Paljon ulkoilua viime postauksen jälkeen. Jopa niinä päivinä, kun on pitänyt pitää lepopäivää, niin onkin yhtäkkiä kävellyt viisi kilometriä. Jonain vuonna sama ilmiö sisälsi kymmenen kilometriä tai yli. Eräs päivä, viime viikon keskiviikkona, ei ollut paljon mitään tekemistä, joten menin Cafe Tarinaan Munkkiniemessä ja söin uuniperuna-annoksen. Se täytti vatsan niin täyteen, etten meinannut muistaa syödä mitään koko loppupäivänä. Siksi halusin syödä myös seuraavana päivänä itseni ihan täyteen.
Leppoisaa tepastelua Munkkiniemen puistotiellä äpöstelyn jälkeen. Ihailin Etolan ikkunasta Hello sunshine - tekstillä koristeltua kaunista keltaista tyynyä. Kivan tuntuinen laukku siinä alempanakin.
Viime viikon torstaina olin sopinut viideltä näkeväni kaveria, mutta oli niin nätti ilma, etten aikonut siihen asti olla sisällä nököttämässä. Niinpä lähdin polkupyöräilemään - kunnes se ei enää liikkunutkaan, kun huomasin kilometrin päästä, että pyörästähän on takarengas luultavasti puhjennut. Olisiko joissain pyörissä puhkeamattomat renkaat? Pitäisi hankkia sellainen.
No vaihdoin skuuttiin ja matka jatkui. Pysäköin Vanhakartanolla ja lähdin kävelemään kohti Lammassaarta ja Kuusiluotoa.
Oikeastaan en jaksanut singahdella neljän seinän sisällä. Siitä syntyi runokin:
Levottomuus
Se haluaa päästä ulos
Paukuttaa jokaista
vastaantulevaa seinää, turhautuu
Kunnes vihdoin saa haluamansa
Näkee taivaan, puut ja tien
Haluaa aiheuttaa liikettä
Liikkeestä vain tyyntyy
Paikoilleen ei saa jäädä
Monen kilometrin jälkeen
on tyytyväinen
Käy hetkeksi nukkumaan
Kunnes herää uudestaan
huutamaan seinille
Pakko päästä välillä ulos
Kuusiluodossa löysin siellä asuvat neljä lammasta ja voi että kun yksi niistä näytti tyytyväiseltä ja natusteli siinä silmät sikkaralla ruohoa. Tällä kertaa en käynyt silittelemässä, vaikka mieli tekikin.
Illalla pestessä hampaita huomasin palaneeni hieman niskasta, dekolteesta ja olkapäistä, vaikka vähän väliä laitoin takkia päälle, mutta olikin sitten niin lämmintä ja aukeita paikkoja, että sinä ainoana päivänä, kun päätin olla laittamatta aurinkorasvaa aurinko päättikin polttaa ihon. No minkäs teet. Nyt odottelen sellaista päivää, jolloin voisin mennä tasaamaan rusketusta.
Tapasin kaverin Hakaniemessä. Ensin näin presidenttisaattueen, kun oli menossa vierailupäivä ja piti kauan odottaa, kun poliisit ohjasivat liikennettä. Varmasti oli muualtakin tuotu poliiseja paikalle kuin vain Helsingistä. Maavoimasta nuoriakin oli jostain syystä paikalla.
Anyhow päästyäni vihdoin pysäköimään skuutin mietimme kaverin kanssa, missä kävisimme kahvilla. Piti alunperin mennä uudistetun Hakaniemen kauppahallin Hallikahvilaan, mutta omasta mielestäni se oli vähän ylihintainen - toisaalta suurin osa kaikista kahviloista on nykyään ylihintaisia, minkä takia nykyään on tosi tarkkaa, mihin tekee mieli mennä milloinkin.
Patisserie oli ehtinyt menemään kiinni, sillä oli ilmeisesti lyhennetty kesäaukioloaika, enkä sitä tiennyt harmikseni. Kävelimme Kaisaniemeen ja päädyimme Fazerin kahvilaan sumpille.
Näiden kahta katsoessani mietin kovasti, kumpi niistä oli tehty aiemmin ja kumpi on toisen muunnos, koska kaikki henkilöt ovat samassa paikassa, hieman eri vaatteilla tai eri henkilönä, maisema takana on erilainen. Isompi oli tehty ensin.
Kävimme uudistetussa Ateneumissa eli remontin jälkeen ekaa kertaa. Oli ihan hyvin remontoitu, paikka ei ollut enää yhtä labyrinttimainen ja tuntui jotenkin suuremmalta. Halusimme nähdä Albert Edelfeltin tuotantoa ja oli siellä muistaakseni muutama muunkin taiteilijan teos. Edelfelt on tosi taitava ja todella tuottelias maalaamaan asioita, jotka eivät olleet enää perinteisiä muotokuvia, vaan liikettä ja tekemisiä kuvaavia kuvia. Luulenpa, että hän on ensin hahmotellut nopeasti kuvan ja sen jälkeen alkanut maalaamaan mielikuvituksensa ja ulkomuistinsa avulla. Tämä on kuitenkin vain oma tulkintani.
Yksi päivä kävelin Selloon, kun skuutti ei halunnut mennä sinne. Sittenpä kävelin. Yritin taas löytää Sellon Google mapsin hassujen ohjeiden avulla. Törmäsin tällaiseen kivaan tunneliin, joka oli täynnä sydämenmuotoisia reikiä. Ensin se näyttää olevan täynnä kultaisia sydämiä, mutta se olikin täynnä reikiä. Aika hassua ja kivaa.
I train so I can eat pita. So I did. Intervalleja edelleenkin vain vedän. Ja toisinaan vähän pidempiä kävelyitä. Pitäisi alkaa harrastamaan maastavetoa ja lisätä keskivartalotreeniä, koska alaselkä sattuu joka ikinen päivä nukkumisesta, seisomisesta tai kävelemisestä. Venyttely toisinaan auttaa ja se, että pääsee istumaan. Juostessa ei satu. Pitäisi juosta enemmän. Ja harrastaa maastavetoa. Että näin.
Olisikohan ollut viime sunnuntaina, kun odotin kaveria Helsinkiin, mutta hän ei päässytkään tulemaan. Kävin metsälenkillä ja ihastelemassa Strömberginkoskea. Matkasin bussilla melkein keskustaan, kunnes ajattelin kävellä loppumatkan kivan ilman takia ja sen takia, että teki mieli kuvata rakennuksia. Niinpä siis tein.
Rakennusten kuvailun lomassa kävin syömässä Nom Vietnamese Kitchenissä, joka sijaitsee Iso Roobertinkadulla. Söin ekan kerran tänä kesänä kesärullia, tofulla tottakai. Ovat herkkua!
Kävin asuntonäytössä, jonka jälkeen löysin itseni Kallion kirjastosta. Tällä hetkellä kiinnostaa Tove Janssonin elämä ja teot, joten lainasin kaksi hänen elämästään ja tuotannostaan kertovaa kirjaa sekä yhden muumi - kirjan. Tavoitteenani on lukea kaikki muumi - kirjat, vaikken muuten muumeista sillä tavoin perusta. Perustan vain Tove Janssonin tavasta kirjoittaa, kuvailla ihanin kielikuvin.
Kissa pääsi ulos, koska ulos pitää aina välillä päästä. Tämänkin kirjoitettuani vien kissan ulos, kun se on vähän väliä käynyt kysymässä - jospa se aavistaa mietteeni.
Tiistaina olin katsellut kuvia Sotkan tuotteista, kun pitää nyt miettiä vähän huonekaluja ja sisustustilpehööriä, mm muutamaa pyyhettä, leikkuulautaa, hyvää leikkuuveistä jne, joten löysin ainoan Helsingissä sijaitsevan Sotkan Roihupellosta. Siellä sijaitsee huonekaluihin ja sisustamiseen erikoistunut kauppakeskus Lanterna. Hassua mihin kaikkialle bussit 500 ja 510 menevät. Löytää välillä ihan uusia paikkoja. Roihupeltoon on rakennettu myös yksi jokeriratikan yhteyksistä ja sattumalta näinkin valkoisen jokeriratikan koeajossa menevän ohi. Oli aika hieno. Hienoa on myös se, että on pitkän matkan ratikka, joka kulkee myös enemmän keskustan ulkopuolella.
Yritin ehtiä ennen kahta Green Hippoon, koska ennen kahta olisi ollut vielä lounasaika, mutta enpä ehtinyt. Maiskuttelin lounaaksi Lehtikaali bowlin juuri ennen asuntonäyttöä, josta kerron enemmän seuraavassa postauksessa.
Kalliossa on myös paljon ihania rakennuksia.
Nyt menen kisun kanssa ulkoilemaan, etten kokonaan jumitu sisälle tänään. Tänään on ollut lepopäivä kahden kävelypäivän jälkeen, mutta pitänee varmaankin myöhemmin venytellä.
Mukavaa päivää!
P.S. Kuunnellut tänään ja eilen tosi kivaa kirjaa Bookbeatista, Liane Moriartyn kolme toivetta, lukijana Meri Nenonen. Tosi mukavaa kuunneltavaa ja ehkä keskittynyt enemmän sen kuunteluun vain tämän päivän aikana samalla kun tehnyt kaikkea muuta. Kirjoittaisipa Liane Moriarty enemmän tämän kaltaisia kirjoja, kun olen ennen lukenut häneltä vain jännityskirjallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti