Tänään ei ole salipäivä. Energia ei riitä siihen. Mietin, miksi pankkipäivät eivät koske myös viikonloppuja. Tekee mieli syödä joulutorttua ja juoda glögiä aamiaiseksi. Jonkun tärkeän kanssa.
Teen aamupuuroni veteen ja juon kahvini mustana. Tänä aamuna. Sunnuntaina.
Katselin kiehtovia kuvia, näin outoja unia - tämä unen maisema oli ennenkin tullut mieleeni aiemmissa öissä. Mietin miksi, koska se ei liity mihinkään. Yksi tuttu nimi siellä vilahti, mutten kerro sitä täällä.
Kerrostaloja vieri vieressä, kylki kylkeä vasten. Jokaisessa ovessa valkoinen lukko, joka hieman liian lujaa hipaisemalla ohi kulkiessaan aiheutti varashälytyksen. Muistan eilisen varashälytyksen kaupassa: kukaan ei varastanut mitään, mutta porteista ei saa kulkea väärään suuntaan. Mutta lapsi itki, joten isän täytyi hakea hänet luokseen.
Pitäisi tiskata. Voi hetken katsoa sarjaa, syödä kuivaa aamiaista, lähteä kirjastoon lukemaan yksi kasvatusalaankin liittyvä lehti. Huomasin sen Pasilan kirjastossa, mutta kirjasto meni aikaisin kiinni, ajattele, jo kuudelta vai oliko neljältä. Ei se haittaa. Tänään läheinen kirjasto on auki, vaikkei siellä olekaan yhtä paljon kivoja uusia kirjoja.
Olisi ihanaa lukea uusia ihania kirjoja lapsille, joita luin leikkikoulussa lapsille. Tarinat jäivät elämään, haluaisin lukea niitä eteenpäin ja niin valtavasti on tullut uusia kirjoja sen jälkeen, kun muutin Turusta Helsinkiin. Joskus ajattelen tekeväni itse kirjan, muttei rahkeet taida riittää siihen. Ja joskus ajattelen ostavani lastenkirjoja...
Lastenkirjailijoissa ja aikuisten kirjailijoissa on suosikkeja. Eilen lainasin kolme kirjaa, kaksi Eppu Nuotiolta, jonka parhainta tuotosta olen lukemassa tällä hetkellä uudestaan. Lempikirjaani. Lempikirjoja on paljon, voisi sanoa, ettei ole yhtä lempikirjaa, vaan monia. Ja on monia lempikirjailijoita. Ja lempikuvittajia.
Rakastan monipuolista kieliasua, taitavasti kirjoitettua ja rakastan katsella kuvia. Rakastan sitä, että saan tietää jotain uutta minulle tärkeästä aiheesta. Joskus tulee herkuteltua kirjoilla, makusteltua, mutusteltua, mässytettyä tekstillä ja kuvilla, lipaistua huulia, kun on niin ylevän herkullista, että haluaisi vain lisää nauttia siitä. Olen varma, että on monta samanlaista herkuttelijaa. Eikö juuri siksi kirjoja tehdäkin.
Niissä on oma maailmansa, vaikka toisinaan kirjat ovat kuin lusikallinen hilloa suoraan purkista. Sitä voi edelleen levittää paahtoleivän päälle ja haukata paahtoleivästä ensimmäisen palasen - se on se herkullisin ensimmäinen puraisu, kun leivän pinta rouskuu ja tuntee kielellään sen kuplivan rakenteen. En enää syö paljon leipää, mutta muistan aina sen tunteen, kun paahtoleipää odotti leivänpaahtimesta pompahtavan ulos ja sen päälle levitti margariinia ja marmeladia. Se ensimmäinen puraisu on aina paras.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti