Rakastan syksyä

Metsän lehdet

Se on niin hiljainen tämä metsä
Ei lintujenkaan laulua kuulu
Ne ovat jo muuttaneet pois
Kukkia ei enää näy
Ne ovat nöyrästi taipuneet
Kunnioittamaan tulevaa talvea
Metsien lehdet ovat niin kauniita
Vihreitä, keltaisia ja oransseja
Punaiset ovat niistä kauniimpia
Se muistuttaa auringonnousua
Niin kaunis on metsä syksyisin

  

Syksy 2014

Miksi rakastan syksyä?

Syksyn alussa sairastun useimmiten flunssaan, mutten väitä, että se aloittaisi syksyn. Se auttaa kuitenkin laskeutumaan kesästä syksyyn, vaikken väitäkään, että ihan joka vuoden syksyn alussa sairastuisin flunssaan. Onhan se mahdollista.

Syyssateet ovat alkaneet ja kesä meinaa tehdä paluutaan niin kuin tänään. Nyt on jo syksy, sanoisi kuka mitä tahansa. Syksy tuoksuu erilaiselta. Mielestäni jokainen vuodenaika tuoksuu erilaiselta. Varmasti jokainen tietää, miltä talvi tuoksuu. Tässä on runo syksystä, vaikka olen nyt tällä hetkellä eri mieltä syksyn tuoksusta kuin 2009.

Syksy 

Syksy tuoksuu samalta kuin haikeus.

Maistuu yhtä kitkerältä kuin 

sateeseen hukatut kengät.

Kävelyä kotiin sukkasillaan jalkojen kastuessa,

etkä vielä tiedä yöllä nousevasta kuumeesta.

Syksy näyttää samalta kuin Titanicin lähtö satamasta

- liian varhain juhlittu väärää voittoa.

Miltäkö haikeus tuoksuu?

Havuneulasilta, juuri maahan sataneelta sateelta

ja siltä, että aurinko lämmittää sen höyryksi.

Syksy tuoksuu värien vaihtelulta vaahteran lehdissä:

häivähdys makeaa sekoitettuna chilin pehmeyteen 

- yhtä aikaa suloista ja kitkerää.

Siltä tuoksuu alkusyksy, kun pilvet 

eivät vielä peitä aurinkoa näkyvistä.

Silti se jaksaa paistaa. 

Levittää uutta toivoa.

  

Syksy 2015

Syksyllä on kaunista. Saa pukeutua lämpimästi, puiden lehdet saavat kirkkaita värejä ennen kuin ne putoavat maahan ja ne haravoidaan kasoiksi, joihin voi hypätä ja heitellä lehtiä ympäriinsä. Koska syksystä voi iloita. Pitää muistaa vain kunnon saappaat. Tänään aamulla satoi ja lammikoita oli siellä täällä. Ei ollut saappaita, mutta onneksi oli kumipohjalliset tossut, niin ne eivät kastuneet kovin nopeasti. Kävin kirjastossa lukemassa lehtiä märillä kengillä ja sukilla, mutta mietin vain, että heti kun pääsen kämpille voin vaihtaa ylleni kuivat vaatteet, pukea villasukat jalkaan, lämmittää teetä mikrossa ja sytyttää kynttilän. Märät varpaat eivät haitanneet ollenkaan.

Sateen jälkeen

Heti sateen jälkeen paistava aurinko

on se kirkkain aurinko

kuin pieni uudestisyntyminen

Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä

aurinko heijastaa valoa sateen jättämistä jäljistä

paistaen kahdesta suunnasta

ja voi vain hymyillä

 

Syksy 2009

Syksy on hidastumisen aikaa, mutta myös uudistumisen. Syksyllä kaikki alkaa uudestaan. Syksyllä on ihanaa katsoa syysvaatteita, lämpimiä neuleita ja tekee mieli vain halata ja paijautua. Syksyllä tulee myös omalla kohdallani juotua enemmän teetä, syötyä enemmän keittoa ja ajattelin alkaa syömään enemmän vihanneksiakin.

Elämän näkyjä

Voi jo nähdä
heijastuvan syksyn
Näkyy silmät, luomet, ripset, huulet
kulmakarvat, suiden helinä
Ja näkee odottavan äidin
mahan suuren kumpareen,
paidalla verhotun salaisuuden,
vatsan päällä käden lempeästi hellivän
Lapsen posken nukkaa silittävän
Pehmeät ja lämpimät niskaasi takertuvan
Ja ennen kuin huomaatkaan
olet syöksynyt suudelmaan
Ja...?
Kaunis maailma sua vartoo

  

  

  

Syksy 2013

Tänään ja eilen olen syönyt paljon porkkanan ja kurkun viipaleita dipattuna ranch - dippiin (kuinka upea keino saada syödyksi paljon vihanneksia, kaiken lisäksi vihannekset sisältävät nestettä joltisenkin verran, niin tulee sitäkin saatua).

Aamusumu

Tänään näin sumun laskeutuvan
Ja auringon nousevan
Hengitys huurusi aamun koleudessa
Huomaa syksyn saapuneen
Vielä puut jaksavat valvoa
Vielä pitävät kiinni kesän muistoista
Vielä jaksavat kantaa elämää
Vaahteroiden lehtivihreä
Tiellä näen auringonsäteet läpi sumun

Syksy 2012

Syksy on myös punaviinin aikaa, vaikken sitä oikein harrasta. Syksyllä tekee enemmän mieli myös hautautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan ja teekupposen kanssa viltti ympärillä ja sytyttää kynttilöitä.

En tiedä muista, mutta minulle tulee tällaisia mielitekoja syksyisin. Liikuntaharrastuksina pysyy varsinkin sali ja on ihanaa lähteä raikkaaseen syysilmaan kävelylle ja varoa astumasta etanoiden päälle (ja ottaa vaikka kameran mukaan kuvaamaan värikästä syksyä).

 2011

Syksy 

Syksy on tullut
Viileänä ja hämäränä
Taivas on ensipakkasen sininen
Yöstä tulee kylmä
Sisällä on lämmin
kun saavun kotiin
Laitan tuikun lyhtyyn
Keitän itselleni teetä
Kuuntelen hiljaisuutta
Aika on pysähtynyt
Juon teeni loppuun
Painan pään tyynyyn
Kietoudun peiton pehmeyteen
Katselen tuikkua niin kauan
kunnes molemmat sammumme uneen

~ Lilja Lumi

Flunssaa ja uusi lelu

Perjantaifiilikset olivat oikein auvoisat tänään ja väsyneet. Tämä flunssa, joka alkoi tiistaina, on ottanut osansa ja tekee väsyneeksi. Luulen flunssan saaneen alkunsa synttäriviikonlopusta, kun tuli puputettua ihan liikaa makeaa täytekakkua ja pullaa, jotka sisälsivät sokeria ja vehnää. Siksipä räkäinen yskä. Flunssa alkoi pienellä nuhalla ja lämmönlaskulla, mutta on nyt äitynyt räkäiseksi yskäksi. Olen yskinyt keuhkoja pihalle monta minuuttia tänään. Töissä kuulostin siltä kuin olisi ollut äänenmurros. Nyt viikonlopun yritän parannella.

Minun piti heti tultuani kämpille tänään kirjoitella ja vielä tiskatakin, vähän värittää, mutta koko ilta on mennyt uuden lelun kanssa leikkiessä.

Kävin maanantaina salilla, vaikkei mieli olisi jaksanut, mutta keho kehotti, mikä oli ihan hyväkin, koska tuli vedettyä aika hyvin - ja ehkä keho tiesi, että tulen sairastumaan.

Tänään oli aamupäivystysvuoro, joten pääsin aikaisin lähtemään töistä. Ennen töistä lähtöä sateli ja kuului ihmeellisiä ukkosta muistuttavia ääniä (luultavasti Malmilta), mutta sateen jälkeen paistoi mitä ihanin aurinko. Aurinkoinen sää on mielestäni kaikkein ihanimmillaan heti sateen jälkeen, kun ilma on puhdasta ja maa kimaltelevaista. Aamulla tullessani töihin paistoi myös aamuaurinko hyvin syksyisesti. Näin muutaman punertavan lehden tuuheassa vaahterassa.

 

Tein eilen chocolate mud face maskin.

 Bambu on kasvanut ja saanut uusia lehtiä.

Töiden jälkeen köröttelin ratikalla Stockmannille. Yritin kuikuilla sieltä uudestaan Vero Modasta puuttuvia vaatteita. Olen käynyt Keskuskadun ja Kampin kyseisessä putiikissa, mutta kummastakaan ei löydy yhtäkään niistä kolmesta vaatteesta, jotka kuvasin Skanssin Vero Modassa ja jotka aion hankkia. Kohta pitää alkaa miettiä uutta reissua Turkuun sen takia, ettei Helsingistä löydy jotain. Vielä on koluamatta Itäkeskus ja Sello. Sen jälkeen kyllä luovutan ja sitä ennen tarkastan netin.

Harmitus on myös sekin, että tykkään kovasti Happy Socksin kuoseista, mutta naisille sukissa on kuoseja todella vähän ja ne ovat rumia, kun taas miehille on todella paljon todella hienoja kuoseja ja vielä boksereissa ja ties missä. Kai se on alunperin miehille tarkoitettu merkki.

Stockmannin jälkeen kävin hakemassa Starbucksista keskikokoisen latten sokerittomalla karamellikastikkeella. Se kädessäni kävelin ympäri kirjakauppaa katsoen, olisiko uusia kirjoja tai hauskoja vihkoja (meinasin ostaa ystäväkirjan). Sitten menin yläkertaan hakemaan mitä aikosinkin eli 30 kappaleen pakkauksen stabiloja, jossa on muutama väri enemmän, mitä ei ennen ollut. Nyt kelpaa väritellä.

  

Näiden parissa istuksin koneen ääressä.

Kuva googlesta.

Niin. Ja myös tämän. Alunperin piti käydä vain katsomassa, minkälaisia vaihtoehtoja Aleksanterinkadun Elisa-kaupassa on, kunnes lyötiinkin kaupat lukkoon ja nyt olen onnellinen uuden Samsung Galaxyn omistaja. Olen ihastellut ja lisäillyt uusia sovelluksia kännykkään jonkin aikaa.

Nokian yksi viimeisimmistä Lumioista ei ollut tarpeeksi käyttööni, joten päätin hankkia jo jonkin aikaa pohtimani Samsungin. Olen ollut Nokia-uskollinen siitä saakka, kun 15-vuotiaana oman 3310:n sain. Enää ei ole Nokiaa, joten oli korkea aika vaihtaa.

Hankin vekottimeen saman tien suojakuoretkin Teknisk magazinesta - tiedän kyllä, mitä puhelimelle tapahtuu, kun se tipahtaa. Eipä aiheesta sen enempää.

Pysykää terveinä!

Rakastan syksyä <3

~ Lilja Lumi

Visiitti Turkuun

Tällaisen lampun todellakin haluaisin. Sellainen on kuulemma Anttilasta joskus ostettu (yhyhyyhy!) Joten pitää yrittää metsästää jostain sellaista. Huutakaa hep jos jossain näkyy :) Kuvan lamppu on siis kauttaaltaan valkoinen.

Lyhyestä virsi kaunis, kun tämä piti jo eilen kirjoittaa. Kävin Turun suuntimalla ja hengailin hetken keskustassa tallustellen, kuvaillen ja italialaista jäätelöä syöden (sain maistaakin paria ennen päätöstä - voi että Turussa on nykyään kivoja myyjiä) ennen kuin äiti kaappasi mukaansa. Menin ensin äidin luokse ja vietin äidin ja veljen kanssa aikaa.

Nukuin ihan liian vähän, koska innostuin värittämään yhden kuvan loppuun. Veli herätti puoli kahdeksan aikoihin aamukahville ja unta taisi tulla vähän päälle neljä tuntia. No eipä siinä mitään. Kunhan sain itseni ylös kammettua, niin päivä sujui ihan kivasti.

Menimme äidin kanssa Skanssiin ihmettelemään ja ikkunaostoksille. Löysin Vero Modasta varsin kiinnostavia löytöjä, mutten ostanut niitä vielä. Kumma kyllä yhtäkään niistä ei tuntunut olevan Kampin Vero Modassa, pitääköhän lähteä uudestaan Turkuun.

Skanssin jälkeen suuntasimme isän luokse ja hörpin vaniljalatten matkalla, koska olin väsynyt. Piristyin jälleen joksikin aikaa, kunnes illalla kämpille päästyä pesin naaman ja hampaat ja painuin nukkumaan. Tosin kello tikitti silloin puolta yötä, koska bussi kierteli 2,5h.

Isän luona oli mukavaa, hyvää kakkua, eikä kovinkaan montaa ihmistä. Perheen lisäksi vain neljä.

Höpöttelimme, söimme, katselimme kuvia, pukeuduin nätiksi, sain vähän lahjojakin ja nappasin pikkuisen sammakon, josta isä auttoi ottamaan kuvan. Hyppiväinen kaveri ei kauaa paikoillaan pysy.

Sää oli joltisenkin vaihteleva, kun välillä sateli ja jälleen paistoi aurinko. Kun äiti heitti minut Karibiaan, niin näimme jopa etsimämme sateenkaaren.

Eilen en meinannut jaksaa salille, kun oli väsy päivä, mutta tällä kertaa keho halusi salille, vaikka mieli sanoi ei. Olin jo kerrostalon alakerrassa menossa kirjastoon, kun keho päätti, että nyt haetaan ne salikamat ja mennään salille. Niinpä menin. Ja menin 20 minuuttia juoksumatolla ja siitä virkistyneenä jaksoin kunnostaa lihasvoimaakin laitteissa yrittäen mennä joka laitteessa viisi enemmän kuin normaalisti, yritin ylittää sietorajaani, mutta totta puhuakseni en vetele maksimipainoilla, koska on tärkeää, että lihakseni toimivat normaalisti työpaikalla, jossa pitää liikkua ja nostella. Työssäni ei paljoa istuta.

Tänä aamuna ajattelin, jollei jo eilisiltana, että ehkä kehoni kehotti menemään salille ennen kuin ei jaksa mennä. Jospa aavisti tänä päivänä alkaneen flunssan alun. Ostin apteekista sitruunan makuista finrexiä ja mynthonia varmuuden vuoksi. Kämpillä olen pitänyt lämmintä paitaa, housuja ja pörrösukkia, koska lämpöni on laskenut lähes asteen. Jospa se nousee yön aikana.

Kannattaa kuunnella kehoaan, se on useimmiten oikeassa.

~ Lilja Lumi

Tämän viimeistelin viikonloppuyönä

Tämän tein loppuun tänä aamuna. 

Back in action

Pää lyö vähän tyhjää. Piti pyykitkin hakea, ennen ei voinut asettua koneen ja aamiaisen äärelle. Kävin ennen pyykkien viemistä suihkussa ja siinä tunnin aikana olen vain järjestellyt paikkoja ja miettinyt, mitä ottaisin mukaan. Suurin osa siitä tunnista meni kuitenkin ajatteluun ja sen takia pitikin hakea pyykit alhaalta ennen kuin pystyi keskittymään mihinkään muuhun. Olisin voinut eilen illalla kirjoitella perjantaifiiliksiä, mutta nukahdin vähän kymmenen jälkeen kirja sylissä, herättyäni kävin pesemässä hampaat, laitoin valot pois ja aloin nukkua. Taisi vähän väsyttää. Salillakin kävin eilen töiden jälkeen, mutta en jaksanut juosta lämmittelyksi, niin kuntokävelin vain 15 minuuttia ja sen jälkeen kävin laitteissa.

Mitäpä tällä viikolla kuuluu? Ihan hyvää.

Pihalla on paljon etanoita. Lapset meinasivat viedä etanat hiekkalaatikolle ja katsella niitä siellä, mutta sanoin, ettei etanat voi elää hiekassa, joten lapset rakensivat etanoille ruohosta, lehdistä, omenoista ja marjoista kodin.

Olen palannut omalle työpaikalleni oltuani pari viikkoa kesäpäivystyksessä. On ollut ihana pehmeä laskeutuminen arkeen, kun lapsiakaan ei ole vielä kovin paljoa. Olen ollut eskareiden parissa ja parin nuoremman, mutta on ollut kyllä ihanaa. Ryhmässä on vanhoja saman päiväkodin lapsia ja ihan uusia. Eskareiden kanssa on ihan erilaista kuin pienten kanssa, mutta pidän silti siitä, että kädet ovat täynnä töitä, vaikka se on hektistä, niin silti arjessa riittää rauhallisia pysähtymishetkiä, kunhan niistä osaa ottaa kiinni ja elää hetkessä.

Kaikkiin lapsiin olen ottanut tasaisesti kontaktia ja parin mielestä oli jopa harmi, että en olekaan sen ryhmän aikuinen. Siinä ryhmässä on kuitenkin ihanat aikuiset niin kuin joka ryhmässä. Olen myös jutellut kaikkien talossa olevien työntekijöiden kanssa ja nähnyt omankin ryhmän lapsia ja vanhempia (voi kun ne pienet ovat kesän aikana kasvaneet). On ihanaa olla talossa, jossa tuntee kaikki lapset ja aikuiset. Me pidämme yhtä.

Tämä blogi kertoo elämästäni ja päiväkodin arki on puolet sitä. Nautin työstäni ja vapaa-ajastani. En kerro työstäni tämän enempää. Jos tykkää lukea päiväkodin arjesta, niin kannattaa lukea Päiväkodin elämää - blogia.

Joskus tuntui, että vapaa-ajalla on todella tylsää, kun ei ollut mitään tekemistä. Nyt kuitenkin keksin tekemistä, jollei tekemistä ole tai nautin tekemättömyydestä, enkä turhaudu. Jos turhautuminen on lähellä, niin lähden salille. Salilla käyn silti lähes joka päivä, niin turhautuminen ei ole iskenyt pitkään aikaan. Kesän alussa oli hieman tunne, että mitä nyt tekisi, kun oli kolme viikkoa suunnittelematonta aikaa, mutta kyllä sitä sitten alkoi keksiä. Ja mitä enemmän eli hetkessä, eikä murehtinut siitä, että aika kuluu hitaasti, alkoi elää hitaammin ja yhtäkkiä hitaasti eläminen kuluttaakin kovin nopeasti aikaa.

Juttelin tässä yhden henkilön kanssa sivumennen tulevaisuuden jostain asiasta, kun aloitin, että "milloinkohan asiat ovat niin, että..." ja hän vastasi "se on joskus silloin, kun me ei olla enää täällä näkemässä". Olin hänen kanssaan eri mieltä, koska uskon eri tavoin, mutta en alkanut enempää hänen kanssaan siitä jupisemaan. Jokainen saa uskoa omalla tavallaan. Itse uskon eläväni ikuisesti eri muodoissa, joten elämästä ei kannata kovin paljoa stressata, vaikka panostankin mahdollisimman hyvin kaikkeen, mitä teen ja yritän elää täyttä elämää kunnioittaen muita. En kuitenkaan elä ajatuksella, että kaikki loppuu joskus.

Tämä viikko oli erityinen muutenkin kuin että oma talomme aukesi jälleen. Tämän viikon torstaina oli syntymäpäiväni. Täytin "kröhöm 24". Se on ikä, johon olen jäänyt, vaikka olisin kuinka vanha tahansa. Saattaa se jossain vaiheessa muuttua. 78-vuotiaana voin väittää olevani 55-vuotias.

Tein keskiviikko-iltana mutakakun, josta tuli vähän hassun näköinen, mutta työkaverit kertoivat sen olleen tosi hyvän makuista ja huomasivat onnitellakin samalla. Vein mutakakun töihin ja kyytipojaksi sille wanhanajan vaniljakastiketta mutakakun päälle sekä pari keksipakettia. Hyvin kakku pöydältä päivän aikana hävisi ja kahvihuoneessa oli iloista puheen porinaa ja pulputusta monena päivänä viikossa. Oli jopa ihanaa, kun lounaskärryn hain, niin koko ryhmä alkoi laulamaan minulle onnittelulaulua, kun tulin ovesta sisään. Oli kyllä aika suloista :)

Torstaina tultuani töistä kävin pikaisesti kirjastossa ja sitten pääsin Ikeaan ex tempore, kun ajatus ruokapöydästä ja parista tuolista oli viljellyt jo jonkin aikaa mielessä. Sain kyydin, seuraa, kantoapua ja rakentajankin. Sillä aikaa, kun uusia upeita huonekalujani koottiin, niin leipaisin omenapiirakan, jonka tarjosin vieraalleni teen ja vaniljakastikkeen kanssa. Kyllä tällä viikolla on herkuteltu.

Pöytä ja tuolit tänä aamuna. Harvoin pidän tuon ikkunan sälekaihtimia auki, mutta nyt voi pitää ja asunto on valoisa. 

Pöytä ja tuolit juuri koottuina, liinankin löysin kaapista. Omenapiirakka juuri tullut uunista ja tee jäähtymässä. Kynttilänkin sytytin ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Eilen ostin pari valkoista pientä pöytäliinaa, miksiköhän niitä kutsutaan. Ja myös nämä kolme keittiöpyyhettä.

Suomalaisen kirjakaupan anti on mieluista.

Aksilotli

Kävin sunnuntaina Espoossa tervehtimässä ystävääni ja hänen tytärtään kauppakeskus Sellossa. Kävin ihastelemassa kirjakauppoja, kun niissä on kaikkea kivaa kouluun palaamisen alkuaikoina. Ostin myös tuon mikkipaidan, yhdet farkut (erit kuin kuvassa, revityt) ja mustat collegehousut.

Sunnuntaina kävin myös Alppipuistossa, jossa oli paljon väkeä. Ja heittelemässä frisbeetä ystäväni kanssa.

Ajattelin lopettaa kaupan pikkupurkkien ostamisen ja ostin yhden ison jauhe-purkin, josta saa monta isoa mukillista palautusjuomaa. Tämä on hyvää.

Olen saanut aikaiseksi tällä viikolla vain pari värityskuvaa. Olen juuri lähdössä Turkuun ja otan värityskuvakirjan mukaan. Perhe haluaa juhlistaa synttäreitäni, joten menen perheeni luokse.

Viikon kukat <3

Nyt kohti Turkua! Jätän Kallio Block partyn mölinät taakseni.

Nauttikaa viikonlopusta!

~ Lilja Lumi