Ruokavaliokokeiluja ja viikkokuulumisia

Huomenta.

Heräsin kuudelta ja kello lähenee kahdeksaa. Selasin kuvia instagramista, kunnes piti käydä kakkoshädällä ja voi että sitä kevyttä tunnetta sen jälkeen, kun on niin kevyt olo jonkin aikaa, että kyllähän sitäkin pitää arvostaa. Ja pitää arvostaa, että aineenvaihdunta toimii. Hihkuin yhdelle ystävällekin, että minusta on tullut aamuistuja (you know, pöntöllä) että olen liikkunut niin ja saanut tuon vedenjuonnin haltuun, että aineenvaihdunta ja suoli toimii nykyään paremmin.

Jos nyt pieni historiapätkä siitä, että olen monta vuotta yrittänyt saada aineenvaihduntaani toimimaan paremmin ja varsinkin kuona-aineenvaihduntaa, koska olen lähes koko elämäni kärsinyt huonosta ihosta epäilyttävissä paikoissa ja haluaisin edes joskus olla niin kuin muut naiset uimahalleissa ja pukukopeissa. Olen kateellinen heille, joilla ei ole vartalollaan epäpuhtauksia eikä varmaan ole koskaan ollutkaan ja vähän ehkä vihainenkin välillä, kun suurimmalla osalla väestostä on ns. "normaali iho" (what's normal anyway?) mutten ole enää kanna kaunaa sillä tavoin, kun tiedän, että suuhuni pistettävät tietyt aineet saavat ihon kukkimaan enemmän ja toiset parantavat sitä.

Ja siitä aineenvaihdunnasta vielä senkin verran, että kun en edes oikein hikoile, niin olen yrittänyt saada aineenvaihduntaa senkin takia toimimaan, kun ennen saatoin istua saunassa 10-15 minuuttia ennen kuin alkoi edes vähän tulla hikeä pintaan, eikä varmaan kukaan jaksa istua siellä niin kauan. Sekin asia on nyt hieman parantunut, kun sinne saunaan joskus pääsee. Sauna olisi kotona ihana.

Takaisin tähän aamuun. Mittasin hiutaleet, kauramaidon ja veden ja laitoin puuron mikroon. Kohta sipaisen voisilmän sekaan. Odotan kananmunan kiehumista; se porisee ja polskuttelee kattilassa. Sitten voitelen yhden jälkiuuniruisleivän ja pistän kahvin tulille. Totutin suoleni jälkiuuniruisleipään, joka ei sisällä vehnää. Kokeilin muutaman päivän, vatsa turposi pahemmin kuin vehnästä ja oli jatkuvaa ilmailua, mutta sitten ennen kuin annoin periksi neljäntenä päivänä, niin se tottui siihen, eikä enää ilmailuttanut tai turvottanut ollenkaan. Aion kyllä käyttää muitakin kuidun lähteitä, mutta ihan hyvä, että voi syödä ruisleipää. Pitää vain tarkistaa, ettei ole vehnää sisältävä ruisleipä. Eilenkin kaupassa innostuin, kun uutuutena oli tullut kauralettuja, mutta sitten tarkistin tuoteselosteen, niin mitäpä muuta kuin vehnäjauhoa on enemmän kuin kauraa. No ehkä jonain päivänä.

Aloitin nyt myös kokeilun, josko poistan ainakin suurimmaksi osaksi maidon ruokavaliosta, että sitä voisi nauttia silloin tällöin esimerkiksi jäätelön tai suklaan muodossa (suklaakin on oikeasti hyvää ilman maitoa (ja sokeritonkin suklaa, kröh) tai vähemmällä määrällä esim. tumma suklaa ja raakasuklaa). Ja kokeilen kaurajuomaa. Ainakin toimii ihan hyvin, kun sekoitan kaurajuoman, proteiinijauheen ja veden eli "palkkarin". Sen maku ja suutuntumakin tuntuu paljon kevyemmältä kuin maito ja tuntuu terveellisemmältä.

Mielin, että maidosta luopuminen olisi vaikeaa, kun on oikeasti käyttänyt sitä joka päivä 30 vuoden ajan, mutta kun ystävänikin jos toinenkin kertoi, ettei oikeastaan käytä maitoa, jollei se sisälly johonkin valmiina, että hänkin käyttää suurimmaksi osin kauramaitoa ja on tykästynyt kauramaidon makuun. Siitä olen kyllä eri mieltä, että maito olisi pahaa. Se on niin hyvää!

Makuasioistahan ei voi kiistellä.

Ja tämäkin kokeilu tämän ihon takia, kun ainahan sitä paasataan, ettei aikuinen muka tarvitse maitoa ja että kyllä sen d-vitamiinin ja kalsiumin saa muualtakin. Tosiasiassa aikuiset kyllä käyttävät paljon maitotuotteita vaikkei juotavaa maitoa tai piimää laskettaisi, jolleivät ole kokonaan vegaaneja esim jogurtit, rahkat, raejuustot, juustot, kahvi, maitosuklaa ja jopa margariinissa voi olla maitoa ja leivissä ja ties missä. Ei siis kannata väittää, ettei käytä maitoa, jos oikeasti käyttää. Voihan sitä toki vähentää. Itse en onneksi kaipaa juustoa (jotkut rakastavat juustoja ja hyvä niin), vaikka se onkin hyvää pizzan päällä, mutta monelle tuotteelle on nykypäivänä (varsinkin viimeisten vuosien sisällä) keksitty korvaava tuote. En silti aio luopua maitotuotteista kokonaan. Katson vain, mitä tapahtuu, jos vähennän sitä jonkin verran.

Tiskasin likaiset astiat puuroa ja munaa odotellessa. Tiskaamiseenkaan ei mene nykyään hermoja eikä se stressaa yhtään. Kun alkaa yhtä lautasta, esim puurolautastakin pesemään (tai miulla se on kulho <3) niin puuroa mikrosta odotellessa samalla pesee kaikki muutkin sinkkiin kertyneet tiskit. Ja sitten se on tehty ennen kuin sitä ehti edes ajatella. Olisihan se kovin mukavaa, jos olisi tiskikone, mutta jospa sitten joskus tulevaisuudessa.

Viime sunnuntaina tapasin kivan ihmisen, mutten tiedä, tavataanko vielä, kun hän suunnitteli muuttoa ulkomaille. Oli mukava jutella ja kuunnella. 

Poikkesin Indiskassa, kun piti tuhlata hetki aikaa Kampissa ennen toisen ystävän näkemistä. Uuden ystävän, joka on aivan ihana ja olen niin iloinen, että olen hänet tavannut.

Menimme Roasbergiin, nälkä alkoi jo tuntua mahassa, joten jääkahvi ja kalkkunaleipä. Menimme Roasbergin alakertaan, jossa en ole koskaan ollut. Se oli ihan kuin eri maailma. Molempien kanssa jutteli tosi paljon ja olisi jutellut enemmänkin, jollei aika olisi esteenä. 

Ostin Bijou & Brigittestä ihanat kauniit korvakorut! Isotätikin olisi arvostanut <3

Tätä nämä aamut suureksi osaksi ovat. Munakookoskahvi mukaan napattuna ja puuro jäänyt puolitiehen pöydälle kulhoon kovettumaan. Pitäisi yrittää herätä puolitoista tuntia ennen töitä, niin ehtisi rauhassa nauttia aamiaisen ja aamusta kotona.

Maanantaina olin porrastreenaamassa viiden vuoron jälkeen.

Tiistaina pääsin aikaisin töistä ja olin sopinut ystäväni kanssa, jota en ollut vähään aikaan nähnyt, että menisimme Päivälehden museoon, kun siellä pitäisi kuulemma olla sarjakuvanäyttely. No siellä oli karikatyyrinäyttely hauskasti tehtynä ja ihmettelimme, miten lehti on voitu painaa tosi kovan työn tuloksena ennen. Esimerkiksi kaikki kirjaimet on pitänyt laittaa yksitellen väärinpäin ja ylösalaisin. Ja rautakuvatkin tehtyinä, mitähän niillekin tapahtui sen jälkeen, kun niitä oli se yksi kerta käytetty. Aina tulee lisää uutisia.

Kävimme kuikuilemassa Tre:ssä, jossa on vaikka mitä kaikkea kivaa, mutta sitäkin kivaa varten tarvitsisi rahaa aika paljon. Onneksi voi aina ihastella. Se ei maksa mitään.

Vein ystäväni myös Roasbergiin ja sinne hienoon alakertaan. Otin tuorepuuron ja latten. Ystävä otti teen. Juttelimme paljon ja kauan, mutta jälleen aika kävi esteeksi. Ja oli niin mielettömän hyvä olo hänen näkemisestään, että siitä tuli runokin.

Rakastan...

Tasapainoista keskustelua

että osaa kuunnella

ja myös kertoa

temmata mukaansa

Rakastan...

Sitä välitöntä läsnäoloa

Sinä olet siinä lähellä,

et missään muualla,

ja haluat olla siinä vieläkin,

vaikka pitäisi jo lähteä

Aika pysähtyy hetkeksi

ja kaikki ympärillä liikkuu

vimmatusti edestakaisin

Etkä haluaisi lähteä

Halaus vielä,

ensi kertaan

ja olet jo hävinnyt

Ensi kerralla tavataan
Jutellaan uudestaan
Olemme läsnä
Eikä missään muualla
kuin tässä

Kookosöljyä kahvissa aamuna jolloin ei ollut muistanut ostaa munia kaupasta. Keskiviikkona huomasin juuri kesken bussimatkaa, että unohdin avaimen matkasta. Juuri ovesta lähdettyäkin ja yhet portaat alas ehdittyä huomasin kännykän puuttuvan joten hain sen. Juoksin metroon, metroportaat ylös ja juuri kun pääsin maan tasalle niin bussikin jo tuli. Tälläistä minuuttipeliä tämä on aina aamuisin ja sitten unohtuu toiset avaimet. Tärkeintä on kuitenkin päästä töihin, avaimilla tai ilman.

Tällainenkin ajatus tällä viikolla, joka on ollut monta vuotta jo mielessä. Yksi maailman surullisimmista tuntemuksista on se, kun on saanut oikein ihanan herkkuleivoksen eteensä, haukannut siitä ensimmäisen suussasulavan haukun ja joku vie sen pois.  

Tykkään katsella muita ihmisiä kahviloissa syömässä ja juomassa. Miten eri tapoja kaikilla on, vaikka ne olisivat hiuksenhienoja eroavaisuuksia. Silloinkin, kun ihmisen näkee syömässä hänet näkee aidoimmillaan - silloin kun saa lempiruoan eteensä. 

En tiedä, olenko tämän ennenkin jo kertonut, mutta jos näkisin hieman pyylevämmän ihmisen tulevan kahvilaan, valitsevan lempileivoksensa ja jonkun hyvän juoman, jonka jälkeen menisi hymyillen pöytään. Ja sitten joku tulisi sanomaan hänelle jotain siitä, että hänen ei pitäisi syödä leivoksia, kun hän on jo pyöreä. Silloin menisin kyllä sanomaan valittajalle, että pitäisi suunsa kiinni. Kaiken kokoisilla ihmisillä on oikeus herkutteluun. Jos ihminen haluaa muuttua, niin hän tekee asian eteen jotain tai pyytää apua. Tärkeintähän on, että on terve ja tyytyväinen itseensä ja omistaa sellaisia läheisiä, jotka välittävät, mutta välittävät aidosti, eivätkä tuomitse toisia ulkonäön perusteella.

Ystävä kysyi eilen, että menisimmekö kahvilaan ensin, joten toin kahvilan kotiini ja ostin Nescafen uuden reseptin veteen sekoitettavan cappuccinon, vaikka olisin halunnut latten, mutta sitä ei ollut siinä kaupassa. Olen jo pari viikkoa miettinyt kukkienkin ostamista, mutta niitä ei ole hyviä siinä kaupassa. Pitää kauempaa hakea. Kaveri lainasi rekvisiittaa kuvaani irtokarkkipussistaan :)

Eilen työpäivän jälkeen jäin töihin siivoamaan. Olin päättänyt, että sinä päivänä siivoan ja teen asioita loppuun, jotka on pitänyt tehdä jo pari viikkoa, mutten ehtinyt tauolla siivota, joten jäin omalla ajallani töihin siivoamaan. Varmasti työkaveritkin ilahtuvat.

Mutta se olo sen jälkeen, kun olin saanut kolme projektia valmiiksi, oli aivan mielettömän super! Hymyilin vain koko loppupäivän ja tuntui, että jalkani olisivat halunneet hypellä kuin kaniinin jalat.

Töistä päästyä lupasin tavata ystäväni tai olimme sopineet, että hän tulee luokseni ja kerroin, että lähden kun olen valmis. Sain lähdettyä, hain postista tulleen paketin toisesta kaupasta ja tapasimme kaupassa, jossa teimme vähän ostoksia ja haimme hyvän tumman erikoisoluen, jonka jaoimme puoliksi.

Teki mieli salamipizzaa, mikä on tyypillistä vain, jos kuukautiset ovat lähellä. Sokerittomuuden takia kuukautiset ovat myöhempänä, koska yleensä pystyin periaatteessa saamaan kuukautiset tulemaan nopeammin, kun söin suklaata. Nyt ne tulevat kun tulevat, ovat kyllä jo kertoneet tulostaan.

Selitin ystävällenikin kaupassa, että eikö ole ihan hyvä syy syödä vähän lihaa ja pizzaa, kun on tulossa kuuden päivän verenluovutus. Eipä hän voinut oikein vastaankaan sanoa, kun ei ollut kokemusta aiheesta. (En nyt yleistä, aina voi väittää vastaan, jos on sillä tuulella).

Oli hassua, kun uuni oli valmis ja laitoin pizzan sinne sekä herätyskellon valmiiksi, että hälyttäisi kun olisi valmis. Jossain vaiheessa ystävä kertoi, että tuoksuu jo valmiilta, mutta ajattelin, että kyllä se sitten soi. No kun oli kulunut viisi minuuttia niin katsoin, että eipä se herätyskello soi kun vasta huomenna ja otin hieman kärähtäneen ja kovettuneen pizzan uunista. Söin sen kyllä, mutta pitää muistaa vastaisuudessa katsoa, minä päivänä hälytys on.

Pizzaa uuniin laittaessakin se yleensä onnistuu, mutta kun toinen on vieressä katsomassa, niin eipä silloin mikään onnistu normaalisti, joten se putosi ylösalaisin. Kaveri nauroi räkäisesti, mutta auttoi siivoamaan uunia. Päälliset takaisin pizzan päälle ja uuniin. This is life, it's funny sometimes.

Väsynyt iltanaama. Viikko pulkassa ja viikonloppu edessä. Taas tuntuu, että viikko on mennyt hurjaa vauhtia ja että vasta oli viikonloppu.

Parantelin vuoden takaista runoakin. Tässä uusi versio:

Sammutan musiikin korvistani
Kiinnitän huomioni eteenpäin
Voisihan sitä käyttää oikoreittiä
Jään poikki ei vain voi kulkea
pelkäämättä kaatuvansa
Siksi pitää kulkea varovaisin askelin
Kuunnella hiljaisuutta ympärillä
kuin se olisi kotini

Tämän päivän aamupala. Cappuccinoa, kaurapuuro ja jälkiuuniruisleipää, jossa kananmunaa päällä. Tästä se päivä lähtee käyntiin. Mitä kaikkea tänään tekisikään vai rötväisikö vain :)

Ihanaa viikonloppua! Nauttikaa :)

Sokerittomuuden alku ja treeniä

Tänään järjestellessäni hattuhyllyä, missä on kaikki kypärät, hatut, pipot, huivit, hanskat ja hiuslaitteet, niin huomasin, että siellä on viisi hanskaa ilman paria. Harmi, että yksi niistä, eräs joulu isältäni saadun ihanan siililapasen toinen pari on hävinnyt. Ja suurempi harmi on se, että tiedän, ettei se ole täällä asunnossa hävinnyt. Enkä usko niiden toistenkaan löytyvän täältä asunnosta. Pesukone voi syödä sukkia, mutta mikä syö käsineitä?

Suihkussa käyty ja juuri hain pyykit alhaalta pyykkituvasta. Olo on oikein freesi, kun pakotin itseni sitä ennen päiväunillekin. Tuntui vain siltä, että haluan hetken nukkua.

Tällä viikolla on pariin otteeseen tullut nukuttua vähän enemmän, arkipäivien keskellä kahdeksan ja yhdeksän tuntia. Hetken saattanut illalla pelailla ihanaa lego-peliä pleikkarilla, sammuttanut tv:n ja nukahtanut juuri siihen asentoon, joka tuntui unettavalta, molempina kertoina noin kymmenen aikaan.

En laskenut, kuinka kauan viime yönä nukuin, heräsin kesken ja yritin saada uudestaan unta ja vihdoin erittäin erikoisessa asennossa sitä sainkin. Ja olen oppinut nukkumaan mahallanikin. En koskaan luullut sitä mahdolliseksi, mutta ilmeisesti se on mahdollista. Suurimman osan elämää olen nukkunut selälläni, toisinaan sivuille kääntyillen. Edes unissani en ole koskaan kääntynyt mahalleni. Sen yhden ainoan kerran, kun niin kävi, heräsin molemmat kädet puutuneina. Eipä sen enempää nukkumisasennoista tahi niiden analysoimisesta.

Sunnuntain salipäivä, ensimmäinen proteiinijauhepäivä ja auringonlasku ennen salia

Sunnuntaina kokkailin riisinuudelia, kanasuikaleita kermakastikkeessa ja kruunuvihanneksia. Oli kiva pitkästä aikaa tehdä ruokaa. 

Tämä maisemakuva on tiistailta. Pakkanen puri sinä päivänä poskia. Ja sen takia taivas on pilvetön.

Porkkanoita ja kurkkua dipattuna. Heitin loput dipistä pois saatuani tuhottua pari porkkanaa ja koko kurkun. Seuraavana päivänä napostelin loput porkkanat paljaaltaan.

Unen lisääntymiseen on ehkä liittynyt sokerittomuuteni ja se että juo enää vain aamukahvin jos sitäkään. Tänään on seitsemäs sokeriton päivä eli jo viikko takana ja ties kuinka monta päivää edessä. Eilen otin kohteliaisuudesta vieraillessa ystävän luona pari suklaakonvehtia. En niitä laskenut. Vaikka söin eilen pari pientä suklaakonvehtia, niin tänään ei ole kertaakaan tehnyt mieli makeaa. Tällä hetkellä olo on hyvin normaali.

Piti välillä ripustaa pyykit ja laittaa lakanat sänkyyn. Uudet vuodevaatteet tai siis pestyt ja välillä erilaiset ovat niin ihanat. Rapeat, pyykätyn jäljiltä vähän ryppyiset. Käytössä pehmenee.

Tosin aamulla ihmettelin tuota suolen toimintaa ja mietin, mikä tekee heti sokerittomuuden aloitettua kakasta niin kovaa. Kyselin ystävältäni, johtuisiko se tästä uudesta sokerittomuudestani, maidon lisääntyneestä käytöstä tai kenties proteiinijauheesta, jota en ole ennen käyttänyt säännöllisesti. Kaveri kysyi kuidun saannista ja koska leipää ei juuri tee mieli ja syön salaattini lähinnä töissä, niin pitäisi varmaankin ostaa jälkiuuniruisleipää, joka ei sisällä vehnää. Voihan sitä leipää joskus mussuttaa, vaikka jääkin hampaan koloon. Ja leipä on toisinaan ihan hyvää, paljaaltaan, vain margariini siinä päällä.

Kolmantena sokerittomana päivänä alkoi naamani kukkimaan. Mietin, johtuuko se uudesta proteiinilisästä, kenties maidosta vai työntääkö keho vain kaiken kuona-aineen ihohuokosten kautta pois. Taitaa olla viimeinen ja hyväksyn sen tiedon takia hetkellisen huonon ihon kunnon. En halua käyttää meikkiä ihollani, koska silloin kaikki epäpuhtaudet vasta pomppaavatkin esiin, eikä iho saa hengittää ja siihen syntyy uusia epäpuhtauksia. Varmuuden vuoksi vähennän myös maidon käyttöä proteiinijuoman kanssa ja teen maito-vesisekoitukseen miksauksen sheikkerissä. Käytän siis Leaderin proteiinijauhetta, josta kerroin viime postauksessa.

Pohdin sitäkin, olisiko naaman iho vain kaivannut tiettyä kosteusvoidetta, kun käytin pari päivää Dermosilin Hydrogeeliä, jonka pitäisi olla rasvaton ja tehokkaasti kosteuttava geeli ja soveltuvan herkälle, kuivalle, sekaiholle ja rasvaiselle iholle. Eipä sovellu omalle sekaiholleni, joten otin takaisin Oriflamen essentials Multi-Purpose Cream (Multi-vitamin complex & watermelon) - kasvovoiteen, jota ihoni tuntui kaipaavan. Pitää olla siis jonkin verran rasvaisuutta kosteusvoiteessa, muttei liiaksi. Harmi kyllä Oriflamelta kysyttyäni, kun en löytänyt tätä tuotetta sivustolta, niin tämä on kausituote, ilmeisesti kesäisin myytävä ja aivan ihanan tuoksuinen, joten toivon tosiaan, että tämä tulee uudestaan kesällä myyntiin, niin ostan varmuuden vuoksi kaksi purkkia, ettei loppuisi kesken ennen seuraavaa kesää. Nyt pitää yrittää löytää korvaava tuote, joka ei tuoksu yhtä ihanalta.

Keskiviikko varmasti tunnetaan koko maassa päivänä, jolloin talvi tuli vähäksi aikaa pysyäkseenkin. Lunta satoi monta tuntia ja odotettiin kovasti, että päästiin ulos katselemaan lunta. Tosi paljon satoi sinä päivänä ja taisi sataa kahtena päivänä sen jälkeenkin. Kengät vaihdoinkin pitkävartisempiin, ettei sukat ja lahkeet kastu hangessa hyppiessä.

Eilen töiden jälkeen matkustin Tapanilaan tapaamaan siellä asuvaa ystävääni ja hänen perhettään. Höpistiin muutama tunti ja tilasin sinne pizzan pizzeriasta, josta olimme viime kerrallakin tilanneet aivan ihanan suussasulavat pizzat, mutta tällä kertaa teki mieli pannupizzaa, jota olen ehkä pari kertaa parissa paikassa ennen elämässäni maistanut, mutta toisesta ravintolasta ne jostain syystä lopetettiin. 

Tämä pannupizza ei kyllä vastannut ollenkaan odotuksia ja oli tullessaan tosi kuuma. Toki siinä oli kaikki täytteet, mitkä toivoinkin, mutta kokemukseni pannupizzasta on ollut toisenlainen. Lisäksi siitä puuttui täysin tomaattikastike, jonka luulin sisältyvän normaalisti pizzoihin, mutta ilmeisesti se olisi pitänyt erikseen tilata. Tietääpähän ensi kerralla kysyä. No pizza oli niin täyteläinen, paksu ja iso, että silloin aloittaessani ajattelin syöväni sitä kolme päivää ja ihan oikeassa olin. Neljäsosa pizzasta odottaa huomista. Tänään söin puolet siitä kahdessa osassa. Voisi kyllä ostaa sitä jälkiuuniruisleipää. Nyt tuli nälkä.

Tämän päivän aamupala. Maitoon ja veteen tehty Elovena-kaurapuuro voisilmällä sekä munalatte. Vedenjuonti on tänään sujunut kyllä tosi superisti ja helposti. Olo on kivan nesteytetty.

Pesin tänään vielä pari vaatetta, jotka aion viedä kierrätykseen. Saapa pussit nurkista pyörimästä. 

Tänään oli kyllä aivan ihanaa käydä salilla. Kävin pitkästä aikaa Käpylän Fitness24sevenillä, kun halusin haastaa itseni porraslaitteella, joka löytyy sieltä. Tosi nopeasti hengästyi ja piti pitää taukoakin 500 askeleen jälkeen, kun jatkoi vielä neljälläsadalla askeleella. Oli jännä huomata, että syke nousi lähes 150:een, mutta kaveri neuvoi jotain, että kannattaa välillä nostaa syke jopa 160-165:een ja palauttaa se takaisin alemmas. Mitä jos se ei nousekaan niin ylös, miten sen sitten sinne saisi?

Oli kyllä paljon raskaampaa kuin esimerkiksi juokseminen. Yskityttikin sen jälkeen muutaman kerran, mutta luulen sen johtuvan siitä, että siellä on kylmempi kuin missään salilla, missä olen koskaan käynyt. Saattaa johtua sen suuruudesta tai ilmastoinnista. No jos aion alkaa käydä siellä useamminkin, niin sitä varten pitäisi varmaankin hankkia pitkähihainen treenipaita, which is totally ok for me. On aina tehnyt mieli Under armourin pitkähihaista mustaa treenipaitaa, vaikka se onkin vähän hintavampi. Jospa samanlaista tehtäisiin naisillekin, en ole varma, onko naisille sellaista.

Jonkin ajan kuluttua, kun kävin vapaalle alueelle tekemään loppuja liikesarjoja, iski sellainen tosi ihana hyvänolon tunne, "kiksit", siitä porraslaitteessa olemisesta, hengästymisestä ja sykkeen nousemisesta normaalia korkeammalle. Oh yeah, I liked it!

Kuvassa olevaa tasapainolautaa olen ennenkin käyttänyt, mutta nyt kokeilin tehdä siinä kyykkyjä ja se oli tosi hauskaa, kun jalat ilmeisesti vähän tärisivät alas mennessä, mutta se ei tuntunut jaloissa, kun se lauta vain keikkui puolelta toiselle. Mitä enemmän kyykkyjä teki niin sitä vähemmän tärisytti.

 

Salinaama ja matkanaama. Hauska kun otsatukan heittää toiselle puolelle, niin on ihan erilainen look.

Salilta lähtiessä maisema oli tämän näköinen. Siinä kohtaa toivoin lentotaitoa, että olisin päässyt yli aidan korkeudelle kuvaamaan kaunista taivasta.

Tiistaina tuli aamubussissa mieleen tällainen runo:

Ihanaa aamua

Kirpeä pakkasilma poskilla

Aikaisin herätty 

Ennen auringonnousua

Korttia lukijalle 

Portaita ylös alas joka suuntaan

Kiirettä bussiin 

Hymyilyttäviä asioita

Ei matkalta koskaan puutu

Pakkasilma venyttää suunpieliä

Lumi sataa kuin keväinen pöly

Kahvi on juotu

Istun matkalla töihin 

Aamu vasta alkaa

Kohta

Ja myöhemmin vielä toinen:

Do you know what makes you happy?

All the little and bigger things?

All those acts and moments 

when you can be yourself?

Happiness can be created 

with small steps

Never with big leaps

But sometimes happiness surprises you

And you can notice that 

happiness grows inside you

It's been there from beginning

Ihanaa sunnuntaita ja nautitaan lumesta, auringosta, hyvästä olosta, ystävistä.

~ Lilja Lumi

Haaste itselle ja ostoksia

Maanantaisin
Ihmiset kulkevat
Puolinukuksissa
töistä kotiin
Horroksessa kassajonoissa
Ummistavat silmänsä
Iltaisin heräävät
Kun olisi aika nukkua

Maanantaina mieleen tullut runo, kun töiden ja salin jälkeen kävin kaupassa. Kun oli tottunut kahden viikon ajan heräämään ja menemään nukkumaan milloin lystäsi, niin arjen vuorokausirytmin hakemiseen menee aikaa. Saatoin nukkua ehkä viisi vai kuusi tuntia maanantaita edeltävänä yönä, mutta maanantaista jo kerroinkin. Silti vaikka tämä viikko on ollut väsynyt, niin se on mennyt hurjan nopeasti taas. Ja tuntuu, että tällä viikolla olen hymyillyt enemmän kuin kahtena edeltävänä viikkona yhteensä. En edes aina huomaa hymyileväni, kunnes huomaan poskilihasten sattuvan. 

Yhdessä kirjastossa ei ollut tätä lehteä ja Fitiäkään eivät olleet vaihtaneet, vaikka uusi numero oli tullut viikko sitten. Ostinpa sitten sen kotiin luettavaksi. En kyllä ole saanut vieläkään luettua sitä, kun ei ole ollut aikaa, mutta kyllä sitten joku päivä ehtii.

Viikon luontokuvat. Töihin palatessa aamulla vähän ennen perillä oloa saattaa napsaista kuvan tai kaksi ennen kuin menee työpaikalle. Luonto on mielettömän kaunis ja taivas ei koskaan samanlainen.

Löysin pari reseptivihkosta. Saa jälleen leikellä reseptejä ja kuvia leikekirjaan. Kiva pieni harrastus. Ostin kaupasta Cheerios granola - juttua, enkä kyllä osta toiste. Ei kummoista ja tarttuu hampaisiin. Kaurapuuro on parasta.

Tällä viikolla töissä yksi (ja moni muukin) sanoi niin ihanasti. Vielä se puheen lämpö, läheisyys ja äänen väri; siinä on jotain niin erityistä. Ihmiset pystyvät välittämään niin paljon eri tunteita vain puhumalla ja vaihtelemalla puhetyyliä, äänen lämpöä ja painotuksia. Hänen sanansa jäivät loppupäiväksi kuitenkin mieleen pyörimään, vaikka se hetki olikin kolmen sekunnin mittainen. Kerroin hänelle sen ja kiitin seuraavana päivänä. Jos ei saa heti osoitettua, kuinka paljon jokin asia merkitsi niin aina voi kertoa jälkikäteen. 

Yksikään kaunis sana ei ole ikinä tuhlattu. Jos on aihetta kauniisiin sanoihin - vaikka kehuisi toisen kenkiä - niin ei kannata pitää sitä vain omassa mielessään, ei sitä sieltä kukaan kuule. Kohteliaisuus on hyvin kaunis tapa, jota voi välittää ventovieraillekin ja pitääkin välittää. Ei tulisi ikinä mieleen olla ventovieraille (eikä tutuille) ilkeä ilman todella hyvää syytä.

Perjantaina kävin Stockmannin Espresso Housessa herkuttelemassa kanabagelilla ja kaakaolla. Vehnä ei enää häiritse kuin tietyissä muodoissa ja se riippuu niin paljon siitä, mitä kaikkea muuta on pistänyt suuhunsa samana päivänä. Nyt kun aineenvaihdunta toimii, niin vehnäkin pilkkoutuu helpommin. 

Stockmanniin menin alunperin tuon Lumenen kasvoveden takia, kun minulta oli loppunut Lumenen toinen kasvovesi, Puhdas Daily Clearing treatment water for oily & combination skin, joka on ollut tosi hyvää, mutta Lumenen esittelijä katseli nassuani ja sanoi, etten välttämättä tarvitse sitä. Otin siis hänen suosituksestaan Lumenen Kirkas Radiance Boosting complexion water for normal & combination skin. Jos se ei tehoa yhtä hyvin kuin tuo toinen, niin selvästi tarvitsen tuota toista, vaikkei kasvojen iho näyttäisikään siltä. Jokaisen iho on niin erilainen ja vain koittamalla tietää, mitä se oikeasti tarvitsee ja haluaa. Lisäksi löysin Stockmannin Herkusta tai entisestä Herkusta, nythän se on S-ryhmän omistuksessa (so weird) Herkku-lehden, froosh-smoothien ja pari teetä. Olen ajatellut, että päivisin riittää se aamukahvi ja loppupäivän juon teetä. Ja tuollaista kreikkalaista jogurttia en nyt ainakaan kuukauteen osta.

Eiliset ostokset. Kerran kuussa käyn rauhassa ostoksilla ja hemmottelen itseäni, tällä kertaa tosi monipuolisessa K-Kampissa. Katselen, mitä kaikkea uutuuksia löytyy, intoilen niistä hetken, tutkiskelen kaupan valikoimaa ja ostan mitä mielin (ei kuitenkaan mitään suurta). Nytkin ostin pari legopeliä lähes yhden hinnalla GameStoresta Kampista, kun tällä viikolla aiemmin kokeilin PlayStation Storesta löytyviä lego-pelien demoja kaverin kanssa ja ne vaikuttivat niin kivoilta, että päätin ostaa kokonaiset pelit. En ole pitkään aikaan pelannut ja olen odottanut yhtä peliä jo ainakin puoli vuotta, mutta sitten innostuin näistä. Lego-pelit ovat osaltaan niin nostalgisia muistoja herättäviä, kun on lapsena leikkinyt veljen kanssa legoilla ja eniten nautti rakentamisesta ja vain niiden katselemisesta, pienten osien koskemisesta. 

Mietinkin ääneen eilen ystävälleni, että seuraavalla kerralla äidin luona käydessä voisin varastosta kaivaa legopussin ja tuoda tänne tai pyytää, jos äitini tai isäni tulisi autolla Helsinkiin käymään ja toisi ne mukanaan, niin ei tarvitse murehtia, jos legopussi hajoaa matkalla. Olisipa teleportti, niin voisi tälläkin hetkellä olla koluamassa sitä varastoa, joka on ihan täynnä kaikkea vanhaa lelua, makuupussia, syöttötuolia, muovikuusta sun muuta. 

Lego-pelit ovat visuaalisesti myös todella nautittavia eikä tarinassakaan ole paljon vikaa ja ne maailmat ovat huikean näköisiä. Visuaalisia karkkeja, kuten sanoisin ja aina kun lätkäisee jotain esinettä, niin siitä voi saada legotimantteja. Niin hauskoja! 

Lisäksi ostin kahta eri hoitoainetta, kun ystävän kanssa juteltiin, miten ennen Urtekramin hoitoaine on ollut ihan hyvää, mutta parina viime pesuna jättänyt vähän tahmaisen ja likaisen tunteen, niin hän kertoi, että hän välillä vaihtelee kolmen hoitoaineen kesken, että mitä hiukset milloinkin tarvitsevat. Hiusten ja ihon hoito voi olla vaativaa, mutta kekseliäisyydellä ja kokeilemisella pärjää pitkälle. Toisaalta voi istua kampaajan penkkiin ja kysellä faktoja pöytään. 

Ostin hetken mielijohteesta myös labellon vanilja-huulirasvan ja Palmolive naturals luxurious softness - dödön, koska se oli niin hyvän tuoksuinen. 

Lisäksi maitohappobakteereja ja Leaderin suklaanmakuista hera-proteiinijauhetta, joka olkoon seuraavan kuukauden ajan se päivän herkku. Aina salin jälkeen maidon kanssa nauttisi tällaisen "kaakaojuoman".

Nyt en aio ostaa mitään ylimääräistä kuukauteen; vain ruokaa ja päivittäistykötarpeita, paitsi ehkä parit vitosen legginsit, kun nämä tykkäävät aina ratketa haaroista, etten käyttäisi koko kuuta urheiluhousuja. Usein rahaa kuluu kahvilaan, mutta jos kahvilaan tulee mentyä, niin en osta mitään erityiskahvijuomaa niin kuin yleensä teen, vaan tyydyn teehen tai hyvin väsyneenä hetkenä tavalliseen suodatinkahviin ja juon sen mustana tai maidon, en kerman, kanssa. Enkä osta mitään syötävää kahvilasta, joten kahvilaan ei kannata koskaan mennä nälkäisenä, ettei tule houkutuksia mihinkään suussasulavaan lämpimään mustikkapiirakkaan kermavaahdolla.

Joku on joskus kysynyt, että miksi ramppaan niin usein kahviloissa (tosi paljon vähentynyt!) että eikö kahvia saa kotonakin, mutta kun kyse ei ole siitä, ettei kahvia saisi kotona. Tottakai kahvia saa kotona! Enhän minä kahviloissa käy kahvin takia (paitsi joskus latten takia), vaan sen tunnelman ja fiiliksen takia. Ja sen, että saa katsella ihmisiä ja olla ihmisten keskellä, mutta silti rauhassa. Ottaa ystävän mukaan rupattelemaan.

