Otin Bookbeatin kuukaudeksi jälleen käyttöön, kun sain sen eurolla. Kuuntelin tämän aluksi Aku Laitisen takia, kun hän on todella hyvä lukija ja tämä oli myös lukulistalla. Suosittelen tätä kirjaa kyllä lämmöllä. Oli mukava kuunnella ja välillä ajattelin, että jos neuropsykologian kirjassa olisi ollut samanlaisia katkelmia, niin olisin ollut parempi siinä. Tämän kirjan kuuntelun myötä teki mieli puhua vielä suorempaan, vähentää somen käyttöä entisestään ja hakeutua yhä enemmän ihmisten seuraan vain nauttien läsnäolosta. Kaipaan ihmisiä, joita en ole nähnyt useaan kuukauteen hiton pandemian takia.
Ollut aika harmaa viikko. Auringonpilkahdukset tulivat vasta torstaina illalla, kun oli väsynyt työpäivän jälkeen. Jaksoin kuitenkin tallustaa Säästöpankin rantaan ottamaan muutaman kuvan, hymyilin hieman auringolle, kunnes painuin kotiin odottamaan unta. Muutenkin tällä viikolla on tehnyt mieli nukkua paljon. Eilen meni toki vähän yli puolenyön, mutta unisignaalit tulivat ennen ja valitettavasti näytin niille vain kämmentä ja sen takia en ole nukkunut kahdeksaa tuntia viime yönä.
Perjantaina kuitenkin en saanut silmiä pidettyä auki kuin juuri ja juuri puoli yhteentoista ja heräsin seuraavana aamuna ilman kelloa puoli seitsemältä. On ihana herätä virkeänä ilman kelloa! Silloin kun kello herättää tietää, että täytynee nousta, ettei myöhästy töistä. Muuten sen kelloherätyksen kyllä heittäisi kalojen syötäväksi. En tiedä vaikuttaako tämä kevät unisuuteen, koska joskus juurikin keväisin minulla on ollut kahden tai kolmen viikon jaksoja, jolloin olisi voinut nukkua säännöllisesti yhdeksän tai kymmenen tuntia yössä, mikä ei ole itselleni tyypillistä.
Perjantaina kuvasin muuten vain aamulla, kun ensimmäisestä hörpysty Lehmus Roasteryn Kanavaa kävi ilotulitukset suussa. Tämä Kanava on tällä hetkellä ehkä Lehmus Roasterystä omaan mieleeni parhaimman makuinen. Tosin Lauritsala oli myös hyvä. Kettu-kahveistakin tykkäsin. Muukko maistuu ehkä liian tummalta, eikä siinä ole vivahteita niin kuin Lauritsalassa ja Pusupuistosta en ole päässyt vielä kunnolla selville.
Perjantaina pääsin aikaisin töistä ja kävin Sellossa niin kuin eilenkin. Piti saada foccacciaa, jota en tiedä, saako muualta kuin Sellon Prismasta ja kävin eilenkin hamuamassa sitä. Kalliiksi käy leivänhimoni. Torstaina tuli mätettyä pizzaa ja irtokarkkia, perjantaina suklaapatukka ja maitovanukasta (tsot tsot) ja vaikka lupasin, etten viikonloppuna syö mitään, mikä sisältäisi maitoa, niin luulenpa, että eilen syömäni kanapastan sisältämä kerma häiritsi minua viime yönä. Söin vegaanisen muffinin. No otin opikseni. Ei minun olisi pitänyt syödä sitä vehnänkään takia, mutta menin siitä, mistä aita on matalin.
Aluksi tosiaan piti ostaa broilerisuikaleita ja keittää gluteenitonta rummo-spagettia, mutta kuinkas sitten kävikään. Pitää alkaa hoitaa verensokerini heilahtelua ennemminkin hedelmillä eikä suklaapatukoilla. Ja mistä herkkuöverini johtuukaan - on se aika kuusta ja ilman säännöllistä salia verensokeri heittelee häränpyllyä muutenkin.
Tänäänkin päätin peruuttaa puolen päivän salivuoroni ainoastaan sen takia, että ulkona on aivan ihana aurinko, joka odottaa ja on kutsumassa luokseen, joten ajattelin mennä pitkälle kävelylle kera äänikirjan (kuuntelen Vadelmavenepakolaista tällä hetkellä - ei ollut ihan sellainen kuin alunperin luulin, mutta siitäkin propsit saa Aku Laitinen, että yleensä aloin sitä kuunnella) ja jumpata kotona illemmalla.
Perjantain iltaseni juuri ennen kuin aurinko laskeutui. Foccaccia-leipää luulen sietäväni sen oliiviöljyn takia. Perjantaina join koko päivän kahvia mukana kulkevasta termaristani johtuen ja koska Lehmus Roastery, niin kyllähän sitä piti juoda vielä ennen kello kuuttakin. Samalla yritin täyttää (ja eilen onnistuin 2,5 litrassa vettä) päivän vesivarastoani fun light vadelmaa hieman mukaan lorauttaen.
Saattoi olla yksi päivä, jolloin en syönyt appelsiinia. Kaupassa valitsen yleensä sellaiset, jotka ovat mahdollisimman mehukkaita sisältä. Sen voi tuntea kuoresta. Ja voi vitsit ne veriappelsiinit! Onneksi otin yhdestä vihjeestä kopin tänä vuonna ja ekaa kertaa maistoin veriappelsiinia. Ne eivät todellakaan ole kirpeitä niin kuin alunperin luulin, vaan mehukkaampia ja makeampia kuin tavalliset appelsiinit! Tosin ne maksavat kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän kuin normiappeliini, joten se on harvinainen herkku.
Yritys hyvä yrittää muuttaa suklaahimoa hedelmähimoksi tänä vuonna. Tällä hetkellä naamakin kukkii kiitettävästi kiitos happivajauksen (ehkä herkut ovat ministi osasyyllisiä), kun pitää jatkuvasti kasvomaskeja käyttää bussissa, töissä ja kaupassa, eikä muutamina aamuina keuhkot ole kestänyt sitä pakkasta. Ei nyt aamulla kestäkään, kun ovat vielä unipöhnässä. Olen yrittänyt hoitaa kasvoja nyt vähentämällä herkkuja, juomalla enemmän vettä, käyttämällä helliä puhdistusmenetelmiä, nukkumalla unisignaalien mukaan, käyttämällä kookosöljyä kasvoille ja olemalla koskettelematta kasvoja päivän aikana tai puristelematta niin mielenkiintoisia valkopäitä. Pienet näpyt kuuluvat osaltaan puhdistusprosessiin, mutta puristelu tulehduttaa ne ja pidentää paranemisprosessia. Osasyyllinen ihon huonovointisuuteen taitaa olla myös stressi, mutta aivoni taistelevat jatkuvasti päivittäisten pähkinöiden takia. Pian toivottavasti vihdoin ja viimein pakkanen häipyy ja lumet häviävät. Saa nauttia enemmän auringosta ja ulkoilmasta. Olen odottanut kevättä niin kauan!
Ihanaa sunnuntaita! Nautitaan auringosta ja jos mahdollista läheisistä ihmisistä edes etänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti