Terveyttä, treeniä ja aurinkoisia päiviä

Oih. Tuntuu, että nukkui 8h. Ihana herätä ilman kelloa <3

Heräsin 7:20 ja nautin lauantain olemassaolosta 20 minuuttia, kunnes nousin ylös.

Viime sunnuntaina tuntui, että flunssa oli vihdoin poissa kahdeksan päivän kipeilyn jälkeen. Vaikka joka päivä ei ollut niin kauheasti nuhaa tai yskää ja ehkä parina päivänä vain kuumetta, niin se olo, mikä tuntui sisällä, se voimattomuuden ja kipeyden olo, oli kuin pois pyyhitty viime sunnuntaina. Ihan kuin olisi astunut pois tiheästä sumusta. Tuntuu, että se flunssa olisi ladannut pattereita ja nyt patterit ovat täynnä ja tuntuvat latautuvan joka yö uudelleen.

Lisäksi olen nukkunut täysiä öitä ja nukahtaminen on ollut aina helppoa. Yhtenä aamuna, kun piti mennä seitsemäksi töihin ja kello soi 5:20, niin laitoin vartin torkun ja tuntui, että se aika meni parissa minuutissa. Luultavasti nukahdin siinä välissä. Laitan aamuiksi aina kaksi herätystä. Ensimmäinen on hellä lirularu-musiikki ja toinen 10 minuutin päästä soiva vahvempi musiikki ja silloin pitää nousta, jollei ole kammennut ekalla soitolla ylös.

Pipo- ja huivikausikin on alkanut. Rakastan tätä huivia, jonka sain viime syksynä. Hain varastosta pipokassin, jossa oli myös musta pitkä syystakkini, jota olen jo pari kertaa käyttäny tällä viikolla. Tuntuu joinain päivinä, että tarvitsisi jo melkein toppatakkia. Ei ole kuitenkaan kevytuntuvatakkia, joka olisi ihana. Tai jokin pitkä värikäs lämmin parkatakki. Syksy on vain niin ihanaa kerrospukeutumisen ja kauniiden vaatteiden aikaa. Syysaurinkokin on parhautta. Yhtenä päivänä tuli mieleen, että rakastan viileitä aamuja ja iltoja, kun päivällä on kuitenkin vähän lämpimämpi. Jos on hyvät vaatteet, niin milloin vain voi olla ulkona.

Viime sunnuntaina, sinä ihanana päivänä kävin jälleen Punavuoressa kuvailemassa. En tiedä, mikä siinä paikassa vetää puoleensa. Siellä on tosi kauniita rakennuksia, vaikka pitäisi kyllä lähteä pidemmällekin. Joskus ajattelin, että olisi ihanaa asua Punavuoressa, mutta sieltä olisi vaikea lähteä töihin, koska pitäisi ensin kulkea ratikalla rautatientorille ja hypätä siitä bussiin. Työmatka pitenisi puolella tunnilla eli olisi tunnin mittainen.

Punavuoresta Isoroobertinkatua pitkin Erottajan kautta keskustaan. Pohjois-Esplanadi on myös ihana kuvauspaikka vihreine puistoineen.

Paljon selkeämpi mieli flunssan jälkeen ja tekee mieli vain hymyillä ja nuuskia lehtiä.

Pilvisiä päiviä ja työaamuja. Puolipilvisyys on lempisääni, koska rakastan katsella pilvien kontrastia eikä koskaan tiedä, missä välissä aurinko pilkistelee, mutta on varmaa, että se aina välillä pilkistelee. Puolipilvinen on toiveikas säätila. On varmaan pari kertaa myös ollut ihanan kirkkaansininen taivas ja upea auringonpaiste kaikkialle.

Illalla salin ja ruokaostosten jälkeen odottamassa ratikkaa.

Olen ollut harmissani tällä viikolla siitä, ettei lähikauppani myy jostain kumman syystä tällä hetkellä Plantin kahville tarkoitettua kaurajuomaa. Oatlyn ja Plantin kauramaidot, jotka on tarkoitettu kahviin, ovat hyviä, koska eivät maistu läpi, mutta tuovat hyvää makua ja pehmeyttä kahviin. Kaslinkin Aito baristaa maistoin viimeksi ja oli hirvittävää kuraa (siis miun mielestä, saa tykkää ken haluaa), koska se maistuu läpi. En pidä tavallisesta kaurajuomasta lainkaan, eikä se ole millään tavalla kytköksissä siihen, että syönkin joka aamu kaurapuuroa veteen sekoitettuna, koska kaurajuomalla ja kaurapuuron maulla ei ole mitään yhteistä, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla. 

Tämä kuva on sitä varten, kun kävin höpöttämässä vartin muuten vain salilla yhden pt:n kanssa katsellessani siellä myytäviä proteiinituotteita. Mietin, mitä tarkoittaa proteiinijauhepussin päällä oleva whey-100 ja whey-80. Hän selitti sitä ja proteiinin tärkeyttä lihasten muokkaamisessa. Sain senkin selville, mitä meinaa, kun valmistuotteissa lukee 20g, 25g ja 50g (kuten tässä purkissa). Herra pt sanoi, että normaalisti treenin jälkeen tarvitaan 25g proteiinia ja ystävänikin kommentin tässä kohtaa tajusin vihdoin, että se yli menevä määrä menee harakoille, eikä tule hyötykäyttöön. Eli tästä purkista pitäisi juoda vain puolet ja seuraavana päivänä loppuosa, muuten 25g menee harakoille.

Olen ollut tällä viikolla eri talossa töissä. Juna-asema on ollut lähellä niin kuin kirjastokin. Olen pari kertaa käynyt kirjastossa lukemassa ja sitten hypännyt junaan ja mennyt sillä rautatieasemalle ja sieltä salille. Päivissä on ollut paljon aurinkoa, iloa, hymyilyä ja hassuttelua.

Haluaisin oikeasti, kuten jo aiemmin olen miettinyt ja iso kasa kirjoja odottamassakin on sitä varten, opetella taas lukemaan. Että siihen pystyisi keskittymään. Pitäisi vain lukea muualla kuin kotona, koska jos sängyssä lukee illalla, niin kirja meinaa pudota naamalle, kun meinaa nukahtaa ja sitten löytyy aina jotain muuta tekemistä. Ihaninta olisi mennä kahvilaan, tilata kahvi ja lukea siellä tunti tai puolitoista. Voisi aina poistua kotoa pois lukemaan jonnekin.

Salilla olen ottanut rauhallisesti vähän pienemmillä painoilla ja liikoja rehkimättä, mutta tiistaina teki mieli mennä juoksumatolle. Jaksoin juosta 10 minuuttia putkeen, joka on uusi ennätykseni juoksumatolla. Ensin ajattelin juosta seitsemän minuuttia, mutta juoksinkin kymmenen. 

Keskiviikkona piti pitää lepopäivä, mutta turhautti, kun pääsin jo kahdelta töistä, eikä ollut mitään tekemistä, joten menin salille, mikä oli super hyvä valinta, koska sen jälkeen olo oli aivan ihana ja huikea. Ennen salille menoa bussissa oli aika jännä noin vähän vajaa keski-ikäinen mies. Istuin yksin bussin etuosassa, jossa on neljä penkkiä vastatusten. Tämä mies istui jonkin aikaa toisella puolella, mutta kun joku lähti läheltä ja poistui bussista, niin hän tuli minun viereeni istumaan, vaikka ympärillä oli paljon vapaata tilaa ja hän siirtyi siitä neljän penkin tilasta viereeni. Näin on tapahtunut ennenkin, bussin takaosassa etupenkeillä, että joku mies on siirtynyt kesken matkaa viereeni istumaan. Molemmista ihmisistä huokui sellainen asia, jonka vuoksi olisin valmis heitä auttamaan tai taistelemaan. Tuntui, että he olivat sellaisia, joita pitäisi auttaa. 

Samaa tunnetta tunnen, jos joku lapsi sattuu istumaan viereeni. Esimerkiksi se kerta, kun oli aika myöhäinen ilta, vähän ennen yhdeksää ja korkeintaan 10-vuotias poika istui viereeni vasemmalle puolelle istumaan, kun olin tulossa Matinkylästä Helsinkiin päin. Mietin, miksi niin nuori liikkuu yksin siihen aikaan illasta, kun hänen olisi pitänyt olla jo ainakin pari tuntia sitten kotona. Hän oli hyvin väsynyt ja siinä nuokahteli vieressä. Pelasin kännykällä jotain tappaakseni aikaa ja odotellen oikeaa pysäkkiä. Kun hän meinasi nuokahtaa käytävän puolelle, niin otin vaistomaisesti hänen kädestään kiinni, ettei hän sinne kaatuisi ja satuttaisi itseään. 

Kai se on jokin sisäsyntyinen juttu, että haluaa auttaa avun tarpeessa olevia. En tiedä, kuinka monella ihmisellä on se reaktionappula, että jos lähellä oleva meinaa kaatua, niin on ottamassa kiinni ja mistä se johtuu, mistä syntyy. Tämä on yksi monista asioista, miksi haluaisin enemmänkin lukea psykologiaa ja oppia esimerkiksi näistä asioista, jotka ovat kuin kiveen hakattu joihinkin ihmisiin ja toisilta ihmisiltä saattaa puuttua kokonaan.

Torstaina, kun pääsin vasta viiden jälkeen pois töistä, niin laitoin itseni pitämään lepopäivän ja keksin kaikkea muuta tekemistä ja tahallani hidastelin kaikessa, mitä tein ja nautin ihanasta syysilmasta. 

Eilen sitten kävin jälleen salilla juoksemassa. Jaksoin juosta jo 12 minuuttia putkeen ja tuntui, että voisi jaksaa enemmänkin, mutta tervehtymisestä on vasta viisi päivää, niin sen takia hölläsin tahtia.

Kaksi uutta ennätystä samalla viikolla, aika huisia! 

Seuraavaksi jaksan juosta 20 minuuttia putkeen, joka on ihan hyvä aika juoksulle ja joskus varmaan vielä 30 minuuttia putkeen. Jotenkin tuntuu, että nyt kun olen alkanut kuuntelemaan enemmän musiikkiakin ja keskityin vain siihen musiikkiin, melodiaan ja rytmiin juostessa enkä koko ajan tuijotellut matkamittaria ja kuluneita minuutteja, niin jaksoin juosta ilman, että jalat alkoivat tuntua löysiltä ja painavilta eikä mitään kylkikipuja tai puuskuttamistakaan ollut. Pikkuisen yskitytti, koska jälkilimaisuutta kestää aina flunssan jälkeen jonkun viikon, muttei se ole vaarallista.

Uusi huoneistojärjestyksen variaatio nro 9 tjsp. Asunnon pinta-ala on 30m².

Tv ollut ehkä kerran ennen tuossa, mihin sen siirsin nurkasta. Nurkkaan laitoin ruoka-/työpöydän ja lokerikkohyllyn. Sänky säilyi siinä, missä olikin. Tämä tuntuu hyvältä järjestykseltä; torstaina töissä sain päähäni muuttaa sen tällaiseksi, kun pääsen kotiin. Kuvia varten tuli siivottuakin aamun ratoksi, kun olin ensin käynyt kaupassa hakemassa sittenkin kahvintekotarpeita, vaikka ajattelin, että jospa selviäisin pari viikkoa teellä. Kahviin kun tottuu, niin siitä tulee tapa; pieni määrä aamulla ja päivällä riittää ja olen sitä varten kuljettanut pientä Airamin termariani mukana töissä, juonut osan siitä aamulla ja toisen puolen taukoaikaan lounaan jälkeen keskipäivällä.

Lattialle kertyneet vaatteet menivät lattialta vaatekaappiin tai pyykkikoriin, kirjat järjestykseen, tiskit tuli tiskattua ja lattia pestyä. Samalla valmistui aamupala. Sana-solin b-vitamiinivalmistekin tuntuu toimivan, vaikka sain myös voimaa ihanasta työviikosta, joka tuntui kuluvan kuin siivillä auringon paistaessa valoa päiviin.

Mietin alunperin jos olisin lähtenyt keskipäivän aikoihin Selloon, mutta aika kuluu aina kirjoitellessa. Voisin silti ehtiä käymään siellä, nauttia auringosta ja mennä sen jälkeen salilla käymään. Eilen vedin spurtin, joten tänään taas höllätään, niin huomenna voi taas juosta.