maanantai 18. lokakuuta 2021

Kaksi viikkoa lokakuussa




Kaksi valoisuutta.





Aamut.


Olen yrittänyt käynnistää aktiivisen salilla käymisen uudestaan. Ja treenata kotona, jos ei jaksa salille. Salilla vaan tulee enemmän tehtyä, vaikka kotona olisikin  samat laitteet lukuunottamatta juoksumattoa, käsipainoja ja kahta tärkeintä eli ihmisiä ja saunaa. Alunperin vaihdoin salia juurikin saunan puutteen takia. Nykyään käyn salilla osaksi ihmisten ja osaksi kuntoilun takia. Joskus käyn siellä vain saunassa ja pesulla. 





 
Maistuu ihan joulukalenterisuklaalta. Vanhempana olen oppinut, ettei joulukalentereissa ollut hyvä suklaa todellakaan ollut sokerista maitosuklaata, vaan tummaa erytritolilla makeutettua suklaata. Siis suuri epäilys asiasta, koska tuo maistuu tismalleen samalta. Hyvä uutinen sinänsä, ettei kaikki suklaajoulukalenterit yrittäneet ympätä lapsia heti aamusta täyteen sokeria.




















Treenikuvaa. Yritän päästä takaisin juoksun makuun, pitää sparrata.

Piti tosiaan kirjoittaa enemmänkin kahden viikon ajalta, mutta ei vain huvita. Sain juuri tietää, että pyöräni on viety pyöräkellarista, eikä sitä takapihallakaan näkynyt, ja olen sitä tässä jonkun aikaa surrut. Ei siitä tullut mitään etukäteisilmoitustakaan mihinkään, että kellareita tyhjennetään käyttämättömistä pyöristä, että käypäs laittamassa lappu pyörääsi, niin sitä ei viedä. Huomaisin kyllä kaikki pienetkin muutokset yleisellä ilmoitustaululla, mutta tällaisista pitäisi tulla lappu kotiin.

Näin vain sattui luultavasti käymään, koska kellarissa on eri pyöriä ja harvemmassa ja ulkona takapihalla enemmän pyöriä kuin pari päivää sitten. Valitin asiasta talonmiehelle, joka asuu samassa rapussa, ja odotan vastausta. 

Vaikken käyttänytkään vuoteen sitä pyörää, niin koko ajan tiesin sen olevan siellä pyöräkellarissa odottamassa takaisin käyttöön pääsemistä (näin sen vähintään kaksi kertaa viikossa) kunhan vain olisi saanut takarenkaan paikattua. Mutta nyt sitä kaunokaista ei ole missään! 

En tiedä, löytyykö tätä kautta yhtään mitään, mutta tuntomerkkeinä siitä on 28-tuumainen valkoinen naisten pyörä, jossa vaaleanruskeat renkaat, ruskea penkki ja beiget kädensijat. Rungossa keskellä lukee Hietsu ja Baana. Jos tulee vastaan, niin on todennäköisesti minun. 
Kadonnut Helsingin keskustan seudulla. 

Nyt en jaksa yhtään mitään muuta kuin ihmetellä ihmisten typeryyttä, joten lopetan kirjoittamisen tällä kertaa tähän, ettei tule kirjoitettua mitään todella inhottavaa. Pidetään peukkuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...