Matkustelua ja maisemia yläilmoissa

7. tammikuuta tuli käytyä pitkästä aikaa Kaaressa. Pitäähän sitä kuvata kaunista taivasta, kun taivas on kaunis. Aina. Pari ihanan pehmoista tyynyä tarttui mukaan Jyskistä.

Kahdeksantena päivänä kävin nopean aikavälin päätöksellä hieronnassa, kun oli muutaman päivän selkä jäykistellyt ja viime hieronnasta oli jo jonkin verran aikaa. Hieronnan jälkeen päätin hemmotella itseäni cappuccinolla Keskuskadun Robert's coffeessa. Minulla oli KuntoPlus - lehti mukana, jota kahvilassa rauhassa selailin. Juuri sellainen asia, josta aina välillä haaveilen. Että voisin istua kahvikupposen kanssa rauhassa rauhallisessa mukavassa kahvilassa kirjaa tai lehteä lukien tai kenties kirjaa kirjoittaen pienellä tietokoneella.

Kävin kahvilan jälkeen Oodissa, kun huomasin kirjaston olevankin auki. Jostain syystä luulin sen olevan kiinni. Siellä minua odotti saapuneena varauksena tämä Karita Tykkän Hyvä elämä, ravintoa keholle ja mielelle - kirja. Huomasin myös uuden Fit-lehden lehtihyllyssä, jonka selasin.

Kuuntelin uudestaan Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua (eli vasta tänä vuonna toistamiseen). Rakastan Kirsti Valveen ääntä, kuinka täydellisesti hän osaa lukea Eppu Nuotion kahta kaunista kirjaa. Kirjoitin siitä kirjasta sitä kuunneltuani, että tämä kirja on kuin lämmin halaus. Niin lämmin, että se jatkaa lämmittämistä sydänjuuria myöten niin, että sen halauksen voimalla jaksaa pitkään. Ja samalla haluaisi jäädä siihen halaukseen, siihen syliin asumaan. Tietäen olevansa kotona.

Välillä pystyy herkuttelemaankin. En muista tämän leivän nimeä, mutta oli lämmin ja hyvän makuinen.

Näin ystävääni ja otin kuvan Espresso Housen kellosta. Ihanaa, kun on valkoista lunta ja näkee erilaisia lumisia maisemia. En heti ottanut äidiltä saamaani vaaleanpunaista kaulaliinaa käyttöön, vaikka ihanan valkoisen takin otinkin. Tosin heti, kun totuin käyttämään tätä pitkää pehmeää lämmintä vaaleanpunaista kaulaliinaa, niin olen käyttänyt sitä joka päivä. Sopii hyvin yleisilmeeseen ja tietty määrä vaaleanpunaista varsinkin asusteissa on ihan jees.

Tammikuun puolessa välissä (no vähän ennen) Patisserie by Teemu Aura avasi uuden Hakaniemen kahvilaa vastaavan kahvilan Lauttasaaren Puhuriin. Jonotettuamme hetken saimme valitsemamme leivokset sekä minä kahvia, kun olin sitä vailla.

Forssaan ja takaisin kahvilan eväiden voimilla. Siellä tosin saimme jäätelöä, pitkästä aikaa Viennettaa. Ennen Forssasta lähtöä piti käydä Kotipizzassa syömässä kana-kotzonea, kun vatsa huusi niin, että seinissä kaikui.

Nepalilainen ravintola Aangan Flamingossa piti käydä testaamassa. Oli ihan ookoo.

 

Sain kultaiselta kukkia, vaaleanpunaisia neilikoita. Viisi karsin pois, mutta hyvin ovat edelleen elossa.

Lunta tupruttaa kuvassa ja on tuprutellut vähän väliä. Viime yönä tuprutti niin kovaa, että aura-auto kävi jyrisemässä aamulla kadulla. Kaipaan kovasti jo kevättä, lumien sulamista, skuutilla ajamista, luonnon heräämistä unestaan, lämpöä ja aurinkoa.

Kaunishan tämä lumimaisema toki on. Auringon paistaessa ei voi murjottaa edes lumelle.

Hassusti kävi yksi päivä, kun tiskasin kattilan ja laitoin sen vinohyllylle tiskikaappiin. Se jotenkin onnistui töytäisemään juomalasia, joka oli edessä alemmalla tasolla ja lasi putosi kahvipannun päälle, joka oli kädessäni. Onneksi löysin kahvinkeitinmallille uuden vastaavan pannun Aidesta, joka sijaitsee Hermannissa. Harmi kyllä en löytänyt samanlaista juomalasia IKEAsta, josta olin kaksi ostanut. Nyt tuo toinen on yksinäinen. Muutenkin on kurjaa, että IKEAssa nykyään kaikki myydään neljän pakkauksissa, kun tarvitsisi vain yhden tai kaksi kappaletta.

Viime lauantaina oli upea ilma ja kävimme ulkoiluttamassa itseämme sekä otimme dronen mukaan. Kävimme Kulosaaressa, koska siellä ei ollut tullut käytyä; vain ohi menty metrolla ja ajatellut, että joku päivä pitää päästä sinne merimaisemaan.

 

Kulosaaren jälkeen suuntasimme upeaan Seurasaareen, jossa en ollut pitkään aikaan käynyt ja toinen osapuoli ei milloinkaan. Aurinko laski nopeasti, mutta saimme nauttia siitä jonkin aikaa.

