Vuosikooste 2024 2/2

Jatkuu heinäkuusta. Kävin Nuuksiossa ystävän kanssa ekaa kertaa retkellä heinäkuussa. Kävimme Ahveniston ja Haukkalammen äärellä. Päädyimme Iso-Holmaan. Oli todella kaunis auringonlasku ja löysimme hyvän telttapaikan veden ääreltä. 

 

Ystävä tuli kylään ja arkkitehtuurikävelylle mukaan. Tällä kertaa suuntasimme Punavuoreen ja kävimme samalla bongaamassani Daebakissa, korealaisessa kahvilassa, joka oli sisustukseltaan ihanan ilmava, raikas ja sielläkin sai erilaisia kahvijuomia, teetä, matcha-juomia ja kofeiinittomia juomia. Jonain päivänä ensi keväänä tai kesällä maistan sitä söpöä kissavanukasta, joka ehti aina loppua, kun sinne asti pääsi.

Kävin kokeilemassa Kampissa olevaa Matcha crewta, joka on erikoistunut matcha-juomien tekoon. Otin tottakai strawberry matchan, johon tykästyin kesällä. Roundiakin kulutin jonkin verran.

Harmittanut on kovasti tänä vuonna, että jotkut kivat isot kaupat muutetaan labyrinteiksi, eikä hyllyjen läpi enää näe niin kuin ennen ja tavaroiden paikkoja muutetaan. Labyrintteihin eksyy helposti.

 

Tänä vuonna kokeilin muutamia Zoegasin kahveja, mutten ehtinyt ihan kaikkia kokeilemaan, kun päädyin tuttuun Löfbergsiin. Tällä hetkellä ostaa ehkä eniten sitä, mikä sattuu olemaan tarjouksessa, eikä ole Juhla Mokkaa. Juhla Mokankin hinta nostettiin pilviin niin kuin muiden kahvien.

 

Tuli käytyä Talvipuutarhassa, joka sijaitsee lähellä Töölönlahtea. Sisältä löytyy ihana keidas.

Kunnostauduin enemmän juoksemisessa salilla ja löysin kivoja juttuja kirppareilta. Kuvailen aina kaunista vanhaa arkkitehtuuria, mistä sitä ikinä löydänkin. 

 

Kesäloma loppui ja paluu töihin sujui mukavasti.

Heinäkuun lopussa isä emäntineen tulivat Helsingissä käymään. Olin tehnyt ekaa kertaa banaanileipää, jota laitoin tarjolle. Kävimme Oodissa, Little Italy festival - tapahtumassa, Vanhankaupunginkoskella, Lammassaaressa ja Kuusiluodolla.

 

 

 

 

Elokuussa kävin Kallio block partyssa ja näin Tampereelta vierailulle tullutta ystävää. Oli aika kurja olo sen illan jälkeen.

 

Seuraavana päivänä onneksi toinen ystävä tuli Helsinkiin ilahduttamaan ja vietimme syntymäpäivääni. Kävimme Hämeentien varrella Pronto - pizzeriassa, jonka kerran kotiin tilattuun Margherita - pizzaan olin ihastunut. Nytkin otin Margherita-pizzan, joka oli ihanaa paksulla pehmeällä pohjalla oliiviöljyyn tehtynä.

 

Pizzan jälkeen kävelimme herkuttelemaan Ullanlinnaan Tehtaankadulla sijaitsevaan Relife coffee shopiin. Synttäreiden jälkeisenä arkiviikonpäivänä toinen ystäväni tarjosi minulle ihanana eleenä synttäriherkun Relife coffee shopissa. Ystävät ovat ihania ja tärkeitä.

 

Viikko syntymäpäivieni jälkeen äiti ja veli tulivat vierailulle. Käytin heitä Tornissa katsomassa maisemia, kävimme Prontossa syömässä ja olin tehnyt suklaakakun, jonka täytimme ja koristelimme täytekakuksi loppuun yhdessä. Kävin heittelemässä koripalloa veljen kanssa illalla ja tein vieraille iltapalaksi leipää. 

 

Kävimme ystävän kanssa kuvailemassa Eiran ja Ullanlinnan arkkitehtuuria.

 

Green Hippossa maistelin pitkästä aikaa avokadopastaa, Oma maassa maistoin herkkubrunssia ja ystävän kanssa maistelimme nepalilaisessa Resunga - ravintolassa apetta. 

Eräs päivä tuli käytyä pitkästä aikaa Korkeasaaressa. Pasilan maalauksia piti viime kesänä kuvata, mutta jospa ensi kesänä sitten.

 

 

 

 

Tunsin, kun oli kesän viimeinen päivä ja syksy alkoi syyskuun kanssa. Tämä teksti kertoo niistä. Kesän viimeisenä päivänä kävin Munkkivuoren metsässä pitkästä aikaa. Runosuonikin kukki. Oli jonkinlainen syysflunssa.

Kävin ihanan ystäväni kanssa Tuusulassa Koiramäen pajutallilla ihastelemassa upeita syysasetelmia ja kaikkea muutakin ihanaa herkuttelua unohtamatta.

Teimme ystävän kanssa toisen retken Nuuksioon. Kävimme Maahisenkierroksen näköalapaikalla ja päädyimme Urjan leirintäalueelle, vaikka piti mennä Vääräjärvelle, muttemme jaksaneet, kun oli liikaa kiloja taakkana.

Kävimme ystävän kanssa kuvaamassa kaunista Kruununhakaa sekä kävelemässä Kansainvälisillä suurmarkkinoilla Senaatintorilla.

 

Ystävän kanssa kävimme kuvailemassa parina päivänä Vanhan Vallilan eli Puu-Vallilan taloja. Syksyssä on kyllä parasta, että illat taas pimenivät ja sai nähdä jälleen auringonnousuja ja auringonlaskuja.

 

Lokakuussa kävin ystävän luona ja sain kaikenmoisia herkkuloisia, ihastuin erityisesti leipägrillillä tehtäviin herkkuleipiin ja mietin, pitäisikö omaankin kotiin hankkia leipägrilli. 

 

Ihastuin Christina Laurenin ainoaan suomennettuun teokseen ja sen toinen osa on tällä hetkellä kesken. Olin ehtinyt kesälläkin jotain kirjaa lukea. 

Äiti oli kylässä ja toi minulle pari vuotta kinuamani ihanan muhkean, pehmeän ja lämpimän huivin. Jossain vaiheessa syksyllä hiusteni väri muuttui punertavaksi ja sitä se on vieläkin.

 

Kävelin Meilahdesta Hietsuun ohittaen Regattan pitkästä aikaa. Hietsusta kävelin Lapinlahden ohi Ruoholahteen. Oli ihanaa kävellä ja kuvailla nauttien päivästä, auringonpaisteesta ja syksyn kauniista ruskasta.

 

Tein tietoisen löydön Citycenterin Lifesta eli tämän kauniin pullon, jossa on sisällä pilli, ja joka inspiroi juomaan enemmän vettä. Tämä on ollut ihan kaikkialla mukana hankinnastaan asti.

 

Ystävän kanssa kävimme lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa Satamassa. 

 

Joulu saapui kauppoihin ja tämä kuukausia haaveilemani tuoli saapui ystävän avustuksella kotiini. Heti tähän asuntoon tullessa näin, että tuoli kuuluisi siihen, missä se nyt on. Asunto valmistui vihdoin.

 

 

 

 

 

 

Marraskuussa saapuivat upeat auringonpaisteiset aamut ja jossain vaiheessa villasukatkin päätyivät kotona jalkaan. Kissa nauttii, kun omistajakin oli enemmän kotona. Mikäpä kiire kylmään ulkoilmaan. 

Kestitsin ystävää jos toistakin ja nautimme Kaffa roasteryn uudesta Talvirieha - kahvista, joka oli kertaheitolla makumaailmaltaan aivan upea, pehmeä ja toffeinen.

 

Kesävaatteet siirtyivät varastoon ja talvivaatteet joutivat kaappeihin. Huomasin, etten tarvinnutkaan uusia talvikenkiä tai takkia. 

 

Kävin isänpäivänä isän luona juhlistamassa isää. Söimme tortilloja ja saunoimme.

 

Kävin Wicken jouluosastoa kuikuilemassa ja ystävän kanssa Stockan jouluosastoa katselemassa. Luntakin tulla tupsahti joku päivä marraskuussa, mikä oli iloista.

 

Kävimme ystävän kanssa Kampin MUJI-kerroksessa ja söimme MUJI-ravintolassa. Syöminkien jälkeen kävelimme Punavuoren Andanteen tutustumaan, mutta se ei vakuuttanut harmikseni.

 

Otin jälleen sisäistä nysvöä niskasta kiinni ja kävin Pariisin kevättä katsomassa  Ääniwallissa i Vallila.  

 

 

 

 

Ensimmäinen  joulukuuta kävin Tuomaan markkinoilla talsimassa. Helsingin tuomiokirkko on kaunis. 

Itsenäisyyspäivän aikoihin kävin äidin luona kylässä ja olin muutaman yön. Seitsemäs joulukuuta menimme seitsentoistahenkisenä porukkana laivalle juhlimaan serkun synttäreitä Turusta Maarianhaminaan ja takaisin. Tuli syötyä pari kertaa navat ihan pinkeiksi.

Kävimme ystävän kanssa ihanassa Puoti pihlajan varjossa - puodissa Lauttasaaressa. Kävin siellä mielestäni aiemminkin yhden toisen ystävän kanssa tänä vuonna.

Aamut ovat olleet todella upeita joulukuussakin, kun aurinko on näyttäytynyt. 

Kävin kävelemässä Töölönlahden ympäri ja löysin itselleni uuden ulkokuntosalin. Aurinko paisteli ihanasti. Joulukuussa olen ajatellut, että ns. uudenvuoden lupaus alkaa kuntoilemaan alkoi etukäteen.

Joululoma alkoi. Ehdin nähdä neljää ystävää ja kolmea tuttua sekä käydä kolmessa kaupungissa mm. Tampereella, ennen kuin lähdin 23. päivä kissan kera Turun seudulle viideksi yöksi. Näin Turussa perhettä, tuttuja sekä muutamaa ystävää. Kävin elokuvissa katsomassa Mufasan, isän luona ja vietin äidin kanssa aikaa. Kotiin kanssani lähti uusi pehmoinen paita, sydänkoru ja ihana pörröpipo.

Sellainen vuosi se 2024. 

Muutama asia vielä, jotka kirjoitin etukäteen. En ole monesti maininnut sitä, että käyn lähes viikottain hieronnassa. Se on ollut yksi tämänhetkisen elämäni henkirei'istä.

Olen huomannut, että minun mielipiteilläni on merkitystä ja että minun on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Minulla on vuosia kestänyt tuoda ääneni kuuluville ja viime aikoina olen antanut sen kuulua yhä enemmän. Tunnen samalla tulevani koko ajan enemmän omaksi itsekseni - siksi henkilöksi, joka minun kuuluu olla.

Ensi vuonna aion edelleen vaikuttaa asioihin ja tuoda vielä enemmän mielipiteitäni esille. Aion edelleen uskoa unelmiini, koska ilman unelmia ja optimismia olisin aikoja sitten hävinnyt tässä elämässä. Minä uskon hyvään kaiken pahuuden keskellä. Tulee mieleen yksi vuosia sitten kirjoittamani runo:

Keskeneräinen maailma

Hän näkee.
Sinä näet.
Minä näen.
Minä näen sinut!

Valo loistaa kasvoiltasi
ja hymyilet minulle
Vahvoilla lapsen käsilläsi
nostat olkapäillesi
koko maailman painon
Ja jaksat rakentaa parempaa huomista

Maailman paino ei ole lapselle taakka
Se on höyhenenkevyt

Utelias lapsen usko
niin täynnä unelmia
niin täynnä iloa ja toivoa
Jaksaa kantaa maailmaa
niin raskaaksi tehtyä

Optimismi
Unelma joka päivästä
kuuluisi ihan kaikille 

Olen ollut ja olen edelleen huolissani Helsingin roskatilanteesta ja välinpitämättömistä ihmisistä, jotka heittävät roskia maahan. Toki keräilen roskia maasta aika useinkin, kun niitä huomaan ja on pihdit mukana, mutta jonkin ylemmän tahon pitäisi ottaa asiaa niskasta kiinni. Helsingin pitäisi ottaa enemmän mallia Tampereesta ja muista siisteistä kaupungeista, joiden kaduilla on hyvin vähän roskaa.

Optimistista vielä sen verran, että lottoan joka viikko, vaikken olekaan voittanut vielä suuria summia, mutta asia, josta joskus ehkä kerron, ratkeaisi sillä, että saisin suuremman lottovoiton. Pääsisin myös matkustelemaan kaikkiin maihin, joihin olen aina halunnut, mutta tärkeintä tällä hetkellä olisi päästä siitä, mikä viime vuoden lopussa minua varjosti ja varjostaa edelleen (vaikken anna sen pilata mieltäni tai näkyä ulospäin), mutta en vielä avaudu siitä. Jonain päivänä kyllä varmasti kerron. Jaksan siis toivoa, olla optimistinen. Ilman optimismia olisin syvästi masentunut ja sitä en halua. Hassu juttu muuten: kutsuin itseäni jo teini-iässä unelmoijaksi ja toisen sähköpostiosoitteeni alkukin oli "dreamer". Lempikappaleeni oli Ozzy Osbournen Dreamer. Sellainen minä olen.

Tänä vuonna olen oppinut käyttämään sanaa rakas, ja olen ainakin kahdesti kiittänyt siitä sitä ihanaa ihmistä, joka opetti sen minulle omalla esimerkillään.

Jokainen ihminen, joka kuuluu elämääni, on minulle tärkeä. Toivoisin edelleen niiden ihmisten kuuluvan elämääni, jotka jostain syystä elämästäni lähtivät. En lakkaa toivomasta, en voi unohtaa heitä. Aion nähdä enemmän, jos vain mahdollista, kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä.  Haluaisin myös, että ensi vuonna elämääni tulee enemmän uusia tärkeitä ihmisiä. Ihmiset ovat kaikki kaikessa, enkä voisi elää ilman heitä.

Aion ensi vuonna treenata enemmän ja syödä terveellisemmin. Jospa tehdä ruokaakin useammin.

Olen alkanut pitämään hetkistä kiinni. En kulje sumussa, jos elävä ihminen on lähellä. Jokainen satunnainen hymy julkisissa liikennevälineissä ihmiseltä, joka ei tutki puhelintaan, tuo läikähdyksen sydämeeni. Ja minä hymyilen, joka päivä enemmän.

Minulla ei ole enää tylsää, aion pitää siitä kiinni. Aina keksii tekemistä, jos sitä ei ole. Aion tarttua myös kirjaan entistä useammin tai sitten lähden vain ulkoilemaan, jos ei ole tekemistä. Joskus makoilen kotiin tullessanikin lattialla vielä ulkovaatteet päällä ja annan ajatusten virrata, kunnes saan itseni ylös ja ulkovaatteet kaappiin. Arvostan vapaa-aikaani ja arvostan työssäkäyntiä. Pitää entistä enemmän nauttia hetkistä, pitää niistä kiinni ja ottaa kaikki irti. Aion entistä enemmän harrastaa chit chatia; tiedä vaikka tulisi uusia tuttavuuksia sillä tavoin.

2024 oli ihan jees, toivottavasti vuosi 2025 on vielä parempi :)