Viime sunnuntaina, kun oli aikaa suuntasimme kaverin kanssa Didrichsenin taidemuseoon, jossa oli helmikuun 10. päivänä vaihtunut näyttely. Siellä on nyt esillä Nordean taidesäätiön kokoelma, johon kuuluu mm. Ferdinand von Wrightin, Helene Schjerbeckin, Akseli Gallen-Kallelan ja Rut Brykin töitä. Samalla opin lisää Akseli Gallen-Kallelasta ja hänen ystävyyssuhteestaan Mannerheimin kanssa.
Didrischenin museon jälkeen menimme lähellä sijaitsevaan Villa Gyllenbergiin, jossa oli esillä näyttely nimeltä Schjerbeck ja muoti - pukuhistoriaa 1880-1950. Tälläkin kerralla kuten aiemminkin minua kiinnosti eniten kauniit huonekalut, astiat, lamput ja pysyvästi esillä olevat kauniit patsaat.
Maanantaina kävin itselleni uudessa kaupassa, josta teen eri postauksen. Anyway löysin sieltä pitkästä aikaa keltaisen kiiwin, jotka olivat jokin aika sitten jokapäiväinen himo. Harmi kyllä, kun ovat aika tyyriitä. Laitoin viherpuurooni (omena+päärynä+kanelia+hunajaa) myös yhden keltaisen kiivin ja voi että mitä herkkua siitä tulikaan! Kerroinhan, että opettelin uudestaan syömään omenaa herkkulakon alettua (vaikka olen nyt vähän syönyt irtokarkkeja - niitä ei lasketa) ja totesin, että olen sille hieman allerginen vain syksyllä eli mikähän itämisaika sillä juuri silloin onkaan. Hetken se reagoi kehossa niin kuin tuoreet vihannekset yleensäkin, mutta suu ei kutissut lainkaan. Olen iloinen, että voin taas syödä omenaa, mutta Jungle juice smoothieissa omenan vaihtaminen appelsiiniin tekee juomasta paremman.
Kissa ja kysyvä katse, eikö voisi jo laittaa lampun kiinni ja alkaa nukkua.
Joulun alla saatu Amaryllis teki uudet kukat, vaikken oikeastaan sitä kastele, kun muutaman pisaran kahden viikon välein. Ensin se teki hurjan pitkän varren, pari päivää kukka oli nupussa ja yön jälkeen se oli auennut kokonaan. Taikakukka.
Kuvausreissulla
tuli vastaan Mannerheimintiellä lähellä Oopperaa tämä äärettömän surullinen näky, joka sai minut samaan aikaan vihaiseksi, turhautuneeksi, ärtyneeksi jne. Yli kymmenen
hyväkuntoista nuorta puuta on katkaistu ihan turhan takia! Ne eivät todellakaan olleet lahoja ja korkeintaan 10-15 vuotta vanhoja.
Laitoin Helsingin kaupungille painavaa palautetta muutamin hyvin valikoiduin sanoin. Huolehtisivat enemmän
roskista kaduilla, mikä alkaa olla hälyttävän iso ongelma tällä kaupungilla, kuin tappamalla jotain elävää. Toivottavasti vievät raadot pois ja istuttavat uusia tilalle. Uusia rakennuksiahan tänne ei todellakaan tarvita.
Uusi lempikatu ja talo on löytynyt, Museokadun ja Gygnauksenkadun kulmassa tämä helmi.
Näin Runerberginkadulla kävellessäni silmäkarkkia, joka vei minut
Museokadulle, josta tulikin kertaheitolla uusi lempikatuni ja mielestäni Helsingin kaunein katu. Museokadun lisäksi tämän kadun risteävällä Cygnauksenkadulla oli muutama tosi kaunis talo, ja myös katua ylempänä, Cygnauksenkadun ja Tunturikadun kulmassa muutama kaunotar. Muistaakseni tämä valko-vihreä ihanuus oli viime kesänä tai edelliskesänä pressun alla ja siitä tulikin entistä raikkaampi. Muutamat talot lähellä vaikuttivat myös siltä, että kaipaisivat uutta rappausta ja maalipintaa - vai miten se sanotaan oikein.
Monta katua kyllä jäi
kuvaamatta, kun kännykästä loppui akku kesken matkan. Seuraavalla
kerralla sitten vähän lisää napsuja sekä katuja - jospa sitten jo aurinkokin paistaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti