Töölön kuvausten jatkoa sekä pari museota

Aivan ihanaa on, kun aurinkoa näkee vihdoin enemmänkin. On sitä jo odotettukin. Joka päivä, kun ei paista, niin odotan auringon tulevan esiin pilvien takaa. Auringonvalon lisääntyessä lisääntyy myös energia, mikä on ihan huikeaa. Viime viikonlopunkin täytin tekemisellä ja tänä viikonloppunakin olen saanut paljon aikaa, mutta myös ottanut aikaa lukemiselle ja pelailulle.

Tiedoksi, että tähän postaukseen tuli 126 kuvaa, joten karsin niitä aika reilusti. Olen katsellut vanhoja postauksia vuoden 2018 lopusta ja 2019 alusta ja on niin jännä, miten eri tavalla kerron kaikista tuntemuksista niin kuin taisin viime kerralla mainita. Niiden lukeminen saa kuitenkin tekemään mieli lukea kaikki jälleen alusta asti. Se innokkuus ja kertomisen tarve on niissä niin suurta ja ihan mahtavaa, kuinka paljon juttua riittikin. Nykyään niihin verrattuna tuntuu, etten kirjoittaisi enää kenellekään muulle kuin itselleni. Ehkä pitäisi kysyä enemmän mielipiteitä ja kertoa tunteista. Tällä hetkellä tuntuu, että tekee mieli kirjoitella useammin. Aina saa kommentoida kivoja juttuja ja tykätä. Vastaan kyllä kaikkiin kommentteihin.

"Look closely into my eyes. You're getting sleepy..", toisin sanoen kissa yrittää hypnotisoida minua nukkumaan, kun olen kuulemma taas liian myöhään kukkumassa. 

Lauantai-aamuna keräsin parin korttelin alueelta eli ainoastaan korkeintaan 500 metrin alueelta ja tuli pussi (vasen kuva) ylitäyteen, vaikka keräsin vain näkyvimpiä roskia. Takaisin tullessa olisin tarvinnut uuden pussin. Osa roskista on vielä jäässä lumen alla. 

Tällä parin korttelin alueella, jolla kuljin, näin paljon kohtia (noin kymmenessä paikassa), joista selvästi puuttui roskakori, ja oli heitetty roskia ties mihin kasoihin. Näin myös kohtia, mihin olisi hienoa laittaa puistonpenkkejä, että saisivat ihmiset istahtaa katselemaan ympäristöä, syömään eväitä jne. 

Tänään (oikea kuva) keräsin puolen kadun molemman puolen roskat.

Eikä ole edes kovin pitkä katu kyseessä. Kun ei täällä ole roskiksia, minne roskansa tunkea. Odotan niin, että ei olisi enää pakkasta, niin jäät ja lumet sulaisivat, että kadunlakaisukoneet saisivat putsata joka ikisen kadun kivihiekasta. Puhtaat ja sileät roskattomat kadut ovat hienoja.

 

Jokaisen kaupungin kaikki kadut kuuluisivat olla täysin roskattomia, mutta kaupungin pitäisi mahdollistaa roskien laitto myös lähistöllä sijaitseviin roskapönttöihin, kun kaikki eivät jaksa kantaa roskia puolta kilometriä lähimpään roskikseen. Tehdään Suomesta yhdessä roskaton!

Tapasin lauantaina kaverini Oopperalla, josta lähdimme kävelemään Runeberginkatua pitkin vähän sivukatuja koluten Apollonkadun risteykseen ja nousimme Apollonkatua pitkin Minervakoululle, jollaista en edes tiennyt siellä olevan. Reitzin säätiön kokoelmia matkan varrella olen kyllä matkan varrella käynyt kuikuilemassa kerran. Minervakoululta laskeuduimme Museokadulle, jossa esittelin lempitaloni ja katua, minkä jälkeen kävelimme takaisin Runeberginkadulle ja Caloniuksenkadulle ja siihen toiselle, joka poikkeaa sinne suuntaan, kuvaamaan taloja.

Caloniuksenkadun talojen kuvaamisen jälkeen piti etsiä lähin sopiva pizzapaikka ja löysimme sellaisen, jossa jaoimme pizzan puokkiin. Matka jatkui Runeberginkatua pitkin, kunnes vastaan tuli Bulevardi ja käännyimme toki jossain vaiheessa Fredrikinkadulle. Lupasin matkaseuralleni, että ensi kerralla kuvataan Kampin taloja. Matkasimme karkkikaupan kautta katsomaan Johanneksenkirkon edessä olevan talon kyljessä olevia Atlantteja ja löysimme tiemme lähes Erottajan risteykseen. 

Emme lähteneet Katajanokalle, vaan päätimme mennä sinnekin seuraavalla kerralla, koska jaloissa alkoi tuntua väsymystä. Päädyimme sitten Torniin, joka oli nähty matkalla ja pääsimme Tornin 13:een kerrokseen eli näköalatasanteelle, josta oli ihan huippua katsella kaikenlaisia taloja ja huomata ihan uusia ja pistää korvan taakse, että mitkä kadut ensi kerralla pitää ehdottomasti kaluta lintuperspektiivin perusteella.

Kävelimme Green Hippoon kaakaolle ennen kuin menimme hetkeksi luokseni kiusaamaan kissaa ja puhumaan gagaa. Kaveri laski, että tuli yhteensä 10 kilometriä käveltyä ja siltä se tosiaan tuntuikin. Lisäksi aamun roskakävely. Onneksi ei tullut mentyä uimaan samana aamuna. 

Tässä välissä kyllä pistän nukkumaan ja jatkan huomenna. Kello jo yli kymmenen ja pitäisi herätä kuuden jälkeen huomenna.

 

Eilen tuli se ihana aurinko, joka olisi ollut tervetullut lauantainakin. No mutta kyllä sitä ehtii arkkitehtuurikuvailuille vielä monta kertaa aurinkoisina päivinä. 

Eilen näin kaveria, jonka kanssa menimme ensin Taidehalliin katsomaan Marja Pirilän Valon tähden - näyttelyä, joka on vain ensi sunnuntaihin asti enää näytteillä. Oli ihan mielenkiintoisia tauluja, mutta väritauluissa ihmettelin, miksi ne kaikki ovat niin melankolisia. Taiteilijan näkemys sekin, että ihmisillä oli silmät kiinni ja sumuisia. Mustavalkoiset potretit olivat kyllä ihan hienoja sekä valon leikki huoneissa ilman ihmishahmoja kuvissa.

Taidehallikuvausten jälkeen, koska paistoi aurinko, halusin kuvata todella kauniit rakennukset Taidehallin vieressä. Jatkan varmaan siitäkin kuvailuja osana Kamppia. On jännää kyllä, mietimme kaverin kanssa, että missä ihmeessä se Kampin ja Töölön raja sijaitsee. Onko Taidehalli Etu-Töölön vai Kampin puolella?

Taidehallin jälkeen kävimme HAMissa katsomassa (mielestäni) Tove Janssonin uusia kuvia sekä meille uutta Haegue Yang - Kerroksellisia uudelleentulkintoja, jossa oli suurin osa teoksista tehty kilikelloista sekä kahvoista. Hieman kiinnosti ottaa teosten kahvoista kiinni, koska kahvat ja kaiteet tuottavat suoraan sellaisen mielleyhtymän, että niistä pitää ottaa kiinni. Alhaalla oli myös Bambi forever! - sekä Tyttö joka muuttui ruusupensaaksi - näyttelyt, mutten niistä oikein paljon ymmärtänyt.

Kerron tässä alla olevista kuvista, koska bloginkäsittelyohjelma temppuilee. Kävimme vielä Kampin Ritualsissa sekä Ruoholahden Citymarketissa. Rituals on minulle uusi, mutta mielenkiintoa herättävä brändi. Olin viikko sitten Sellossa Rituals - myymälässä haistelemassa Ritualsin uutta violettia tuoteperhettä ja oli kolmas kerta, kun mietin hankkivani sellaisen suihkuvaahdon. Lauantaina kävin toisen kaverin kanssa Forumin Ritualsissa katsomassa. En huomannut muissa, mutta Kampin Ritualsissa oli kivasti tuotteidenkokeiluallas, missä sai kokeilla ja tuoksutella. 

Loppujen lopuksi mukaani lähti valkoinen suihkuvaahtopullo, joka on periaatteessa violetin putelin päiväversio, jotenkin kevyempi ja makeampi tuoksu. Lisäksi liityin heidän jäsenekseen. Nyt vain ylellistä, ihoa hellivää ja pehmittävää sekä tuoksuvaa suihkukokemusta joku päivä.

Ritualsista piti vielä sanoa, että kaikissa Ritualsin myymälöissä on ollut todella ystävällistä ja välittävän tuntuista henkilökuntaa ja he ottavat kaikki asiakkaat huomioon, mikä on ihan huippu juttu!

Citymarketista hankin jo jonkin aikaa pohdinnassa olleen Lumenen Valo glow boost essence - seerumin, joka on periaatteessa lähinnä Madaran Pihlaja drops - seerumia, jota olen kaivannut sen lopettamisesta lähtien. Saa huijata, jos sitä jostain vielä löytyisi. Se on ehdottomasti paras seerumi ihanien tuoksuineen kaikkineen, mitä olen koskaan käyttänyt.

Maanantai ja uusi viikko edessä! Nautitaan :)