Tapahtumasta matkailuun

Uusi ihana Rukkan kevättakki saapui parisen viikkoa sitten. En ole sitä päässyt vielä kunnolla kuvaamaan, mutta jospa joku päivä kaverin kanssa Seurasaaressa. Seurasaaressakaan ei ole tullut käytyä pitkään aikaan, vaikka se on aika lähellä. Helpompi sitten pyöräilykelien alkaessa, vaikka olenkin nykyiseen pyörääni pettynyt. Edelleen haluaisin hybridipyörän. Ihan eniten haluaisin valkoisen Helkamani takaisin, joka varastettiin suoraan pyörävarastosta asuessani Kalliossa. Jospa kuitenkin tulee ulkoiltua paljon enemmän tämän ties kuin monennen takatalven siirtyessä pois. En kyllä montaa kertaa muista, että lunta olisi ollut vielä huhtikuussakin.

Edellisviikolla (ei siis viime viikolla vaan sitä edeltävänä) tuli maistettua tätä aivan järisyttävän hyvää Classicin uutuutta, missä tuplasuklaa on kaksi erillistä suklaata päällekäin ja metsämarjaisuus unelmanpehmoisessa jäätelössä saa melkein vedet silmiin. Kannattaa siis maistaa!

Kellojakin siirrettiin. Minulle se oli muutos parempaan. Olin jo muutaman päivän että meh, miksi herään yli tunti ennen kelloa, mutta nyt se on tasoittunut. Iltaisin tekee mieli mennä just kympiltä tai puoli kympiltä nukkumaan, eikä pidä vatvoa, että vielä tunti pitää olla hereillä, kun kello on yhdeksän. Valoisammat päivät on muutenkin ihanampia. Olen ehdottomasti aamuvirkku, joten olen tosi väsynyt aamulla, jos en ole saanut riittävästi unta illalla, koska herään aina aikaisin.

Koska aurinko. Joka ikinen päivä auringon paistaessa sitä pitää mennä tervehtimään pitkäksi aikaa. On ihanaa, että auringonlaskukin tulee tällä hetkellä vasta lähempänä iltakahdeksaa. Joskus ollut siihen aikaan vielä kaupungillakin yrittämässä ruokaostoksia Stockmannista, mutta vartijat seisoivat luukulla, niin käännyin pois. Onneksi matkalla kotiin oli yksi S-market, joka löytyi maan alta.

Kukkia kotiin ja uudet pöksyt. Saliselfie, koska olen tosiaan palannut salille jee! (ja uuden ihanat keltaiset collegehousut <3 Koipeni kanssa osteopaatin jälkeen kokeilin ensin parina kertana crosstraineria ja tein lihastreeniä päälle. Sen jälkeen olen kerran käynyt kolmisen kilsaa juoksemassa juoksumatolla. Jalka olisi kestänyt, mutta ajattelin aloittaa rauhallisesti yli kuukauden vai melkein puolentoista kuukauden tauon jälkeen - myös keuhkoilla pitää uudestaan sopeutua ja muistaa avaava lääke puoli tuntia ennen juoksemista.

On tosi mielekästä, että harmaat pömpelit on maalattu kauniilla kuvilla ja väreillä. Joskus niissä voi olla tärkeitä sanomiakin. Kunhan joku rontti ei mene spreijaamaan mitään outouksia päälle.

Viikko sitten tein kotitekoista fudgea. Tosin kattila pitää edelleen saada kuurattua, kun onnistuin polttamaan kondensoidun maidon pohjaan. En ensin tajunnut, että pitää oikeasti jatkuvasti sekoittaa ja tuo hella kun on syntyjään kuuma, vaikka olisi kuinka pienellä teho. Fudget maistuivat ihan hyviltä, vaikka niistä ehkä vähän liian kovia tuli. Ne valmistuivat kondensoidusta maidosta, kinder maxi - suklaasta sekä valkosuklaasta. Pitäisi joskus kokeilla muunkinlaisia fudgeja tehdä.

Edellisviikonloppuna kävin ystävän kanssa Heurekassa katsomassa minkälaine näyttely on tämä Leikin voima. En ollut tarkemmin perehtynyt, niin ajattelin, joskos se Leikin voima olisi ollut koko Heurekassa. Sitä kuitenkin tuntui enemmän hallitsevan Tekoäly ja Katastrofien keskellä. Suuret tuolit ja pöytä ei ollut läheskään niin suuria kuin muistin, kun olin ne viimeksi lapsena nähnyt. Kävin vaijeripyörää polkemassa niin kuin aiemminkin. Uskalsin, koska tiesin, että ei siitä oikeasti voisi pudota, jos on vähänkin hyvä tasapaino ja polkemistaito, jollei tietenkään ole oikeasti vähän huono-onnisempi, mutta on siinä myös verkko alla onnettomuuksien varalta. 

Olimme varanneet Planetaarioon ajan sellaisesta pienestä dokumenttiaiheesta kuin Maan synty, joka oli kyllä kiehtova, mutta vielä kiehtovampaa oli olla ekaa kertaa ikinä planetaariossa. Voisin mennä planetaarioon jotain muutakin katsomaan. Oli myös älyttömän mukavat penkit.

