Syysaurinkoa, herkuttelua ja kodin uusi somiste

Kauniit aurinkoiset syysaamut ovat ihania.

Herra tyynynvalloittaja on myös ihana. Siinä niin söpösti hymyilee.

 

Edellisviikon perjantaina kävin töiden jälkeen hakemassa Citycenterin Lifesta tämän kauniin pullon, jossa on sisällä pilli, ja joka inspiroi juomaan enemmän vettä. Tämä on ollut ihan kaikkialla mukana, kun pienen kokonsa (kuutisen desiä) puolesta on helppo ottaa mukaan pieneen tilaan. 

Viime viikko oli kyllä sellainen herkuttelu- ja itsensä hemmotteluviikko, että nyt pitää jälleen ottaa itseään niskasta kiinni. Söin vähän roskaruokaa ja kolmesti jäätelöä sekä suklaata ystävän luona ja lakritsia festareilla. Jospa tämä tästä tokenee ja alkaa jälleen salilla käyntikin maistua. Oli tosiaan viime viikolla kaksikin kertaa salireppu mukana, mutta en siltikään päässyt salille, vaikka se on kotimatkan varrella. No kyllä tämä tästä. Pitää toki kuunnella kehoaan, mutta nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni, ettei ala olemus pyöristyä liikaa ja iho näyttämään samealta.

 

 Tuntuu että joka päivä syksyinen taivas on älyttömän kaunis. Tulee enempi nähtyä syksyllä auringonnousuja ja auringonlaskuja, varsinkin nyt kellojen siirtojen jälkeen.

Tuli löytyneeksi eräs päivä syystakkini (jota olen nyt jo jokusen viikon käyttänyt) taskusta tämä tuoksudiffuuseri, joka oli ollut jonkin aikaa kateissa. Eipä ihmekään, kun oli mennyt syystakin sivutaskuun, jota en yleensä käytä, ja joka on ollut varastossa kesän ajan.

 

Ponderoin näistä toisen välillä ja otin kuparisen. Olen nyt vain korjannut tyviväriä, mutta tällä kertaa levitin väriä vähän enemmänkin ja tuli vähäsen kuin "uusi tukka". Tosi kiva kyllä omasta mielestä, tykkään. Ja tässä yksi kolmesta jäätelöstä, jonka söin. Tätä avatessa ja syödessä ekoja suupaloja tuli mieleen vain sikermä "Hello (darkness = ice cream) my old friend".

Tällaiset tulivat hiuksista.

 

Olen nyt jonkin aikaa tehnyt leipää samalla reseptillä ja jostain syystä tällä kertaa, mitä kuvassakin näkyy, tuli todella TODELLA muhkea ja ilmava leipä. Eilenkin leivoin leipää, mutta loppui jauhot kesken kaiken. Puolessa välissä kohoamista pilasin leivän kohoamisen lisäämällä jauhoja, joita kävin kaupasta hankkimassa. Leipä pahastui siitä, mutta jaksoi nousta vielä jonkin aikaa ja ihan hyvä siitä tuli, vähän vain pienempi kuin normaalisti. Tässä myös viikonloppuaamiainen.

 

Oli kyllä tosi hyvä kirja, suosittelen lämpimästi. Harmi vain, että tämä on Christina Laurenin ainoa suomennettu kirja. Pitäisikö sitä englanniksi sitten lukea. Todella hyvä, kiinnostava, hauska, älykäs ja helppolukuinen kirja. Ihme, ettei hänen kirjojaan ole aiemmin suomennettu.

 

 

 

 

 

Lauantaina kävin ystävän luona ja matkustin junalla. Sunnuntaina kävin ystävän kanssa lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa Satamassa maistelemassa kaikenlaisia herkkuja. 

Kävimme myös Jyskistä hakemassa sinne saapuneen tuolin ja rahin. Meillä oli hauskaa ja oli myös raskasta kantaa se 1,7 kilometrin matka kotio, mutta se pääsi perille ja ystävää kovasti kiittäen. Sain vihdoin ja viimein vuosia haaveilemani ja kuukausia (oikean löydyttyä) odotetun tuolin kotiini. Heti tähän asuntoon tullessa näin, mihin se tuoli kuuluisi. Nyt se on vihdoin omalla paikallaan ja tämä asunto on valmis. Ihana olla täällä, ainakin toistaiseksi, kunnes löytyy se seuraava koti. Tämä on nyt koti.

Kyläilyä ja ruskakuvailua

Edellissunnuntaina eli kuudentena päivänä lokakuuta kävin ystävän luona ja sain kaikenmoisia herkkuloisia: herkkuleipää, viinirypäleitä, omenapiirakkaa, korvapuustia ja maistoimme vielä mars-keksejä kaupasta. Tämmöinen suloinen takiainen oli jonkin aikaa minussa kiinni, oli varmaan jänniä hajuja minussa. Joimme ensin kahvia ja sitten teetä. 

Syötyämme navat täyteen piirtelimme vähän. Emäntä piirsi mallista muumilaakson henkilöitä, joten minäkin päätin etsiä jonkun mallista piirrettävän, niin otin ensin Ihaan ja sille etsin hänen oman mietelauseensa "I don't have time to worry about who doesn't like me... I'm too busy loving the people who love me". Tein myös oman versioni Pikku Myystä, kun mielestäni hänen hiusrajansa oli liian korkealla, silmät oudot ilman ripsiä ja miten kummassa sellaisella tuulispäällä voi muka pysyä tukka aina niin suittuna. Tein siis "realistiset" korjaukset. Pikku Myyn mietelauseeksi tuli "Voisin tehdä mitä tahansa, enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa".

Sain viime viikolla haettua kirjastoautosta Piirretään söpöä, kun bongasin sen siellä olevan. Yrittivät väittää, ettei koskaan tiedä, onko se siellä vai ei, että pitäisi aina varata etukäteen, mutta sielläpä se silti oli. En ole vielä koittanut piirtää mitään kirjasta, mutta varmasti pian ryhdyn hommiin. 

Viime perjantaina äiti tuli kylään ja toi myös tontun luokseni asumaan. Nyt minulla on sitten kaksi tonttua huushollissa hääräämässä, harmi etteivät tee taikojaan.

Äiti toi minulle myös tämän pari vuotta kinuamani huivin, jonka vihdoin ja viimein sain hänen asunnostaan kuleksimasta. Tämä on tällä hetkellä lempihuivini, niin muhkea, pehmeä ja lämmin.

Äitini tykkää hajusteista. Hänellä on paljon eri hajuisia hajuvesiä kotona, joita tykkää käyttää. Hän oli viime viikonloppuna vierailemassa luonani ja menossa tansseihin, mihin mennessä hänellä on tapana käyttää hajusteita. Tällä kertaa suoraan pyysin, ettei hän käyttäisi hajusteita luonani eikä luokseni tullessa ja hän kauniisti kunnioitti toivettani. 

 

Olen koko elämäni ajan ahdistunut hajusteiden hajuista, vaikka olenkin välillä tykännyt joistain hajusteista, mutta liika on liikaa. Jopa nuorempana, jos käytin itselle mieleistä hajustetta, niin suihkautin yhden suihkauksen paidan alle tarpeeksi kauas kasvoista ja sekin oli todella iso määrä sitä yhtä hajua, vaikka se olikin mieleinen. 

 

Tuntuu, että nykyään ihmiset käyttävät entistä enemmän hajusteita ja suurella määrällä, mikä on omien sanojeni mukaan tuoksuylikuormitus. Julkisissa liikennevälineissä on kamalaa, kun yksi ihminen hajustaa koko bussin, eikä muut matkustajat siitä niin välittäisi. Hajusteiden haitoista ja hajusteyliherkkyydestä löytyy aika vähän tietoa internetistä, mutta onnistuin löytämään tämän tekstin.

