Raukeaa lauantai-aamua. En sanoisi, että tämä olisi ollut huono viikko. Vähän pitkähkö vain. Ja tunteikas. Nytkin meinaa tulla itku, kun katselen Viisi legendaa - leffan ratkaisun hetkiä.
Tällä viikolla pato on kerran auennutkin: ei kyyneleitä voi estää silloin, kun ne ovat tullakseen. Haluaisin myös nauraa enemmän, saada enemmän ilon aiheita elämääni. Saatan saada joskus naurukohtauksen, jos tuntuu, etten ole nauranut pitkään aikaan. Sitäkään ei voi hallita. Olisi ihanaa nauraa ja iloita joka päivä. Hymyilen kyllä joka päivä, mutta naurettua tulee harvemmin. Aurinkokin voisi välillä näyttäytyä. Se saa aina hymyilemään. Sillä on oikeastaan tahanomainen reaktio, kun se paistaa suoraan silmiin, niin samalla suupielet kaartuvat ylöspäin - oon tainnut ennenkin sanoa.
Oli ihanaa, kun yhtenä päivänä tällä viikolla töissä oli muutama kaksijakoinen lause, mitä tuli naurettua. Lapsetkaan eivät sitä kummeksu tai pane pahakseen, jos aikuinen nauraa tai tirahtaa kyynel, vaikka ovathan he kyllä ihanan empaattisia ja saattavat tulla halaamaan, kun jollain on paha mieli. Olisipa aikuisetkin yhtä välittömiä. Onneksi varsinkaan minun työssäni ei tarvitse olla liian vakava.
Yksi tärkeimmistä asioista työssäni onkin heittäytyminen. Olen joskus miettinyt, että jos en olisi lastenhoitaja, niin haluaisin olla teatterinäyttelijä, koska vaikka joidenkin mielestä teatterissa vedetään enemmän yli, niin mielestäni juuri se on siinä ihanaa, että saa laittaa koko tunteiden ja liikkeiden kirjon täysillä peliin. Taitaa olla yleisessä tiedossa myös sivuhuomautuksena, että muissa maissa käytetään enemmän käsiä ja kehoa, elekieltä, kun kerrotaan asioita. Hymyilen aina, kun näen jonkun eläytyvän asiaan, jota kertoo, koska se jos mikä on aitoa. On ihan hassua, että kerrotaan ihanaa tai hauskaa asiaa naama vakavana tikkusuorana seisten. Kamalaakin asiaa voisi kauhistella levittämällä käsiä pitkälle.
Äsken soitettiin, kun osallistuin Habitare- messuilla lahjakortin arvontaan, että saisin Unelmien talo ja koti - lehden kuusi numeroa ja perhospussilakanan sekä näytenumeron Kotivinkistä vain 25 eurolla. Oli kyllä aikast hyvä tarjous ja soittajakin mainosti asiaa hyvin, kertoi lehden sisällöstäkin, kuunteli, eikä vain tuputtanut, että olin hetken kahden vaiheilla, mutta sanoin, etten oikeastaan tarvitse sitä kyseistä lehteä kotiini, kun ei tule sitä muutenkaan selattua. Sitä kun ei ole Kallion kirjastossa ja harvemmin käyn Pasilan kirjastossa. Onhan se ihana lehti, mutta on muitakin sisustuslehtiä, joita selailen. Se olisi sitten viides selattava. Pitäisikin tänään mennä kirjastoon vähän lueskelemaan torstaina tulleita uusia numeroita.
Ostin Stockmanniltakin pari lehteä kotiin luettavaksi, Sport - lehden ja Kaksplus - lehden (jota ehdin aloittaa kirjastossa), mutta en sitten jaksanut käydä arkipäivinä kirjastossa, niin ostin ne, kun halvalla sai Hulluilta päiviltä. Hullut päivät ovat muutenkin tämän viikon aiheena. Kävin siellä jo kolmena päivänä kuikuilemassa. Se ihmismassa on kyllä niin järkyttävä Hullujen päivien aikana. Ei ole kivaa odotella, että joku väistyisi tai että eteenpäin menevien jono jaksaisi mennä eteenpäin. Onneksi kotiin tuli Hullujen päivien keltainen luettelo, niin katsoin etukäteen, mitä sieltä haluaisin ja menin sinne vain niitä katsomaan, vaikka onhan siellä paljon sellaisiakin, mitä lehdessä ei näytetty, muutenhan lehti olisi ollut puhelinluettelon kokoinen. Kyllä sen läpikäynti tälläkin kertaa taisi puolisen tuntia kestää, koska kuvat vievät mennessään. Harmi kyllä, että siellä on paljon enemmän hienoja miesten kuin naisten vaatteita. Olisi ihanaa ostaa jollekin lahjaksi. Ostin hulluilta päiviltä pari asiaa, muutamaa mietin ja kävin Herkussa myös.
Vähän lisää väriä syksyyn, joten lisäilin kuvia.
Maistoin Starbucksissa latten kaverina Rose - pistachio - mini cakea.
Ei ihan niin paljon väkeä kirjakaupassa kuin tavaratalon puolella.
Kirjakaupassa oli kiva muumi-joulukalenteri, mistä saa pienen kirjasen jokaisesta luukusta. Huippukiva idea! Kuvailin vähän lehtiä odotellessa ratikkaa.
Ilmat ovat alkaneet kylmetä niin kuin kämppäkin. Onneksi on fleece-jumpsuit (pitäisi hankkia lisää haalareita) ja fleece-aamutakki. Jaloissa pörrösukat. Vielä lapaset, niin on ehkä tarpeeksi lämmintä.
Keskiviikkona ostin Hulluilta päiviltä tämän ihanan Casa Stockmannin panda-pussilakanan. Lisäksi ostin pehmoisen aluslakanan, jossa on kuutta eri kangasta.
KappAhlista ostin jo tovin katselemani yöpaidan, joka on aivan ihana. Ostin sen yhden koon liian isona, minkä luulin että olisi hyvä asia, mutta taisikin olla huono valinta. Ihana teksti on kuitenkin Today I will be amazing. But first coffee.
Kannattaa oikeasti katsella Helsingin rakennuksia. Niiden seinistä löytyy vaikka mitä kauniita koristuksia ja patsaita. Tämä on Aleksanterinkadulta.
Olen jo tovin haaveillut langattomista kuulokkeista ja Hullut päivät tarjosivat Philipsin langattomat kuulokkeet halvalla perjantaina. Eipä tarvitse enää sotkeutua johtoon tai harmitella, kun se tarttuu johonkin kiinni.
Tämän ostin Herkusta. Harmitti kyllä, etten viime kerralla messuilta ostanut kaunista rättiä, koska siellä oli sellaisia kuoseja, mitä ei ole näkynyt missään lahjatavaraliikkeessä.
Nämä kuvat ovat leikkikoulusta, kun työskentelin siellä Turussa ennen kuin 2014 muutin Helsinkiin. Sain toimia sisustajana siellä myös muiden mielipiteitä kuunnellen, mutta minulle annettiin aika vapaat kädet. Eilen vähän vaihdeltiin nykyisessäkin työpaikassa tavaroiden paikkaa, että saatiin tilaa toimivammaksi.
Vuosi sitten kävin Aulangolla tärkeän ihmisen kanssa.
Oli aurinkoinen kaunis päivä vuosi sitten ja katsoessani ylös näin jotain näin kaunista.
Mutta juu. Voisi suunnata syömään jotain. Ja kirjastoon. Kunpa aurinko paistaisi.
~ Lilja Lumi
Today I will be amazing.
Now I'm hungry.
Missing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti