Mikähän päivä se oli, kun pääsimme vihdoin käymään metsässä kävelyllä. Oli niin ihanaa käydä siinä metsässä pitkästä aikaa. Tosin oli jotain tietyömaatöitä keskellä lenkkireittiä. Ei ollut kivaa. Lisäksi oli outoa, kun siirtolapuutarhamökkien ympärillä oli aita, eikä aidan ovista pääse kulkemaan vapaasti, vaan ilmeisesti vain siellä mökin omistavat ihmiset vain saavat kulkea. Ihme, etten ollut muistanut koko aikaa. Luultavasti siinä jo monta vuotta ollut. Harmitti, kun metsän joki oli rämettynyt. Miksei metsänhoitajat voi hoitaa metsiä vai eikö metsänhoitajia ole enää olemassa.
Aina vain ajetaan puita alas, joista ei ole kenellekään mitään haittaa ja jätetään ne rumat kannot muistuttamaan siitä, että tässä oli joskus puu, joka on nyt kuollut. Jos pakko on puita kaataa, niin sitten pitäisi kaataa juurista asti ja jollain todella hyvällä syyllä. Sitäkin hetken raivosin, ettei saa kaataa puita, jotka ovat eläneet yli ihmisiän, jollei ole haitaksi ympäristölle eli muille puille. Joskus vanhuksistakin on luovuttava, muttei ennen kuin ovat siihen itse valmiita. Suurimmat puut ovat kaikkein kauneimpia, ne kertovat eletystä elämästä ja siitä, että elämää on ollut niin kauan jo ennen meitä.
Teimme muutamana päivänä ruokaa. Ekana päivänä ostimme uunikalaa, mummonmuusia, tomaattia ja kurkkua. Sekä kalapuikkoja. Edellispäivänä teimme tortilloja, eilen kebakoita ja spagettia. Katsoimme Bumblebeen ja Transformers vitosen. En ole kolmatta ja neljättäkään nähnyt, mutta nyt voisin olla valmis nekin katsomaan. Obi-wankin on ilmestynyt Disney plussaan ja kyllähän sitä katsoo, koska Ewan McGregor on yksi lempinäyttelijöistäni.
Kävimme katsomassa Dr. Strange and multiverse of madness. Benedictistä tykkään myös. Tykkään Marvelin leffoista, mutta tällä hetkellä Spidermanin uusimmasta tykkään eniten. Pitäisi katsoa se joku päivä uudestaan. Katsoin myös, mitä tulevia leffoja on vielä tänä vuonna tulossa.
Ei mikään hirveän iso lukema, mutta pääsinpä juoksemaan pitkästä aikaa ainakin kuukauden tauon jälkeen. Hieroja sai monta viikkoa kipeänä olleen pohkeen korjattua viime viikolla, joten tämän viikon (siis viime viikon) tavaroiden kantamisen ja porrasjuoksun jälkeen ajattelin, että voisin käydä salilla. Aluksi piti vain nostella painoja, mutta ajattelin, josko juoksisin 12min, kun kengätkin olivat kerrankin mukana. 3kg oli myös häippäissyt tällä välillä johonkin, vaikken vaakaa niin paljon yleensä katsele. Voisi tänään myös käydä salilla jolkottelemassa, vaikka satutinkin vähän pottuvarvasta siirtäessäni nelilokeroista kirjahyllyä seinältä vastapäiseen. Saan kohta tehtyä tästä kämpästäkin jonkinnäköisen postauksen ja otettua kuvat, kunhan saa sängyn petattua, mutta siellä koisaa vielä joku.
Töiden
jälkeinen päivä tiistaina. Kävin uudessa Ruohonjuuressa, joka oli
vaihtanut paikkaa pienestä toimitilastaan Citykäytävällä paljon suurempaan
tilaan Mannerheimintiellä. Oli seesteinen, tilava ja miellyttävä paikka
olla ja kierrellä. Löysin sieltä kasvoille Mossan aurinkovoiteen, kookosvettä ja Cleanse - teetä, jota olin jo aiemmin yhdessä Ruohonjuuressa tutkinut.
Keskustasta tultuani ratikalla kotio etsin tekonahkatakin ja lippiksen ja
podin nälkää, kunnes pääsimme lähtemään syömään. Kävimme Naples -
nimisessä ravintolassa Huopalahdentiellä, jota suosittelen lämmöllä
kauniin ja kekseliään sisustuksen, ystävällisen henkilökunnan sekä hyvän
ruoan takia. Saatuamme navat täyteen lähdimme skùuttaamaan ensin kohti
Cafe Regattaa ja sieltä Jätkäsaareen Lapinlahden kautta. Hernesaaressa käynnin jälkeen Eiran rannalla mietimme, että alkaa tulla liian kylmä skuutata, vaikka päivä olikin ollut lämmin, joten rullasimme takaisin kotiin.
Katsoin eräs päivä kaupassa kaunista moniväristä kimppua ja toisena päivänä pionikimppua, mutta kumpanakaan päivänä ei lähtenyt mukaan. En raaskisi itselleni ostaa, mutta olisi ihana saada joltakulta kukkia. Eri asia se oli, kun asui yksikseen ja halusi kotia ja omaa mieltään piristää kukilla.
Usual breakfast. Sekoitan välillä neljää kahvia ja sekoituksista tulee parhaimman makuisia.
Kirjoitin tätä postausta aluksi helatorstaina: On hyvä sadepäivänä olla sisällä, ei ole kiire mihinkään. Tuntuu, että kello olisi pari tuntia vähemmän kuin on, ja illalla ihmetellään, mihin se päivä hävisi. Kahtena edeltävänä päivänä olisi halunnut jatkaa unia kellon soidessa aamulla muistuttaen töihin lähdöstä. Tänään hetken pyörittyä huomasi kellon olevan puoli seitsemän tietäen, ettei uni ole tulossa takaisin. Kävin suihkussa ja tukka sai vihdoin kaipaamansa pesun, jota oli jo kaksi päivää lykätty eteenpäin. Toisaalta se ei näyttänyt eikä tuntunut kovin likaiselta. Toisaalta viime päivät on paljon ollut vain nutturalla päälaella. Pitäisi tehdä jonkinlainen leikkaus ja etsiä suoristusrauta jostain. Eilen kävin hakemassa entiseltä vuokraemännältä entiseen asuntoon unohtamani leikkuulaudan, jonka hän oli ihanasti pystynyt ottamaan mukaansa, kun kerroin unohduksestani.
Tänään aion purkaa loput tavarat äänikirjaa kuunnellen - kuuntelin sitten koko sarjan uudestaan, nyt menossa Eve Hietamiehen Hammaskeiju-kirja - toivottavasti siinä onnistuen. Pitäisi käydä kaupassa, miettiä, mitä ruokaa tänään. Käydä Tokmannilla ostamassa uusi pyyhekoukku, kun vanha ehti jo irrota, kun ei liima pysynyt.
Katselin toisiksi viimeistä laatikkoa purkaessani kortteja, joita olen vuosien saatossa saanut. Olen saanut niitä kiitoksiksi perheiltä, jouluna, synyymäpäivänä, valmistumispäivänä sekä postikorttina ulkomailta, joissa on pieni kertomus kuulumisista. On myös niitä, joita on itse ostanut kauniin kuvan takia joko aikomuksena antaa tai pistää seinää koristamaan. Ihanaa, että jotkut vielä lähettävät oikeita postikortteja; minäkin tykkään tehdä niin. On ihana saada jotain konkreettista joltakulta, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Osan säilytän ja osan raaskin heittää pois. Löysin myös kaksi valmiiksi kirjoitettua, joita en ehtinyt koskaan lähettää, mutta vielä on siihenkin mahdollisuus. Laitoin toisesta kuvan ystävälle ja se piristi hänen päiväänsä, mistä tuli hyvä olo. Muutenkin on jännää katsella vanhoja tavaroita, joita ei ole vuosiin nähnyt, saattaa tulvia muistoja mieleen. Jospa äidin luona vaikka kesällä käydessä voisin näin tehdä. Jos hän vain antaisi käydä vanhoja tavaroita läpi.
Pieni onni on löydettävä ensin
Ja rakastettava sitä niin lujaa
että se on lopulta enemmän
kuin sydämeen mahtuisi
- Joel Jyrinki
Purkaessani tavaroita löysin tämän kortin takaata tämän tekstin.
Ihanaa viikonloppua! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti