaupunkiin etsimme parkkipaikkaa hetken ja sen löydettyämme otimme kimpsut ja kampsut mukaan ja lähdimme hotellille, joka sijaitsi ihan Porvoon Vanhan kaupungin "torin" laidalla. Huone oli hieeno ja perhehuoneena suurin, mitä siellä oli. Siellä oli yhteensä neljä vai viisi huonetta, wc ja sauna yläkerrassa, alakerrassa vastaanottohuone, ruokahuone sekä keittiö.

Lähdimme etsimään kahvipaikkaa kirjautumisen jälkeen ja löysimme sellaisen Porvoon Paahtimosta. Istuimme kuvassa näkyvässä paatissa.

Kahviutumisen jälkeen lähdimme kiertelemään ja katselemaan, miltä Vanha kaupunki näyttää.

Siellä oli vaikka mitä hienoja ja kivoja putiikkeja, mutta By Piasista ilahduin kovasti ehkä juuri sen takia, että olen lukenut kyseisestä paikasta Kalastajan vaimon blogista. Hän on tehnyt yhteistyötä By Piasin kanssa ja komeilikin myymälässä olevissa kuvissa. Ihania vaatteita, vähän hintavia kyllä.

Valtavasti kaikkea kivaa eri putiikeissa.

Porvoon Vanha kaupunki on niin todella kaunis, paljon kauniimpi kuin luulinkaan.

Näitä katselimme, mutta päätimme tulla seuraavana päivänä tänne kahville.

Vasemmalla oleva vaaleanvihreä rakennus on hotellimme. Edessä on Cafe Fanny.

Oli lämmin päivä ja putiikeissa kierreltyämme tuli aika kuuma, joten viilensimme kehoa ja mieltä paikallisella.jäätelöllä. Kävimme myös paikallisessa nähtävyydessä siemaisemassa kultajuomaa.

Todella ihastuttavia kuppeja. Katsoin varmuudeksi niiden tekijän, jospa netistä löytyisi lisää.

Kiertelyä ja kaartelua kauniilla kaduilla.

Kävimme kirkollakin, jossa oli sattumalta juuri tuore aviopari tullut ulos ja riisi lensi.

Joki virtasi vieressä.

Kaunis, ihastuttava, viehättävä, huikea hotellihuoneemme.

Sain lahjaksi myös pussin, joka sisälsi kaikkea kivaa. Osaa ehdin jo maistaa.

Kiertely ja ajan kuluminen aiheuttivat nälkää, joten menimme El Patioon, jonka ohi olimme aiemmin kulkeneet miettiessämme hyvää syöminkipaikkaa. Alkupaloiksi herkullisia valkosipulileipiä.

Pääruoaksi herkullista valkosipulihöystettyä kananrintaa punaviinikastikkeessa ja kasviksia. Alkoi syödessä tulla kylmä ulkona ja pilvet kerääntyivät nopeasti. Kävimme vielä ärrän kautta hakemassa mahdollista saunajuotavaa (miulle uusi vesipullo, kun vanha on ties missä) ja suuntasimme takaisin hotellille. Alkoi ripotella ja taivas murisi, tummeni hyvin nopeasti ja alkoi salamoida ja tuulla. Meistä kahta nauratti ja oli upeaa, mutta kolmas katseli mieluummin salamointia ja myrskettä sisältä käsin. Harmitti kovasti, että kännykästä loppui akku juuri silloin, joten en saanut hienosta tummasta pilvimassasta otettua kuvaa. Se oli hienoa, usko vain.

Poseeraamassa välillä kameran toisella puolella. Ihanat kattoparrut.

Kävimme saunassa ja näimme saunan isosta ikkunasta kauniin auringonlaskun rajuilman (huom, ei ollut myrsky) laannuttua, mutten ehtinyt kuvaamaan sitä, eikä ulos päästyä aurinko enää näkynytkään, se meni niin nopeasti ohi se hetki.

Kiva vaateteline, hieno peili ja upeat portaat ylätasanteelle. Illalla jokaisella oli lehtensä tai kirjansa ja rauhoituimme vähitellen saunan jälkeen yöpuulle.

Aamulla oli mukava istua pöydän ääressä, laittautua peilin edessä ja katsella välillä ulos. Miulle tehtiin ranskalainen letti ja sain tehdä toiselle koko hiusten punonnan. Tuli hieenot.

Aamiaisbrunssi oli todella ihana ja herkullinen. Heräsin tapani mukaan jo kuudelta ja pääsimme kahdeksalta nauttimaan aamiaista. Onneksi oli banaania ja omenaa tarjolla ennen, muuten olisin ollut ihan heikkona nälästä. Tottunut syömään heti herättyä, minkäs sille voi.

Ruokailuhuone, jossa söimme aamiaisemme. Näkymä ulos torille. Siellä jo pystytettiin uusia kojuja. Sisustus hotellissa oli maalaisromanttinen ja todella ihastuttava kokonaisuudessaan.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelylle Linnamäkeen ja Siltamäkeen. Aivan mielettömän upea metsä, jossa oli siltoja, ja kauempaa näkyi Vanha kaupunki sekä vähän rajuilman tekemiä tuhoja. Näimme myös hevosia ja tuli maistettua pikkuista metsämansikkaa ja nähtyä kesän ensimmäinen heinäsirkka.

Ympäri Vanhaa kaupunkia oli ihan samoja kukkia viittä tai kuutta eri lajia.

  

  

Kaunis sauna. Kuvasin sen vasta vähän ennen lähtöämme. Kirjauduimme hotellista ulos kävelyn jälkeen, veimme tavarat autolle ja lähdimme vielä kiertelemään kylässä.

Lähellä autoa oli Pentikin liike, jossa tuli käytyä ja olen jo muutamaa kuukautta ennen ihastellut noita uusia syksyn kuosia. Niin kauniit keltaiset vaahteran lehdet. Mietin, miten saisin sellaiset verhot, tyynyliinat ja pöytäliinan. Eniten mietin verhoja, kun en ole näitä tässä asunnossa koskaan vaihtanut ja nämä eivät ole mitkään klipsuverhot vaan paneelikiinnityksellä.

Palasimme sinne, minne meinasimmekin ja söimme jännän näköiset kakut ja joimme kahvit. Ihania suklaita siellä oli myös, siis Petri's Chocolate Room.

Kävimme vielä taidekierroksella Vanhassa kaupungissa. Sekä muutamassa putiikissa, jonne halusi vielä palata. Mietin vaaleanpunaisia mukejakin, muttei sitten lähtenytkään mukaan tällä kertaa. Voisin katsoa niitä netistä, nehän olivat Design of Stockholmin. Kävimme Sokoksessakin, mutta sieltä ei voinut mitään ostaa, kun rajuilma oli ilmeisesti sekoittanut kassakoneet tai vastaavaa.

Ulkoa löytyy taidetta. Kävimme myös erikoisessa liikkeessä, missä oli hienoja vaatteita ja koruja, vähän saman tyyppinen kuin TRE täällä Helsingissä, mutta yksityisemmällä valikoimalla.

Lahjapussi, joka oli täynnä herkkuja. Hyvin osuva tekstikin siinä. :)

Kauniin kortin sain myös.

Tämä teksti oli kortissa. Olen kyllä niin kiitollinen. <3 Ihan mahtava reissu!

Lähdettyämme kävimme vielä Porvoon Taidemakasiinissa katsomassa. Tuli väsy ja kotiin päästyä söin banaanin ja menin päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen lähdin salille, mutta tein hyvin pehmeän ja kevyen treenin jättäen muutaman liikkeen poiskin, kun ei ollut kauhean voimakas olo. Tulipa käytyä. Näitä kuvia lataillessa luonnostelin äidiltä saamaani kirjaseen (siellä on tyhjiä sivuja, niin voi kirjoittaa ja piirtää) mallista Lassista ja Leevistä kuvan. Voisi enemmänkin piirtää Lassia ja Leeviä tai jotain muuta kivaa sarjakuvahahmoa.

Saapa nähdä, saako unen päästä kiinni ja sitten herää aamulla vähän yli viiden tunnin päästä silmät sikkaralla. Uusi työviikko ja arki odottaa jälleen. Unirytmin ehtii korjata myöhemminkin.

~ Lilja Lumi

Be grateful
Be thankful
Of everything you have
Of everything you can achieve
Of everything you are