Ennen planetaariota kävimme Heurekan kahvilassa syömässä överidonitsit. Ne saivat mielen vähän piristymään, taisi olla verensokeri aika alhaalla. Parasta Heurekassa tällä kertaa planetaarion, hyvän seuran ja överimunkin lisäksi oli Heureka shop, josta löytyi kaikenlaista (mietin taas, että jospa olisi paljon rahaa voisin viedä kivoja kirjoja töihin). Löytyi jopa mielialasormuksia, joita en tiennyt olevan enää olemassa. Huippua! Ne vain maksoivat 7,50 niin voisin joku päivä kipaista Kampin Heureka shopista sellaisen itselleni, kun on tuollainen ihan samanlainen joskus ollut ja se oli niin kiva.

Heureka shopissa olisi ollut paitojakin hienolla tekstillä "Mielikuvitus on ihmisen supervoima", harmi vain, että olivat muodottomia unisex-paitoja. Voisi joku päivä itse painattaa hyvän paidan.

Parasta ennen Heurekaa Tikkurilassa oli ympäristö. Siellä taisi olla juurikin Vantaan jokea, mutta tällä kertaa kosken muodossa. En tiennyt, että se on myös koskena. Tosin minne se matkaakin, pitäisi ottaa joskus selvää. Vantaan joki kulkee työpaikkani ohi läheltä, niin siksi se on hyvin tuttu. Kalliossa asuessani skuutilla töihin hurauttaessa näin Vantaanjoen joka päivä.

Oli vähän tummahkon viileän ruskea tyvikasvu, niin värjäsin sen punertavalla ja tuli tosi kivat hiukset kokonaisuudessaan. Pienenä en pitänyt siitä, että hiukseni kihartuvat, mutta nyt pidän siitä tosi paljon.

Auringonlaskuja kuten aiemmin mainitsinkin. Viime viikolla sain myös uudet tilaamani vaaleanpunaiset Quiet ear Loopit vanhojen vaaleanvihreiden sijaan, koska eräs aamu herätessäni toinen oli pudonnut ja sitä kolmena päivänä etsittyäni tulin siihen tulokseen, ettei löytynyt ja tarvitsen molempiin korviin loopin, jotta voin nukkua paremmin ja sikeämmin. Jospa se yksi vanha jostain löytyy täältä joku päivä muuttaessa. Tai sitten ei, sen näkee sitten.

Aurinkoista aamua jälleen pakkasen puolella ja salityyppi. Lumi tuli takaisin kahden päivän sateena viime viikolla ja nyt odotellaan sen sulamista. Harmi kyllä myös pakkanen tuli takaisin, mutta lähiaikoina pitäisi oikeasti alkaa ilmojen lämmetä. Vihdoin ja viimein.

Viime viikonloppuna kävin sittenkin Kevätmessuilla saatuani lipputarjouksen ja koska Kevätmessuja olin odotellut kolme vuotta (jostain kumman syystä) ja viimein tänä vuonna on taas runsaiden messujen ja tapahtumien aika. Ihanaa olla ihmisten keskellä, osa porukkaa. Oli siellä kyllä paljon ihmisiä, mutta sai muutaman kuvankin Kevätmessuilta räpsittyä. Harmikseni Lautasella - messuja ei ollut, joista ajattelin tankata matkaevästä, vaan Lähiruoka&luomu - näyttely, josta ei saanut paljon yhtään maistiaisia. Jospa joku ruokatapahtumakin löytyy tähän vuoteen. Kevätmessuilla oli kyllä ihanasti kukkasia ja hieno sisäpuutarha. Pitäisi joskus enemmän mennä kuvailemaan Pasilan rakennusten seiniä, kun monesta kulmasta löytyy joku hieno maalaus.

Kevätmessujen jälkeen kävin haukkaamassa leivän ja kahvin kahvilassa, ihastelin aurinkoista Aleksanterinkatua ja aina upeita rakennuksia. Kahdelta olinkin jo matkalla kohti Turkua.

Isän luokse menin käymään ja näin myös veljeä sekä tätiä. Söimme sitruunakanaa perunoilla ja salaatilla, myöhemmin kakkua ja kahvia, koska isällä oli ollut synttärit. Kissojakin tuli rapsutettua. Ennen olen aina mielissäni saunaan menosta, mutta nyt olin ihan valmista kauraa unille yhdeksältä. Nuorison aikani, kun isä ja veli halusivat katsoa leffaa, enkä voi nukkua valossa ja melussa. Onneksi pääsin vihdoin nukkumaan ja heräsin ekana seitsemältä. Söimme aamiaiseksi leipiä päällysteillä, kahvia sekä kaurapuuroa, jonka päällä oli mustikoita ja siemensekoitusta.

 

 

 Ihanaa katsoa, kun linnut käyvät syömässä. Kävimme koko poppoolla ulkona. Kävin veljen kanssa metsää tutkimassa. 

Nyt kuitenkin nenä kohti töitä. Onneksi viikonloppu on vähän pidempi tulevana viikonloppuna. Tuntuu, että pari päivää menee aina hujauksessa. Varsinkin matkustattaessa.