Edellisviikon sunnuntaina 25.8. huomasin, ettei museokorttini ollutkaan voimassa, joten mieleni minun tekevikin sitten lähteä vanhaan lähimetsään Munkkivuori-Tali-Pitäjänmäki - akselille. En jatkanut Pitäjänmäestä pidemmälle, vaan otin bussin takaisinpäin, mutta oli ihan mukavaa käydä metsässä.
Tullessani takaisinpäin keskustaan jäin Meilahdentiellä pois ja poikkesin Mannerheimintielle. Katselin näitä puita, rakennuksia, puiden nimiä ja puiden värikkäitä marjoja, josta mieleeni tulikin runo.
Hetken vielä oli valkoiset krysanteemit. Katkoin niitä alavarresta sekä kuivuneita osia ja ylimääräisiä lehtiä pois. Kyllä ne muutaman päivän vielä jaksoivat porskuttaa, mutta sitten nekin piti heittää pois niin kuin kaikki leikkokukat jossain vaiheessa.
Tämä hellyyspatsuikka niin söpönä oli viime viikon lopulla (toki myös muutenkin), kun oli huomannut emännän olevan kipeä, että oli ollut entistä enemmän läsnä, tarjonnut hellyyttä, pusuja ja antanut paijata paljon enemmän kuin ennen. Ei ollut edes normaalisti ärsyttänyt tai ollut levoton, paitsi yrittämällä viedä ruokani, mutta se on normaalia.
Ei ollut ollut pitkään aikaan niin kipeää kurkkua ja siitä johtuvaa yskää kuin viime viikolla. Yleensä yskä on johtunut limasta kurkussa, mutta viime viikolla yskitti vain siksi, kun kurkkuun sattui. Onneksi sekin meni ohi. Säästin ääntäni mahdollisimman paljon ja pidin torstain ja perjantain sairaspäivinä. Öisin heräsin yskimään jopa kymmeneksi minuutiksi kerrallaan ennen kuin pystyi jatkamaan unia. Viikonloppuna piti peruuttaa kauan odotettu telttailutapahtuma ystävän kanssa, mikä kovin harmitti, mutta lauantain vastaisena yönä heräsin kolme kertaa köhäämään limaa kurkusta, niin en olisi ollut kovin mairittelevaa retkeilyseuraa, enkä kovin tervettäkään sen puoleen. Onneksi tämän viikon maanantaina pääsin töihin. Oli kyllä pitkä viikko, mutta arkiviikko päättyi ihanasti perjantaina ja viikonloppu hujahti todella nopeasti. Niistä kuitenkin lisää kahdessa seuraavassa postauksessa.
Pitihän toki kaupassa kipeänäkin käydä, että sai ruokaa, joten todella nopeasti yritin kaupasta selviytyä, ihailin hetken kukkia ja kävin pari minuuttia ihailemassa Eläintarhanlahtea Hakaniemessä, missä tulee käytyä kyllä ihan liian vähäsen. Ennen kuin muutin Munkkivuoreen välissä ja asuin Kalliossa, niin tuli pohdittua, että vaikkei olekaan metsää ihan vieressä, niin onneksi on vesi lähellä. Kaupassa tuli sellainen yskänpuuska kyllä, että alkoi tehdä mieli maitoa - ja hyvä että tekikin, koska huomasin maidon olevan oiva irrottamaan limaa kurkusta. Ja siitä asti olen nyt juonut ainakin yhden lasin maitoa päivässä. Maito ei olekaan enää sillä listalla, mitä ei voi kurkustaan alas kaataa, vaan juon sitä todella mielelläni sen hyvän maun ja terveysominaisuuksien vuoksi.
Tulipa muuten flunssahuuruissa keksittyä toinenkin runo elokuun viimeisenä päivänä.
Olin ihan onnessani syyskuun saapuessa! Syyskuu on luultavasti lempikuukauteni koko vuodesta. Hämärä saapuu aiemmin, ilta tuntuu illalta, on pienesti koleaa, mutta silti lämmintä ja kaikki niin kuin tuossa runossa heijastaa tunnettani syksyyn. Vielä paljon enemmänkin.
Pimeän saapuessa on tärkeää ja hauskaa näkyä pimeässä. Ole sinä se valo.
Kerronpa suhteestani syksyyn. Eräässä runossa kerron, että syksy on valoa sisältäpäin. Syksyllä pitää olla näkyvä, valo pimeydessä. On jännittävää, kun voi pitää heijastimia, sytyttää kynttilöitä kotona tuomaan tunnelmaa ja kulkea taskulampun kanssa. Syksy on jännittävä, kun tarvitseekin tuoda oman valon mukanaan nähdäkseen. Ja se valo luo turvaa.
Aurinko on kesällä liian kirkas, se häikäisee. Syksyllä auringon valo ikään kuin kimaltelee ja loistaa, luo lehtiin varjoja sekä valoa, kun paistaa vähän matalammalla (kai) ja tuo kaikki värit esille. Silloin kun ei enää häikäise liikaa, niin voi nähdä paljon sellaista, mitä ei kesällä nähnyt.
Syksyllä on ihanaa kerrospukeutua, pukeutua lämpimästi ja värikkäästi sekä lähteä ulos. Kesällä tuntuu, että on todella kuuma lähteä ulos ja ihmettelee iltaisinkin, kun pitää mennä nukkumaan, vaikka aurinko valaisee vielä taivaalla.
Syksyllä ei myöskään ole minkäänlaisia tunnontuskia siitä, että jääkin iltaisin sisälle, eikä mene katsomaan katujen meininkiä. Syksyllä tekee mieli tehdä kaikenlaista todella mielellään kotosalla - tai niin minusta ainakin tuntuu: harrastukset, kuten kutominen, leipominen, ruoan teko, lämpimämpien ruokien syöminen, pitkään hauduttaminen, teekupposet, lukeminen, värittäminen jne. tuntuvat niin paljon mieleisemmiltä kuin kesällä, jolloin aurinko koko ajan kutsui ulos, että "tule tule tule nyt, täällä on kivaa!".
Syksyllä myös, kuten ystäväisenikin tokaisi, runosuoneni alkaa laulamaan: olen eniten keksinyt syksyisin runoja sekä syksystä runoja. Keväällä herää ja virkistyy, kun valoisuus lisääntyy, mutta syksyllä luovuus herää ja se on minusta aivan mahtavaa.
Tämä runo on tältä päivältä vuosi sitten eli 8.9.2023
Olen yrittänyt tätä kovasti lukea, mutta kirjojen kuunteleminen tuntuu olevan mieluisampaa, helpompaa ja luontevampaa puuhaa. Olen kuunnellut todella hyvän kirjan, Beth Morreyn Lucky day, jota luki todella hyvä ja ilmeikäs lukija Kristin Atherton. Tykkäsin niin kovasti lukijasta, että kuuntelin myös Howl's moving castle - kirjan, jonka on kirjoittanut Diana Wynne Jones (ensimmäinen julkaisu 1986) ja josta Studio Ghibli on vuosia sitten tehnyt elokuvan. Olen nähnyt tämän todella hyvän elokuvan ja oli todella hauskaa seurata kirjan avulla elokuvaa uudelleen, niin että ihanan lukijan avulla myös pystyin näkemään kirjan kuin elokuvana. Lisäksi kirja syvensi kertomusta ja oli mielenkiintoista kuulla, mitä elokuvassa jätettiin kertomatta ja näyttämättä. Pitää kyllä katsoa se elokuva taas joskus uudelleen.
Kristin Atherton on lukijana myös toiselle Diana Wynne Jonesin kirjalle, jota tällä hetkellä kuuntelen: House of many ways. Aion tämän jälkeen kuunnella samalla lukijalla kirjan nimeltä Castle in the air, jonka nimisen elokuvan Studio Ghibli on myös tehnyt, mutta en ole vielä täysin varma, onko tämä tarina sama kuin elokuvassa. Se jää kuultavaksi!
Tein eräs päivä makaronilaatikkoa kruunuvihanneksilla ja ilman kananmunaa ja se oli oikein maistuvaa. Reseptiin olisi kuulunut juustoraastetta, mutta korvasin sen kruunuvihanneksilla ja jätin sipulin pois.
Taivas, aurinko ja pilvet on <3
Nyt on aika mennä nukkumaan ja kohdata uusi päivä hymyillen.
Hyvää yötä ja upeaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti