lauantai 1. lokakuuta 2016

Hyvä olo takaisin

Ripustan pyykkejä, viikkaan vaatteita mytyistä kaappiin, pesen tiskejä, leikkaan lehdistä reseptejä talteen ja kuuntelen Spotifystä kappaleita Pariisin keväältä, joita en ole ennen kuullut (asensin vihdoin Spotifyn). Maistan omenamehua ja katselen, kun auringonsäteet siivilöityvät verhojen lävitse pitkin seiniä ja lattioita. Juttelen facebookissa kavereiden kanssa. Toivon että olisivat paikalla.

Lauantai-fiilis :) Muistelen eilisestä pientä hetkeä, jolloin pieni poika painoi kasvonsa kaulaani vasten ja nuuskutti.

Viime yönä näin unta, että kerroin kaikille vihdoin osaavani kaikki hienot taidot, mitä oon unelmoinut osaavani, mutta osasin vain levitoida todella korkealle. Hassua, että unessa mietin myös, että olisi huikeaa osata lentää, mutta sitten vain osasin levitoida. Siinä se taito kehittyi ajan myötä. Hassua sellaiselta ihmiseltä, joka hieman pelkää putoamista korkeilta paikoilta, että näkee unta lentämisestä. Alitajunta on vähän takaperoinen joskus. Tosin jos osaa lentää, niin ei tarvitse pelätä putoamista.

Mietin, jos jokainen vuodenaika kestäisi 3 kk, eikä niin että Suomessa on ainakin 5-6 kk talvea ja toinen puolivuotinen sisältää kolme muuta vuodenaikaa. Talvea voisi kestää marraskuusta tammikuuhun. Helmikuun ensimmäinen näyttäisi ensimmäisen läntin ruohoa, maaliskuussa ensimmäiset kukat alkaisivat puskea viimeisten lumilänttien välistä ylös, huhtikuussa alkaisi vihertää ja puissa olisi silmut. Toukokuussa ruoho vihertää ja puiden lehdet saavuttavat täyden mittansa kuun loppuun mennessä. 
Kesäkuu olisi lempeän lämmin. Heinäkuu olisi kuumin kuukausi. Elokuussa puiden lehdet muuttaisivat väriään punaisiksi, oransseiksi ja keltaisiksi ja lehdet alkaisivat vähitellen tippua maahan. Syksyllä korjattaisiin sato eli kaikkialla maassa on värikkäitä lehtiä ja puolet vielä puussa. Lokakuun alkupuolella loput lehdet putoavat ja päästään haravointihommiin, lämpötila olisi keskimäärin 5-10 astetta. 
Marraskuussa alkaa lumi hiljalleen tippua maahan pehmeäksi hangeksi. Joulukuu olisi kylmin kuukausi. Ilman ärsyttäviä takakesiä ja takatalvia. 
Mielestäni ihanteellisin neljän vuodenajan maa. Saahan sitä olla lämpimämpiä syyspäiviä, muttei sentään kesän lämpimiä. Jos syksyn keskelle yhtäkkiä iskee kesän, kun on jo alkanut tottua viileyteen, niin se takakesäinen päivä on aika kuuma.



Mitäpä tällä viikolla on tapahtunut.



Tiistai-aamuna oli sumuista.


Kirjastosta tullessa kuvasin lähipuiden värejä. Kirjastossa kävin pari kertaa tällä viikolla. 


Can't cope - fiilis edelleen torstaina. Sunnuntaista torstaihin pää sattui ja sitten aloin syvällisemmin pohtimaan, mistä kummasta johtui pääkipu ja paha olo. Tällä viikolla varmaan viitenä yönä ei ole nukkunut jokaisena yönä kuin korkeintaan kuusi tuntia (viime yönä sain nukuttua kahdeksan tuntia). Ja sitten herännyt jopa pari tuntia ennen herätystä, yrittänyt saada ajatuksia kasaan. Yrittänyt jopa tyhjin ajatuksin unta, mutta vaikka mieli on tehnyt nukkua, niin aivot eivät ole halunneet, harmittaa kun keho ei suostu yhteistyöhön. Olen nyt kiinnittänyt ravinnon lisäksi enemmän huomiota myös nesteytykseen ja varsinkin niskan asentoon, koska useimmiten kun työskentelee lapsen tasolla, niin niska voi olla väärässä asennossa. Ja toki kiireisyys tuottaa stressiä.


Keskiviikkona ostin apteekista retafer-rautavalmistetta, kun ajattelin pääkivun ja väsymyksen johtuvan raudan puutteesta. Tiistaina söin töiden jälkeen kokonaisen maksalaatikkopakkauksen (sisällön) ja nukuin minitehopäikkärit ja huomasin yhtäkkiä pakkaavani salilaukkua ja tekeväni täysin virkeänä ja ilman kipuja salilla treeniä ja sain jopa lisättyä painoja. Maksalaatikossa on maksaa, josta saa rautaa, joten siksi ajattelin, josko olisi rautavajetta. Ei liian vähä uni koskaan hyvää tee. Onhan ollut myös kuukautiset eli raudan tarve on ollut myös tavallista suurempi. Ja hajuaistikin on selvästi alentunut, vaikkei ole selvää nuhaa, ihan pikkuriikkisen vain. Tälläkin hetkellä, jos ihan vähän niiskutan, niin vasemmassa sieraimessa on jokin tukos, joka pistää kipua ohimoon ja korvaan.
En siis ole voinut kovin hyvin tällä viikolla.


Energian lisäys on aina hyvä juttu, varsinkin kun pitää saada veritasapaino takaisin ylös. 
Ja c-vitamiinit ovat hyviä varsinkin nyt flunssakaudella. En yleensä ostaa lainkaan sipsejä ja ehkä siksi tuosta edellispäivänä ostetusta pakkauksesta on vielä suurin osa jäljellä. 
Voisi kyllä syödä tässä välissä. Kaalilaatikkoa :) 
Taitaa olla rautavajetta varmaan siksikin, kun todetaan, ettei rauta imeydy kovin hyvin, kun nauttii maitotuotteita. Syön tai juon maitotuotteita joka päivä vähintään kahdesti. Pitäisi edelleen yrittää päästä vehnästä ja sokerista eroon, ovat aiheuttaneet jo ihottumaa. Vaikeaahan se on, mutta yritetään.



Syksyisiä lehtiä.


Tänä aamuna. En oikeasti ole tuiterina, mutta aurinko häikäisee. Ihana aurinko <3 Yritän löytää uutta oloasua, nämä ovat niin kivoja tällaiset haalarit (vai jumpsuitit), mutta voisi toinen olla eri materiaalia.



Viime aikoina mambuni on kasvanut monta senttiä pituutta :)

Ystäväni on pian tulossa Tampereelta Helsinkiin :) 

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...