Perjantaifiiliksiä: Kevät alkaa tänään

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ystävänpäivä on portti kevääseen. Ajattelin jo heti helmikuun vaihduttua, että pari viikkoa vielä, niin alkaa kevät! Siltä myös tämän hetkinen ihana aurinkoinen ilma lähes pilvettömällä taivaalla vaikuttaa. Perjantaina oli vielä pakkasta lähes -17, mutta eilen se oli jo tippunut miinus viiteen. Perjantaina oli silti ihanaa käydä pulkkamäessä, koska aurinko paistoi. Aina auringon paistaessa ilma tuntuu lämpimämmältä kuin onkaan. Ja onhan se ihan totta, kun pilvet eivät ole taivasta synkentämässä ja samalla mieltä. Kun mieli on kirkas ja valoisa, niin on olokin.

Usein jos en ole vielä avannut aamulla verhoja, niin ajattelen, että aurinko voisi olla ulkona, kunnes avaan verhot ja huomaan, että taivas on täydessä pilvessä. Tänään herätessä ei tarvinnut edes verhoja avata, kun näki, että aurinko on siellä taivaalla nauramassa. Ihan vielä sillä ei taida olla tarpeeksi voimaa sulattaa kaikkea tätä lunta, mutta on tuolla pihalla paikka paikoin asvalttia näkyvillä. Kevät asuu sisälläni. Hehkutin varmaan jo kolme viikkoa sitten, että jee kevät, kun oli tarpeeksi lämmin ja laitoin liilan kevättakin päälle sekä keväisen raitahuivin ja keltaisen pipon. Työkaveri saattoi vähän naureskella, että mikä kevät täällä nyt on. Erään työkaverin mielestä vuosi jaottuu kolmen kuukauden määriteltäviin neljäänvuodenaikaan ja sanoo, että helmikuu olisi vielä talvikuukausi ja marraskuu syyskuukausi. Helmikuusta olen samaa mieltä, koska sanontakin kuuluu, että maaliskuu maata näyttää ja näin ollen maalis-, huhti- ja toukokuu olisivat järkeenkäypiä kevätkuukausia. Olen kuitenkin pienestä asti kokemuksella ajatellut, että myös marraskuu olisi talvikuukausi, koska olen monet lumipeitteiset marraskuut elänyt.

Talvesta ja lumesta haaveilin marraskuussa ja joulukuussa niin kuin moni muukin varmasti - kukapa ei haluaisi valkoista joulua - mutta lumen tullessa tänä vuonna olisin halunnut siitä jo kahden viikon kuluttua eroon, mutta sitäpä tuprutti vain lisää ja lisää ja vielä vähän lisää. Nyt tuntuu, ettei lunta enää tulisi ennen seuraavaa talvea.

Kevät on minulle kuin ananas ja kookos. Molemmat maut ovat yllättäviä, pirskahtelevia, piristäviä ja jotenkin valoisia, myös väreiltään valkoinen ja vaaleankeltainen. Sekä hyvin mehukkaita.

Kevätaurinko valaisee huoneen ja näyttää kaiken kertyneen pölyn, jolloin tekee mieli vain tarttua mopin varteen rätti toisessa kädessä ja taikoa asunnosta tuoksuvan puhdas ja raikas. Nytkin mietin, mistä löytäisin ikkunaan avaimen, että voisin avata ja pestä sen. Keväällä minun tekee mieli ostaa kukkia kotiin: vaaleankeltaisia tai vaaleanpunaisia terttuneilikoita. Tai niitä, jotka ovat valkoisia, mutta niiden terälehtien päät ovat punaisia. Jännittävää, miten sellaisen saa aikaan.

Keväällä on ihanaa alkaa pukeutua kevyemmin. Keväisin minun tekee mieli pukeutua pastellisävyihin, etsiä tennarit varaston pohjalta ja pistää aurinkolasit silmille sekä vähän punaa huuliin ja kivan väristä lakkaa kynsiin. Silloin kun pitää loistaa yhdessä auringon kanssa, eikä haluaisi jäädä kakkoseksi, niin pitää ehostautua vähän enemmän kuin talvisin, jolloin riittää sipaisu ripsiväriä. Talvella minua hymyilyttää ihmiset, joilla on punaa huulissa; haluavat väriä valkeanharmaisiin päiviin, jolloin päivässä on valoisia tunteja vain muutama.

Ei mikään ihme, että ystävänpäivä muistuttaa kevään saapumisesta, kun kaupatkin pursuavat kaikkia ihania herkkuja, sydämiä ja viimeksi käydessäni tuotiin mämmiä ja pashaa hyllyilin. Kahvilat avaavat ulkoterassejaan lämminverisille tarjoten vilttejä jalkojen lämmikkeeksi (vaikkakin joidenkin kahviloiden terassit saattavat olla jopa koko vuoden auki, mutta kuka sinne silloin haluaisi, jollei ole kyse Cafe Regattasta tai sen tapaisesta. Muistan kyllä jonkun ulkoterassin Esplanadilla, kun maassa oli vielä vähän lunta.

Keväisin tuntuu, että tekee mieli vain touhottaa ympäriinsä ja menemään. Ikään kuin minulla olisi toinen akku tai patteri energiavarastona, joka on salvattu kiinni talven ajaksi. Sieltä kyllä toisinaan pääsee energiaa hyvien ystävien kanssa, jolloin olo tuntuu pirskahtelevalta enkä voi olla hymyilemättä. Kevät osaltaan tuntuu samalta kuin rakastuminen. Toisaalta jotkin välittäjäaineet aina kohoavat muutenkin, kun näen auringon ulkona ja lämmin läikähtelevä tunne valtaa kehon auringon valossa.

Jänöjussi on hypellyt yksi-yksi-kakkosta vastapäisen rakennuksen nurmialueen lumeen. Kattokerroksen parvekkeiden lasipinnan yläkulmassa on pitkiä kimmeltäviä jääpuikkoja. Keväällä on myös ihanaa ei vain se, että lumet sulavat ja voi seurailla, kuinka vesipurot virtaavat kimmeltäen auringon valossa alaspäin pitkin mäkiä, vaan myös se kun muuttolinnut palaavat Suomeen ja alkaa kuulua pikkulintujen sirkutusta. Lumien sulamista odotan myös siinä mielessä, että voi alkaa taas kulkemaan kaksipyöräisellä töihin ja nauttia aamuista raikkaassa ilmassa ilman bussien homeisia penkkejä ja seisovaa ilmaa maskin takana kyyhöttäen tökkien samalla jotain kännykkäpeliä, joka ei vaadi sen kummempaa aivotoimintaa, koska on vielä heräämässä samaiseen päivään. Keväällä myös luonto herää talvihorroksestaan ja puut ja pensaat venytellen oksiaan puskevat uusia ihania vihreitä versoja kasvamaan.

Keväisin tekee mieli myös matkustaa ja muuttaa. Olen täältä jo kolme vuotta halunnut muuttaa pois, muttei ole voinut. Tässä kämpässä ei ole mitään vikaa, vaikkakin haluaisin ranskalaisen parvekkeen sijaan kokonaisen parvekkeen, mutta tämän hetkisestä sijainnista en oikein välitä. Haluan uusiin maisemiin. Ken tietää, ehkä tänä vuonna yksi jos toinenkin toive toteutuu. Tänään toivoisin, että tämän päivän toive toteutuisi, mutta se on edelleen arvoitus. Aion kuitenkin saada laskiaispullani.

Vähän kevätfiilistelyä.