Onnellinen jälkityhmyri

Kun luin ja näin Finlaysonin Kesäkuu-keräilyn K-kaupoissa, niin ajattelin heti, että "Has to have it!" Kävin Munkissa ja siellä ei ollut tietoakaan niistä. Kävin myös Turun Citymarketissa, mutta ei missään näkynyt. Ajattelin jo, että mitä ihmettä, eikö se kampanja olekaan vielä alkanut ja olin hämilläni. Tein Keskolle kyselyn asiasta ja sieltä tuli vastaus, että se on vain K-marketeiden keräily, eikä suinkaan supermarketien tai citymarketeiden, vaikka ne K-kauppoja ovatkin.

Aloin sitten pohtia, mistäpä löytäisin lähimmän K-marketin ja päädyin eilen bussimatkan yli Paciukseen. Siellä tönötti kampanjan muut tuotteet: tyynyliinapakkaus, essuja, pyyhkeitä, aluslakana, uunikinnas ja patalappu, mutta ainoa kohta, mikä ammotti tyhjyyttään oli se, missä pussilakanasetin olisi pitänyt olla. Laitoin suunpielet alaspäin ja menin odottamaan bussia kotio. Näin seuraavan K-marketin ihan vähän matkan päässä, mutta eihän siellä mitään ollut, koska se oli yhteydessä huoltoasemaan eli pieeni. Harmistus.

Tänään töiden jälkeen kävin työpaikkaa vastapäätä olevassa K-marketissa, kun työkaveri siitä vinkkasi. Ihme juttu, etten tiennyt sen kaupan olevan K-marketti, vaikka siitä niin usein ohi kävelenkin. Onhan se toki totta, ettei K-marketeja niin paljon huomioida (tai no mie en huomioi). Siellä oli sama juttu kuin Paciuksessa: no luck.

Otin seuraavan bussin, joka tuli vastaan, vaikka se olisikin mennyt Kalasatamaan, mutta ajattelin, että miksipäs ei, onhan sielläkin K-market. Hyppäsin kyydistä, kun näin K-marketin, mutta sekin oli joku huoltsikka-market, jossa ei tietenkään niitä kampanjatuotteita ollut. Etsin bussia ja kysyin yhteen osuttuani, menisikö hän keskustaan - eipä mennyt, mutta neuvoi miut ystävällisesti 200 metrin päässä olevalle metroasemalle. Nousin siis Kalasatamassa (jonka luulin olevan länsisatama, mutta ei) Ruoholahteen menevään metroon ja hyppäsin Hakaniemen kohdalla pois, koska siellä olisi K-market. Kadulla se siinä törötti kadun toisella puolella ja siellä oli jopa yksi pussilakanasetti, jonka nappasin itselleni.

Siinä kohtaa olin kyllä jälkityhmä tai viisas, miten sen nyt ottaa, koska vasta seuraavassa kaupassa tajusin, että olisin voinut niitä merkkejä passiin pyytää, koska viidestäkympistä saa viisi merkkiä, mikä olisi riittänyt -50% seuraavasta pussilakanasetistä (jonka löysin Asematunnelista ja tajusin sen vasta siellä). Kyllä ketutti oma tyhmyyteni tai oikeastaan ajattelemattomuuteni, mutta sellaista sattuu. Ehkäpä ensi kerralla on viisaampi.

Tässä ne viimein kuitenkin ovat! <3

Tiedän tiedän, että ne pitäisi pestä, mutta meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana. Tosin ne eivät ole koskaan ennen haisseet etikalta, vaan hyviltä vähän niin kuin uudet vaatteet tai kirjat. Ramppasin kuitenkin niin monessa kaupassa, kun löytyi vasta viidennestä ja kuudennesta kaupasta, että haluan ne vain käyttöön. Voihan niitä hetken käyttää, pestä ne sitten ja sitten käyttää uudelleen. Ne ovat vain niin ihanat! Skippasin salinkin, koska siinä kohtaa, kun salille olisi pitänyt mennä, niin jalat sattuivat jo sen verran kaikesta siitä kaupoissa kiertelystä, portaiden noususta ja kävelystä, että hyvillä mielin siirrän toiseen kertaan. Pitää vain muistaa nostaa vesikiintiötä.

Kotiateriana töistä tultua oli tällainen taco-kanasalaatti kaupasta. Hauskoja vivahteita taco-lastuista kyllä juuston, kanan ja salaatin seassa ja hyvää salaatinkastiketta. Kesä kun tulee, niin tekee muutenkin mieli syödä raikkaasti ja kevyesti. Kesällä tekee mieli olla kevyt ja se on helpompaa myös, koska lämpimiä aterioita ei tee kovasti mieli syödä kesällä, kun on muutenkin niin kuuma ja tekee mieli vain ulkoilla paljon. 

Töissä oli hassua, kun aina kahvitauolla 12:30-14 aikoihin tekee mieli juoda kahvia, mutta tänään olin ottanut Nescafen kaakaon mukaan, jonka sekoitin kahteen desiin kuumaa vettä. Ajattelin sen jälkeen juoda kahvia, mutta kahvi maistui kuralta ja päivän kuuma-annostus tuntui olevan täynnä. Kesällä tekee mieli juoda kahvikin kylmänä, jos ollenkaan. Siinä kahvia siemailtua tuli mieliteoksi vain vesi - ehkä keho alkaa vihdoinkin tunnistaa, mikä on hyväksi sille. 

Ensimmäinen herhiläinen, jonka tänä vuonna näen <3 Ne on niin söpöjä! :)

Otin takaovelta kivaisan kuvan. Otin kuvan muurahaisestakin, mutta se oli niin pieni, ettei kamera viitsinyt tarkentaa. Mutta kohta haen nuo ihanaiset lakanat ulkoa ja käyn suihkussa. Sitten voi käpertyä noihin ihanuuksiin :)

~ Lilja Lumi

Luonnonlapsi Turkustelemassa

Näin ajattelin tänään metsässä tultuani Turusta Helsinkiin ja käytyäni kodin kautta kävin vielä vähän hyppimässä pusikoissa kameran kanssa. Postaus sisältää paljon kuvia! Kävin äidin luona Kaarinassa hakemassa sinne jääneen kamerani ja tuli siinä samalla moikattua äippää, veljeä ja kummivanhempia, jotka kyläilivät äipän luona eilen illalla.

Alunperin äidin luo mennessä kamerahakureissun lisäksi oli tarkoitus siivota (kääntää kämppä ylösalaisin) ja kunnolla, oikein kevätsiivous! mutta ei vaan voinut, kun oli vieraita käymässä. Joku päivä vielä! Yritin samalla etsiä mustavalkoraidallisia kesäshortseja, jotka ovat hävinneet vain johonkin. Pitäisi kai tutkailla tuo omakin varasto, jos oisin heivannut kesävaatteet sinne odottelemaan.

Kävin veljen kanssa Kaarinan rannassa vähän kuvailemassa eilen illalla.

Tänä aamuna joimme kahvit ja söimme äidin ja veljen kanssa aamiaista, jonka jälkeen parturoin veljen hiukset. Sen jälkeen lähdimme äidin kanssa Aurajoen rantaan kuvailemaan. Otin paljon kuvia, mutta laitan vain muutaman tähän, hieman makustelua.

Turku on kaunis, upea ja ihana kaupunki, jota tulen aina rakastamaan kaupunkina, jossa olen asunut ja jonka lähettyvillä olen asunut 27 vuotta. Oli jopa ihmetys, että Cafe Art oli auki sunnuntaina ennen yhtätoista, koska se ei ole ennen sunnuntaisin ollut auki. Ajattelinkin, mistä voi tulvahtaa ulos asti huumaava korvapuustin tuoksu muualta kuin Cafe Artista.

Kävelimme äidin kanssa kirjastolta Myllysillalle, siitä yli, koska näimme, ettei Föri ollut pyörimässä ennen yhtätoista ja piti kävellä Tuomaansillalle, mutta aika kului ja käännyimmekin Tuomiokirkkosillan kohdalla takaisin kuvattuamme vaaleanpunaiset puut ja Tuomiokirkon. Menimme kirjastosillan kautta, koska äiti ei ollut sitä vielä kertaakaan ylittänyt.

Kävellessä ja kuvaillessa tuli sekin mieleen, että mitä enemmän kuvailee, niin sitä enemmän huomaa ja näkee yksityiskohtia, enemmän värejä ja kaiken terävämmin. Turku on muutenkin kuin taideteos eläväisellä tekstuurisuudellaan, mukulakivikatuineen ja runsaine tummine puineen täynnä lehtiä.

Oli tosi jännä kerran, kun työskentelin vielä Turussa ja tulin bussilla keskustaan. Olin koko sen ajan katsellut mustavalkokuvia, joita olin kameraan tallentanut ja kun nostin katseeni pysäkillä noustessa niin näin hetken koko katukuvan mustavalkoisena. Oli se vähän pöhköä.

Nämä kuvat ovat bussimatkalta. Kävimme aurajokikävelyn jälkeen Citymarketissa, koska haluaisin löytää Finlaysonin kesälakanat, mutta ne eivät olleet vielä myynnissä. Harmi.

Kun olin saapunut Alepan kautta kotio, niin menin vielä vähän puska-jusseilemaan.

Kiva jos jaksoit katsella kuvia. Valokuvaaminen on niin sydämen asia mulle :) Joskus ihan ahmin kauniita kuvia. Ja luonto on niin kaunis ja ihana, kun se herää henkiin ja kukoistaa ihan täysillä.

~ Lilja Lumi

Kohteliaisuudesta ja helatorstaista

Kommentoin Hannan blogikirjoitukseen, jossa hän kirjoitti ihmisten piittamattomuudesta ja töykeydestä, että ymmärrän häntä hyvin ja että ärsyttää myös paljon.

Saatat pitää kymmenelle ihmiselle ovea auki eikä kukaan kiitä, jollei ohimenevä koira vähän nuuskuta ja omistaja vetäisee narusta - kaikki kävelee vain ohi päin katsomatta.

Joskus bussissa vastakkaisissa paikoissa istuen ikkunan puoleinen henkilö vain työntyi törkeästi ohitseni niin että olin kaatua penkiltäni. For god's sake, suun aukaiseminen ei ole niin mahdotonta! Vaikka pitäisin kuulokkeita korvilla, niin yleensä noustessani ikkunan puoleiselta penkiltä pysäkillä pois ja toisen pitäisi väistää, niin mainitsen "Anteeksi, nousen seuraavalla pysäkillä" ja toisen päästettyä pois yleensä kiitän. Liian usein näkee vain sitä, että toinen nousee sanomatta mitään ja toisen pitäisi siitä tajuta väistyä. Kysypä seuraavan kerran piruuttasi näin käydessä, että haluaako toinen nousta pois ja sano kovaan ääneen "ole hyvä", jos toinen ei kiitä.

Kerran meinasin törmätä autoon, kun pyöräilin kirjastoon alamäkeä pitkin. Keskellä sitä mäkeä lähellä bussipysäkkiä päätti kuitenkin keskellä tyhjää autotietä oleva auto kääntää ympäri pyörätien kautta ja minun piti lyödä jarrut pohjaan, etten olisi lentänyt auton yli. Olisi mieli tehnyt käydä potkimassa autoa kylkeen, mutta jatkoin vain matkaani auton ohi selvittyäni säikähdyksellä.

Kohtelen usein kanssaihmisiä niin kuin on opetettu vanhuksia kohdeltavan, vaikka tekisikin mieli huutaa perään ole hyvä, mutta sehän olisi kiertokeljuilua. Ehkä jonain päivänä muutkin oppivat. Useimmiten tapaan hyvää käyttäytymistä nuorilta naisilta ja miehiltä.

Olen ennenkin kirjoitellut epäkohteliaisuudesta ja kuinka ihmiset ovat unohtaneet hyvät tapansa, jos heille on koskaan sellaisia opetettukaan. Voisi kirjoittaa hyvistä tapoista ja niiden muistamisesta vaikka joka viikko, koska joka viikko näkee sitä töykeyttä ja epäkohteliaisuutta sekä kokeekin sitä, mutta onneksi näkee myös kohteliaisuutta ja toisten huomioimista.

Yritän omassa työssäni ottaa toiset mahdollisimman hyvin huomioon ja myös opettaa hyviä käytöstapoja, mutta joskus tuntuu, että olisin näkymätön, eikä sanojani aina kuulla. Mitä silloin kuuluisi tehdä? Yrittää uudelleen, ehdottomasti. Mutta jos työkaveri ei huomaa, niin silloin kyllä tekee mieli kysyä, että eikö hän vain huomannut vai onko jotain hampaankolossa. Enää ei tarvitse olla hiljainen, ei todellakaan. Näytä ja osoita tunteesi ja myös huolesi, mutta pidäthän silmällä toisen reviiriä lähestymällä varovaisesti.

Joskus, kun olen nähnyt hyvän teon esimerkiksi bussissa tai kadulla, olisi tehnyt mieli mennä sanomaan hyvää tehneelle henkilölle, että teitpä kivasti tms, mutta sitten iskee joku ujostuksen kaltainen, vaikkei siinä olisi mitään väärää tahi outoa - olihan hänkin juuri auttanut tuntematonta.

Helatorstaina eli tänään on tuntunut koko ajan, että olisi lauantai, mutta huomenna onkin töitä. Aurinko on paistellut nätisti ja mennyt välillä pilveen. Uhkaavan näköiset pilvet ovat kerääntyneet taivaalle ja samalla ripastellut vähäsen.

Tänään kävimme kuitenkin vähän testailemassa Kannelmäessä, kulkeeko rullalauta jalan alla vai saanko katsoa sen perään maan kamaralta. Viime kerralla rullaillessa meni vasen jalka edellä, kun tänään taas teki mieli viipottaa oikea jalka edellä. Tällä jalkojen vaihtelulla ei ainakaan pääse kovin pitkälle, kun ei edes tunne, kummin päin menee paremmin. Lapsetti ja menin välillä laskemaan kolme kerta rengaskeinulla ja sitten takaisin laudan päälle. Ukkeli vaihtoi omasta laudastaan pyörät ja taas rullaa paremmin. Miulta pitäisi löysyttää luultavasti akselia, että pääsisin cruiserillani kääntymään, kun se on vähän tönkkö, vaikka rullaakin kivasti eteenpäin. Viikonloppuna saan uuden kamerani takaisin, kun menen äipän luokse järjestelemään paikkoja. Sitten voisi ottaa vähän kuviakin, jos rullailu alkaa sujua. On kivempi ottaa sellaisia videoita, missä ei kaadu kuin sellaisia, missä näkyy hauska ilmalento ja törmäys maan kamaralle nenäaluksella.

Rullailun jälkeen kävimme Prismassa ostamassa salaattiaineksia ja muutakin. Salaattiin tuli jäävuorisalaattia, päärynää, mozzarella-juustoa, mansikoita, viinirypäleitä ja cashew-pähkinöitä. Salaatin kanssa mussutimme kanankoipea tai ainakin lihaa sen ympäriltä.

 

 

Teki myös mieli kovasti kukkia, joten ostin tällaisen kimpun. Vaaleanpunaisen tällä kertaa, vaikka oli paljon muitakin kauniita tarjolla. En kuitenkaan voi ostaa neljää kimppua vain kun tekee mieli.

Tämä odottaa vielä pakastimessa. Ei kannata huomioida piparipakkausta, tiedä vaikka sitä intoutuisi leipomaankin joku päivä. Se on siis jäänyt viime joulusta. Mitenköhän saisi piparista kesäisen, kun se niin liittyy jouluun? Mutta Ben&Jerry's illalla sekä varmaan ruisnappeja sulatejuustolla ja tuorejuustolla sekä viinirypäleillä. Armas on nyt rassaamassa pyörää, joten voisin ottaa vaikkapa päikät, kun on koko päivän haukotuttanut.

Arrivederci!

~ Lilja Lumi

22 vuoden vaiva

Sain edelliskirjoitukseeni kommentin (joita haluaisin enemmän), että eräs ihminen (ja varmaan joku muukin, en tiedä) haluaisi kuulla siitä 22 vuoden vaivasta. Vaiva ei ole vielä korjaantunut, mutta on todellakin selkeästi parantunut, vaikka täyteen parantumiseen on vielä hieman matkaa, mutta tiedän nyt mitä tehdä. Ajatukset ovat muutenkin valmiina mielessä ja varmaan haittaisi minuakin, jos en tätä saisi kirjoitettua, koska muuten se jäisi vain päähän pyörimään.

Mistä sitten on kyse?

Takapuoli, persus, pylly, takalisto, perse, hyppyri, perä, pakarat (joskus luulin sen tarkoittavan pyllyn alla olevaa jalkaosaa), takamus, behind, bottom, ass, ahteri, peba, pemppu. You name it! 

