Alkukuusta näin pitkästä aikaa erästä ystävääni ja meillä oli mukava tunteroinen. Ei ole väliä, kuinka kauan tapaa jotakuta ihmistä. Tärkeintä on vain että tavataan.
Vähän viileää, muttei liiaksi. Tykkään pukeutua aina vähän lämpimämmin kuin olisi tarve, koska kylmä ottaa minuun herkästi kiinni. Jos satun aivastamaan sisällä, niin aika varmasti jostain tulee läpiveto.
Joulukaverit kaupassa koristamassa ja ihmisten mieliä ylentämässä. Tuosta tulikin mieleen, että näiden kahden viikon aikana Eppu Nuotion kirjan jälkeen olen kuunnellut toistamiseen Himoshoppaaja - sarjaa aloittaen toki toisesta osasta. Niissä on kaksi eri lukijaa, mutta onneksi he sointuvat hyvin yhteen. Olen alunperin lukenut himoshoppaaja - sarjan kirjoista suurimman osan ja lukeminen onkin todella tärkeää. Pitäisi lukea vähintään puoli tuntia tai tunnin päivässä ihan vain luovaa tekstiä. Olen jo kertaalleen kuunnellut Himoshoppaaja - sarjaa äänikirjasovelluksella ja nyt kuuntelen toistamiseen. Jotkut himoshoppaaja-kirjoista luin jopa ensin englanniksi, kun en jaksanut odottaa suomennosta.
Yökuvailu - yrityksiä.
Kerran kun mieleni pahoitin, että olin varannut kahden tunnin pyykkivuoron pyykkituvasta, tulin vähän myöhässä ja toisen pyykit olivat siellä koneessa. Laitoin harmituslapun koneen päälle ja seuraavana päivänä töistä tullessani tämä pussukka ja kortti oli odottamassa ovikelloni vääntimestä roikkuen. Naapuri oli pahoitellut ja kertonut kellojen siirron olleen syyn kömmähdykseensä. Laittoi pahoitteluksi vielä suklaalla päällystettyjä ananaksen viipaleita, jotka olivat todella hyviä. Kävin hetimmiten valitsemassa kauniin kuvan laatikostani ja rustasin taakse "no harm done"- kortin, jossa kerroin, etten siitä tapauksesta ollut nyreissäni kovin kauaa ja kiitin kauniista ajatuksesta ja lahjasta. Siitä ei valitettavasti syntynytkään kirjeenvaihtoa, jota ihan hieman olisin halunnut. En oikeasti tunne yhtäkään naapuria ja sellaisen takia olisi kovin mukavaa, jos olisi pienempi kaupunki. Mikä estää suurkaupungissa olla tuntematta naapureitaan?
Kaupunki talviasussaan.
Olipa kerran viikonloppu, jolloin kävin käppäilyllä Pohjoisrantaa pitkin kohti keskustaa kerrankin auringon pysyessä näkyvillä ja otin matkaevääksi frappen ja hampparin. Kävin samalla reissulla löysällä salillakin (ajattelin nyt tosiaan alkaa ryhdistäytymään). Siinä välissä satoi hieman vettä ja rakeita Kanavarannan kohdalla.
Välillä pitää nauttia. Kävin Sellossa kaupassa seuraavana sunnuntaina ja tällainen Halloween - donitsi tarttui mukaan. Oikeasti se oli valkosuklaa original, johon oli lisätty kurpitsasuklaanaama ja yllätyksekseni paukkusokeria.
Edellissunnuntaina tosiaan. "No
odotan viikon ja laitan kevytväriä kokeeksi". Tunnin kuluttua
kestoväri oli päässä. Halloween-kurpitsa söi minut! En osaa odottaa, kun
olen niin spontaani ja muutoksenhaluinen. Sain ihan mukavia kommentteja seuraavana päivänä niiltä, jotka ylipäätään huomasivat muutoksen.
It came out quite nice.Tykkäsin kovasti vanhasta väristä, joka näkyy tämän kuvasarjan viimeisessä kuvassa on se väri. Tuli hieman tummempi ja lämpimämpi. Oli tullut 2-3cm tummaa tyvikasvua ja vaikka väri olikin ihana, niin se oli aika sekalainen. Nyt väri on aika hauska. Ei niin räiskyvän oranssi kuin ajattelin, vaan sävy oikeastaan vain lämpeni.
Onpa lämpötila tippunut jo pakkasenkin puolelle. Siksipä otin talvipipon käyttöön (vaikka edelleen ihmettelen, missä se toinen tupsuton yksilö on) ja käytin yhtenä päivänä vanhaa toppatakkiani, josta tosin hajosi vetoketju. Eipä mikään ihme. Olen takin saanut varmaan 15-vuotiaana.
Sitten hypättiinkin viime perjantaihin ja viikonloppuun. Siinä välissä kävin vain arkipäivät töissä ja nukuin liian vähän. Ei ollut energiaa paljon mihinkään.
Suuntasin kapsäkkeineni junalla kohti Turkua viime perjantaina heti töiden jälkeen haettuani nopeasti isälle lahjan kaupasta ja käytyäni rentoutumassa. Näin kotisuunnalla ensin äitiä ja olin yötä hänen luonaan. Seuraavana päivänä näin ystävääni, jota en onnistunut näkemään viime visiitillä. Joimme kahvia ja söimme munkkia Wäinö Aallon museon kahvilassa.
Kun olin lauantaina kaverille sanonut heipat, niin kävelin kaikessa rauhassa itäistä rantakatua pitkin sinne, missä äitini oli, kun hän oli luvannut heittävänsä minut teatterille, jossa isä oli esiintymässä näytelmässä. Kuvailin Aurajokea, kun aurinkokin sopivasti pilkahti. Kävin katsomassa jopa vanhan asuntoni edustaa. Asuin Vilhonkadulla 2011. Aivan ihana asunto, josta en olisi pois halunnut muuttaa, mutta minulla ei silloin ollut siihen yksin varaa. Harmi.
Näytelmän jälkeen menimme isän luo, söimme hodareita ja kävimme saunassa. Katsoimme leffaa Red notice, kunnes väki alkoi nukahtaa ohjelman ääreen ja jatkoimme seuraavana päivänä. Heräsin tapani mukaan pari tuntia ennen isäntäväkeä. Onneksi oli luettavaa mukana.
Kissan aamukyttäilyt. Pari kissaa isän luona aina tykkäävät katsella lintuja, kun ikkunan takana on ruokintapaikka linnuille. Näin itsekin sellaisen linnun, jota en ollut ennen livenä nähnyt. Lintuja on mukava katsella eittämättä.
Vatsa oli aamulla kieltämättä aika pinkeä eilisillan hodarisämpylästä, mutta onneksi turvotus ja auts lähtivät viimeistään siinä kohtaa pois, kun lähdimme käymään kissojen kanssa kävelyllä. Aamupalaksi oli puuroa (ehkä erityisesti minulle, olen puuro-immeinen), puuron päällisiksi marjoja ja pähkinöitä, antamaani joulukahvia sekä leipää leikkeleillä ja kasviksilla. Olen nyt ottanut käyttööni Alpro soya coconut baristan, joka on aikast hyvää, en voi muuta sanoa. Saa nähdä, palaanko kaurajuomaan, koska sen maku on aika neutraali, kunhan on Oatlya tai Plantia.
Otimme emännän kanssa kissat kävelylle ja lähdimme metsään. Isä ja veli jäivät katsomaan töllötintä. Oli aivan uskomattoman upea ilma! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja metsässä oli ihana olla pienessä juuri sopivan lämpöisessä ilmassa, saattoi ehkä olla mittari nollan tietämillä.
Sellaiset pari viikkoa. Nyt tosiaan tarkoituksena käydä enemmän salilla. Tänään kävin jopa juoksemassa pitkästä aikaa. Ostin uutta avaavaa ainetta ja uuden teleskooppilankaimen, kun on jo kaksi hävinnyt johonkin äidin asuntoon. Harmitus. No ei voi mitään. Suun terveyden kannalta kuitenkin lankaaminen on todella tärkeää, joten piti maksaa sen vuoksi 4,30 euroa lankainvarresta.
Tämän viikon perjantaina on lääkäri. Saa nähdä, mitä hän sanoo lukemista ja mitä verikokeissa ilmeni sekä muuta sellaista. Ainakin tuntuu paremmalta, kun tietää avaavan aineen olevan mukana kaikkialla, missä kuljen. Olin muutaman päivän ilman sitä, kun se loppui, eikä tarvinnut enää puhallella, mutta tänään ja eilenkin kun yritin puhaltaa puhallusmittariin, niin tuntui, että henki vain pihahti ja hävisi johonkin matkalla. Avaavan aineen jälkeen lukema nousi 70:llä. Taidan siis tarvita sitä avaavaa ainetta. Ainakin olo on kohentunut sen jälkeen, kun olen sihaissut sitä suun kautta hengitysteihin. Tuntui, että juoksukin pitkän tauon jälkeen sujui lennokkaasti, kun olin sitä avaavaa ainetta ottanut. Tosin juoksukuntoa pitää sparrata takaisin siihen, mitä se joskus oli. Viime viikonlopun jälkeen olen myös päättänyt totisesti lopettaa maitotuotteiden käytön, enkä syö paprikaa, hernettä, kaalia tai omenaa.
Viikonloppuna edelleen örisin piimää ja ties mitä turhaa rahkataskua ja vanukasta elimistöstäni, mutta nyt pari päivää on ollut todella todella hyvä olo: ei nenä tuhise eikä lima kerry yön aikana keuhkoihin niin kuin se muutamana yönä teki viime viikolla. Tänään juoksussakin erittäin ministi juoksu nosti limaa keuhkoista (mikä ilmeisesti on juoksemisessa ihan luonnollistakin), mikä mielestäni on huippua, koska joskus on pitänyt keskeyttää juokseminen keuhkojen rohinan ja pihinän takia.
Halusin kuitenkin, että maito näkyisi verikokeissa viime viikolla ja join sen jälkeen vielä kahtena päivänä piimää, mutta mitä tiiviimmässä muodossa maito on, sitä vaikeampi sitä on saada ulos. Sain kauhean yskänkohtauksen junassa menomatkalla Turkuun, kun olin jostain erikoisesta syystä ostanut irtokarkkeja matkan ajalle ja alle viisi minuuttia pussin ainoan suklaakonvehdin syömisestä limaa alkoi tuhottomasti kertyä, koska maitosuklaassa on maitoa - ja ties mitä muuta. Yritän vähentää sokerin syöntiäkin hurjasti. Se on paljon helpompaa, kun tietää, mitä maito tekee. On ollu täysin limaton päivä tänään, kun oli muutaman päivän ääni hieman painuksissa, enkä saanut kovaa ääntä tuotettua. Ihmettelin tänään jopa ääntä, ku korotin ääntä hieman ja se olikin odotettua kovempi. Maito on selvästi lähteny elimistöstä. Suurin osa tykkäämistäni herkuista on valmistettu maidosta. Pitää siis etsiä uusia herkkuja. Eipä moinen haittaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että terveys on herkuttelua ja mielitekoja tärkeämpää. Näin kuuluisikin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti