Potkut makealle!

En ymmärrä itseäni!

Miksi pitää kiusata itseään syömällä makeita leivoksia, vaikkei edes tee mieli makeaa?

Olen ihan uuno. Ei sen väliä, että on huono päivä, että se vaatisi lohdutusta tai palkinnon, kun palkintona palkinnosta on kuitenkin äklöpöklö-olo. Tekee psyykkisesti mieli jotain, mitä omatunto ja fyysinen minä ei jaksakaan. Miksei sitä voi oppia kerrasta tai toisesta tai viimeistään siitä kymmenennestä kerrasta, kun ahtaa makeaa suuhunsa ja tulee siitä paha mieli. En jummarra.

Eilen työpäivän jälkeen kävin salilla, mutta siellä ei kovin kauaa jaksanut, joten menin saunaan hikoilemaan hetkeksi. Sitten menin Starbucksiin juomaan kaakaota ja syömäään tuplasuklaa-donitsia. Donitsi oli hyvä, mutta jostain syystä kahviloissa kaakaon makein osa valuu pohjalle ja sen jälkeen, kun kävin Stockmannilla ruokaostoksilla, niin oli todella ällötys-olo. Makea meni yli ja meinasi tulla takaisin ylös. Kaupassa ei ainakaan tehnyt mieli mitään makeaa, mutta ostin todella hyvää rosmariinileipää kotiin. Miksi siis heitin hyvän treenin hukkaan ja pilaan ihoani lisää syömällä makeaa? Don't get it.

Tänään jäi yöunet vähän lyhyiksi ja aamupala korvautui kahvilla ja väkisin juodulla appelsiinimehulla, koska oli kiire, enkä ehtinyt leipiä aamulla syödä - pitäisi muutenkin syödä muutakin kuin leipää aamulla. Ja ehkä skipata se kahvi.

Kuitenkin tulin töistä kotimatkalla ostarin Fazerin kahvilan kautta, koska oli nälkä ja verensokeri alhaalla. Ostin suklaakakkupalan ja cafe latten. Omatunto ei tykännyt, eikä makunystyrätkään, eikä liiemmin lompakkokaan. Kakkupala ei maistunut kuin makealta, ei yhtään suklaalta ja latte oli liian laimea. Tosi kurjaa. Lohileipä houkutti kyllä, mutta se haisi vitriinin läpi ylisuolaiselta. Onko nyt joku juttu, ettei tee mieli liian makeaa, eikä liian suolaista, vaan pitäisi olla vähäsuolaista, neutraaleja ja happamia makuja. Se olisi varmaan paras tapa. Ja luontainen sokeri.

Minulle on opetettu huono tapa, että pitää aina syödä loppuun, mitä saa, varsinkin jos on maksanut siitä - muutenhan heittäisi periaatteessa rahaa hukkaan vai? En ole lähes koskaan jättänyt maksettua ruokaa, vaan yleensä syönyt sen vaikka hampaat irvessä loppuun. En ymmärrä: eihän sellaista pitäisi syödä, mistä ei pidä. Tosin se taitaa olla yksi syy ylimöhköisyyteeni. Ruoka on ollut lohdukekin.

Pitäisi todellakin lopettaa makean syönti. Viime viikolla koitin makealakkoa, mutta olen perso herkuttelulle. Voisin kokeilla uudestaan, mutta tarvitsen siihen oikeat eväät. Millä ilveellä saisi lopetettua makeat houkutukset, joita ei edes tee mieli? Vaikka pitäisikin verensokerin mahdollisimman tasaisena syömällä terveellisesti ja tasaisin väliajoin pysyäkseen sopivan kylläisenä, niin silti joskus tekee mieli makeaa. Mistähän se johtuu?

Nyt loppu tältä päivältä ainakin herkut ja toivottavasti jälleen mahdollisimman pitkään. Pitäisi kai kysyä itseltään ennen makean herkun ostamista, että tarvitseeko sitä tosiaan, mitä siitä hyötyy, onko verensokeri alhaalla ja mitä voisi tehdä sen sijaan, että ostaisi makean. Söisikö omenan tai purkkaa?

Ehkä.

Anyways tämä kiva lehti tipahti ensimmäistä kertaa postiluukusta tänään, kun postimies tai -nainen oli sen tuonut. Olen juuri tilannut tämän lehden, koska tämä on ainoa, jonka selaan ja luen tarkkaan kannesta kanteen, joten päätin tilata sen, koska se tulee halvemmaksi kuin ostaa irtonumeroita. Useimmiten muuten postin kuljettajat ovat miehiä ja postissa töissä olen nähnyt naisia. Tai ehkä se on paikkakuntakohtaista. En ole kuin kerran elämässäni nähnyt naisposteljoonin.

Mutta kiva lueskeluilta tulossa. Nyt veden lipitystä loppuilta. Ja lukemista.

~ Lilja Lumi