Kevät saapuu

 

 

 

Long story short eli kuvat kertovat, kun mieli on tyhjä. Viime sunnuntaina lähdin kävelylle, vaikkei aurinko paistanutkaan, vaikka aamu sitä lupailikin. Käpystelin seitsemän kilometriä.

 

 

 Tiistaina menin vähän eri bussilla aikaiseen aamuvuoroon ennen seitsemää ja sain nauttia ihanasta auringonnoususta. Minua ei haittaa aikaiset ylösnousut, varsinkaan kevätaamuina. Nytkin on kelloa siirretty tunnilla eteenpäin, joten entinen kello seitsemän onkin oikeasti kello kahdeksan ja kolmen kuukauden päästä aurinko ei laske lähes ollenkaan.

 

  

Torstaina oli niin ihanan aurinkoinen päivä, että töiden jälkeen keskustassa vain tassuttelin ympäriinsä ja vähän kuvailin aurinkoisia teitä hymy kasvoilla. Tassuttelin nelisen kilometriä ihan muuten vain.

Sama päivä vähän myöhemmin. Keskustasta tulin kuitenkin ratikalla kotio, mutta otin seiska-ratikan maisemareittiä ja hain pakettiautomaatista Hyvinvoinnin verkkokaupasta tulleen paketin, josta tuli mm. retinolia sisältävää bybi - öljyboosteria ihonhoidon tueksi. 

 

 

En jaksa tätä tulehtunutta kasvojen ihoa. Ei se johdu pelkästään maskin jatkuvasta käytöstä, koska epäpuhtauksia on muuallakin kuin maskialueella. Jospa tämä tästä. Jokin matala-asteinen tulehdus jyllää varmaan stressin aiheuttamana. Tuntuu, että Bybi ja uusi aivan mahdottoman ihana Taika misellivesi (paras kaikista tähän mennessä) on auttanut jo jonkin verran vähentämään epäpuhtauksia. Olen alkanut sparraamaan myös veden käytössä. Siis pelkän veden ilman fun lightia makeutuksena. En tiedä, olisiko jokin osa makeutusaineesta syynä ihon huonovointisuuteen, vaikea kuvitella.

 

Saattaa johtua myös salin puutteesta kehon huonovointisuus. Jo monta viikkoa on ollut jumissa oikea puoli yläselästä eikä edes hieroja saa sitä auki. Pitäisi kai uskaltautua kiropraktikolle. Jos harrastaisin uimista, niin luultavasti tätä vaivaa ei olisi, mutta kun ei pääse edes uimahalliin. En ole vieläkään käyttänyt kertaakaan uimapukua, jonka syksyllä hankin siinä toivossa, että olisin aloittanut uimaharrastuksen kerran viikossa. Mihinkään ei pääse tällä hetkellä.

Olisi ihanaa asua jonkun uitavan veden rannalla. Ei tuonne Hakaniemeen voi kuitenkaan hypätä uimaan. Kyllä varmasti päivittäin kävisin polskimassa, vaikka vesi olisi kuinka kylmää. Kummasti piristäisi jokaista päivää varsinkin jos aamuisin kävisi.

Perjantaina töiden jälkeen kävin kaupassa ja tulin Töölönlahden viertä kotiin. Perjantaina otin jälleen skuutin käyttöön. Katsoin säätiedotuksesta, että seuraavat kymmenen päivää olisi pelkkää vesisadetta, mutta pitää toivoa, ettei sääennuste pitäisi paikkaansa. Eilen oli ainakin aivan ihana päivä. Tänään näyttää pilviseltä, mutta aion silti käydä skuuttailemassa kohtapian.

Eilen kävin skuuttailemassa ja ulkoilin vähän yli kolme tuntia kun oli niin ihana ilma. Kävin Hietsun ulkokuntosalilla, mutten päässyt vatsalihaksia tekemään, kun yksi tyyppi vain istuskeli siinä ja selasi kännykkäänsä, välillä venytteli. Jospa tänään pääsisi siihen, niin saisi vatsalihaksetkin mukavan kipeiksi. Alkaa nälkäkin hiukoa. Mietin, söisikö ensin ja lähtisi vasta sitten vai toisinpäin.

Eilen sain myös siivottua. Pyykkäsin, tiskasin valtavan kasan astioita, vein kierrätettävät ihan täyteen roskakatokseen ja pallasin puhtaat vaatteet kaappiin lattialta lojumasta. Ollut vähän väsyneempiä päiviä, olen mennyt yhtenä päivänä jopa kasilta nukkumaan. Piti vain pienet iltatorkut nukkua, mutta nukuin 2,5 tuntia, vaikka join juuri sitä ennen kahvia. Seuraavaksi huomasinkin kellon olevan puoli neljä ja olin jonkun äänikirjan kuunnellut loppuun. Sitten nukuin kolme tuntia. Vajaaksi jää unisaldo, jollei nuku eheää yötä vaikka kymmenestä kuuteen. En tiedä, auttaako kesäaikaa siirto ollenkaan, kun pitääkin periaatteessa mennä aiemmin nukkumaan. Toisaalta olen kyllä heräillyt viikon aikana tunti ennen kelloa, joten nyt se tarkoittaisi, että heräisin luonnollisesti silloin kun pitäisi.

Joskus on niin touhukkaita, toiminnantäyteisiä ja sosiaalisia päiviä, että tuntee kotona illalla yksin olonsa hieman orvoksi. Sanotaanhan sitä, että joskus tarvitsee omaa aikaa, mutta mitä jos viettääkin omaa aikaansa olemalla toisten seurassa? Koska ainoastaan jonkun sellaisen seurassa, jonka tuntee hyvin, pystyy olemaan täysin oma itsensä? - 28.3.2013

Pitää edelleen paikkaansa.

Tanssitaanpa aurinkotanssi ja lähdetään ulos.

Mukavaa sunnuntaita!

Näkemistä, kuulemista ja herkullisia makuja

Otin Bookbeatin kuukaudeksi jälleen käyttöön, kun sain sen eurolla. Kuuntelin tämän aluksi Aku Laitisen takia, kun hän on todella hyvä lukija ja tämä oli myös lukulistalla. Suosittelen tätä kirjaa kyllä lämmöllä. Oli mukava kuunnella ja välillä ajattelin, että jos neuropsykologian kirjassa olisi ollut samanlaisia katkelmia, niin olisin ollut parempi siinä. Tämän kirjan kuuntelun myötä teki mieli puhua vielä suorempaan, vähentää somen käyttöä entisestään ja hakeutua yhä enemmän ihmisten seuraan vain nauttien läsnäolosta. Kaipaan ihmisiä, joita en ole nähnyt useaan kuukauteen hiton pandemian takia.

Ollut aika harmaa viikko. Auringonpilkahdukset tulivat vasta torstaina illalla, kun oli väsynyt työpäivän jälkeen. Jaksoin kuitenkin tallustaa Säästöpankin rantaan ottamaan muutaman kuvan, hymyilin hieman auringolle, kunnes painuin kotiin odottamaan unta. Muutenkin tällä viikolla on tehnyt mieli nukkua paljon. Eilen meni toki vähän yli puolenyön, mutta unisignaalit tulivat ennen ja valitettavasti näytin niille vain kämmentä ja sen takia en ole nukkunut kahdeksaa tuntia viime yönä. 

Perjantaina kuitenkin en saanut silmiä pidettyä auki kuin juuri ja juuri puoli yhteentoista ja heräsin seuraavana aamuna ilman kelloa puoli seitsemältä. On ihana herätä virkeänä ilman kelloa! Silloin kun kello herättää tietää, että täytynee nousta, ettei myöhästy töistä. Muuten sen kelloherätyksen kyllä heittäisi kalojen syötäväksi. En tiedä vaikuttaako tämä kevät unisuuteen, koska joskus juurikin keväisin minulla on ollut kahden tai kolmen viikon jaksoja, jolloin olisi voinut nukkua säännöllisesti yhdeksän tai kymmenen tuntia yössä, mikä ei ole itselleni tyypillistä.

Perjantaina kuvasin muuten vain aamulla, kun ensimmäisestä hörpysty Lehmus Roasteryn Kanavaa kävi ilotulitukset suussa. Tämä Kanava on tällä hetkellä ehkä Lehmus Roasterystä omaan mieleeni parhaimman makuinen. Tosin Lauritsala oli myös hyvä. Kettu-kahveistakin tykkäsin. Muukko maistuu ehkä liian tummalta, eikä siinä ole vivahteita niin kuin Lauritsalassa ja Pusupuistosta en ole päässyt vielä kunnolla selville.

Nyt on jäätelöaltaassa monta uutuutta, kannattaa käydä kuikuamassa. En tällä hetkellä syö kovin jäätelöä juurikin maidon takia, mutta tätä piti maistaa, kun yksi jota seuraan instagramissa hehkutti tätä. Valkosuklaakuori oli aika tavallinen, sisällä oleva mustikkajäätelö hyvin mustikkaisen makuinen, mutta sitten tuli se valkoinen keskusta vastaan, jossa oli wanhanajan vaniljaa ja ajattelin "whaaat is this!?" se oli juuri sellaista kuin jossain animessa silmät muuttuisivat ensin tähdiksi ja sitten alkaisi valtoimenaan valua kyyneleet. Tuntui että se valkoinen töhnä, juuri niin töhnä, sisällä oli jotain muutakin kuin vain jäätelöä ja voi vitsit että oli herkullista! Suosittelen suuresti maistamaan. Magnumilla ja Classicilla oli muitakin uutuuksia ja Kolmella kaverilla myös uutuus vegaani jäätelö, jota pitää joku päivä maistaa.

Perjantaina pääsin aikaisin töistä ja kävin Sellossa niin kuin eilenkin. Piti saada foccacciaa, jota en tiedä, saako muualta kuin Sellon Prismasta ja kävin eilenkin hamuamassa sitä. Kalliiksi käy leivänhimoni. Torstaina tuli mätettyä pizzaa ja irtokarkkia, perjantaina suklaapatukka ja maitovanukasta (tsot tsot) ja vaikka lupasin, etten viikonloppuna syö mitään, mikä sisältäisi maitoa, niin luulenpa, että eilen syömäni kanapastan sisältämä kerma häiritsi minua viime yönä. Söin vegaanisen muffinin. No otin opikseni. Ei minun olisi pitänyt syödä sitä vehnänkään takia, mutta menin siitä, mistä aita on matalin. 

Aluksi tosiaan piti ostaa broilerisuikaleita ja keittää gluteenitonta rummo-spagettia, mutta kuinkas sitten kävikään. Pitää alkaa hoitaa verensokerini heilahtelua ennemminkin hedelmillä eikä suklaapatukoilla. Ja mistä herkkuöverini johtuukaan - on se aika kuusta ja ilman säännöllistä salia verensokeri heittelee häränpyllyä muutenkin. 

Tänäänkin päätin peruuttaa puolen päivän salivuoroni ainoastaan sen takia, että ulkona on aivan ihana aurinko, joka odottaa ja on kutsumassa luokseen, joten ajattelin mennä pitkälle kävelylle kera äänikirjan (kuuntelen Vadelmavenepakolaista tällä hetkellä - ei ollut ihan sellainen kuin alunperin luulin, mutta siitäkin propsit saa Aku Laitinen, että yleensä aloin sitä kuunnella) ja jumpata kotona illemmalla.

Perjantain iltaseni juuri ennen kuin aurinko laskeutui. Foccaccia-leipää luulen sietäväni sen oliiviöljyn takia. Perjantaina join koko päivän kahvia mukana kulkevasta termaristani johtuen ja koska Lehmus Roastery, niin kyllähän sitä piti juoda vielä ennen kello kuuttakin. Samalla yritin täyttää (ja eilen onnistuin 2,5 litrassa vettä) päivän vesivarastoani fun light vadelmaa hieman mukaan lorauttaen.

Saattoi olla yksi päivä, jolloin en syönyt appelsiinia. Kaupassa valitsen yleensä sellaiset, jotka ovat mahdollisimman mehukkaita sisältä. Sen voi tuntea kuoresta. Ja voi vitsit ne veriappelsiinit! Onneksi otin yhdestä vihjeestä kopin tänä vuonna ja ekaa kertaa maistoin veriappelsiinia. Ne eivät todellakaan ole kirpeitä niin kuin alunperin luulin, vaan mehukkaampia ja makeampia kuin tavalliset appelsiinit! Tosin ne maksavat kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän kuin normiappeliini, joten se on harvinainen herkku. 

Yritys hyvä yrittää muuttaa suklaahimoa hedelmähimoksi tänä vuonna. Tällä hetkellä naamakin kukkii kiitettävästi kiitos happivajauksen (ehkä herkut ovat ministi osasyyllisiä), kun pitää jatkuvasti kasvomaskeja käyttää bussissa, töissä ja kaupassa, eikä muutamina aamuina keuhkot ole kestänyt sitä pakkasta. Ei nyt aamulla kestäkään, kun ovat vielä unipöhnässä. Olen yrittänyt hoitaa kasvoja nyt vähentämällä herkkuja, juomalla enemmän vettä, käyttämällä helliä puhdistusmenetelmiä, nukkumalla unisignaalien mukaan, käyttämällä kookosöljyä kasvoille ja olemalla koskettelematta kasvoja päivän aikana tai puristelematta niin mielenkiintoisia valkopäitä. Pienet näpyt kuuluvat osaltaan puhdistusprosessiin, mutta puristelu tulehduttaa ne ja pidentää paranemisprosessia. Osasyyllinen ihon huonovointisuuteen taitaa olla myös stressi, mutta aivoni taistelevat jatkuvasti päivittäisten pähkinöiden takia. Pian toivottavasti vihdoin ja viimein pakkanen häipyy ja lumet häviävät. Saa nauttia enemmän auringosta ja ulkoilmasta. Olen odottanut kevättä niin kauan!

Ihanaa sunnuntaita! Nautitaan auringosta ja jos mahdollista läheisistä ihmisistä edes etänä.

Auringonpilkahduksia ja pieniä suuria asioita

Viime sunnuntaina kävin vähän käpyttelemässä. Nämä kuvat ovat siitä ajasta, kun sinistä taivasta näkyi pieni pilkahdus. En jaksanut möllöttää sisällä, joten kävin kiertämässä Töölönlahden.

 

Tänä viikonloppuna olen kaivannut aurinkoa, joka näkyi yhtenä tai kahtena päivänä tällä viikolla. Onneksi valo loistaa myös sisältäpäin, mutta kyllä sitä konkreettistakin aurinkoa kaipaa joka päivä sekä ihmisiä, jotka tekevät päivistä aurinkoisia, vaikka olisikin pilvinen sää. Nämä kuvat ovat Sörnäisistä Kalasatamaan sekä Vallilan kohdalla kuvattuja, matkalla töihin bussilla. Odotan vain, että nämä lumet (satoi liikaa vielä tällä viikolla) sulaisivat, että pääsisin skuuttailemaan töihin, eikä tarvitsisi maksaa kausikortista yli kuuttakymmentä euroa kuukaudelta.

 

Hakaniemi näkyvissä aurinkoisen päivän iltana. Löysin tällaisen kiinnostavan kirjankin kirjastosta. Pitää yrittää lukea se parissa viikossa. Onneksi on kiinnostava aihe ja teksti, joka tuo lukijan lähelle eli on helppolukuista tekstiä. Olen töihinkin muutamat uudet kirjat löytänyt. Kävin Kallion kirjastossa ja Sellon kirjastossa käydessäni Leppävaarassa perjantaina.

Back to basics. Värjäsin perjantaina hiukseni tumman suklaan ruskeiksi, mutta en pahemmin kiinnittänyt vaaleisiin latvoihin huomiota, vaan ajattelin, että kyllä nekin saavat tummentua. Hiukset olivat ihanan tuntuiset. Pitäisi myydä sitä hoitoainetta yleisesti, mitä niissä väriainepurkeissa on.

 

Such a beautiful mornings. More of these, please.

 

Viikonlopun ostokset: appelsiineja, joita sai euron kilo, kaksi foccacciaa (sydän), uutta Ehrmannin vegaanista suklaa-kermavaahtovanukasta (tänään maistoin Ehrmannin toista vegaanista uutuusvanukasta, suolaista karamellia, nam!), kaksi pullaa viikonlopun molemmille päiville, broilerinakkeja, tomaattimurskaa ja Dr. Oetkerin uutuutta, vinkki WTD:n vuoden 2016 blogista eli gluteenitonta Rummo-pastaa sekä mantelipohjaista suklaavanukasta. Minkäs teet. Olen yksi niistä, joiden aina pitää maistaa kaikkia uutuuksia, jos se sopii minun ruokavaliooni. Näitä vanukkaita kuolasin jo viikko tai pari sitten ja vihdoin sain maistaa. Dr.Oetkerin mantelivanukas tuli muuten vain vastaan. Kyllä silmäilen varsinkin ihanissa suurissa kaupoissa, kuten Sellon Prismassa, mitä kaikkai uutuuksia on tarjolla. Erityisissä K-Supermarketeissa, kuten Arabian, löytyy edelleen ties kenelle "uutuuksia" eli tuotteita, mitä ei löydy muista kaupoista. Ei siis aina kannata käydä aina samassa kaupassa, johon on tottunut, kun muista kaupoista voi löytyä ties mitä ihania aarteita.

 

Aina jos tekee mieli foccacciaa, niin pitää mennä Sellon Prismaan asti sitä hakemaan. En tiedä, olisiko sitä myyvää kauppaa Helsingissä. Ainakaan Kampin K-Supermarketissa ei ole, en ole varma olenko nähnyt Ruoholahden Citymarketissakaan. On siis Fazerin leipomon leipää. Ainoa leipä, joka sisältää vehnää, mutta josta minulle ei tule oireita varmaankin sen rakenteen ja sisältämän oliiviöljyn takia. Ajatella, että öljy, josta en niin kovin tykännyt (en tosin vieläkään syö oliiveja) niin käytän sitä paistamiseen ja tykkään siitä leivän sisällä. Se on ainoa öljy kookosöljyn lisäksi, jota minulla on kotona iso pullo, koska sitä kuluu paistamisessa. Kookosöljyä en tällä kertaa käytäkään ruoanlaitossa, jollen innostu paistamaan banaanilettuja iltasella. Banaanilettujen kanssa ei oikein sovi oliiviöljy, jollei halua oliiviöljyn makuisia pannareita. Tosin jos tekisin banaanilettuja illalla, niin päivän munasaldo olisi tänään viisi. En tiedä, kannattaisiko se. Jospa mennään puurolinjalla. 

 

Jälleen tuntuu, että kello olisi viisi tai kuusi, mutta se on vasta tulossa neljä. Tosin kohta kello on taas yhdeksän ja murjottaa, että vain tunti pari että pitää mennä nukkumaan. Huomenna jälleen kuudelta herätys jei! Olisipa skuuttikelit, niin olisi ihanaa. Minun ei tosiaan pitänyt ostaa uutta kausikorttia kuin seuraavan kerran joskus marras-joulukuussa, mutta lumi tuli eikä sulanut vielä. Kaiken lisäksi minun pitää käydä lisäämässä kautta huomenna aamulla jollain Ärrällä.

 

 

Ystävä kehui veriappelsiineja ja olen niistä vastikään lukenutkin ja päätin vihdoin maistaa. Minut yllätti se, että niissä on jokseenkin pehmeämpi rakenne kuin normaalissa appelsiinissa jos mahdollista, ja ne saattavat ehkä yleisestikin olla makeampia kuin tavalliset appelsiinit toki lajikkeesta riippuen. 

 

Ja mitä tapahtuikaan tänään! Viime viikon lauantaina varasin ajan salille ja vasta eilen lauantaina näytti olevan ensimmäinen vapaa aika. Ajattelen kuitenkin, että lauantait ovat aina kiireisempiä kuin sunnuntait, vaikkei minulla mitään suunnitelmia tälle viikonlopulle ollutkaan. Äidin piti tulla käymään, muttei tullutkaan. Kävin salin jälkeen kotona suihkussa ja olen jo päivän ruoankin syönyt, niin ei ihmekään, että tuntuu kuin kello olisi seitsemän hujakoilla, kun sääkin on niin harmaa.

Anyway tarkoituksena oli juosta, kun ajattelen, että säännöllinen aerobinen liikunta pitää mielen virkeänä ja aineenvaihdunnan käynnissä. Juoksin 8,5km tuntivauhdilla juoksulista Spotifystä korvissa soiden ja antaen rytmiä. Jo parin kilometrin kohdalla tuntui, ettei jaksaisi, mutta ainoa asia, mikä kehossa reagoi olivat keuhkot ja oikea kylki yhdessä kohtaa. Jalat olisivat jaksaneet vaikka kuinka kauan. Ties vaikka joskus oikeasti vetäisin sen kymmenen kilometriä. 

 

Olin kuitenkin päättänyt, että juoksen sen viisi kilometriä, kun se on ollut aiemminkin hyvä tavoite matolla juoksussa. Viime juoksusta oli kuitenkin ties kuinka monta viikkoa aikaa. Olen yrittänyt vähän kehonpainotreeniä, kahvakuulaa heilutella ja hula-vannetta pyöritellä kotona, mutta vaikka välineet ovatkin lähellä ja esillä, ja ilman välineitäkin voi tehdä vaikka mitä, niin kotona ei innosta. Pitää päästä salille. 

 

Kello oli kuitenkin jo varttia vaille, kun päätin juoksun viiteen kilometriin ajalla 36 minuuttia, joten aikaa ei jäänyt muuhun, kun on vain 55 minuuttia aikaa, kunnes pitää poistua, kun seuraavat treenaajat paukkaavat paikalle. Syke oli 145 eli hieman korkeampi kuin normaalisti. Ennen se on huidellut vähän yli 130. Varasin uuden ajan ensi sunnuntaille. Eli vain kymmenen treenaajaa voi olla salilla kerrallaan ja aika pitää varata etukäteen salin omalla sovelluksella.

Kovin monet sanovat, että minun pitäisi opetella juoksemaan ulkona, mutta ulkona juoksuni loppuu usein lyhyeen, enkä osaa pitää hengitystekniikkaa yllä samalla tavalla kuin juoksumatolla rytmikäs musiikki korvissa soiden. Voin käydä reippailla kävelyillä. Myönnän kyllä sen, että ulkona juostessa hengästyn paljon nopeammin, kun juoksumatolla en nykyään hengästy lainkaan hengitystekniikan takia. Se täytyy pitää yllä, jollei halua läähättää kymmentä minuuttia juoksun jälkeen kylki kivusta pistellen. Vanha tuttuni rasitusastma tuli kyllä puoleksi tunniksi käymäään, kunnes olin saanut keuhkoputkiin kertyneen liman pois. Rasitustesti täältä tullaan joskus! Juoksun jälkeen kyllä ajattelin, että voi vitsit kun ei ole astmapiippua. Olisi hyvä hommata sellainen, niin ei tarvitsisi vinkua ja köhistä aerobisen suorituksen jälkeen. Ja kyllä, astmaatikoille todellakin suositellaan liikuntaa. 

 

Pitäisi pitää yläselän lihaksistakin paremmin huolta; mietin vain, miten sen teen ilman kuntosalia, kun ei ole leuanvetotankoakaan. Tuntui juoksun aikana, että yläselän lihakset ovat jäykkinä, mikä saattoi jonkin verran haitata juoksua - ainakin juoksukokemusta. Yläselässä ja koko rintarangassa on hengitystä ja keuhkoja tukevia lihaksia. Ihmisessä suurin osa on kiinnittynyt vähintään puoleen väliin kehoa. Se mitä tällä tarkoitan, niin esimerkiksi joskus niskaa venyttäessä eteenpäin tunnen sen lihasryhmän yltävän puoleen selkään asti. 

 

Yleisestihän on tiedossa, että suoliston hyvinvointi näkyy koko kehossa ja liikaa ei voi ikinä puhua veden merkityksestä. 8 merkkiä siitä, että sinun pitäisi juoda enemmän vettä. Vesi on tärkeintä, mikä pitää kehon ja mielen kunnossa. Suurin osa kehostakin on vettä.

 

Jännä fakta muuten, minkä luin tänään pari vuotta vanhasta KuntoPlus-lehdestä: Elimistö saa vain 10 prosenttia tarvitsemastaan energiastaan ravinnosta ja suurin osa eli 90% saadaan hengitysilman hapesta. Keuhkoista happi matkaa verenkiertoon, jossa sydän pumppaa happea elimistön soluile energiantuotantoa varten. Kuulemma myös suurin osa elimistön kuona-aineista tulee uloshengityksen avulla ulos. Jos siis hengitystekniikka ei ole kunnossa eli hengittää liikaa päivän aikana, niin keho yrittää poistaa kuona-aineet ihon kautta, mikä aiheuttaa epäpuhtauksia. Toki tähän vaikuttaa myös muita asioita, mutta se siitä - mietin hieman tämän todenperäisyyttä. Kerrottiin myös, että paras tapa hengittää on nenän kautta, mikä on myös terveellisempää, koska nenän karvat edesauttavat, että hengitetty happi päätyy lähemmäs kehonlämpöisenä keuhkoihin. Hengästyessä ihminen vaistomaisesti hengittää suun kautta, koska silloin elimistö tarvitsee enemmän happea ja suun kautta se mahtuu paremmin. Tällaiset asiat jäävät mieleeni, ehkä saatan olla hieman kiinnostunut ihmisen biologiasta. 

Mitäpä tänään vielä tekisi. Olen viime aikoina alkanut lukemaan enemmän, mikä on hyvä juttu. Nautin lukemisesta ja siitä, että saan tietää lisää ties mistä asioista. Joskus luen romaaneja tai kuuntelen niitä, niin saa mielikuvitus lentää, mikä on sekin tosi hyväksi ihmiselle. Toisinaan kun en pysty enkä haluakaan keskittyä, vaikka bussissa iänikuiseen älypuhelimeen, niin katselen vain ulos ja kuuntelen omia ajatuksiani, mikä on todella tärkeää. Viime maanantaina jokin siinä työpäivässä harmitti niin paljon, että tuntui kuin ajatukset ei jättäisi rauhaan, vaan tuijotin tyhjyyteen koko bussimatkan ja kotona laitoin puoleksi tunniksi silmät kiinni, mutten nukahtanut, vaan ajatukset saivat kohista vielä kovempaa ja mieli alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Lopuksi, kun puhuin ulkopuoliselle asiasta peitellyin termein, niin mieli rauhoittui kokonaan. 

 

"Nuku yön yli" ennen päätöstä ei todellakaan ole potaskaa, koska aivot levossa saavat työskennellä ongelmien ja harmitusten kanssa. Unessa on mahdollista keksiä myös uusia ideoita. Minulla myös nopeatempoinen treeni eli aerobinen juoksu auttaa selvittämään ajatuksia. Uni ja liikunta tekevät härkäsestä jälleen kärpäsen sekä suihku tai sauna - jokin siinä veden kohinassa on erityistä. Muiden kanssa asiasta jutustelu antaa asialle uusia näkökulmia. Tärkeintä on saada ajatukset selvitettyä, jotta ne voivat poistua mielestä ja on jälleen tilaa uusille ajatuksille, jotka eivät ole niin painavia kuin poistunut ajatus rutkasti keventyneenä. Toisinaan olen huolissani nykyajan lapsista, mutta vain niistä, joille työnnetään älylaite kouraan autossa tai kaupassa. Juuri silloin kun olisi aika oppia elämästä ja arkipäiväisistä asioista ja aika antaa mielikuvituksen kehittyä, koska on "tylsää". Tylsyys on ihmisen kehittämä olotila, siitä pääsee aina eroon, jollei tee tylsyyttä tahallaan ja opi jotain siitä. 

Mukavaa sunnuntaita ja toivottavasti hienoa tulevaa viikkoa!