Minitilaus Hyvinvoinnin verkkokaupasta sisälsi tämän hammasharjan, jossa on älykäs varsi, joka estää vahingoittamasta ikeniä ja hammaskiillettä sekä harjaksissa on ienrajoihin ja hammasväleihin ulottuva kaksikerroksinen muotoilu ja hiilikuivua, joka luovuttaa hampaiden pintaan mineraaleja, jotka auttavat suojaamaan hammaskiillettä. Myös edodentan black orange whitening - hammastahnan, jonka uskon yhdessä tämän harjan kanssa tekevän todella hyvää hampaille ja suuhygienialle. Tosin äsken kun katsoin sivustoa, niin hammasharjan väri oli muuttunut ei minua miellyttäväksi - onneksi hankin tämän hyvissä ajoin. Olen ennenkin Ecodentan mustaa hiilihammastahnaa käyttänyt, mutta tämä appelsiininmakuinen on niin mukavan tuntuista ja makuista, että tällä todellakin tekee mieli harjata hampaita ja kieltä vähän kauemmin kuin normaalisti.
Musta valkaiseva hiilihammastahna sisältää mustaa hiiltä ja Teavigoa
maistuu vastapoimituilta appelsiineilta. Poistaa hampaista tehokkaasti
plakkia ja tummentumia, sekä ehkäisee hammaskiven muodostumista.Musta hiili hoitaa ja valkaisee hampaita. Teavigo ehkäisee
tehokkaasti hammaskiven muodostusta ja huolehtii hampaista samalla
suojaten niitä bakteereilta. Suu tuntuu pitkään raikkaalta ja puhtaalta.
Työmatkaskuuttailua jatketaan myös pakkasella niin kauan kuin on kuivaa, eikä jäätä tai lunta, niin on hyvä kulkea. Kasvomaski on skuutatessa kasvoilla tuulen takia. Joskus mietin hiihtäjienkin käyttämiä laseja, mutta kaipa vielä pystyy. Tuubihuivin olen virittänyt kypärämyssyksi ja olisihan se kiva olla merinovillasta tehty kypärämyssykin (vai miksi aikuisten versiota kutsutaan), jossa jäisi vain silmät näkyviin. En ole koskaan innostunut, kun näen lapsilla paksuja kypärämyssyjä, varsinkaan sellaisia, missä on pölpyrät päälaella, mutta nyt kun tiedän, miten se lämmittää tarpeeksi varsinkin niskaa, niin olen kyllä pylpyrättömien puolella, mutta sitten pitää oikeasti mennä tarpeeksi alas, ettei tule kylmä ilma mistään raosta selkään. Hyvät varusteet kun on niin on hyvä ajellakin. Ilostuin jopa kun sain valkoiset lasketteluun tarkoitetut talvihousut hyvin jalkaan, eikä todellakaan aukea nappi edes kaksinkerroin kumartuessa. Kymmenen kilon pudotuksesta on selvästi hyötyä, vaikkei se sellaisena näykään.
Kyllä vain, viime syksynä painoin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt. Se näkyy tai enemmänkin vain tuntuu positiivisempana suhtautumisena omaan itseen ja tuo hyvää oloa. Tosin silloin kun painoin kymmenen kiloa enemmän tuntui, että olin jotenkin vahvempi. Nyt tuntuu, että olen notkeampi ja vaikka tiedän, että voin ihan hyvin vielä laihtua viidestä kymmeneen kiloa, niin minulla ei ole mitään tarvetta mennä alle 65:n kilon. Painoin alle 70 kiloa viimeksi 15-vuotiaana, joten vaa'an näyttäessä sellaisia lukemia pitäisi varmaankin nipistää itseäni. En tarkoituksellisesti yritä laihduttaa tällä hetkellä. Olen tyytyväinen tässä painossa tai muutaman kilon painavampanakin. Oma olo on se, mikä määrittää, tuntuuko hyvältä omassa kehossa. On hyvä kuunnella omaa kehoaan, mitä se haluaa. Radikaalimpi painon pudotus tänä syksynä tapahtui ehkäpä siinä, kun lopetin maidon käytön lähes kokonaan ja yritän pitää verensokerin tasaisena. Tällä hetkellä, kuten tänäänkin oli sunnuntaipulla viikon herkkuna. Tällä hetkellä ei tee mieli edes suklaapatukoita, kun tiedän, mitä ne tekevät keuhkoputkille. No thanks. Ajaudun aina pois aiheesta ja sitten siitä tulee pitkä pötkö asiaa.
Näistä kuvista piti vielä sen verran sanoa, että hyvä juttu, että tuo Pasilan kohdalla oleva tie on korjattu ja nyt voi mennä sitä kautta päästäkseen ohittamaan tai oikeastaan alittamaan liikennevalot Triplan kohdalta. Olen tätä reittiä, jota pitkin kuljen töihin muuttanut varmaan kuudesta kohtaa, jotta saisin siitä mahdollisimman lyhyen. Olen siis kuudesta kohtaa mennyt ennen pidemmän reitin kautta, mutta nyt pääsen töihini 25-30 minuutissa riippuen toki muista tiellä liikkujista ja onko pimeää vai ei.
Vepsäläinen ja Shishi ovat päättäneet yhdistää voimansa ja heidän joulukoristeitaan saa käydä katsomassa Keskuskadun myymälässä Citycenterin yhteydessä. Minulla on vieläkin käymättä Christmas garage pop up - liikkeessä, johon pääsee Citykäytävältä ja Stockmannin edessä sijaitsevalta Aleksanterinkadulta. Onkohan Senaatintorilla markkinoita tänä vuonna, en ole ottanut selvää.
Eilen kävin ekaa kertaa Tapiolan kauppakeskus Ainoassa. Skuuttailin keskustaan, jätin skuutin parkkiin ja menin metrolla Tapiolaan. Kävin viime vuoden syyskuussa Tapiolassa etsimässä kirjastoa Kulttuurikeskuksesta, mutten muista, että olisin nähnyt silloin Ainoaa. En ainakaan ollut tietoinen siitä. Sattumalta saatoin mennä eri ovesta ulos tai sitten Ainoa on vain niin uusi. Kauppakeskuksesta en niin innostunut, vaikka siellä oli toki muutama liike, joita en ollut ennen nähnyt. Enemmän innostuin, kun näin kyltin, jossa luki Kulttuurikeskuksen olevan siellä päin. Paikka oli täysin toisen näköinen kuin viimeksi käydessäni siellä lähistöllä. Sinne oli ilmestynyt luistelurata, jonka laitoin hyvin tiukasti korvan taakse. Olisi kiva käydä edes jossain luistelemassa tänä talvena.
Tältä paikka näytti viimeksi käydessäni.
Olin Tapiola-retkellä puolisentoista tuntia ja sain tutustua sielläkin olevaan K-Marketiin. K-marketeissa on aina kiva käydä, jos ei ole käynyt ennen ja katsonut, mitä erityistä kauppias siinä kaupassa on tehnyt. Tultuani takaisin keskustaan nousin skuutin päälle ja olin liikkeellä puolisentoista tuntia. Hietsussa kävin kokeilemassa ulkokuntosalia ja kuvailemassa hienoa taivasta, jolla oli samat tummuuserot kuin vedellä. Pitkästä aikaa kun roikkui käsien varassa, niin selkä
vain kehräsi. Sormet olivat hieman kohmeessa kotio tultua, mutta
siitä pian lämpenivät. Arvuuttelin itsekseni kun olin jo lähellä kotia, että montako sormea ehtisi mennä tunnottomaksi ennen kuin pääsisivät sulamaan. Pitäisi hankkia kunnon Hestra-käsineet, koska
ilmat tästä vielä viilenevät. Luultavasti vasta -10 asteen pakkanen
estää minua kulkemasta skuutilla, mutta siihen asti, jos maassa ei ole
lunta tai jäätä, niin on menopeli alla.
Tänään kävin
jälleen pitkästä aikaa kävelyllä ja plakkariin tuli 7km, vaikka
ulkoilin lähes neljä tuntia. Hyvät vetimet mukaan, kun luulin ulkona
olevan pakkasta. Hietsun ulkosalille päästessä otin kuitenkin takin
kuntoilun ja kuvailun ajaksi pois, kun hikisti sen kanssa niin ja se oli
avonaisena kävellessä Hietsulta kaupan kautta takaisin kotiin. Kerrankin niin päin tai sitten vain
kävellessä tuli lämmin. Kivasti tuntuu alavatsassa, kun eilenkin tein niitä käydessäni vähän
pimeämpään aikaan treenaamassa. Tein
vatsalihasliikkeitä alaspäin viistossa olevalla penkillä. Hyvin saa polttoa juurikin alavatsaan. En ole viitsinyt käydä
sisäkuntosalilla muutamaan viikkoon, vaan tehnyt kotijumppaa, joten
mukavaa vaihtelua, vaikka pitääkin tehdä vielä pari liikettä illalla
kotona.
Kuntosaleilun jälkeen kävin ekaa kertaa ikinä Hietaniemen hautausmaalla. Kaksi ihan ekaa kertaa siis tällä viikolla. Tai varmasti on muitakin pienempiä ekoja kertoja, muttei niitä niin mieti. Hautausmaalla oli hienoja uudempia ja vanhempia hautakiviä ja todella suuri osa oli sukuhautoja tai avioparihautoja. En yleensä ole innostunut hautausmailla kävelemisestä - vaikka olenkin kehunut, että puut saavat niissä kasvaa korkeiksi - mutta tämä Hietaniemen hautausmaa on kyllä niin suuri ja herätti mielenkiinnon. Luultavasti näin siitä vain kymmenesosan ja sankarihaudat. Yksi tuttuni käy siellä toisinaan vain kävelemässä (ja varmasti muutama muukin) ja muutenkin näen sen aina mennessäni sen ohi Hietsulle tai Lapinlahdelle. Hienojen patsaiden ja hautakivien lisäksi on mielenkiintoista tarkastella, minkälaisia nimiä ihmisillä on ollut. Osa siellä oli sellaisia, joita en ollut koskaan kuullut.
Tämä aamutakki on niin älyttömän pehmeä. Mitäpä tällä viikolla muuta on tullut tehtyä. Tänään kävellessäni kuuntelin Nextorysta Mauri Kunnasta. Ensin kuuntelin aiemmin tällä viikolla Mauri Kunnaksen Joulutarinat ja kun huomasin, kuinka ihmeen hyvä lukija Lars Svedberg on, niin kuuntelin pari muutakin Kunnaksen kirjaa tänään kävellessäni, kunnes aloin kuunnella Matt Haigin Keskiyön kirjastoa.
Ei muuta kuin oikein parahultaista alkavaa viikkoa. Pitää painua nukkumaan, josko saisi nukuttua kahdeksan tuntia. No edes seitsemän. Maanantait nyt ovat sellaisia, että pitää sovittaa viikonlopun kukkuminen takaisin arkirytmin nukkumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti