Ystävä vierailulla

Keskiviikkona ystävä tuli Tampereelta käymään. Hänen saavuttuaan aamupäivällä kävimme ensin Cafe Javassa juomassa erikoiskahvit ja söimme Kampin Supermarketista hankitut rosmariini foccacciat. On tosi kiva, että Kampin Supermarketin Fazerin leipomo on hankkinut rosmariini foccaccian ja valkosipuli foccaccian sinne myyntiin (ehkä ruinaamisellani oli vaikutusta). Kahvihetken jälkeen kävimme viemässä matkatavarat kämpille ja lähdimme sitten Seurasaarta kiertämään.

Kaikesta kävelystä tuli kova nälkä ja otimme suunnaksi kauppakeskus Triplan, jossa herkuttelimme Limonessa pizzalla. Taisi yksi lasillinen punaviiniäkin maistua.

Piti ehtiä puoli kuudeksi asuntonäyttöön Harjussa. Kävimme kahvila Sävyssä matkalla. Harmi kyllä siellä ei ollut tällä kertaa banaanileipää. 

Asunnosta sen verran, että olin ihastellut tosi monta kertaa kyseistä asuntoa. Kuvien mukaan siinä oli ihana keittiö, hauska vessa, upea katto ja persoonallinen muutenkin, ihana ikkunalauta ja mukavuuksina mikro, astianpesukone ja pyykinpesukone. Mennessäni näyttöön harmistuin ekana siitä, että ovi oli kadun puolella. Tiesin, että asunto olisi katutasossa, mutta luulin sen olevan sisäpihan puolella. Lisäksi tuloeteinen ja vessa olivat minikokoisia. Asunnossa minulle tuli turvattomuuden tunne. 

Laitoin asuntonäytön jälkeen vuokranvälittäjälle tiedon, että voisin ottaa asunnon, mutta sitten mieleni valtasi ajatukset kahden asunnon välillä. Edeltävänä päivänä katsomani asunto oli hieno, upeine rappukäytävineen. Se erosi kaikista muista asunnoista, missä olen asunut huonekorkeudeltaan, mutta voisihan siihen tottua ja siihenkin, että keittiössä kaikki on vähän normaalia ylempänä. Asunto on neljännessä kerroksessa ja ikkunat sisäpihalle päin. Verhotanko kyllä puuttui, kun oli kaksi korkeaa kapeaa ikkunaa, mutta asuntonäytössä ollessani pystyin näkemään kissan katselemassa ikkunasta sisäpihalle, missä myös kävimme asiantuntevan esittelijän kanssa ja hän kertoi varastojen sijainnit. Ainoa, että sinne pitäisi hankkia pyykinpesukone ja mikro. Tässä ekassa asunnossa oli hienosti kaappitilaa eteisessä, joka yhdistyi asuntoon sekä vielä lisäksi vaatekaapitkin. Ihastuin todella paljon isoon kylpyhuoneeseen, jossa oli kivasti ikkuna. Asunnot olivat suunnilleen saman hintaisia. 

Olin hetken poissaoleva bussimatkalla ja kävellessämme keskustassa, kun pohdin näiden kahden asunnon hyviä ja huonoja puolia, sekä jaoin ajatukseni myös ystäväni kanssa. Ekaan asuntoon piti vastata saman päivän keskiyöhön mennessä, joten vastasin siihen kyllä. Siinä pohtiessani ihastuin koko ajan enemmän ja enemmän ensimmäiseen asuntoon. Seuraavana päivänä minulle tarjottiin toistakin asuntoa, mutta kerroin ihan suoraan, että miksen sitä ottanut, vaikka olinkin siihen ensin ihastunut.

Keskustassa meinasimme mennä sadetta pakoon Roasbergiin, mutta onneksi sade jälleen tyyntyi, niin jatkoimme matkaa. Odotimme mielenosoituksen ohi menemistä, kunnes pääsimme Esplanadin puistoon. Sieltä lähdimme kävelemään kohti Kaivopuistoa.

Meinasimme mennä Cafe Ursulaan tai Cafe Carouseliin, kun jälleen tuuli kovaa ja meinasi tulla kylmä, mutta sitten helpotukseksi jälleen tyyntyi. Lähdimme bussilla takaisin asunnolle ihasteltuamme jonkin aikaa venesatamaa. 

Joimme vielä iltateetä, mikä taisi olla vikatikki, koska unen tulo kesti jonkin aikaa. Olin kuitenkin iloinen pitkästä aikaa juodessani teetä, kun taitaa kaikki vanha tee olla, noh, vanhentunutta. Tulee sitten uuteen asuntoon kolme teepakettia; yksi on äidin ostama, niin on hänellekin teetä, kun hän vierailee luonani. En osaa juoda mustaa teetä paitsi Tiikerin päiväuni on täysi poikkeus, muuten menee vain valkoinen ja vihreä tee. Varsinkin syksyn lähestyessä ajatus teekupposesta lämmittää todella paljon. 

Yöllä heräsin muutaman kerran ja aloin ajatella asioita, minkä takia menikin pyörimiseksi välillä. Yhtenä kertana tuli iso harmitus kissan takia: miten se on tykännyt nykyisessä asunnossa olla ja asua, käydä välillä lähiluonnossa kävelyllä, spurtata huoneiden välillä sekä käydä parvekkeella katselemassa lintuja ja ötököitä - ja nyt joutuu muuttamaan pienempään asuntoon. 

Asiat muuttuvat ja siihen on sopeuduttava. Pitää keksiä uusia kivoja aktiviteetteja; jospa kissasta tulisi kaupunkikissa, joka kävelylenkeillä Töölönlahden ympäri istuskelee olkapäällä katselemassa maisemia. Itselleni on myös vaikea sanoa heipat kivalle asunnolle, jossa on asunut vähän yli vuoden päivät. Elämä kuitenkin on sellaista ja ihan varmasti elämässä tulee tapahtumaan vielä paljon isoja asioita.

Torstai-aamuna heräsimme joskus kahdeksan aikaan, söimme aamupalan ja joimme aamukahvin parvekkeella, kunnes ystävä pakkasi kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme bussilla keskustaan. Kiltti bussikuski näki meidät kaukaa, että olimme tulossa bussiin ja pääsimme kyytiin, ettei tarvinnut odottaa seuraavaa. 

Kamppiin päästyä yritimme ensin yhteen kahvilaan, mutta sieltä kuului vain poran jylinää. Ei google maps tosiaan mitään tiedä: väitti vain, että kahvila on auki. Olen siihen kahvilaan aiemminkin meinannut mennä, mutta silloin se oli kiinni. Jospa vielä joku päivä sinne kerkeän, tiedä häntä.

Lähdimme kävelemään Fredrikinkatua pitkin kohti Punavuorta, kun siinä varrella on paljon kivan näköisiä putiikkeja. 

En muista tämän putiikin nimeä Fredrikinkadulla, mutta se oli täynnä erijänniä tavaroita. Ajattelin, että tämä jänis oli kuin suoran Liisa Ihmemaassa - sadusta. Menimme Nom Vietnamese Kitchen - ravintolaan syömään kesärullia. Ehdotin sen jälkeen, että lähtisimme Hakaniemen Patisserie by Teemu Aura - kahvilaan syömään jälkkäriksi kardemumma - rahkapullaa.

Kävelimme Erottajan läpi keskustaan ja keskustasta Kaisaniemen puiston läpi Hakaniemeen. 

Kävimme ensin kiertämässä Hakaniemen uudistetun kauppahallin. En ollutkaan käynyt siellä yläkerrassa viime kerralla; oli muutama ihan mielenkiintoinen pikkuputiikki siellä. 

Viime kerralla Patisserie-kahvila oli mennyt kiinni ennen kuin toisen kaverini kanssa ehdittiin paikalle, mutta nyt se oli onneksi auki. Huomasin maistaessani kahvia löytäneeni ilokseni toisenkin paikan, missä tehdään ihan taivaallista kauracappuccinoa! Söimme kardemumma-rahkapullan puokkiin; se on niin suussasulavaa ja kokonaisvaltaista puolikkaanakin. 

Kävelimme takaisin keskustaan, mutta matkalla piipahdimme Sokoksella. Kyselin sieltä, josko löytyisi Sim - sarjan syväpuhdistavaa shampoota, kun kampaaja oli ehdottanut minulle syväpuhdistavaa shampoota, joka poistaisi mineraaleja ja metallikertymiä hiuksistani, kun oli huomannut hiuksissani sellaista olevan viime kampaajakäynnillä. Eipä löytynyt sieltä. 

Ystävä kävi vielä ennen lähtöään Ateneumissa. Olin itse valitettavasti nähnyt kyseisen hienon näyttelyn edeltävällä viikolla, joten heippasimme museon edessä. Oli mukavaa, kun hän kävi vierailulla. Tuli kahden päivän aikana käveltyä yhteensä 17 kilometriä, kyllä syvä uni maistuikin seuraavana yönä. 

Kävin vielä keskustan Sokoksessa etsimässä syväpuhdistavaa shampoota, mutta Sim - sarjan mineral removing shampoota ei ollut sielläkään. Siellä oli kyllä kolme muuta vastaavaa shampoota kolmelta muulta merkiltä. Otin kokeiluun Four reasonsin keltaisen Deep cleanse shampoo , jota kokeiltuani eilen Aussie - hoitoaineen kanssa tuntui kyllä, että hiukset olivat selvästi ilmavammat ja pehmeämmän tuntuiset. Voisi joskus muutakin kokeilla Four reasonsilta. Haikailin kaupassa myös Redkenin All soft -  hoitoainetta, jota joskus vuosia sitten käytin ja oli kyllä ihana - harmillisen hintava on tällä hetkellä. Jospa sitten joku päivä, kun kaikki tämän hetkiset hoitoaineet ja shampoot on käytetty loppuun. Pyrin minimalismiin, mutta joskus käy niin, että ostan jotain, vaikkei vanha olekaan vielä loppu ja vanha jää yksin kyyhöttämään nurkkaan. Yritän kyllä käyttää kaiken loppuun ennen kuin hankin uutta.

Matkalla kotiin kävin vielä kirjastossa hakemassa varaamani pelin ja satuin näkemään samalla tämän Liane Moriartyn uuden kirjan. Tottakai katsoin, että onko se Bookbeatista ja samalla lähti päälle ihanan Meri Nenosen lukemana. Pitkästä aikaa kyllä aivan huippu kirja! Parempi kuin Liane Moriartyn muut kirjat mielestäni. Aloin kyllä niitäkin kuunnella uudestaan, kun en muistanut, että hänellä on sellainen soljuva kirjoitustyyli. 

Kotio tultua pääsi kissakin ulos ja aion viedä sen kohta taas ulos. Voisimme käydä Mustissa ja mirrissä, jos se sattuisi olemaan auki. Tosin tänään on sunnuntai, niin pitää tarkistaa.

Edellispäivä tein iltaisella lettuja valmisjauhoituksesta, johon piti lisätä vain vesi ja söin lettuja pari liikaa. Tein ne vohveliohjeella, joten tuli vähän odotettua paksumpia. Mietin edelleen vohveliraudan hankkimista. Pitäisi kohentaa ruoanlaittotaitoja ja leipomistaitoja.

Viime postauksessa piti mainita, miten joskus ajatteli, ettei koskaan muuta mieltään joidenkin asioiden kohdalla, mutta onneksi tuli todettua montakin asiaa vääräksi. Asioita, joihin on ollut epäilyksiä, mutta viimein niitä kokeiltuaan oppiikin tykkäämään niistä. Ei tule muuten koettua niin paljon hienoja asioita, jos ei uskalla "laittaa itseään likoon". Viime vuonnakin opettelin tykkäämään kolmesta mausta, joista en ennen tykännyt. Mietin juuri, että nythän on elokuu, tuntuu että siitä on vasta hetki kun aloin tykkäämään niistä. Tärkeintä on pitää mielensä avoimena ja nähdä joidenkin asioiden läpi niiden todellinen luonne. Pitää luottaa myös siihen, että aika menee eteenpäin. Päivän jälkeen tulee yö ja jälleen uusi päivä. Mieli kehittyy ja oppii välillä myös lisää asioita itsestään. Tiedän myös, että jollen olisi pistänyt itseäni likoon ja heittäytynyt kolme vuotta sitten erääseen työtehtävään, niin en tuntisi itseäni niin kuin tunnen nyt, enkä välttämättä olisi yhtä rohkea. 

Aita voi olla edessä, 

mutta hädän tullen sen yli voi hypätä 

ja antaa mennä, kunnes huomaakin, 

että olet seissyt koko ajan portin edessä

Nyt tiedät, miten salvan voi avata 

ja miten sen saa helposti kiinni halutessaan

Mahdollisuus on koko ajan siinä, käden ulottuvilla

Pitää vain päättää, käyttääkö sen 

vai jättääkö käyttämättä

Elämässä voi hävitä vain siinä, 

ettei uskalla tehdä jotain, 

jos siihen on tilaisuus