Nostalgiaa, kömmähdyksiä ja hengittelyä

Yhtenä päivänä tullessani Sellosta bussilla takaisin kotiin ajattelin, että viikossa tai parissa on illat alkaneet pimentyä yhtäkkiä todella nopeasti. Aamullakin saattaa olla vielä aika pimeää, kun lähtee töihin aamuvuoroon. 

 

Edellisviikolla käväisin katsastamassa Stockmannin uuden jouluosaston, joka on rakennettu entiselle kosmetiikka- ja hygieniatarvikeosastolle. Siellä pitäisi joka viikko tulla jotain uutta, joten pitäisi taas joku päivä käydä kuikuilemassa.

Kävin Meilahdessa Iho- ja allergiasairaalassa bronkilaatio- ja spirometriamittauksessa. Keuhkot tuntuivat  puhaltelujen jälkeen hyvin  käytetyiltä. Molemmat hoitajat olivat ihania ja toinen näytti etäisesti tutultakin. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen ja olen kyllä jo jonkin aikaa pohtinut keuhkojeni kuntoa ja tilavuutta. Ensi viikolla käyn labrakokeissa, joissa unohdin käydä ennen hoitajien tapaamista, mutta tärkeintä on käydä ennen lääkärin tapaamista. 

Sain kotiin pef-mittarin ja reseptin avaavaan aineeseen, Buventol easyhaleriin. Pitää puhaltaa aamuin illoin kolme kertaa ja merkata mittarissa näkymät lukemat taulukkoon. Sen jälkeen pitää ottaa pari henkäystä avaavaa ainetta, odottaa 15 minuuttia, että ehtii vaikuttaa, ja puhaltaa uudet kolme sykäystä sekä kirjata ne. Vaikkei avaava aine tunnukaan vaikuttavan, niin kyllä se vaikuttaa, sillä puhallan puolisataa lukemaa enemmän kuin ennen ainetta lähes joka kerta. Joskus tuntuu ja lukemat näyttääkin paremmilta ja toisinaan tuntuu, että sillä kertaa ei oikein lähtisi, mutta sparraa kuitenkin mahdollisimman hyvät lukemat. Tarkoituksena on tosiaan puhaltaa niin nopeasti ja kovaa kuin pystyy ja merkata ne lukemat ylös. 

Olen nyt kymmenen päivää puhallellut. Vielä neljä päivää, niin voi lopettaa kirjaamisen. Resepti oli kuitenkin aika moneen erään avaavaa ainetta, että jos minusta siltä tuntuu ja lääkärismies tai -nainen kertoo, että sitä tarvitsen, niin voin sitä ostaa lisää. Jännää, että reseptikin on nykyään nettiohjelmasta saatavilla ja siellä näkyy kaikki tiedot käynneistä ja lääkkeistä. Nykyaika on joissain asioissa näppärä.

Metsä on aina ihana, kun sinne pääsee. Tarvitseeko siitä enemmän sanoa? Aurinkoiset päivät ja hetket ovat kullanarvoisia nykyään. 

 

Edellisviikolla kävin ystävän kanssa viinillä Triplan Roasbergissa. Syöpöttelimme myös Quichet, eräänlaiset suolaiset piirakat. Oli ihanaa nähdä ystävää pitkästä aikaa. Sain häneltä myös Leena Putkosen kirjan nimeltä Superhyvää suolistolle. Onnekas sattuma, että minulla on ollut kotona odottamassa kirjan kaveri Superhyvää keholle. Ne vain odottavat pääsevänsä luetuiksi!

 

 

Edeltävänä päivänä vai jopa samana päivänä, kun näin ystävääni olin kysellyt tämän karvakuonon kuulumisia (Vilperi, toinen kissani) ja kuulin, että hän oli kuollut. Oli ollut kovin kipeä ja saanut parasta hoitoa, mutta päätyi juoksemaan sateenkaarisillalle. Rakas pieni ystävä eli 2012-2021. Vaikkei se enää ollut omani, niin ajattelin sitä lähes päivittäin. Samana iltana itkeä vollotin.

