Kommentoin Hannan blogikirjoitukseen, jossa hän kirjoitti ihmisten piittamattomuudesta ja töykeydestä, että ymmärrän häntä hyvin ja että ärsyttää myös paljon.
Saatat pitää kymmenelle ihmiselle ovea auki eikä kukaan kiitä, jollei ohimenevä koira vähän nuuskuta ja omistaja vetäisee narusta - kaikki kävelee vain ohi päin katsomatta.
Joskus bussissa vastakkaisissa paikoissa istuen ikkunan puoleinen henkilö vain työntyi törkeästi ohitseni niin että olin kaatua penkiltäni. For god's sake, suun aukaiseminen ei ole niin mahdotonta! Vaikka pitäisin kuulokkeita korvilla, niin yleensä noustessani ikkunan puoleiselta penkiltä pysäkillä pois ja toisen pitäisi väistää, niin mainitsen "Anteeksi, nousen seuraavalla pysäkillä" ja toisen päästettyä pois yleensä kiitän. Liian usein näkee vain sitä, että toinen nousee sanomatta mitään ja toisen pitäisi siitä tajuta väistyä. Kysypä seuraavan kerran piruuttasi näin käydessä, että haluaako toinen nousta pois ja sano kovaan ääneen "ole hyvä", jos toinen ei kiitä.
Kerran meinasin törmätä autoon, kun pyöräilin kirjastoon alamäkeä pitkin. Keskellä sitä mäkeä lähellä bussipysäkkiä päätti kuitenkin keskellä tyhjää autotietä oleva auto kääntää ympäri pyörätien kautta ja minun piti lyödä jarrut pohjaan, etten olisi lentänyt auton yli. Olisi mieli tehnyt käydä potkimassa autoa kylkeen, mutta jatkoin vain matkaani auton ohi selvittyäni säikähdyksellä.
Kohtelen usein kanssaihmisiä niin kuin on opetettu vanhuksia kohdeltavan, vaikka tekisikin mieli huutaa perään ole hyvä, mutta sehän olisi kiertokeljuilua. Ehkä jonain päivänä muutkin oppivat. Useimmiten tapaan hyvää käyttäytymistä nuorilta naisilta ja miehiltä.
Olen ennenkin kirjoitellut epäkohteliaisuudesta ja kuinka ihmiset ovat unohtaneet hyvät tapansa, jos heille on koskaan sellaisia opetettukaan. Voisi kirjoittaa hyvistä tapoista ja niiden muistamisesta vaikka joka viikko, koska joka viikko näkee sitä töykeyttä ja epäkohteliaisuutta sekä kokeekin sitä, mutta onneksi näkee myös kohteliaisuutta ja toisten huomioimista.
Yritän omassa työssäni ottaa toiset mahdollisimman hyvin huomioon ja myös opettaa hyviä käytöstapoja, mutta joskus tuntuu, että olisin näkymätön, eikä sanojani aina kuulla. Mitä silloin kuuluisi tehdä? Yrittää uudelleen, ehdottomasti. Mutta jos työkaveri ei huomaa, niin silloin kyllä tekee mieli kysyä, että eikö hän vain huomannut vai onko jotain hampaankolossa. Enää ei tarvitse olla hiljainen, ei todellakaan. Näytä ja osoita tunteesi ja myös huolesi, mutta pidäthän silmällä toisen reviiriä lähestymällä varovaisesti.
Joskus, kun olen nähnyt hyvän teon esimerkiksi bussissa tai kadulla, olisi tehnyt mieli mennä sanomaan hyvää tehneelle henkilölle, että teitpä kivasti tms, mutta sitten iskee joku ujostuksen kaltainen, vaikkei siinä olisi mitään väärää tahi outoa - olihan hänkin juuri auttanut tuntematonta.
Helatorstaina eli tänään on tuntunut koko ajan, että olisi lauantai, mutta huomenna onkin töitä. Aurinko on paistellut nätisti ja mennyt välillä pilveen. Uhkaavan näköiset pilvet ovat kerääntyneet taivaalle ja samalla ripastellut vähäsen.
Tänään kävimme kuitenkin vähän testailemassa Kannelmäessä, kulkeeko rullalauta jalan alla vai saanko katsoa sen perään maan kamaralta. Viime kerralla rullaillessa meni vasen jalka edellä, kun tänään taas teki mieli viipottaa oikea jalka edellä. Tällä jalkojen vaihtelulla ei ainakaan pääse kovin pitkälle, kun ei edes tunne, kummin päin menee paremmin. Lapsetti ja menin välillä laskemaan kolme kerta rengaskeinulla ja sitten takaisin laudan päälle. Ukkeli vaihtoi omasta laudastaan pyörät ja taas rullaa paremmin. Miulta pitäisi löysyttää luultavasti akselia, että pääsisin cruiserillani kääntymään, kun se on vähän tönkkö, vaikka rullaakin kivasti eteenpäin. Viikonloppuna saan uuden kamerani takaisin, kun menen äipän luokse järjestelemään paikkoja. Sitten voisi ottaa vähän kuviakin, jos rullailu alkaa sujua. On kivempi ottaa sellaisia videoita, missä ei kaadu kuin sellaisia, missä näkyy hauska ilmalento ja törmäys maan kamaralle nenäaluksella.
Rullailun jälkeen kävimme Prismassa ostamassa salaattiaineksia ja muutakin. Salaattiin tuli jäävuorisalaattia, päärynää, mozzarella-juustoa, mansikoita, viinirypäleitä ja cashew-pähkinöitä. Salaatin kanssa mussutimme kanankoipea tai ainakin lihaa sen ympäriltä.
Teki myös mieli kovasti kukkia, joten ostin tällaisen kimpun. Vaaleanpunaisen tällä kertaa, vaikka oli paljon muitakin kauniita tarjolla. En kuitenkaan voi ostaa neljää kimppua vain kun tekee mieli.
Tämä odottaa vielä pakastimessa. Ei kannata huomioida piparipakkausta, tiedä vaikka sitä intoutuisi leipomaankin joku päivä. Se on siis jäänyt viime joulusta. Mitenköhän saisi piparista kesäisen, kun se niin liittyy jouluun? Mutta Ben&Jerry's illalla sekä varmaan ruisnappeja sulatejuustolla ja tuorejuustolla sekä viinirypäleillä. Armas on nyt rassaamassa pyörää, joten voisin ottaa vaikkapa päikät, kun on koko päivän haukotuttanut.
Arrivederci!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti