torstai 8. joulukuuta 2016

Hukkunut matkakortti ja muita turinoita

Note to self: Muista poistaa kaikki aktiiviset sovellukset kännykästä työpäivän ajaksi, ettei käy niin, kun ei ole edes bussikorttia, ettei jää töihin latailemaan kännykkää, koska se oli mennyt pimeäksi työpäivän aikana, vaikka aamulla oli 88% jäljellä. Kännykkä latailee erittäin hitaasti, kun ei ole nopeaa laturia mukana.


Hamley's. Stockmannilla. Jouluikkunoita.


Tosiaan kävi eilen niin, että bussipysäkille päästyäni huomaan, että aina samassa taskussa oleva matkakorttini onkin hukassa. Tippunut oli jonnekin. Olisin toivonut, että se olisi tämän päivän aikana jostain työpaikalta löytynyt, mutta turha luulo. Kipitänpä siis HSL:n myyntipisteeseen ja otan uuden, koska mobiililippujen ostaminen tulee pitkän päälle aika kalliiksi.


En yleensä kuluta mäkkiä, mutta se on halapa. Ja yhtenä päivänä teki mieli lattea, kun olivat suodatinpussit loppu. Eilen pohdin mielessäni myös sitä, että aion alkaa säästämään ja maksaa loppuun kaikki laskut, jotka ovat osamaksulla, että niistä pääsisi.

Sunnuntaina sain ystäväni tuomaan isältä telkkarin kämppääni. Vuoden olin ilman telkkaria, enkä tälläkään kertaa katsele mitään TV-lähetyksiä. Mitä nyt pelailen joulupukilta etukäteen saadulla lahjalla ja katselen koneen kautta Netflixiä. Ihan kiva, kun voi katsella ohjelmia isolta näytöltä.

Tuli kuitenkin eilen mieleen runo siitä tapahtumasta.


Ihmiset äkäisinä julkisissa paikoissa

Haluavat olla rauhassa

Hukkasin tänään matkakortin

Putosi kai lumeen
Toivottavasti joku löytää ja tuo takaisin


 Ei se haittaa, vaikka tippui
Ei se ole tärkeä
Uuden saa kyllä


Avaimet ovat tärkeät

Niillä pääsee kotiin
Sinun luoksesi

Sillä sinä olet tärkeä

(En ala enempää tätä avaamaan, kunhan tuli mieleen niin kuin kaikki runot.)


Sunnuntaifiilistelyjä - kuva.
Sunnuntaina tapasin kolmea ystävääni, jotka tulivat piipahtamaan Helsingissä. Mukavaa. Loppuillan tuli röhnötettyä. Sali jäi viikonlopun osalta, mutta kävin perjantaina ja tiistaina vetämässä oikein kivat treenit. Tänäänkin olen menossa, kunhan saan lähdettyä. 

Perjantaina oli aika leppoisaa treeniä työviikon päätteeksi, mutta tiistaina eli itsenäisyyspäivänä eli vapaapäivänä tuli alkulekottelun jälkeen käytyä salilla oikein tehotreenaamassa. Voi kyllä todeta, että päivän aikana syödyllä ruoalla on suuri osuus salilla jaksamiseen, että treeni kulkee, eikä tunnu voimattomalta.

Vapaapäivä tuli kyllä oikein tarpeen, koska viikonloppu hujahti nopsaan ja maanantaina-aamulla olisi halunnut vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Koko maanantai meni aika horroksessa väsyneenä. Tulikin nukuttua sunnuntaina kymmeneen ja itsenäisyyspäivänä puoli yhteentoista. Niinpä, minä, joka "en koskaan nuku yli yhdeksään". Niin ne ajat muuttuvat. 

Tällä hetkellä alle kahdeksan tunnin unet eivät tunnu millään riittävän, vaan pitäisi saada nukuttua kahdeksan tuntia tai yli. Ihan kiva vain. Nukkuminen on mukavaa. Sitä paitsi huomisen jälkeen voi taas nukkua parina päivänä pitkään, jos nukuttaa. Sitten herääkin ihan tsirppana seiskalta aamulla. Joskus niinkin. Olisi ihanaa, jos sataisi lunta niin kuin eilen. Tänään on ollut vain märkää ja liukasta. Onneksi on sali. Olisipa sauna.

Tässä eilen illalla mieleen tullut toinen runo.


Pystyn puhumaan sinulle 

paremmin kuin kenellekään muulle.

Sieluni ja sydämeni haluavat olla seurassasi 
ja avautua niin, ettei tarvitse tarinoida seinille, 
kun voin puhua suoraan sinulle. 


Ja tiedän sinun myös kuuntelevan.

Sisimpäni avautuu sinulle kuin lyhty,

jonka sisälle laitetaan tuikku palamaan
ja jätetään ovi auki.


Niin me yötä selkään koputtavat puhumme 

ja pyydämme päästä unen matkaan
ennen kuin sanat loppuvat huulilta.


~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliko se perjantai

    Harvoin jaksan konetta kaivaa kaapista esille, mutta sitten kun inspiraatio iskee, niin sen sieltä otan, vaikka kello olisi puoli yksito...