Miulle se on ollut joskus itkun aihe, häpeä, asia jota piilotella. Suurin osa tuttavistanikaan ei tiedä tästä vaivasta, joka on vaivannut minua viimeiset 22 vuotta. Tämä vaiva alkoi 5-vuotiaana ja on vaivannut siitä asti.

Sain siis vain viisi vuotta nauttia ihanasta lapsen virheettömästä ihosta ja teini-iässä epäpuhtaudet tulivat myös selkään. Kysehän saattaa olla myös huonosta ruokavaliosta ja toisinaan myös geeneistä. Koko lapsuuden, teini-iän ja myös aikuisuuteen jatkunut makean puputus joka päivä tuskin auttaa asiaa pätkääkään ja luulen, että myös maitotuotteet ja vehnä saattavat olla ongelmana. 

En enää muuten pysty syömään rapeaa pizzapohjaa tai jäätelön keksiosaa, koska aiheuttavat kylmiä väreitä osuessaan poskihampaisiin, mutta se ei liity tähän mitenkään.

Tällä hetkellä ei ole pelkästään muotina jättää maito- (jonka juomista aikuisena joissain maissa jopa ihmetellään) ja vehnätuotteet pois ruokavaliosta. Kyseessä on myös suolisto-ongelmat ja joillakin, kuten minullakin suoliston lisäksi iho-ongelmat. Vehnä jossain muodossa aiheuttaa kutinaa ja ihottumaa, mutta luulenpa että pääsyypää ihottumiin on sokeri, joka saattaa toimia yhdessä vehnän ja maidon kanssa. Petollista on, kuinka paljon muka-terveellisissä ruoissa on sokeria. On kyllä totta, että se mitä suuhunsa pistää näkyy myös ulospäin ja tuntuu sisällä.

Rakastan erityisesti leivonnaisia. Karkkia en niinkään syö, koska niissä sokeri tuntuu menevän yli, mutta lakritsia, salmiakkia ja suklaata tulee puputettua jonkin verran. Ajattelepa, kuinka paljon niissä on sokeria. Sanotaan, että sokeririippuvuus vastaa kokaiiniriippuvuutta. Vaikea päästä eroon. 

Lakritsissa, salmiakissa ja suklaassa on kuitenkin myös gluteenia ja maitoa. 

Jos epäilee suolisto-ongelmista pelkkää gluteenia, niin nykyään löytyy valtavasti hyviä gluteenittomia tuotteita ja itse tekemällä saa vielä parempia. Muutenkin tuntuu, että itse tehty leivonnainen, jonka voi syödä hyvällä omallatunnolla sen lisäksi, että tietää, mitä se sisältää, on paljon terveellisempi, koska se ei sisällä lisäaineita tai väriaineita, jollei siihen itse niitä laita. Iho-ongelmia on tullut yleensä vain kaupan vanukkaista, kekseistä ja tehdastuotetuista leivonnaisista. Onko ratkaisu siis siinä, että voi syödä huoletta, jos tekisi kaiken itse? Taitaa hyvinkin olla ja samalla voisi opetella myös gluteenittomia reseptejä. 

Tämän kaiken lisäksi kyseessä on myös stressi ja liikunnan puutos. En tuntenut lapsena sanaa stressi (vaikka nykylapset jostain syystä tuntevatkin sen, kuulin kerran ohimennen parin 9-vuotiaan puhuvan, että toisella on ollut koulun takia stressiä), tutustuin tähän sanaan vasta lukiossa, enkä silloinkaan luullut tuntevani sitä, mutta toisaalta tunsin sanan jännitys ihan lapsesta asti. Ja monesti olin myös peloissani, että joku kiusaaja seuraa minua kotiin ja siitä seurauksena olikin pimeään kylmäkellariin pakeneminen, kun pari poikaa pommitti marjapyssyillä, sekä parin kuukauden keuhkokuume. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Tämän postauksen aiheena on kyllä suvaitsevaisuus myös, mutten ala siitä laajemmin kirjoittamaan, vaan ainoastaan ihoon liittyen.

En myöskään harrastanut koululiikuntaa enempää liikuntaa, koska vaikka kävinkin lähipihassa keinumassa ja hiekkalaatikolla leikkimässä pihan parin lapsen kanssa, niin en juossut ympäriinsä tai hypellyt hyppynarua. Aikuisena on harmillista, ettei vanhempani koskaan laittaneet minua balettiin tai jumppaan tai vaikka jalkapalloa potkimaan. Koulussa en osallistunut tyttöjen hyppynaruihin ja joskus aniharvoin kirkonrottaan ja varjohippaankin, mutta suurimman osan välitunneista vietin seinän vieressä yksin.

Karkaan koko ajan aiheesta, vaikka tuo toinenkin aihe vähän väliä nostaa päätään. En kuitenkaan ala tekemään postausta siitä, miksi en muista suurinta osaa lapsuudestani. Ehkäpä juuri sen takia, ettei siinä ole paljon muistettavaa. Istuin sisällä katsomassa telkkaria ja leikin veljen kanssa legoilla. Onneksi oli vanhempien tuttavia, joilla oli lapsia ja serkkuja, joiden kanssa leikkiä, koska en osannut solmia kaverisuhteita pienenä ja edelleenkin olen pelkkänä kysymysmerkkinä joskus. Lukiossa vasta sain rohkeuteni ja oman itseni takaisin maan kamaralle, mutta silloinkaan ne, jotka eivät lähestyneet minua, niin niiden kanssa en paljoa puhunut. Onneksi oli heitä, joilla riitti rohkeutta lähestyä. Pystyn edelleenkin juttelemaan täysin vapautuneesti yhden lukiosta jääneen ystäväni kanssa. Kiitos, olet minulle tärkeä. 

Olin sivuraiteilla. Taas.

Mutta stressi ja liikunnan puutos on myös aiheuttanut huonon ihon, koska kaikki vaikuttaa. Pienenä luultavasti stressasin joka ikinen tunti ja välitunti, koska halusin vain olla näkymätön. Pelotti puhua muille, koska tytötkin aina olivat omassa ringissään, jossa ei näy yhtään aukkoa, pelkkiä selkiä. Olisi pitänyt ymmärtää liikunnan tärkeys pienenä, koska useimmiten olen huomannut, että liikunnalliset ihmiset ovat ystävällisempiä, koska liikunta vapauttaa monia lukkoja kehossa henkisesti ja fyysisesti.

En ole koskaan ollut kovin hyvä juomaveden ystäväkään. Pienenä juotettiin paljon mehuja, limsoja, maitoa ja kaakaota. Koskaan ei edes ehdotettu, että juo vettä janoon, niin siitä ei tullut tapaa, vaikka vettä pitäisi juoda 2-3 litraa päivässä suositusten mukaan.

Netistä ei tuntunut löytyvän yhtään hyvää paljaan pepun kuvaa, koska kaikki niistä olivat joko seksistisiä tai irvokkaita, joten otin tällaisen mukavan farkkupepun kuvan. 

Peppuni muotoa on kovasti kehuttu ja pidän siitä itsekin, mutta kukaan ei ole koskaan tiennyt, mikä salaisuus housujen alla piilee. Olen muutenkin alkanut käyttämään pelkkää puuvillaa ihoa koskevissa vaatteissa, koska varsinkin satiini aiheuttaa ihottumaa. 

Kävin kerran äidin ystävättären hoidossa, joka on erityissairaanhoitaja ja pitää klinikkaa kotonaan hoitamalla laserilla, ja hänkin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa kenelläkään (silloin tilanne oli paljon pahempi kuin nyt). On myös epäilty, josko se olisi vyöruusu tai punajäkälä, mutta se ei ole kumpikaan niistä, eikä myöskään akne. Tiedän, että joillain muillakin esiintyy samaa vaivaa tai on esiintynyt, eikä kyse ole edes kovin suuresta vaivasta.

Olen myös kuullut, että ihotautilääkärin antibioottikuuri on auttanut, mutta otan ensin itseäni niskasta kiinni ja syön terveellisemmin, vähennän makeaa, liikun enemmän eli nostan takamukseni sohvalta, koska istuminen ei pyllyn ihoa paranna ja juon enemmän vettä sekä yritän stressata vähän ja hymyillä paljon. Syön tällä hetkellä myös sinkkitabletteja, Mölleriä, jossa on E:tä, A:ta ja D3:sta sekä maitohappobakteerikapseleita, mutta oikeasti pitäisi kyllä muokata ruokavalio sellaiseksi, ettei tarvitsisi ylimääräisiä ravintolisiä syödä.

Kaiken lisäksi henkilöt, joille olen näyttänyt tai ovat nähneet tämän salaisuuden ihossani, eivät ole asiasta välittäneet. Kultainenkin sanoi, että se on vain ihoa, eikä edes kovin suuri asia. Niinpä, olen tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Olen itse tehnyt asiasta suuremman kuin mitä se on. Olen ylpeä siitä, että ympärilläni elää rakastavia ja suvaitsevia ihmisiä. Sitä paitsi, mitä vähemmän välitän vaivastani ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, niin sitä nopeammin vaiva paranee. 

Ole ylpeä siitä, millainen olet ja arvosta itseäsi, koska asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Ja he joilla asiat ovat huonommin saattavat olla onnellisia juuri sellaisina kuin ovat, koska he ovat hyväksyneet itsensä omina itsenään. Ole juuri Sinä itse. Sinä olet kaunis.

~ Lilja Lumi

P.S. Muistakaa, että pienikin kehu valaisee kenen tahansa päivää.

Kevätherkkuja ja ihana vaatemerkki

Kevät on ihanaa aikaa, kun puut puhkeavat kukkaan ja vihreys leviää kaikkialle. Aika alkaa hidastua ja auringon aika pidentyä. Kesällä kun auringon valoaika on pisimmillään, niin tuntuu joskus, että aika pysyy paikoillaan, vaikka kello kulkeekin eteenpäin. Keväällä pää tulvii uusia ideoita ja monen tekisi mieli esimerkiksi uusia vaatekaappi, tehdä kevätsiivous kotiin ja heittää paljon vanhoja tavaroita pois, aloittaa uusi harrastus...

You name it and do it!

Torstaina käyskentelin ennen salille menoa Kampin K-marketissa ja ostin mansikoita ja Riitan herkku - leivoksia, joissa oli suussasulavaa ja makeaa mössöä sisällä. Maistoimme myös Tallinnasta tuotua Rosé-viiniä. On ihanaa hemmotella toista tuomalla jotain herkkua ja myös itse nauttia vähäsen luksusta keskellä arkea. Jokaisesta päivästä voi nauttia, olipa arki taikka vapaapäivä :)

Tänään olen valehtelematta istunut monta tuntia katsellen Zalandon sivustoa ja yrittänyt keksiä, mitä haluaisi, mutta kun siellä on ihan valtavasti vaihtoehtoja ja kivoja juttuja. Samalla katsellut jotain sarjaa Netflixistä. Mukavaa vapaapäivää laiskotellen.

Löysin Zalandosta printtipaitoja katsellessa merkin nimeltä Desigual, joka on todella nam.

 

 

 

 

 

 

Mässäilin katsomalla niitä paitoja, housuja, laukkuja ja takkeja ai ai! Ne ovat niin kauniita ja ihanan yksityiskohtaisia ja niin värikkäitä. Tahtoo! Harmi vain, että ovat aika hintavia, mutta jonain päivänä sitten :) Zalandon Desigual-valikoiman löydätte tästä ja muutenkin tuotekuvat ovat Zalandon sivulta. Zalando on siitä juuri hyvä, että tuote kuvataan joka suunnasta ja jopa käyttäjän päällä. Joskus vastustin ideaa Zalandosta mainostavana ja kalliina sivuna, mutta nykyään se on aivan huisi sivusto.

Samalla kun nuita printtipaitoja etsin, niin törmäsin sivustoon nimeltä Redbubble, jossa on vaikka mitä kivaa ja erilaista. Tosi paljon todella upeita kuvia eli hulppeaa taidetta, joita katsellessa äpöstelin, enkä saa niistä tarpeekseni, kun ovat niin hienoja, vaikkakin suurin osa saattaa olla mustalla huumorilla väritettyjä ja vähän nörtähtäviäkin but who cares ^_^

Nyt on massu täynnä pizzaa, jota ihana ukkoseni teki samalla kun siivoilin kämppää ja seuraavaksi maistellaan mango-jäätelöä Larva-pieruja katsellen :)

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

~ Lilja Lumi