Sunnuntaina meidän piti lähteä ensin Tampereelle, mutta saimmekin edeltävänä päivänä kutsun Turkuun isän luokse. Sinne sitten! Löysimme itsemme periltä puoli kahdelta. Kesken matkaa iski vessahätä ja pysähdyimme Muurlan lasitehtaalla matkan varrella. Siellä meni pieni hetki, kun piti tarkastella hieman putiikkia, kun näytti mielenkiintoiselta.

Veimme tuliaiseksi muhkean pullava - pitkon, maultaan mustikka-valkosuklaa (olisi ollut myös vadelma-juustokakku), joka oli itsellekin uutuus. Isäntäväki viihdytti meitä, paijasimme kissoja ja saimme apetta kuvun alle. Lähdimme ennen pimeän tuloa auringon laskiessa ja pysähdyimme Tuomiokirkolle ulkoiluttamaan dronea, joka meillä oli mukana. Saimme huikeita ilmakuvia ihan kirkon vierestä. Näytimme dronea myös isälle ja hänen emännälleen, ja he siitä innostuivat kovin. Kuvasin itsekin Tuomiokirkkoa ja sen ympäristöä sekä menin hetkeksi sillallekin kuvailemaan valaistua Aurajoen rantoja.

 

Maanantaina tuli tekaistua mutakakku. Hankittiin ainekset Arabian supermarketista, kun olin Hermannista hakenut kahvipannun töiden jälkeen. Mutakakku onnistui hyvin. Nautimme sen kanssa vispattua vaniljakaurakermaa. Kaksi palaa vielä menetteli, mutta kolmas pala oli kyllä vähän liikaa sillä mutakakku oli järettömän makeaa. 

Kaupassa bongasin kaksi söpöä lumiukkoa. Piti vain kuvata. Herkussa on aina kiva käydä. Siellä vaihtuu sesongeittain ja juhlapäiviä ennen tuotteet ja asettelut. Näin ensimmäistä kertaa jopa mämmiä kaupassa, eikä se ollut pakkasessa. Pääsiäinenhän on toki huhtikuussa ja nyt on tammikuu. Vielä enemmän saisi tulla ystävänpäiväjuttuja, vähän enemmän pinkkiä ja pastellia. Kevään tullessa on ihanaa, kun tulee kauppoihin sellainen keväinen tunnelma, iloisia kirkkaita värejä ja pastellia.

Sitä odotellessa. 

 

Eilen aamulla auringon hetken pilkistäessä pilvien seasta taivaalla mietin, että miksen voisi mennä ulos, kun aurinko niin nätisti kutsuu luokseen. En voinut, koska torstai-iltana aivastutti ja nuhastutti niin paljon, että päätin perjantaina ottaa sairaslomapäivän ja varata testiajan yhdeksäksi aamulla. Torstaina töiden jälkeen teki mieli makeaa ja söin hyvällä omallatunnolla vähän irtokarkkia, kotona ruokaa ja vielä vanukkaan päälle. Sitten alkoivat oireet. Testin olen viimeksi ottanut elokuussa. 

 

Nyt tuntui siltä, ettei ole ehkä vain maitotuotteista (kolme suklaapalaa irtokarkkien joukossa) kiinni se, että tuli niin paljon aivasteltua. Koko illan aivastelut sattuivat kurkkuun. Jälkikäteen olen ajatellut, että minulla syystä teki mieli makeaa, että saisin oireet kunnolla esiin, sillä tunsin jotain pientä erikoista kutittelua jo ennen kuin valitsin irtokarkkeja. Oikeastaan pari päivää ennen oireita olin niin väsynyt, että pidin itseni väkisin hereillä, vaikka olisin voinut nukahtaa bussiin töiden jälkeen. Yöuneni eivät ole pitkään aikaan kestäneet yli 6-7 tuntia. 

 

Ja vaikka aamulla tuntui, että oireet olivat edelleen hyvin pienet, niin jokin aivoissani kertoi, että nyt on syytä varata se aika. Kymmeneltä illalla tuli tieto positiivisesta testituloksesta, mutta menimme aikaisin nukkumaan ja näin sen vasta puoli viideltä aamulla. Hetken tulos harmitti, mutta sitten hyväksyin sen ja jatkoin nukkumista. On ollut kuumeinen olo ilman kuumetta. Lämpö ollut korkeimmillaan 37.2, mutta tänään vain 36.6. Flunssa tuntuu hieman erikoisemmalta kuin normaalisti, esimerkiksi se alkoi todella nopeasti tai kärjistyi, miten vain. 

 

Nyt parantelen rauhassa ja palaan töihin vasta, kun pää ei tunnu enää painavalta ja möhmöiseltä, nuha loppuu täysin ja lume-kuumeinen olo loppuu myös. Vaikka olisi kuinka monta rokotetta tahansa, niin se voi aina tarttua. Rokotuksilla on varmasti oma osansa, ettei tauti ole kovin paha, mutta turha jahkailla. Pian varmaan palaan töihin, mutta nyt parantelen rauhassa, luen kun on aikaa ja nesteytän hyvin kehoa. Teen juuri sen, mitä jaksan ja mihin kykenen. Katselen tuota valoisaa lumista maisemaa ulkona.

Upeaa sunnuntaita ja voimia tulevaan viikkoon!