Viime viikon tiistaina kävin töiden jälkeen HSL:n toimistossa, kun luulin julkisen liikenteen kortin tippuneen bussiin tai johonkin poistuttuani keskustassa edeltävänä päivänä bussista ja olin kaikista kolmen takin taskuista sekä housujen taskuista, että ollut kortti siellä. Odotellessani yli tunnin HSL:n toimiston edessä muiden ihmisten kanssa menin pöhkönä ostamaan irtokarkkeja Candy Townista, kun se siinä lähellä houkutteli ja pitihän sitä käydä katsomassa, mitä kaikkia hienoja erikoisuuksia siellä olisi, mitä ei normaalisti ole kaupoissa. Löytyi kaikkea kivaa, mutta pussin tyhjennyttyä kysyin vain itseltäni, voi miksi miksi miksi. Söin muutenkin herkkuja kaksin käsin viime viikolla juuri kun olin sopinut itseni kanssa olla viikon herkuton. No senpä siitä saa. Nyt kuitenkin viikonlopun voivottelun jälkeen olen päättänyt ihan oikeasti olla ilman sokeria ja kaikenlaista piilosokeria sekä yrittää välttää parhaani mukaan myös gluteenia ja maitoa. Koska terveys ja maku- ja hajuaistin paraneminen on paljon tärkeämpää kuin ympätä herkkuja suuhun, kun ei niistä mitään hyödy. 

 

Anyway maksettuani uudesta kortista ja siirrosta 11e päädyin salille, muttei tehnyt enää mieli treenata. Ottaessani lokerolukkoa repun sivutaskusta sieltä tulikin vastaan iloisen keltaisena HSL-korttini. Vähänkö oli tyhmä olo. Automaatti-minä oli laittanut sen sinne, kun oli poistunut bussista syli täynnä tavaraa. En koskaan säilytä bussikorttia repun sivutaskussa, mutta sinnepä se oli pujahtanut huomaamattani, koska joku sisäinen itsensäsuojeluvaisto oli sen sinne lykännyt. Siitä tapahtumasarjasta tuli kyhättyä runokin ja muutaman päivän huokailin vanhoille runoilleni.

Ihmiset tekevät virheitä, erehdyksiä

Sättivät itseään

Töpeksivät

Unohtelevat asioita

Myöhästyvät paikoista

Kompuroivat kompuroimasta päästyään

 

Syyttävät monesti toisia

Eivät osaa asettaa itseään toisen asemaan,

toisen saappaisiin, sellaiseen elämään

Vähin mitä voi tehdä, on yrittää ymmärtää

vaikkei ajattelisikaan samoin

 

Ei kannata tuntea huonommuutta

Jos putoaa jaloilleen on helppo nousta ylös

On yksi muiden joukossa ja ainoa laatuaan 

 

Täytyy muistaa olla ihminen ihmiselle

Eikä pidä unohtaa,

että on itsekin ihminen

 

 

Eilisen vietin kotona rötväten ja siivoillen, lukien, pelaten, katsellen sarjoja. Pyyhin pölyt kaikilta mahdollisilta tasoilta ja raahasin huonekaluja toisiin paikkoihin. Aamulla meinasi aurinko paistaa, mutta sitten tulikin kovin pilvistä, eikä huvittanutkaan mennä ulos. Kävin sen verran ulkona, että kävin viemässä kierrätettävät roskakatokseen ja murjottamassa, kun joku oli vienyt pyykivuoroni. 

Olen fiilistellyt joulun tuloa ja ottanut diffuuserin sekä nenäkannun uudestaan toimintaan. Pauligin uusi Cafe Singapore on miellyttävä tuttavuus. Hyvää on kuumakin kahvi, kunnes kahvi-maitosuhde täsmää ja makuhermot ovat hereillä. Kerran maistaessani tätä Singaporen jääkahviversiota kerroin muutamalle, että se kahvi todellakin määrittää, mitä on täyteläisyys. Pauligin Singapore jääkahvi on täynnä makua.

Eilen hurahti tunti pari siinä, kun piti mennä keittämään lisää kahvia, mutta päädyinkin järjestelemään keittiön kaksi alinta laatikkoa kokonaan ja puhdistettuani ne myös pölypalleroista.

Torstaina mietin näin: eilen tunne päivistä muuttui. Se muuttui seesteisemmäksi. Tuntui, että stressi poistui ja rauha laskeutui mieleen ja kehoon. Tietty aika vuodesta. Vanhoissa muistoissa yhdeksän vuotta sitten Turussa kaunis Petreliuksen puisto oli lumivaippaan kietoutunut. Vaikka oli lokakuu. Eilen katsoin jouluelokuvan, jota en ollut ennen nähnyt ja iloitsin nähdessäni siinä kaksi lempinäyttelijääni. Pitkästä aikaa elokuva, johon pystyi keskittymään. Aloin kuunnella hyvän lukijan lukemana Eppu Nuotion uutta kirjaa nimeltä Niin kuin vierasta maata ja se kuulostaa upealta. Sen kuuntelemiseen on ihana keskittyä selatessa sisustuskuvia. Se muistuttaa kovasti lempikirjaani häneltä nimeltään Mutta minä rakastan sinua. Ihanan rikas ja raukea kerrontatyyli.

Tänään aamusta herättyäni jatkoin kuuntelua. Hidas aamu, puolitoista tuntia ennen kellonsoittoa herättyä, antoi aikaa olla ja puuhastella aamutoimet läpi. Kävin kioskilla hakemassa lisää aikaa bussikorttiin. Kuljin suojatien yli ja katselin, kuinka torilla kahvipannut ja keittokattilat olivat höyrystäneet muovisen telttaseinämän sameaksi. Ihmiset sisällä söivät, joivat ja jutustelivat. Nousin bussiin, josta olisi pidempi matka töihin, kun olen niin aikaisessa. Ehdin silti aikaisemmin töihin. Aamu vasta alkaa.

Kuuntelin ja rakastin tätä kirjaa sekä sen lukijaa Kirsti Valvetta. Muistuttaa paljon kirjaa Mutta minä rakastan sinua, mutta taisi olla vieläkin ihanampi Eppu Nuotio

 

Olen katsellut paljon viime viikonloppuna Youtubesta ohjelmaa nimeltä Obsessice compulsive cleaners, jossa on tuttu kertojan ääni muistakin ohjelmista. Tykkään psykologisista ohjelmista, muodonmuutosohjelmista ja elämäntapamuutosohjelmista. Näissä ohjelmissa yhdistyvät ne tekijät. 

Muut ohjelmat, joita olen katsellut ovat You are what you eat, Supersize vs superskinny, Secret eaters, Eat yourself sexy sekä Hoarders. Tämä OCC on mukavampi näkökannaltaan kuin Hoarders, koska Hamstraajissa ihmisillä on todella isoja tunneongelmia ja ovat sen takia haalineet paljon tavaraa ympärilleen, eivätkä ole valmiita luopumaan oikein mistään. Tässä OCC - siivousohjelmassa lähdetään juurikin siitä näkökulmasta liikkeelle, että puhdas koti on terve koti. 

Jotkut joiden luona nämä pakonomaisen siivousvimman (nätisti sanoen) omaavat käyvät eivät pysty tai ole olosuhteiden takia voineet siivota ja ovat todella kiitollisia, kun vihdoin saavat liikoja tavaroita pois nurkista pyörimästä ja koti tulee siivottua sekä näyttää todellakin siltä kodilta, joita he ovat vuosia kaivanneet. Tässä ohjelmassa myös niin sanotusti intohimosta siivoukseen on tehty ammatti, mikä auttaa muitakin ihmisiä saamaan asiansa järjestykseen. 

Lisäksi on vain niin ihanaa kuunnella englanninkieltä ja kaikenlaisia ihania murteita ympäri Englantia. Samalla tulee nähtyä vilauksia Englannin kaduista ja millaisia talot siellä ovat. Aina vain enemmän englanninkieltä kuunnellen kuulee toisinaan jotain itselle ihanan uuttakin esimerkiksi sanontoja kuten "You have to use some elbow grease with this". Ja osaan kertoa sen merkityksen suomeksi. Ohjelmista välittyy myös englantilaisten sosiaalinen kulttuuri, jota ihannoin.

Muisto vuodelta 2014. Halloween - pipareita. Viikonloppuna mietin myös piparitaikinan ostamista ja leipomista. Jospa joku päivä. Joulu mielessä, vesi kielellä.