Tällaista maistoin viime viikolla. Ei se ollut kovin erityistä tai hyvää, mutta ahmin sen samana päivänä. Luultavasti tunnesyömistä ja tuli paljon finnejä. Sain viikonloppuna lisää epäpuhtauksia nassuun, eikä eilen kaapista löytynyt avaamaton karkkipussikaan auttanut asiaa. En muistanut sellaista sinne hankkineeko, enkä todellakaan koskaan ostaneeni. Mutta ajattelin, että keittiön kaapin Ylämyllyllä olisi vähän suklaata, vaikken tiennyt löytäväni pipari-dumle-pussia. Ihan hyvä etten ollut tiennyt sen olemassaolosta. Nyt kuitenkin puhdistuskuuri täysillä päällä eli jätän makeat ja juon tarpeeksi vettä, kunnes naama on jälleen nätti.
Lauantaina lähdin vartin yli yksitoista onnibussilla kohti Turkua. Kävin pikapikaa salilla ja piti oikeasti juosta yhdyskäytäviä pitkin, etten myöhästynyt bussista. Hassua kyllä, että melkein myöhästyi bussista ja yli vartin saliltakin, vaikka heräsi ennen arkiheräämisiäkin 05:40, niin kaikesta siitä ajasta huolimatta tuli viime hetken kiire. En tiedä, mikä siinä on. Lidlissä kesti vähän jonotus, onneksi ei tarvinnut sitä kirota, että sieltä kävi hakemassa vähän evästä bussimatkaa varten.
Turussa kaveri ei voinut heti nähdä, joten kulutin aikaa kuvaamalla Aurajokea. Kävin Sokoksella, joka oli muuttunut ihan älyttömästi niin kuin oli Hansakin. Muut ajattelevat että parempaan päin, mutta itse en haluaisi minkään muuttuvan Turussa. Se Kauppatorin vallannut työmaakin on järisyttävän ruma.
Ystävän kanssa ehdimme turista tunnin kahvilassa. Sain erikoislatten ja lupasin ostaa hänelle seuraavan kahvijuoman, kun ensi kerralla tapaisimme. Näemme ihan liian harvoin nykyään, kun välimatkaa on pari tuntia autolla, eikä muutamaa kilometriä niin kuin ennen, kun asuimme samassa kaupungissa. Onneksi on muistot ja varma tieto siitä, että ystävyytemme säilyy.
Isä haki minut puoli neljän maissa autolla. Kävimme veljen luona katsastamassa hänen uuden asuntonsa ja kaappasimme veljen mukaan isän luo. Nälkä alkoi jo kaihertaa kun kello läheni viittä, kun oli rahkataskun mussuttanut viimeksi yhdeltätoista. Isä kävi tuumasta toimeen ja pyöräytti kalakeiton, joka oli herkullista kuten aina. Sen kanssa söimme herkkua leipää. Vähän väliä tuli natustettua konvehteja, pipareita ja jaffa-keksejä, mistä johtuen epäpuhtaudet kasvoilla vain lisääntyivät ja ilmailutti koko yön.
Isän ja hänen avovaimonsa luona pääsee aina paijaamaan kahta kissaa, mikä on kivaa. Kävimme illan aikana vielä saunassa naiset ja miehet erikseen, kuten meillä on tapana. Saunan jälkeen katselimme leffaa. Oli tosi ihanaa käydä saunassa. Pääsen toki aina salilla saunaan, kun haluan, mutta aidossa puukivisaunassa, josta ilma ei karkaa, on jotain erityistä ja kumman puhdistavaa.
Aamulla heräilin ensimmäisenä heräiltyäni vähän väliä yön aikana, kun nukkumispaikka ei ollut tarpeeksi pitkä. Mikäs siinä. Sai silti nukuttua. Selasin jonkin aikaa lehteä ja pelasin uutta lempipeliäni Cooking diary tai joku sen kaltainen, johon on helposti koukussa. Hetken aina, viikon pari, kunnes mielenkiinto vaihtuu jälleen johonkin muuhun. Olen muuten kuunnellut Eve Hietamiehen Tarhapäivän ja Hammaskeijun jo melkein loppuun toista vai kolmatta kertaa. Ajattelin ensin kuunnella ne ja verrata tulevaan elokuvaan, kun elokuvasarjan toinen osa ilmestynee juuri. Ensimmäisessä leffassa meni yksi pääpiirre päin pyllyä, joten tätä toista on aika vaikea tehdä sitä, jollei ne päätä korjata sitä. Pitänee kuunnella Yösyöttökin toiseen kertaan. Antti Virmavirta on vain niin taitava lukemaan näitä kolmea kirjaa. Jospa Eve Hietamiehen muutkin kirjat olisivat yhtä hyviä. Harmi vain ettei ole samaa lukijaa.
Aamulla isäntäväen ja veljen herättyä söimme leipää, puuroa pähkinöillä ja mustikoilla, joimme kahvia ja appelsiinimehua. Kissat kävivät ulkona käppäilemässä ja katselimme Grindelwaldin rikokset Netflixistä.
Pian leffan jälkeen söimme erityistä makaronilaatikkoa, joka ei ilmailuttanut sekä sen jälkeen söimme aika pikapikaa kahvia ja kakkua, kunnes pitikin jo lähteä 15:50 bussilla takaisin kohti Helsinkiä. Ajattelin Helsinkiin päästyäni käydä salilla, mutta kuuden aikaan ruoka mahassa ei ollut vieläkään sulanut mihinkään suuntaan, joten en jaksanut saleilla. Tänään saleilu sujui tosi kivasti pitkästä aikaa.
Kuva tämän päivän aamusta. Aika upeaa.
Huippua viikkoa! Vaikka nyt taitaakin olla jo tiistai. Aika hassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti