Pohdintoja hyvinvoinnista

Jos ajatukset voisi pukea sanoiksi ja ne vain suoraan tänne ilmestyisivät, niin voisi istahtaessa koneen ääreen muokata ne vain oikeaan muotoon. Tulisi paljon tekstiä. Useimmiten kun kotona kirjoittamista varten asettuu pöytään koneen ääreen, niin ajatukset lyövätkin tyhjää. Kaikki ajatukset pakenevat kuin olisivat pelästyneet, ettei voikaan ajatella huvikseen, vaan pitäisi saada jotain järkevää tekstiä aikaan. Useimmiten tekstini harhailee juurikin sen takia, mutta toisinaan tulee kirjoitettua jotain viisastakin. 

 

Joskus on vaikea nukahtaa, kun pää on täynnä ajatuksia, täynnä tekstiä ja kuvia. Paitsi silloin kun jumittaen yrittää vain myöhäistää nukkumaan menoa. Tänään pitäisi mennä kuuden tunnin päästä nukkumaan, yhdeksältä, kirjoitan tätä kännykällä. En usko, että niin tulee tapahtumaan, mutta pitäisi huomenaamulla herätä virkeänä 5:15. Joka yö pitäisi nukkua ainakin se kahdeksan tuntia. 

 

Tällä hetkellä istun Sellon Robert's Coffeessa. Harvoinpa nykyään kahviloissa käyn kun en tykkää käydä yksin. Ulkona skuuttailuilma oli aika meh, kun eilen illalla oli pieni yltyvä myrsky ja se oli vielä hieman päällä käydessäni Hietsun ulkokuntosalilla. Enpä mennyt suunnitelmien mukaan käymään tutkimassa hautoja Hietaniemen hautausmaalla niin kuin ajattelin tehdä tänä sunnuntaina. Joskus säätila tulee eteen. 

 

Hassua että niinkin lähellä kuin Lahdessa on lunta ja täällä on vain viisi astetta plussaa, tihuttaa vettä ja tuulee. Ajattelin skuuttaillessa hyhmän käydessä päin naamaa, että onpa täydellinen ulkoiluilma - ei siis oikeasti kovin hieno ja kaukana täydellisestä, mutta ainakin saa olla ulkona. Eilen selvisin parilla mukillisella teetä, mutta tänään piti tulla juomaan vähän kahvia kauppakeskukseen, koska kahvi on ollut nyt muutaman päivän loppu kotona. Mietin edelleen hienon kahvinkeittimen hankkimista, jossa olisi ylhäällä kahvijauhatuskoneisto ja sinne kun laittaisi papuja, niin saisi aina tuoretta juuri jauhettua kahvia. Edes yksi kupillinen viikonloppuna on hyvä saada. Jotkut vetävät varmaan 6-7 kupillista kahtena päivänä. Arkisin pitäisi juoda enemmän vettä, kun huomaa vain juoneensa päivän aikana 2-3 kuppia kahvia ja sitten illalla ihmettelee, miksi on niin nuutunut ja kuiva olo. Veden juonti on tärkeää. 

 

Olisin tämän vuoden joulun halunnut viettää Lapissa Rovaniemellä. Siihen tarvitaan paljon rahaa ja pitäisi kustantaa monta henkeä. Jospa jonkun vuoden jouluna. Sitten joskus. Saisi edes kerran vielä elämänsä aikana kokea lumisen joulun. Onnellisia ovat ne, jotka saavat kokea joulun niin kuin sen pitäisi olla, valkoiseen lumiharsoon pukeutuneena. 

 

Saatuani muistamisena vähän suklaata ja makeisia olen vetänyt pienet sokeriöverit eilen ja perjantaina. Vaikkei olisi pitänyt. Sen takia en osta herkkuja kotiin. Olin pitkän aikaa ilman mitään herkkuja ja sitten verensokeri heitteli sinne ja tänne saatuaan suklaata ja on koko ajan nälkä. Ei kovin hyvä. Tänään ja huomenna ja niin kauan kuin voin jouluherkkujen välissä välttää suklaata ja syödä terveellisesti, niin sen teen. Ei minulla tee mieli normaalisti suklaata, keksejä tai kakkuja, mutta jos ne ovat siinä silmien edessä, niin käsi käy ja suu jauhaa. Jälkeenpäin kysyy itseltään, että oliko nyt ihan pakko. Sitten täytyy suorittaa detox ja palauttaa verensokeri normaaliksi. Pieni oravanpyörä. 

 

Ei kannata pitää itseään nälkäisenä. Usein nälkä on myös piilotettua janoa ja veden juonti osaltaan auttaa pitämään aineenvaihduntaa ja verensokeria tasaisena. Onneksi nykyään ihoni tietää olevansa aikuisen nahoissa. Joskus ammattikoulussa ihmettelin, miten yksi luokkalaiseni pystyi syömään joka päivä suklaapatukan, mutta silti pysymään hoikkana ja hänen ihonsa oli ja on vieläkin täydellinen eli ilman tulehtuneita suurentuneita ihohuokosia, joihin epäpuhtaudet ovat kerääntyneet. Oma ihoni reagoi vielä vuosi sitten pariin suklaapalaan parilla oikein mukavasti tulehtuneella finnillä, mutta nyt kun vedin parina päivänä suklaaöverit, niin tuli vain pari pienen pientä finniä. Suuri osa hyvästä ulkomuodosta toki johtuu hyvistä geeneistä, mutta silloin en vielä tiennyt hänen elintavoistaan. Nyt tiedän, että hän kuntoilee paljon ja vaikka herkutteleekin, niin hän syö hyvin monipuolisesti. Eli hyvällä aineenvaihdunnalla on suuri merkitys koko kehon ja myös ihon hyvinvointiin. Pienet sokeriöverit silloin tällöin ei siis kehoa hetkauta, jos nukkuu hyvin, syö terveellisesti, juo riittävästi ja kuntoilee.

 

Tulikin juuri tänään päivitys viiden vuoden takaa, jossa luki I workout because of chocolate <3

 

Jos en olisi lastenhoitaja, niin haluaisin olla ehken vain ravintoterapeutti vaan sellainen henkilö, joka neuvoisi ihmisiä koko kehon hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Mikähän sellainen voisi olla? Hyvinvointiterapeutti? 

 

Usein en ajattele itseäni niin vanhana kuin syntymävuoteni perusteella minun oletetaan olevan. En halua ajatella, että elämä olisi millään lailla hukattu tai tuhlattu. Mietin, että minulla on vasta kolmannes elämästäni eletty ja minulla on vielä valtavasti potentiaalia vaikka mihin. Tunnen tällä hetkellä olevani elinvoimaisempi kuin 16-vuotiaana, jolloin ajatukseni olivat toisinaan perin synkkiä, mutta onneksi pääsin irti siitä loasta. Tällä hetkellä olen myös paljon paremmassa kunnossa kuin ollessani 16-vuotias. 

 

Viime vuosina olen oppinut aina joka päivä vain yhä enemmän elämästä ja kaikenlaisista asioista sekä tällä hetkellä haluni oppia uusia asioita on ihan valtava. On itsestä kiinni, onko vapaapäivänä "tylsää" vai ottaako itseään niskasta kiinni ja viskaa pers-niska-otteella ulos vaikka siihen inhaan märkään sateeseen tai tekee kotona jotain sellaista, mikä on jo pitkään odottanut toteuttamista. Se että jollain meidän kaltaisellamme perusterveellä ihmisellä, joka saa laskunsa ajallaan maksettua ja murkinaa päivittäin mahaansa, on joskus vähän tylsää ei ole mitään verrattuna siihen, mitä jotkut joutuvat kokemaan. Maailma voi olla julma kylmä paikka ja ihmiset pystyvät tekemään joskus todella epäinhimillisiä tekoja, vaikkei sellaista uskoisi nykymaailmassa tapahtuvan. 

 

Niin sanotut tavalliset tallaajat ovat maailman onnekkaimpia, vaikka eläisivätkin tasapaksua elämää - ei se elämä muutu odottamalla. Kuten vanhempanikin sanoivat joskus: "kukaan ei tule sua kotoa hakemaan" - no paitsi silloin kun kierrettiin lapsina ovelta ovelle ja kysyttiin "voiks olla tänään?", kun se oli helpompaa kuin soittaa, eikä edes tiennyt kaikkien pihan lasten kotipuhelimen numeroa. Puhun tästä aiheesta ehkä liikaa, mutta ehkä se auttaa minua jaksamaan, koska tiedän pystyväni. Opiskeluaikanani elin neljälläsadalla eurolla kuussa ja puolet siitä menivät vuokraan. Sain koulusta ruoan ilmaiseksi joka päivä, eikä minulla silloin ollut ylimäräisiä laskuja. Joskus kun äiti kiikutti ruokaa luokseni, kun asuimme lähempänä toisiamme, niin en aina olisi halunnut sitä ruokaa, mutta kyllä se tuli syödyksi. Toisinaan jos meinasin kieltäytyä ruoasgta tai hänen mielestään söin liian vähän, niin hän kysyi "Luuleksä eläväs pyhällä hengellä?" Meidän äidillä kyllä riitti ja riittää vieläkin noita sanontoja, joita hän on käyttänyt. Tosin tuo pyhällä hengellä eläminen ei varmaan ole pelkästään hänen fraasikirjaansa kuuluva sanonta. 

 

En haluaisi määritellä tai lokeroida ihmisiä, mutta monet vähäosaisemmat kuin tavalliset tallaajat eli jotka eivät elä hyvinvointivaltion keskitasolla voivat elää todella onnellista elämää, vaikka unelmoisivatkin paremmasta elämästä. He eivät välttämättä käytä kaikkea energiaansa paremman elämän tavoittelemiseen vaan keskittyvät elämään sitä elämää, mikä heillä on. Kaikille ihmisille pitäisi tarjota yhtäläiset oikeudet ja yhteiskunnan pitäisi pitää huolta ihmisistään, mutta valitettavasti se ei ole kaikkialla mahdollista. Suomessa  se on mahdollista, mutten tiedä, kuinka monessa muussa maassa. Pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä on ja mihin kykenee sekä mitä tietää voivansa kehittää ja missä voivansa kehittyä. Tärkeintä on edes yrittää. 

Tästä tuli mieleen yksi runo, joka lapsellisuudestaan huolimatta on minusta todella hyvä. Ei se siis omasta mielestäni ole lapsellinen; olen vain joskus kuullut muiden sanovan sellaisia asioita lapsellisiksi kuin mitä siinä runossa sanotaan. Sanovan "vittu sä oot naiivi!" ja vastaan "so what. Mitä siitä?"

En vieläkään ymmärrä, miksi joidenkin ihmisten mielestä on jotenkin lapsellista uskoa parempaan maailmaan ja parempaan huomiseen. Saahan sitä unelmoida. Jokaisella on oikeus unelmiin.

Tässä pari joskus kirjoittamaani runoa, jotka sopivat aiheeseen.

 

Keskeneräinen maailma

Sinä näet.
Minä näen.
Minä näen sinut!

Valo loistaa kasvoiltasi
ja hymyilet minulle

Vahvoilla lapsen käsilläsi
nostat olkapäillesi
koko maailman painon
Ja jaksat rakentaa parempaa huomista

Maailman paino ei ole lapselle taakka
Se on höyhenenkevyt

Utelias lapsen usko
niin täynnä unelmia
niin täynnä iloa ja toivoa
Jaksaa kantaa maailmaa
niin raskaaksi tehtyä

Optimismi
Unelma joka päivästä
kuuluisi ihan kaikille

 

 

Maailman paino

Jos huomaatte mahdollisuuden auttaa,
tarttukaa siihen kiinni.
Teemme yhdessä maailmasta paremman.

Me olemme maailman tukipilarit,
jokainen meistä
Nostetaan siis maailma harteillemme,
jos se meinaa omasta painostaan sortua

Tehdään siitä vahvempi
Jos näet apua tarvitsevan,
ojennathan auttavan kätesi,
sillä sinulla on siihen mahdollisuus.

Sinun hyvyytesi on vahvempi
kuin yksikään ammuttu laukaus
kuin yksikään ulos purkautunut riita
kuin yksikään vihamielinen käsi
ja kestävämpi kuin luotiliivi

Hyvyys on kuin timantinkova panssari,
joka ei heikkene koskaan
niin kauan kuin pysyt vahvana
Niin kauan kuin hyvyys pysyy sinussa

 

 

Sitten ei-niin-filosofistisiin aiheisiin: Perjantai-iltana kotio tultua puin oloasun, laitoin kaupasta haetun pizzan uuniin, glögiä en laittanut tulille, vaan join hyvää alkoholitonta Blossa-glögiä kylmänä. Oli vuoden eka glögi. No ehkä maistoin Marlin glögiä yhtenä päivänä töissä. Ihan varmasti joku toinenkin tykkää glögistä kylmänä. Ei siis huoneenlämpöisenä, vaan jääkaappikylmänä. Onhan siinä tiettyä tunnelmaa, jos juo glögin lämpimänä. Minulle tulee mieleen mökki vuoren päällä, ilta ja järvimaisema, jossa on harvoja kuusia edessä. Sitä istuskelisi lumen päällystämällä kivellä mökin sisältä kajastavan valon keilassa ja katselisi kauemmas järvelle kädessä kuksa, jossa höyryää lämmin glögi, jota välillä siemailisi. Metsä olisi hiljainen, kuulisi sisällä takassa rätisevän tulen ja pientä metsähiiren rapinaa sammalikkojen alla. Taivaalla on tähtiä tummansinisellä taustalla, mutta niitä ei näy kuusten seistessä korkeina edessä.

 

Tämän kuvan mukamas otin elämäni ensimmäisen muumi-mukin takia. En paljon perusta mukissa olevasta kuvasta, mutta olen aina halunnut emali-mukin, mutten ole koskaan viitsinyt sellaista itse ostaa. Nyt sain tämän lahjaksi. Pari muutakin lahjaa kuvassa. Ennen kuin harhauduin mielikuvaan lämpimästä glögistä kuksassa ajattelin myös kertoa, että perjantaina katsoin joululeffoja, pyyykkäsin, kierrätin ja siivosin kämpän. Kunnes kello tuli yksi. Hups. Tämä hups kävi myös eilen illalla. Ja kello on puoli kymmenen ja miun pitäisi olla koisimassa. Arvaa väsyttääkö? No ehkä vähän ramaisee. Onneksi join vain yhden kahvimukillisen tänään, mutta pitää vielä pestä naama ja hampaat.

 

Kun seurasin yhden tunnetumman henkilön muuttamisesta Lappiin ja hänen mainostaessaan eri lämpötiloihin sopivia North Outdoorin  merinovillaisia vaatteita olin niin myyty. Kun aloin kiinnostua syksyn aikana talvesta kiinnostuin koko ajan enemmän merinovillasta, koska olen kuullut siitä pelkkää hyvää, enkä voi käyttää normaalia villaa. Siis ohuesta vaatteesta, joka lämmittää. Ihan parasta tällaiselle vilukissalle! Sekä haaveilustani Lappiin ei yhtään auta asiaa. Olen muutenkin tällainen oloasutyyppi kotona, mutta kotonakin pelkkä puuvillainen pitkähihainen on toisinaan liian kylmä riippuen toki ulkolämpötilasta ja väsymyksen tilasta. Tällä hetkellä käytän iltaisin uutta ihanan pehmoista pupuaamutakkia, joka vilahti viime postauksen lopussa. No näytän syyn, miksi sanon "pupu".

 

Tässä on aamiaiseni eiliseltä aamulta. Teetä English Tea Shopin organic advent tea - kalenterista, puuroa voisilmällä, vi-siblinillä ja hunajalla, marlin tehoshotti (oikeasti pidän siitä, missä on inkivääriä eniten, tuo mustaherukkainen on vähän liian bitter). Kuvassa näkyy myös vegaaninen saaristolaisleipä oikein kauniissa paketissa. Piti ottaa siitä kuva lähempääkin, mutta ehdin jo avata sen ja leikata pari palaa, jotka olivat hyviä. Pitkästä aikaa söin saaristolaisleipää. Pitääkin katsella, mikä siitä teki vegaanisen. Oli kyllä älyttömän hyvää!

 

 

Kävin eilen ja tänään Hietsun ulkokuntosalilla. Huomasin pää alaspäin roikuskellessa, kuinka hienosti lampun valo tuli puun oksiston lävitse. Hyvä että siellä nykyään on lamppu, ettei ole pilkkopimeää niin kuin ennen. Sain myös tällaisen hienon led-valon, jonka voi kiinnittää esim vetskariin. Olen tällaista jo jonkin aikaa halunnut, muttei mistään ollut löytynyt etsiessäni tällaista perus kunnollista, mutta nyt vain sain sen, taisikohan olla työnantajalta. Mut jee! Lauantaina tarvitsikin lisävaloa, kun lähtiessäni kolmen jälkeen skuuttailemaan ulkona oli pimeä ja ihan himmeä sumu. Siksi tarvitsi lisävaloa, että olisi ollut näkyvämpi. Huomenna aamulla skuuttailenkin kuuden aikaan töihin. Todella hyvä olla lisävaloa siihen aikaan teillä, joilla ei näy mitään. Jokaisella liikkujalla pitäisi olla valo heijastimen lisäksi.

 

 

 

 

Robert's Coffee tänään.

 

Tässä vielä pari aiempaan aiheeseen liittyvää runoa

Elämän tarkoitus

En voisi elää
Jos en voisi elää
Nauttimatta elämästä
Ilman saavuteltavia unelmia
Ilman ajan kultaamia muistoja

Jotkut miettivät elämän tarkoitusta
Toiset keskittyvät elämään
Täysin rinnoin
Pullein vatsoin
Hidastuvin katsein
Suussasulavin sydämin

Älä keskity ajattelemaan
Etsimään elämän tarkoitusta
Silloin unohdat nauttia siitä
 

 

Sydämen hyväksi

Anna itsesi tuntea.
Se on hyväksi sydämelle.

Iloitse pienimmistäkin asioista:
tuulesta kasvoilla,
tuoksuista, mauista,
kaikesta näkemisestä,
hymyilevistä ihmisistä,
ihanista asioista,
siitä että on sopivan lämmin eikä liian kylmä,
taidoista jotka osaat,
siitä että voit liikkua,
että osaat kirjoittaa ja ajatella,
koirasta piehtaroimassa lumessa.

Anna itsesi nauraa,
tuntea pehmeä matto varpaiden alla,
puun karheus tai sileys kämmenellä.

Hyvyys, ilo ja rakkaus,
joita ihmiset joskus
jopa tietämättään levittävät ympärilleen

Rakasta jokaista hetkeä.
Sydämen hyväksi.
 

Jeps, vuoden yksi syvällisimmistä postauksista. 'Kiitos ja anteeksi' joku sanoisi. 

Minä sanon vain kiitos, jos luit koko postauksen.

 

Hyvää tulevaa viikkoa! 

Ensi viikolla onkin joulu. Jokainen juhlikoon sitä tavallaan. 

Jos en ennen ehdi mitään sanoa, niin hyvää joulua. :)