 

Hajut ovat hyvin tärkeitä ihmisille. Eläimillekin erilaiset hajut toimivat signaaleina ja myös ihmisen on hyvä haistaa vaarojen merkit, esimerkiksi pilaantunut maito tai hedelmä ennen kuin se ehtii nauttimisen yhteydessä aiheuttaa mahavaivoja. Myös meren tuoksu, metsän tuoksu, sateen jälkeinen maan tuoksu, korvapuustin tuoksu, kahvin tuoksu - ja myös maut, jotka vahvasti yhdistyvät haistamiseen. Haistan jopa pakkasen tuoksun tulevan sisälle, ja tiedän vähintään yhden, joka on myös kertonut haistavansa sen.

 

Äiti toi myös sinipiian mukanaan, mikä oli tosi kiva juttu, niin putsattiin keittiön matto (siis äiti putsasi, mutta putsasin sen takapuolen) ja putsattiin kaikki lattiapinnat. Tai no minä putsasin ja äiti tuomaroi vieressä. Tuli tosi puhdas ja siisti koko asunnosta. 

 

Käytiin vielä ennen äidin lähtöä Saiturin pörssissä ja hän löysi sieltä minulle oman varrellisen lattialuutun, jota saan käyttää. Minulle jäi myös vati lattianpesua varten. Näytin äidille vielä Torpparinmäkeä (Kallion salattu kauneus) ennen kuin hän lähti takaisin kotia kohti sateen saattelemana. Vähän kastuimme, mutta mitäpä tuosta.

Olen saanut aikaiseksi väritelläkin, Hanna Karlzonin piirrelmiä tottakai. Syksyllä tekee mieli tehdä ihan erilaisia asioita kuin kesällä. Kesällä on vain mahdollisimman paljon ulkona. Näin ison mollottavan kuunkin eilen illalla, mutta en mennyt minkään rakennuksen päälle sitä kuvaamaan. Syksyllä on monta hienoa asiaa, myös se, että näkee jälleen kuun ja tähdet ja illat ovat jälleen oikeita hämäriä iltoja.

Viime sunnuntaina kävin ensin aamupäivästä lukemassa lempikahvilassani Oma Maa:ssa ja sain luettua 40 sivua flat whitea hörppien. Sen jälkeen en olekaan saanut luettua yhtään, mutta onneksi sain yhdeltä istumalta luettua jonkin verran juoden flat whitea kauramaitoon tehtynä. 

Lukemisen ja hörppimisen jälkeen hyppäsin kolmosratikkaan ja menin Kuusitielle asti, josta kävelin Hietsuun ohittaen Regattan pitkästä aikaa. Hietsusta kävelin Lapinlahden ohi Ruoholahteen ja hyppäsin ratikkaan, jolla huristelin takaisin kotio. Oli kaunis päivä ja ruska oli todella värikästä. Oli ihanaa kävellä ja kuvailla, vaikka ainahan kaikki olisi upeampaa seuran kanssa, mutta nyt nautin vain itsekseni päivästä, auringonpaisteesta ja syksyn kauniista ruskasta.

Yritys on tällä hetkellä suuri, toteuttaminen vielä vaiheessa, treenata enemmän ja käydä salilla juoksemassa sekä harjoittaa lihaskuntoa. En tiedä, pitäisikö ostaa jotain kalanmaksaöljyä tai vastaavaa, kun nykyään tuntuu olo todella jäykältä. Pitäisi joka ikisenä päivänä venytellä ja luultavasti ruveta joogaamaan tai jotain. Tai sitten tästä koneistosta puuttuu vain öljyä. Veden juominenkin toki olisi tärkeää ja tärkeintä olisi toki vain saada itsensä liikkeelle. Katsoin instasta yhtä henkilöä, jolta onnettomuuden ja komplikaatioiden seurauksena amputoitiin jalka, mutta hänpä on että "That's life, happily I'm still alive" ja hän treenaa silti joka ikisenä päivänä. Jos hän pystyy siihen, niin varmasti tällainen täysin terve ihminenkin. Pitää vain viitsiä, eikä antaa laiskuuden voittaa. 

Nyt pitää nopsaan hoitaa aamutoimet loppuun, etten anna kellon voittaa, se kun meinaa, että pitäisi ihan juuri kohta lähteä ja kaikki mahdollinen on kesken, kun halusin saada tämän valmiiksi.

Mukavaa torstaita ja loppuviikkoa! Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä!