Viime sunnuntaina kävin vähän käpyttelemässä. Nämä kuvat ovat siitä ajasta, kun sinistä taivasta näkyi pieni pilkahdus. En jaksanut möllöttää sisällä, joten kävin kiertämässä Töölönlahden.
Tänä viikonloppuna olen kaivannut aurinkoa, joka näkyi yhtenä tai kahtena päivänä tällä viikolla. Onneksi valo loistaa myös sisältäpäin, mutta kyllä sitä konkreettistakin aurinkoa kaipaa joka päivä sekä ihmisiä, jotka tekevät päivistä aurinkoisia, vaikka olisikin pilvinen sää. Nämä kuvat ovat Sörnäisistä Kalasatamaan sekä Vallilan kohdalla kuvattuja, matkalla töihin bussilla. Odotan vain, että nämä lumet (satoi liikaa vielä tällä viikolla) sulaisivat, että pääsisin skuuttailemaan töihin, eikä tarvitsisi maksaa kausikortista yli kuuttakymmentä euroa kuukaudelta.
Hakaniemi näkyvissä aurinkoisen päivän iltana. Löysin tällaisen kiinnostavan kirjankin kirjastosta. Pitää yrittää lukea se parissa viikossa. Onneksi on kiinnostava aihe ja teksti, joka tuo lukijan lähelle eli on helppolukuista tekstiä. Olen töihinkin muutamat uudet kirjat löytänyt. Kävin Kallion kirjastossa ja Sellon kirjastossa käydessäni Leppävaarassa perjantaina.
Back
to basics. Värjäsin perjantaina hiukseni tumman suklaan ruskeiksi, mutta en pahemmin kiinnittänyt vaaleisiin
latvoihin huomiota, vaan ajattelin, että kyllä nekin saavat tummentua. Hiukset olivat ihanan tuntuiset. Pitäisi myydä sitä hoitoainetta yleisesti, mitä niissä
väriainepurkeissa on.
Such a beautiful mornings. More of these, please.
Viikonlopun ostokset: appelsiineja, joita sai euron kilo, kaksi foccacciaa (sydän), uutta Ehrmannin vegaanista suklaa-kermavaahtovanukasta (tänään maistoin Ehrmannin toista vegaanista uutuusvanukasta, suolaista karamellia, nam!), kaksi pullaa viikonlopun molemmille päiville, broilerinakkeja, tomaattimurskaa ja Dr. Oetkerin uutuutta, vinkki WTD:n vuoden 2016 blogista eli gluteenitonta Rummo-pastaa sekä mantelipohjaista suklaavanukasta. Minkäs teet. Olen yksi niistä, joiden aina pitää maistaa kaikkia uutuuksia, jos se sopii minun ruokavaliooni. Näitä vanukkaita kuolasin jo viikko tai pari sitten ja vihdoin sain maistaa. Dr.Oetkerin mantelivanukas tuli muuten vain vastaan. Kyllä silmäilen varsinkin ihanissa suurissa kaupoissa, kuten Sellon Prismassa, mitä kaikkai uutuuksia on tarjolla. Erityisissä K-Supermarketeissa, kuten Arabian, löytyy edelleen ties kenelle "uutuuksia" eli tuotteita, mitä ei löydy muista kaupoista. Ei siis aina kannata käydä aina samassa kaupassa, johon on tottunut, kun muista kaupoista voi löytyä ties mitä ihania aarteita.
Aina jos tekee mieli foccacciaa, niin pitää mennä Sellon Prismaan asti sitä hakemaan. En tiedä, olisiko sitä myyvää kauppaa Helsingissä. Ainakaan Kampin K-Supermarketissa ei ole, en ole varma olenko nähnyt Ruoholahden Citymarketissakaan. On siis Fazerin leipomon leipää. Ainoa leipä, joka sisältää vehnää, mutta josta minulle ei tule oireita varmaankin sen rakenteen ja sisältämän oliiviöljyn takia. Ajatella, että öljy, josta en niin kovin tykännyt (en tosin vieläkään syö oliiveja) niin käytän sitä paistamiseen ja tykkään siitä leivän sisällä. Se on ainoa öljy kookosöljyn lisäksi, jota minulla on kotona iso pullo, koska sitä kuluu paistamisessa. Kookosöljyä en tällä kertaa käytäkään ruoanlaitossa, jollen innostu paistamaan banaanilettuja iltasella. Banaanilettujen kanssa ei oikein sovi oliiviöljy, jollei halua oliiviöljyn makuisia pannareita. Tosin jos tekisin banaanilettuja illalla, niin päivän munasaldo olisi tänään viisi. En tiedä, kannattaisiko se. Jospa mennään puurolinjalla.
Jälleen tuntuu, että kello olisi viisi tai kuusi, mutta se on vasta tulossa neljä. Tosin kohta kello on taas yhdeksän ja murjottaa, että vain tunti pari että pitää mennä nukkumaan. Huomenna jälleen kuudelta herätys jei! Olisipa skuuttikelit, niin olisi ihanaa. Minun ei tosiaan pitänyt ostaa uutta kausikorttia kuin seuraavan kerran joskus marras-joulukuussa, mutta lumi tuli eikä sulanut vielä. Kaiken lisäksi minun pitää käydä lisäämässä kautta huomenna aamulla jollain Ärrällä.
Ystävä kehui veriappelsiineja ja olen niistä vastikään lukenutkin ja päätin vihdoin maistaa. Minut yllätti se, että niissä on jokseenkin pehmeämpi rakenne kuin normaalissa appelsiinissa jos mahdollista, ja ne saattavat ehkä yleisestikin olla makeampia kuin tavalliset appelsiinit toki lajikkeesta riippuen.
Ja mitä tapahtuikaan tänään! Viime viikon lauantaina varasin ajan salille ja vasta eilen lauantaina näytti olevan ensimmäinen vapaa aika. Ajattelen kuitenkin, että lauantait ovat aina kiireisempiä kuin sunnuntait, vaikkei minulla mitään suunnitelmia tälle viikonlopulle ollutkaan. Äidin piti tulla käymään, muttei tullutkaan. Kävin salin jälkeen kotona suihkussa ja olen jo päivän ruoankin syönyt, niin ei ihmekään, että tuntuu kuin kello olisi seitsemän hujakoilla, kun sääkin on niin harmaa.
Anyway tarkoituksena oli juosta, kun ajattelen, että säännöllinen aerobinen liikunta pitää mielen virkeänä ja aineenvaihdunnan käynnissä. Juoksin 8,5km tuntivauhdilla juoksulista Spotifystä korvissa soiden ja antaen rytmiä. Jo parin kilometrin kohdalla tuntui, ettei jaksaisi, mutta ainoa asia, mikä kehossa reagoi olivat keuhkot ja oikea kylki yhdessä kohtaa. Jalat olisivat jaksaneet vaikka kuinka kauan. Ties vaikka joskus oikeasti vetäisin sen kymmenen kilometriä.
Olin kuitenkin päättänyt, että juoksen sen viisi kilometriä, kun se on ollut aiemminkin hyvä tavoite matolla juoksussa. Viime juoksusta oli kuitenkin ties kuinka monta viikkoa aikaa. Olen yrittänyt vähän kehonpainotreeniä, kahvakuulaa heilutella ja hula-vannetta pyöritellä kotona, mutta vaikka välineet ovatkin lähellä ja esillä, ja ilman välineitäkin voi tehdä vaikka mitä, niin kotona ei innosta. Pitää päästä salille.
Kello oli kuitenkin jo varttia vaille, kun päätin juoksun viiteen kilometriin ajalla 36 minuuttia, joten aikaa ei jäänyt muuhun, kun on vain 55 minuuttia aikaa, kunnes pitää poistua, kun seuraavat treenaajat paukkaavat paikalle. Syke oli 145 eli hieman korkeampi kuin normaalisti. Ennen se on huidellut vähän yli 130. Varasin uuden ajan ensi sunnuntaille. Eli vain kymmenen treenaajaa voi olla salilla kerrallaan ja aika pitää varata etukäteen salin omalla sovelluksella.
Kovin monet sanovat, että minun pitäisi opetella juoksemaan ulkona, mutta ulkona juoksuni loppuu usein lyhyeen, enkä osaa pitää hengitystekniikkaa yllä samalla tavalla kuin juoksumatolla rytmikäs musiikki korvissa soiden. Voin käydä reippailla kävelyillä. Myönnän kyllä sen, että ulkona juostessa hengästyn paljon nopeammin, kun juoksumatolla en nykyään hengästy lainkaan hengitystekniikan takia. Se täytyy pitää yllä, jollei halua läähättää kymmentä minuuttia juoksun jälkeen kylki kivusta pistellen. Vanha tuttuni rasitusastma tuli kyllä puoleksi tunniksi käymäään, kunnes olin saanut keuhkoputkiin kertyneen liman pois. Rasitustesti täältä tullaan joskus! Juoksun jälkeen kyllä ajattelin, että voi vitsit kun ei ole astmapiippua. Olisi hyvä hommata sellainen, niin ei tarvitsisi vinkua ja köhistä aerobisen suorituksen jälkeen. Ja kyllä, astmaatikoille todellakin suositellaan liikuntaa.
Pitäisi pitää yläselän lihaksistakin paremmin huolta; mietin vain, miten sen teen ilman kuntosalia, kun ei ole leuanvetotankoakaan. Tuntui juoksun aikana, että yläselän lihakset ovat jäykkinä, mikä saattoi jonkin verran haitata juoksua - ainakin juoksukokemusta. Yläselässä ja koko rintarangassa on hengitystä ja keuhkoja tukevia lihaksia. Ihmisessä suurin osa on kiinnittynyt vähintään puoleen väliin kehoa. Se mitä tällä tarkoitan, niin esimerkiksi joskus niskaa venyttäessä eteenpäin tunnen sen lihasryhmän yltävän puoleen selkään asti.
Yleisestihän on tiedossa, että suoliston hyvinvointi näkyy koko kehossa ja liikaa ei voi ikinä puhua veden merkityksestä. 8 merkkiä siitä, että sinun pitäisi juoda enemmän vettä. Vesi on tärkeintä, mikä pitää kehon ja mielen kunnossa. Suurin osa kehostakin on vettä.
Jännä fakta muuten, minkä luin tänään pari vuotta vanhasta KuntoPlus-lehdestä: Elimistö saa vain 10 prosenttia tarvitsemastaan energiastaan ravinnosta ja suurin osa eli 90% saadaan hengitysilman hapesta. Keuhkoista happi matkaa verenkiertoon, jossa sydän pumppaa happea elimistön soluile energiantuotantoa varten. Kuulemma myös suurin osa elimistön kuona-aineista tulee uloshengityksen avulla ulos. Jos siis hengitystekniikka ei ole kunnossa eli hengittää liikaa päivän aikana, niin keho yrittää poistaa kuona-aineet ihon kautta, mikä aiheuttaa epäpuhtauksia. Toki tähän vaikuttaa myös muita asioita, mutta se siitä - mietin hieman tämän todenperäisyyttä. Kerrottiin myös, että paras tapa hengittää on nenän kautta, mikä on myös terveellisempää, koska nenän karvat edesauttavat, että hengitetty happi päätyy lähemmäs kehonlämpöisenä keuhkoihin. Hengästyessä ihminen vaistomaisesti hengittää suun kautta, koska silloin elimistö tarvitsee enemmän happea ja suun kautta se mahtuu paremmin. Tällaiset asiat jäävät mieleeni, ehkä saatan olla hieman kiinnostunut ihmisen biologiasta.
Mitäpä tänään vielä tekisi. Olen viime aikoina alkanut lukemaan enemmän, mikä on hyvä juttu. Nautin lukemisesta ja siitä, että saan tietää lisää ties mistä asioista. Joskus luen romaaneja tai kuuntelen niitä, niin saa mielikuvitus lentää, mikä on sekin tosi hyväksi ihmiselle. Toisinaan kun en pysty enkä haluakaan keskittyä, vaikka bussissa iänikuiseen älypuhelimeen, niin katselen vain ulos ja kuuntelen omia ajatuksiani, mikä on todella tärkeää. Viime maanantaina jokin siinä työpäivässä harmitti niin paljon, että tuntui kuin ajatukset ei jättäisi rauhaan, vaan tuijotin tyhjyyteen koko bussimatkan ja kotona laitoin puoleksi tunniksi silmät kiinni, mutten nukahtanut, vaan ajatukset saivat kohista vielä kovempaa ja mieli alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Lopuksi, kun puhuin ulkopuoliselle asiasta peitellyin termein, niin mieli rauhoittui kokonaan.
"Nuku yön yli" ennen päätöstä ei todellakaan ole potaskaa, koska aivot levossa saavat työskennellä ongelmien ja harmitusten kanssa. Unessa on mahdollista keksiä myös uusia ideoita. Minulla myös nopeatempoinen treeni eli aerobinen juoksu auttaa selvittämään ajatuksia. Uni ja liikunta tekevät härkäsestä jälleen kärpäsen sekä suihku tai sauna - jokin siinä veden kohinassa on erityistä. Muiden kanssa asiasta jutustelu antaa asialle uusia näkökulmia. Tärkeintä on saada ajatukset selvitettyä, jotta ne voivat poistua mielestä ja on jälleen tilaa uusille ajatuksille, jotka eivät ole niin painavia kuin poistunut ajatus rutkasti keventyneenä. Toisinaan olen huolissani nykyajan lapsista, mutta vain niistä, joille työnnetään älylaite kouraan autossa tai kaupassa. Juuri silloin kun olisi aika oppia elämästä ja arkipäiväisistä asioista ja aika antaa mielikuvituksen kehittyä, koska on "tylsää". Tylsyys on ihmisen kehittämä olotila, siitä pääsee aina eroon, jollei tee tylsyyttä tahallaan ja opi jotain siitä.
Mukavaa sunnuntaita ja toivottavasti hienoa tulevaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti