Löytöjä, inspiroitumista ja herkuttelua

Tuntuu, että viime postauksesta on kolme viikkoa, vaikka siitä on hädin tuskin kahtakaan viikkoa. Sanotaanko siis, että pari viime viikkoa ovat olleet aika pitkiä. Jotkut päivät ovat olleet aika raskaita, mutta on kaikista päivistä iloakin löytynyt. Tämän viikon torstai-aamuna harmittelin, että miksei voi olla jo perjantai. Eilen jos olisin tehnyt postauksen, niin olisin tehnyt vain kuvapostauksen. Ei inspiroinut kirjoittaminen ei ollenkaan. Onneksi sain sentään siivottua, pestyä pyykit ja vaihdettua lakanat. 

Tämä aamu taas on kestänyt pidempään kuin luulin. Ajattelin, josko olisin jo yhdeksän aikaan tehnyt lähtöä uimahalliin, mutta kello on varttia yli yhdeksän ja istun kylmentyneen aamiaisen kanssa kirjoittelemassa. Yritin etsiä uimapukua, kun sen pari kolme viikkoa sitten laitoin kaappiin, mutten tosiaankaan muista minne, enkä löydä sitä ainakaan vaatekaapista. Jos sitä ei löydy, niin toivottavasti löytyy toinen uimapuku. Vähään aikaan ei ole tehnyt mieli tai "ole ollut aikaa" käydä uimassa (ei siis vain ole jaksanut), mutta tänään ajattelin, että nyt olisi jo aika. Pari viime viikonloppua on ollut tekemistäkin, eikä sen takia ole tullut mentyä. Mietin kyllä tämän viikon alussakin, että olisi voinut mennä, mutta ilmojen harmaus ei inspiroinut.

Tuntuu, että kevät on viivästynyt ihan liian pitkään. On liian vähän aurinkoisia päiviä viikossa, kun olisi ihanaa, jos joka ikinen päivä olisi aurinkoinen. Sunnuntaisin tai maanantaisin voisi sataa ja sekin suurimmalti osin yön aikana. Mutta oikeasti: on maaliskuun viimeinen viikko alkamassa ja täällä sataa vain lisää lunta. Odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, että kaikki lumet ja jäät kaikkoaisivat, niin lakaisukoneet saisivat tulla tekemään työnsä. Kadut on ihan himputin täynnä kiviä, kakkaa ja roskaa.

Höpötän ihan muusta kuin näistä kahdesta kuvasta. 12. päivä ostin Pauligin ihanaa uutta Mexico - kahvia ja kaivoin kahvinkeittimen takaisin esiin. Vaikka rakastankin ärrällä käymistä, niin kyllä tulee halvemmaksi ostaa ja tehdä omat sumpit kotona. Herää sitten vaikka puoli tuntia aiemmin joka aamu nautiskelemaan, kun alkaa energiaakin olla sen verran, että sitä pitää vielä iltaisinkin erikseen purkaa.

Suihkuni oli muutaman päivän (ennen 11.3.) päästänyt kaikki vedet lattialle suihkuteltaessa. En ollut käyttänyt tämän asunnon suihkukaivoon mitään aineita tai sitä puhdistanut ennen. Vähänkö olin innoissani ja kiinnostusta täynnä (sisäinen remontti-Reettani heräsi), kun huomasin ritilää nostaessa sangan ja löysin tämän pöntön, joka ilmeisesti on roskasiilo/suihkusuodatin. Se oli täynnä vanhoja hiuksia ja mömmöä. Sain sen kokonaan avattua ja puhdistettua. Nyt suihkukaivo taas vetää kuin unelma, eikä yhtään vettä päädy suihkuseinien ulkopuolelle.

Vaikka en vahdikaan painoani, enkä pysty pysymään herkkulakossa (on se kuitenkin vähentynyt), niin olen huomannut ekaa kertaa aikuisikäni aikana painoni alkanut salavihkaa putoamaan alaspäin. Luulen syyn olevan tässä smoothiessa, jonka joka päivä teen, koska treeninkin olen unohtanut. Treenaamista pitäisi taas jatkaa, mutta joka päivä lihakset ovat kipeät vain töissä olemisesta ja nukkumisesta. Lihakset ovat vähemmän kipeät, kun treenaa säännöllisesti tai ainakin hyvällä tavalla kipeät. Teen kyllä huomaamatonta treeniä töissäkin ihan varmasti. Vielä ulkonakin täytyy pitää tasapainolihakset terässä. Unelmoin by the way pyörän ostamisesta, niin voisin alkaa pyöräilemään töihin. 

Anyway luulen, että tästä smoothiesta johtuu painon tippuminen pikkuhiljaa, noin puoli kiloa viikossa. Sitten kun tuon säännöllisen kardiotreenin osaksi päiviä (pyllyn treenaamista toki unohtamatta), niin saattaa alkaa paino tippumaan nopeammin. Tämä smoothie koostuu yhdestä päärynästä (välillä vaikea löytää kypsiä), yhdestä omenasta (omenat ovat niin hyviä, onneksi en olekaan niille kuin kausiallerginen) ja yhdestä porkkanasta (väriä pintaan!). Seosta auttaa tasoittamaan noin desin verran appelsiinimehua. Lisäksi ripottelen vähän kanelia ja hunajaa pinnalle, ennen kuin hurautan sileäksi soseeksi (no ei se kovin sileää aina ole) tehosekoittimella. Minulla on mietintämyssyssä uusi kone, kun tämä nykyinen tehosekoitin on varmaan jo kymmenen vuotta vanha jollei vanhempikin. On meinaan aika meluisa rakkine ja tuntuu, ettei se aina jaksaisi sekoittaa kaikkea, jollei tuotteet ole tietyssä järjestyksessä - jäätä tuo tuskin saisi rikki, tai saisi ja alkaisi savuamaan.

Selloon on pari kertaa tieni vienyt erinäiset syyt: kirjasto, Rituals sekä monipuolisemmat kauppaostokset Prismasta tai Cittarista ja myös eritoten tämä herkku foccaccia rosmariinilla, on siellä myös valkosipulinen vaihtoehto. Myös Kampin Supermarketista löytyy nykyään tämä rosmariini foccaccia, mutta alunperin sen bongasin ja siihen rakastuin Sellon Prismassa. Saatoin kinuta sitä myös muutaman kerran mm. juurikin Kampin Supermarketiin, koska kaupat, joissa on Fazerin leipomo, voivat tehdä sitä. Ja se on NIIIN hyvää!

Löysin eräänä päivänä vähän arvokkaamman roskan, kun olin töiden jälkeen meditatiivisella roskakävelyllä. Ennen ajattelin, etten poimi maasta löytämiäni seteleitä (ei siis ole eka kerta, löysin jo markka-aikana satasen setelin maasta), mutta nyt ajattelin, että se oli keskellä jäistä nurmea ja hyvin likainen, tuskin sitä kukaan kaipaisi, ja tällä hetkellä minulla taas on vähän tarve rahalle, muttei siitä sen enempää.  Lisäksi siinä roskia roskiksen ympäriltä siivotessani vanhempi herra tuli sanomaan "kiitos arvokkaasta työstä". Sanoin hymyillen kiitos ja tulin tosi hyvilleni. Kaksi lahjaa samalla reissulla. 

En kyllä tosiaankaan ymmärrä tätä ilmiötä, että miksi pitää heittää roskia roskiksen ympärille tai yleensä ottaenkaan kadulle. Kun siinä on se roskis, mihin ne roskat voisi laittaa.

Aamiainen ja päivällinen viime lauantaina. Kaverin kanssa oli puhetta, että tulisin käymään Klaukkalassa sunnuntaina, mutta koska hän oli lauantaina Helsingissä käymässä, niin ajattelin, että jospa lähdetään samalla reissulla ja olin yötä. 

Tuli nähtyä hänen karvainen kaverinsa eli kissa ja sen inspiroimana tuli hankittua Klaukkalan Tokmannista tällainen pörröinen unipesä kissalle, jota Vinkkeli  käyttää luultavasti (toivon mukaan) silloin, kun en ole kotona. Kotona ollessani Vincent pysyttelee jatkuvasti lähellä tai nukkuu pöydän alle vedetyllä tuolilla tai sängyn alla olevalla patjalla.

Kivaa, kun tätä kirjoitellessa aurinko meinaa koko ajan pilkistellä ja työntää pilviä tieltä. Toivottavasti onnistuu siinä. Kaipaisin juuri nyt aurinkoa: nyt, joka päivä, aina. Niin kuin eräässä runossani kirjoitin: elän auringon pilkahduksille, muu on merkityksetöntä. Toki se on monisyisempi runo kuin nuo sanat.

Tuli käytyä myös Klaukkalan Mustissa ja Mirrissä (oikeasti siellä on melkein kaikki kaupat!) ja löysin Mustin ja Mirrin uudesta herkullisesta karkki-teemaisesta kevätkokoelmasta tällaisen ihastuttavan kepin (ja Vinskihän rakastaa pörröisiä pötköjä kepin päässä), johon kisse on aivan hulluna. Kerrankin meinasin laittaa sen päivän ajaksi ylös kaappiin, niin tuo yksi jäi tuijottamaan sitä kaappia.

Olikin oivalliset ostokset Vinsselille, kun tämä tyyppi täytti kaksi vuotta 21. päivä. Onnea ihanalle, suloiselle, tarkkaavaiselle, fiksulle, hellyydenkipeälle, toisinaan villiintyvälle, söpölle pöpölle, joka kehruuttaa aina, kun on kyse ruoasta tai ottaa syliin tai hän itse tulee syliin.

 

Onhan se aurinkokin joskus pilkistänyt ja niinä päivinä niistä hetkistä pitää ottaa kaikki irti!

Sellon Prismassa kävin eräs päivä kuolaamassa polkupyöriä. Viime vuonna oli mielessä hybridi violetti Helkama, mutta hankin sitten rupuisen kierrätyspyörän, joka edelleen on kiinni lumessa vanhassa osoitteessa. Mitähän sillekin pitäisi tehdä.

Eilen työpaikalla oli virkistyskahvit. Kahvihuoneen pöytä oli koristeltu kauniisti ja täytetty kaikella uudella ja vanhalla tuttavuudella makeaa. Tuli syötyä makeaa mahan täydeltä ja oli hetken aikaa vähän höpö olo, mutta onneksi se meni ohi ja jatkoin hymyillen päivää. Välillä saa vähän herkutella. Seuraavaksi tuleekin herkuteltua ensi viikonloppuna äidin luona ja isän luona. Toivottavasti saa mämmiä vaniljakastikkeella. Kerran vuodessa sitäkin. Onko mämmi vanukas? Ei kai..

 

Tänä aamuna otetut kuvat. Siivosin eilen illalla hetken House-sarjaa katseltuani (olen katsonut sen läpi pari kolme kertaa ja jälleen aloitin). Vaihdoin lakanat ja pesin vanhat sekä nostin ne ovien päälle kuivumaan. Yksi ihanimmista arkipäivän asioista on pujahtaa puhtaiden vällyjen alle nukkumaan. Niissä on erilainen tuntu kuin muutaman yön nukutuissa. Vaihdoin ja pesin myös keittiöpyyhkeet.

Lisäksi käytin astianpesukonetta. Käytän sitä kerran viikossa ihan vain siksi, että jossain sanottiin, että jos koneita ei käytä tarpeeksi usein, niin ne voivat mennä rikki käyttämättömyydestä. Muutenkin on mukavaa, kun tiskit tulee välillä oikeasti pestyä, eikä aina syö vain liotetuista astioista, joissa on kerran pari harjaa pyöräyttänyt. 

Nyt ulos tanssimaan lisää aurinkotanssia. Toivottavasti löydän uimapuvun pian, koska kehossa on jälleen energiaa vaikka muille jakaa.

Mukavaa viikonloppua!

Töölön kuvausten jatkoa sekä pari museota

Aivan ihanaa on, kun aurinkoa näkee vihdoin enemmänkin. On sitä jo odotettukin. Joka päivä, kun ei paista, niin odotan auringon tulevan esiin pilvien takaa. Auringonvalon lisääntyessä lisääntyy myös energia, mikä on ihan huikeaa. Viime viikonlopunkin täytin tekemisellä ja tänä viikonloppunakin olen saanut paljon aikaa, mutta myös ottanut aikaa lukemiselle ja pelailulle.

Tiedoksi, että tähän postaukseen tuli 126 kuvaa, joten karsin niitä aika reilusti. Olen katsellut vanhoja postauksia vuoden 2018 lopusta ja 2019 alusta ja on niin jännä, miten eri tavalla kerron kaikista tuntemuksista niin kuin taisin viime kerralla mainita. Niiden lukeminen saa kuitenkin tekemään mieli lukea kaikki jälleen alusta asti. Se innokkuus ja kertomisen tarve on niissä niin suurta ja ihan mahtavaa, kuinka paljon juttua riittikin. Nykyään niihin verrattuna tuntuu, etten kirjoittaisi enää kenellekään muulle kuin itselleni. Ehkä pitäisi kysyä enemmän mielipiteitä ja kertoa tunteista. Tällä hetkellä tuntuu, että tekee mieli kirjoitella useammin. Aina saa kommentoida kivoja juttuja ja tykätä. Vastaan kyllä kaikkiin kommentteihin.

"Look closely into my eyes. You're getting sleepy..", toisin sanoen kissa yrittää hypnotisoida minua nukkumaan, kun olen kuulemma taas liian myöhään kukkumassa. 

Lauantai-aamuna keräsin parin korttelin alueelta eli ainoastaan korkeintaan 500 metrin alueelta ja tuli pussi (vasen kuva) ylitäyteen, vaikka keräsin vain näkyvimpiä roskia. Takaisin tullessa olisin tarvinnut uuden pussin. Osa roskista on vielä jäässä lumen alla. 

Tällä parin korttelin alueella, jolla kuljin, näin paljon kohtia (noin kymmenessä paikassa), joista selvästi puuttui roskakori, ja oli heitetty roskia ties mihin kasoihin. Näin myös kohtia, mihin olisi hienoa laittaa puistonpenkkejä, että saisivat ihmiset istahtaa katselemaan ympäristöä, syömään eväitä jne. 

Tänään (oikea kuva) keräsin puolen kadun molemman puolen roskat.

Eikä ole edes kovin pitkä katu kyseessä. Kun ei täällä ole roskiksia, minne roskansa tunkea. Odotan niin, että ei olisi enää pakkasta, niin jäät ja lumet sulaisivat, että kadunlakaisukoneet saisivat putsata joka ikisen kadun kivihiekasta. Puhtaat ja sileät roskattomat kadut ovat hienoja.

 

Jokaisen kaupungin kaikki kadut kuuluisivat olla täysin roskattomia, mutta kaupungin pitäisi mahdollistaa roskien laitto myös lähistöllä sijaitseviin roskapönttöihin, kun kaikki eivät jaksa kantaa roskia puolta kilometriä lähimpään roskikseen. Tehdään Suomesta yhdessä roskaton!

Tapasin lauantaina kaverini Oopperalla, josta lähdimme kävelemään Runeberginkatua pitkin vähän sivukatuja koluten Apollonkadun risteykseen ja nousimme Apollonkatua pitkin Minervakoululle, jollaista en edes tiennyt siellä olevan. Reitzin säätiön kokoelmia matkan varrella olen kyllä matkan varrella käynyt kuikuilemassa kerran. Minervakoululta laskeuduimme Museokadulle, jossa esittelin lempitaloni ja katua, minkä jälkeen kävelimme takaisin Runeberginkadulle ja Caloniuksenkadulle ja siihen toiselle, joka poikkeaa sinne suuntaan, kuvaamaan taloja.

Caloniuksenkadun talojen kuvaamisen jälkeen piti etsiä lähin sopiva pizzapaikka ja löysimme sellaisen, jossa jaoimme pizzan puokkiin. Matka jatkui Runeberginkatua pitkin, kunnes vastaan tuli Bulevardi ja käännyimme toki jossain vaiheessa Fredrikinkadulle. Lupasin matkaseuralleni, että ensi kerralla kuvataan Kampin taloja. Matkasimme karkkikaupan kautta katsomaan Johanneksenkirkon edessä olevan talon kyljessä olevia Atlantteja ja löysimme tiemme lähes Erottajan risteykseen. 

Emme lähteneet Katajanokalle, vaan päätimme mennä sinnekin seuraavalla kerralla, koska jaloissa alkoi tuntua väsymystä. Päädyimme sitten Torniin, joka oli nähty matkalla ja pääsimme Tornin 13:een kerrokseen eli näköalatasanteelle, josta oli ihan huippua katsella kaikenlaisia taloja ja huomata ihan uusia ja pistää korvan taakse, että mitkä kadut ensi kerralla pitää ehdottomasti kaluta lintuperspektiivin perusteella.

Kävelimme Green Hippoon kaakaolle ennen kuin menimme hetkeksi luokseni kiusaamaan kissaa ja puhumaan gagaa. Kaveri laski, että tuli yhteensä 10 kilometriä käveltyä ja siltä se tosiaan tuntuikin. Lisäksi aamun roskakävely. Onneksi ei tullut mentyä uimaan samana aamuna. 

Tässä välissä kyllä pistän nukkumaan ja jatkan huomenna. Kello jo yli kymmenen ja pitäisi herätä kuuden jälkeen huomenna.

 

Eilen tuli se ihana aurinko, joka olisi ollut tervetullut lauantainakin. No mutta kyllä sitä ehtii arkkitehtuurikuvailuille vielä monta kertaa aurinkoisina päivinä. 

Eilen näin kaveria, jonka kanssa menimme ensin Taidehalliin katsomaan Marja Pirilän Valon tähden - näyttelyä, joka on vain ensi sunnuntaihin asti enää näytteillä. Oli ihan mielenkiintoisia tauluja, mutta väritauluissa ihmettelin, miksi ne kaikki ovat niin melankolisia. Taiteilijan näkemys sekin, että ihmisillä oli silmät kiinni ja sumuisia. Mustavalkoiset potretit olivat kyllä ihan hienoja sekä valon leikki huoneissa ilman ihmishahmoja kuvissa.

Taidehallikuvausten jälkeen, koska paistoi aurinko, halusin kuvata todella kauniit rakennukset Taidehallin vieressä. Jatkan varmaan siitäkin kuvailuja osana Kamppia. On jännää kyllä, mietimme kaverin kanssa, että missä ihmeessä se Kampin ja Töölön raja sijaitsee. Onko Taidehalli Etu-Töölön vai Kampin puolella?

Taidehallin jälkeen kävimme HAMissa katsomassa (mielestäni) Tove Janssonin uusia kuvia sekä meille uutta Haegue Yang - Kerroksellisia uudelleentulkintoja, jossa oli suurin osa teoksista tehty kilikelloista sekä kahvoista. Hieman kiinnosti ottaa teosten kahvoista kiinni, koska kahvat ja kaiteet tuottavat suoraan sellaisen mielleyhtymän, että niistä pitää ottaa kiinni. Alhaalla oli myös Bambi forever! - sekä Tyttö joka muuttui ruusupensaaksi - näyttelyt, mutten niistä oikein paljon ymmärtänyt.

Kerron tässä alla olevista kuvista, koska bloginkäsittelyohjelma temppuilee. Kävimme vielä Kampin Ritualsissa sekä Ruoholahden Citymarketissa. Rituals on minulle uusi, mutta mielenkiintoa herättävä brändi. Olin viikko sitten Sellossa Rituals - myymälässä haistelemassa Ritualsin uutta violettia tuoteperhettä ja oli kolmas kerta, kun mietin hankkivani sellaisen suihkuvaahdon. Lauantaina kävin toisen kaverin kanssa Forumin Ritualsissa katsomassa. En huomannut muissa, mutta Kampin Ritualsissa oli kivasti tuotteidenkokeiluallas, missä sai kokeilla ja tuoksutella. 

Loppujen lopuksi mukaani lähti valkoinen suihkuvaahtopullo, joka on periaatteessa violetin putelin päiväversio, jotenkin kevyempi ja makeampi tuoksu. Lisäksi liityin heidän jäsenekseen. Nyt vain ylellistä, ihoa hellivää ja pehmittävää sekä tuoksuvaa suihkukokemusta joku päivä.

Ritualsista piti vielä sanoa, että kaikissa Ritualsin myymälöissä on ollut todella ystävällistä ja välittävän tuntuista henkilökuntaa ja he ottavat kaikki asiakkaat huomioon, mikä on ihan huippu juttu!

Citymarketista hankin jo jonkin aikaa pohdinnassa olleen Lumenen Valo glow boost essence - seerumin, joka on periaatteessa lähinnä Madaran Pihlaja drops - seerumia, jota olen kaivannut sen lopettamisesta lähtien. Saa huijata, jos sitä jostain vielä löytyisi. Se on ehdottomasti paras seerumi ihanien tuoksuineen kaikkineen, mitä olen koskaan käyttänyt.

Maanantai ja uusi viikko edessä! Nautitaan :)