Joulu kävi kylässä. Nyt siitä on hyvä kirjoitella, kun on lämmintä päällä ja tietokone piuhan päässä. Ehti jo kerran sammua, kun kuvia latailin kännykästä ja kamerasta koneeseen akun varassa. Tämän jälkeen käyn suihkussa, kun on kädet ja varpaat kylmät.
Alunperin olin varannut bussimatkan aattoaamuksi yhdeksän maissa lähteväksi. Olin iltapäivystysvuorossa, niin varmistin, että pulju menee varmasti jouluksi kiinni. Kotia päästyä vähän uumoilin ja aloin pakkailemaan. Kahdeksan aikoihin menin Onnibussin sivuille ja ostin matkan, joka lähtisi 40 minuutin päästä. Ei kun matkaan siis! Nokka kohti Turkua ja aloitin uudestaan työkaverilla lainassa olleen Hippo Taatilan Isipappabluesin ja sainkin luettua sitä lähes 50 sivua, kunnes bussi saapui Caribialle 22:45.
Kyytiä ei näkynyt hetkeen ja hyppelin lämpimikseni (no en ihan hypellyt, oli raskaat kantamukset, joten talsin ympäriinsä) ja höpisin puhelimessa, kunnes kyyti vihdoin saapui. Oli nälkä, joten äidin luokse päästyämme söin kaksi kokonaista sämpylää juustolla, savustetulla kalkkunalla (jota epäilin) ja suolakurkulla sekä yhden äidin leipoman pullan. Join maitoa. Vatsa oli tyytyväinen ja höpistiin niitä näitä, kunnes menin sohvalle nukkumaan. Kuusen ajattelimme koristella vasta seuraavana päivänä. Enää ei jaksanut.
Heräsin neljän vai viiden aikaan aamulla pahaan oloon vatsassa. Kävin vessassa ja menin takaisin nukkumaan. Kun seuraavan kerran heräsin oli edelleen paha olo, äiti oli tehnyt riisipuuroa ja rusinakeittoa ja pyyti minua ja veljeä aamupalalle, kysyi, joisinko kahvia. Vastasin, että enpä taida juoda, on huono olo. Sain pari lusikallista riisipuuroa syötyä ja istuin lakanana keittiönpöydän ääressä. Uumoilin ääneen, jospa leipä vatsassa reagoi. Veljeni jaksaa kummastella, miksen syö vehnää. Kerroin hänelle, että siihen on ainakin kolme syytä ja pääsyynä on se, että se saa olon tukkoiseksi, niin kehon kuin mielenkin ja suoliston rullalle. Hän ajattelee, että kehoni ei kestä sitä, koska en syö sitä säännöllisesti, mutta kerroin, että en syö sitä vartavasten sen takia, että ilman sitä on paljon parempi olo. Kävin välillä halailemassa pönttöä, mutta mitään ei tapahtunut.
Kävin lepäämään, kunnes äiti pyysi pukemaan, että lähtisimme mamman luokse käymään. Ruinauksistani huolimatta lähdin äidin mukaan, koska en ollut pitkään aikaan mammaa nähnyt. Sain juteltua pari sanaa mamman kanssa, kunnes päädyin halailemaan pönttöä ja iltapala päätyi kahdessa erässä pöntön koristeeksi ja mikä muukaan siinä maistui kuin se savustettu kalkkuna. Sen jälkeen oli paljon parempi olo ja höpöttelin iloisesti, kunnes mamman kyyti saapui ja lähdimme takaisin äidin luokse. Kävin hetkeksi lepäämään ja katselin lumiukkoa peiton alta sohvalta. Uinahdin, kunnes tuli saunan vuoro. Menin äidin kanssa saunaan.
Sauna on ihanaa luksusta nykyään, kun ei nykyisellä salillakaan ole saunaa. Olin saunassa hetken, koska syke oli koholla, peseydyin ja kävin välillä pötköttämässä viileämmässä huoneessa, kunnes jaksoin peseytyä loppuun asti.
Saunan jälkeen lämmitimme ruoan ja laitoimme esille kystä kyllä. Paremmat vaatteet päälle ja sitten sai ensi kertaa sinä päivänä syödä niin, ettei ollut kovin huono olo. En yhtä lautasellista enempää syönyt, mutta oli mukavaa viettää joulua äidin ja veljen seurassa. Harmi, että aattopäivä meni vähän surkeana. Levytin ruoan jälkeen, kunnes kolme tonttua vaihtoi paketteja keskenään.
Joimme myöhemmin vielä kahvia ja söimme vähän piparkakkua ja pullaa. Ja vähän suklaata illan myötä. Ennen joulua ja sen aikana on kyllä tullut ihan liikaa herkuteltua, varsinkin sitä ennen ja sen aikana, joten nyt pitää aloittaa puhdistuskuuri. Suolisto, iho ja koko keho kaipaa puhdistumista. Ja paluuta salille myös. Onneksi sali on niin lähellä. Nyt on hyvin aikaa, kun on joululoma.
Joulupäivä meni öllötellessä, eikä masu ollut enää kipeä. Nautimme aamiaisen ja lähdimme isän luokse yhden aikoihin, kun isä tuli hakemaan. Isän co. luona pääsimme joulupöytään syöpöttelemään ja höpöttelimme niitä näitä. Tontut kävivät jälleen ruokalevon aikana odotellessa kahvin lorisevan pannuun.
Sain mm. nämä tosi söpöt siilihanskat (isä sanoi, että ne tulin niistä heti mieleen <3), joiden kanssa kävelin tänään kaupungilla.
Herkutteluhetkellä eli kahvin kanssa saimme nauttia tiramisukakusta, joka oli herkullista. Pullaa en maistanut, koska siinä oli kirsikoita (syön kirsikoita vain tuoreina).
Hyvä tunnelma oli ja paljon valoja.
Porukkaa alkoi tulla tupaan vähän enemmänkin ja veljeni ja minun kyyti
saapui myös. Heitimme äidin kanssa veljen kotiinsa ja tulimme
maisemareittiä takaisin. Teatterisilta oli kyllä kaunis. Olisi voinut
jäädä kuvaamaan. Tapaninpäivä meni löhöillessä. Kävimme äidin kanssa Tokmannilla ja Citymarketissa. Söin kalakeittoa jouluruoan sijaan. Sain ajella autolla ja sehän sujui ihan kivasti, kun viime kerrasta oli vähemmän aikaa. Tulimme Filmtownin kautta takaisin. Äiti katseli leffaa ja mie menin kylpyyn lukemaan kirjaa ja siemailemaan vettä. Rentoilua.
Eilen aamulla siivoilin äidin keittiötä, kun äiti vielä nukkui. Hän oli ollut yövuorossa ja mie jäin talonvahdiksi. Äiti oli herätessään iloinen, kun oli siistiä ja kahvi oli porisemassa. Katselimme pari tuntia Disney Channelia ja aika kului, kunnes äiti kiirehti minua pakkaamaan loput tavarat. Salikassin lisäksi lähti kaksi muovikassia matkaan. Sai heittää jotain Onnibussin tavaratilaankin. Taatilaa luin hetken, kunnes katsoin, olisiko Netflixissä jotain ja siellä oli sopivasti Hobitin kolmas osa. Ensimmäiset kaksi osaa tuli joulun aikana katseltua TV:stä.
Matka sujui joutuisasti ja katsoin loput Hobitista kotona samalla siivoillen ja perkaen tavaroita.
Tänään oli todella kaunis päivä. Todella kaunis päivä pitkästä aikaa. Aurinko paistoi ja päätin vihdoin mennä bussilla nro 18 Kampin pysäkin ohi. Se menikin eri reittiä, mitä olen tullut sillä takaisin, mutta ei se mitään. Päädyin Eiran päätepysäkille, vaikka aluksi ajattelin hypätä karkkikaupan kohdalla pois, mutta kun se ei mennyt ihan samalta kadulta, niin menin mielenkiinnosta loppuun asti. Ja hyvä, että meninkin. Kävelin Eiran rantaa pitkin ja löysin Uunisaaren kyltin. Kävin ensimmäistä kertaa Uunisaaressa ja voi että oli ihanaa ja kaunista. Katsoin, että kello oli 12 ja seuraavan kerran katsoessa se olikin 13, aika hujahti ja näpit ja varpaat vain vähän jäätyivät. Annan kuvien puhua puolestaan.
 |
| Meilahti |
 |
| Päätepysäkki |
Eirassa on kyllä niin upeita taloja ja niin kaunis maisema varmasti ikkunoista suoraan merelle päin.
Lähetin alemman kuvan muutamalle ja he kyselivät, että onko siinä kuvassa kesä, mutta kerroin, että kuva on tästä päivästä ja hetkestä.
Tästä voisi tehdä jopa taulun. Ajattelin tilata muutaman kuvan Ifolorilta, mitä olen tänä vuonna nappaillut, koska huomasin, että niitä on ja paljon.
Kun kaikki on upeaa ja ihmeellistä, niin ei voi kuin ihmetellä ja vielä auringon kanssa. En olisi edes lähtenyt ilman aurinkoa tänne. Olisin painunut suoraan kotiin ja salille, jos olisi ollut harmaa päivä.
Näille kallioille jäin varmaan ainakin vartiksi kuvailemaan, kun aurinko paistoi pilvettömältä siniseltä taivaalta. Jäät ja vesi kimaltelivat. Vesi löi kivikkoon kallioiden päältä. Sainpa kuvattua juuri hyvän hetken aaltojen lyödessä rantaan. Tunsin olevani niin iloinen kuvatessani sitä kaikkea kaunista.
Jäänpalat olivat kuin jalokiviä.
Joku oli vahingossa tai tahallaan heittänyt pois kauniita sydämen muotoisia keksejä. Kerran kirjoitin runossa, että löydän sydämiä, missä vain kuljenkin. Jostain syystä sydämiä tulee vähän väliä vastaan jossain muodossa, tällä kertaa keksien. Ne olivat niin kivasti siinä, että otin niistä kuvan.
Lähtiessäni pois Uunisaaresta aurinko ei ollut vielä laskenut, mutta oli alkanut laskemaan. Vielä on niin talvi, että niinä harvoina päivinä, kun aurinko paistaa se ei paista vielä kovinkaan kauan. Olemme kuitenkin menneet jo talvipäivän seisauksen yli eli sen päivän, jolloin päivät alkavat taas pidentymään.
Uunisaaresta kävelin Kaivopuistoon ja Kaivopuistosta Länsisataman kautta (ja kauppahallin läpi) Pohjois-Esplanadille ja menin Stockmannin Espresso Houseen nauttimaan yhden latten ja katselemaan kuvia.
Rento musiikki soi taustalla ja latailin kuvia vielä puoli tuntia latten nauttimisen jälkeen. Kuvasin vielä uuden aivan supersöpön matkamukin, jonka sieltä ostin ja hienon nurkkauksen, jonka huomasin vasta ensimmäistä kertaa, koska yleensä istun toisella puolella.
Nyt suihkuun ja pesemään tämä kasvonaamio, joka on ollut ehkä vähän liian kauan naamalla. Huomenna pitäisi ostaa viemärinavausainetta, vesi tulvii yli.
~ Lilja Lumi
Äiti-tontulta saadut olohousut ja maailman pehmeimmät sukat, joita olen pitänyt koko joulun jalassa, kun oli varpailla kylmä. Ensireaktio sukista olikin ihan kuin varpaat olisivat päässeet lämpimään vaahtokylpyyn. Hauskan mekon sain myös. Aion käyttää sitä uuden vuoden yönä luultavasti.
Olen höpötellyt tästä ja yrittänyt etsiä nettisivuilta, että missä nämä kyseiset Vallilan lakanat ovat, mutta eihän niitä siellä ole, vaikka olikin sisustuslehden sivuilla. Nämä tulevat vasta ensi vuonna, koska tämä kuuluu suomi100-hankkeeseen. Aivan ihanat lakanat, vaikka muistinkin, että olisivat olleet suurimmalti osin siniset <3