Kaipaan ihmisten seuraa, vaikka on mukavaa olla välillä yksinkin. Eilenkin olin yhtä hymyä, kun sain tavata kolmea ystävääni. Aivan ihanaa! Ja töissä saa olla jatkuvasti sosiaalinen ja nautin siitä ihan täysillä. Joskus suuressa joukossa voi tulla ulkopuolinen olo, mutta silloin voi poistua paikalta. Ja kun ei tuhlaa rahaa kahviloihin, niin jää rahaa muuhunkin. On aika paljon, että kahvilareissuilla vain se pari ostosta huitelee kymmenen euron molemmilla puolilla.

Olen joskus ajatellut, että kun voittaisi lotossa, niin tottakai ostaisi ihanan asunnon, ehkä auton, hienoja vaatteita ja tavaroita, maksaisi kaikki laskut pois, mutta jos joka päivä saisi ostaa mitä haluaa, niin ei sitä kovin kauaa jaksaisi. Sen jälkeen, kun saisi kaikki kivat hienoudet ostettua, niin eläisi edelleen ihan tavallista elämää, matkustelisi vähän enemmän paikkoihin joista on vain unelmoinut, muttei antaisi rahan haitata eloa. En koskaan lopettaisi työtä, jota rakastan. Ja varmasti hyväntekeväisyyteen alkaisin osallistua enemmän. Enemmän tekemällä saa iloa aikaan. Omasta pussista antaisin myös muille.

kuva googlesta

Jotkut varmaan aloittivat jo uudesta vuodesta keventämisen tälle vuodelle. Minunkin piti, oli jopa hyvä tyhjentynyt maha sitä varten, mutta sitten työpaikan kaapissa oli joulusta jääneitä suklaita, joita sitten tuli popsittua päivien mittaan ja ystäväkin tarjosi eilen Daim-kakkua, ihania raffaello-karkkeja ja suklaata, niin kyllähän niitä tuli siinä kahvipöydän ääressä äpösteltyä, kunnes tuli makearaja vastaan. Eilen tultuani toisen ystävän luota kävin erään ystävän kanssa salilla ja sanoin, että tällä viikolla olo tuntuu jotenkin raskaammalta ja möyheämmältä kuin viime viikolla, mutta paino ei ole heilahtanut siltikään.

Joulun jälkeen on pudonnut se kolme kiloa, mutta nyt aion asettaa itselleni haasteen, etten oikeasti syö kuukauteen mitään makeaa, lisättyä sokeria tai muutakaan sellaista ja katson, miten se sokerittomuus vaikuttaa kehoon, mieleen ja ihoon. Teen itsestäni koekaniinin. Minulle väitettiin ja tiedän sen itsekin, että olen houkutuksille hyvin altis, mutta nyt aion todistaa eniten juurikin itselleni, että pystyn siihen. Hyvinvoiva keho ja ihminen näkyy kaus ulospäin. Vahva ja kaunis, ei liian treenattu vartalo, on todella kaunis. Tavoitteena ei ole laihduttaa itseäni liiaksi, vaan sopivan timmiin kuntoon ja eniten siihen kuntoon, että on hyvä olla omassa kehossaan, aineenvaihdunta toimii ja iho kiittää ollen puhdas ja hehkuva. On jo erittäin hyvä vastustuskyky, mutta haluan olla supernainen. Eikö meistä naisista jokainen. Ja miehistä myös jotkut haluavat supermiehiä. Ilman lentokykyä kuitenkin.

Aion merkata joka päivä päiväkirjaani yleistä tunnetilaa siitä päivästä, koska sokerista poistuessa voi tulla vieroitusoireita ja käsitän, että johtuuko milloinenkin tila unenpuutteesta, liikunnanpuutteesta, sokerinpuutteesta, kahvinpuutteesta, vedenpuutteesta vai onko yleinen halipula tai oikeita murheita. Tai sitten on kaikki hyvin. Siihen tähdätään.

Kuun loputtua palkitsen itseni kylpylällä tai pyydän ystävää laittamaan naamion. Jotakin kivaa, kun on voittaja - olo. Kerron sitten 14.2. miltä tuntuu ja millainen on ollut ensimmäinen kuukausi hyvinvoinnin taivalta. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Eilen aurinko ei paistanut taivaalla, mutta koko päivän mielessä ja hymy pysyi huulilla aamusta iltaan, vaikka aamulla olikin aika väsynyt. Oli sovittu meno, niin silloin oli mentävä. Kävin lähijunalla Keravalla moikkaamassa ystävää ja takaisin Helsinkiin tultua menin toisen ystävän kanssa saliin rehkimään. Oli niin kivaa! Sen jälkeen kävin kaupoilla ja iltasella, kun olin saanut siivottua, kolmas ystävä tuli käymään ja kokeilimme nuista peleistä toista, kunnes hänelle tuli väsy ja lähti kotiin nukkumaan. Mie pelasin kahteen asti, kun ovat niin kivaisaa pelata.

Nyt tuo aurinko meinaa tulla sälekaihtimien läpi sisään. Jospa lähtisikin ulos ja pitäisi kännykän taskusta ja vain nauttisi auringosta. Pitää kyllä alkaa ottamaan aurinkolasit töistä viikonlopuksi kotio tai ostaa uudet. Uusia sopivia on niin vaikea löytää ja nuo töissäkin olevat ovat vaihdokkaat, ennen kesälomaa vahingossa joku ottanut miun ja mie sitten otin ne, mitkä oli jätetty jäljelle.

Nauttikaa auringosta, läheisistä ja tästä päivästä.

Ihanaa sunnuntaita!

~ Lilja Lumi

Viimeinen lomapäivä

Colored and cut my hair and I love love lovin it! Torstaina tuntui siltä neljän salipäivän jälkeen, että piti pitää lepopäivä. Kävin siis katsastamassa Stockmannin Herkun, kun joku väitti, että se on nyt päivitetty S-ryhmän alaisuuteen, mutta helpotuksekseni mikään ei ollut muuttunut pahemmin.

Onneksi, koska se paikka on tunnettu siitä, että sieltä voi löytyä sellaista, mitä muista tavallisista kaupoista ei välttämättä löytyisi. Kävin parissa lähikaupassani ruokaostoksilla, mutten löytänyt kummastakaan hiusväriä, enkä luottanut neljän euron hiusväriin, joten suuntasin metrolla Helsingin yliopistoon ja Tokmannille (joka ennen tunnettiin Vapaa Valintana tai Tarjoustalona) ja löysin sieltä paljon mahdollisuuksia ja jäin hetkeksi ponderoimaan sinisen (oh yes!) ja ruskean eri sävyjen välillä.

Päädyin tähän aivan ihanaan sävyyn, joka on tummanruskea, vähän punertavakin, lämmin sävy.

Syksyllähän vaalensin tukkani pari kertaa ja sitten tummensin sitä vain asteen pari, kunnes päädyin takaisin tummanruskeaan. Pitää vain muistaa laittaa ripsiväriä, ettei huku tummuuteen.

Pimeän tultua 
valo vielä heijastuu

Ajattelin kirjoittaa jokaisen päähän pälkähtävän jännän ajatuksen ylös heti;

tiedä, kuinka hienoilta ne kuulostavat, vaikkakin pieninä koruina.

Sunnuntain aamiainen: munakahvia, puuroa, klementiinejä ja aamuherkuksi season suklaakonvehti. Tänään sain vihdoin kaikki konvehdit tuhottua. Harmi kyllä, niitä löytyy vielä työpaikan kaapista. Miun piti ehtiä kirjoittamaan tämä blogipostaus eilen, mutta tulikin muita juttuja ja se jäi tähän päivään. Vieläkin hymyilyttää, olo on höyhenenkevyt.

On hassua nykyään, kun vesisovelluksen ja liikunnan avulla juon ja liikun tarpeeksi, että sain aineenvaihduntani hyvään kuosiin ja iho on alkanut ihan oikeasti parantumaan vuosien jälkeen. Olisipa tiennyt tai osannut toimia ja innostua veden juonnista ja liikunnasta samalla tavalla. Ja uudenvuoden coitoksen jälkeen mahaankaan ei tee mieli laittaa valtavia määriä kerrallaan, kun ei ole mukavaa olla ihan täynnä, vaan sopivan täynnä.

Niin siis hassua on juurikin se, että jos ei oteta huomioon tätä päivää (ja takana olevaa hieman rikkonaista yötä viiden tunnin yöunilla) niin ei enää väsytä ollenkaan päivisin. Olen jopa yrittänyt päikkäröidä (olen aika hyvä nukahtamaan 30-45 min päiväunille) mutta viimeksikin makasin silmät kiinni pimeässä huoneessa viltin alla vartin ja ajattelin, ettei tule yhtään mitään nukkumisesta, kun oli täysin virkeä. Ja se on tosi ihanaa! Olla niin virkeä, mieli niin kirkas, ilman väsymystä. Mutta eilenkin istuessani bussissa, lukiessani kirjaa ja kuunnellessani kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan, tunsin olevani hetken unessa ennen kuin saavutin oikean pysäkin ja piti palata todellisuuteen. Välillä pitää mennä alemmas tajuntaan, valveen ja unen rajamaille, koska se ruokkii mieltä, mielikuvitusta ja luovuutta. Pitää virkeänä ja hereillä.

Eilen oli aivan ihastuttava päivä. Aurinko paistoi aamusta, käytin pyykit koneessa ja söin rauhassa aamiaista, kunnes päätin lähteä kävelylle raikkaaseen pieneen pakkasilmaan. Viimeksi ollessa vain puolet yhtä ihana ilma kävin lenkin Hakaniemestä Kruunuhaan läpi Katajanokkaan ja sieltä kiertoteitä pitkin takaisin. Ajattelin ensin mennä samaa reittiä, mutta meninkin lenkki-maisemalleni Töölönlahden ympäri pitkästä aikaa ja olin iloinen siitä, sai nähdä ihanan aurinkoisia maisemia.

Love you, sunshine!

Ihania maalattuja pömpeleitä matkalla.

Ja se paistoi niin kirkkaasti lämmittäenkin.

Tässä rannalla vietin jokusen tovin. Eikö olekin ihastuttavan kaunis maisema! Otin siitä videokuvaakin, jonka laitoin instagramiin. Instagramissa julkaisen kuitenkin vain muutaman kuvan kaikista ottamistani, mutta voi että rakastan nykyisen kännykkäni kameraa. Sillä saa niin ihania kuvia ja tuntuu, että näkeekin enemmän mahdollisuuksia maisemia katsoessa ja enää ei malta olla kuvaamatta, kun ennen tiesi, ettei se kuva kuitenkaan onnistuisi valoisuuksien tms takia, mutta nyt näen kuvamahdollisuudet ihan eri tavoin, ei ole enää samanlaisia rajoituksia kuin ennen kuvatessa.

Hassua vanhoja päivityksiä lukiessa oli, että vuosi sitten tähän aikaan oli -20 astetta, nyt juuri ja juuri -3 astetta (mutta ikävän kylmä tuuli myöhemmin), ja jollen väärin muista, niin tuo Töölönlahti oli niin jäässä, että siitä saattoi kävellä. Nyt ei ole tietoakaan siitä, että kukaan siitä kävelisi, jollei osaa kävellä vetten päällä. En tiedä mainitsinko, mutta Kaarinassa ollessani joululomalla näin ensimmäisten pajunkissojen tulevan esiin. Todella leuto talvi ollut.

Kvaak kvaak kvaak! Sorsia Töölönlahden rannalla. Yksi niistä oli valkoinen ja ilostuin, että jee, albiinosorsa! Joku kuitenkin tappoi innostukseni ja sanoi sen olevan ankka. Luulen kuitenkin, että ankat ovat vähän isompia, koska muulta rakenteeltaan se oli täysin niin kuin sorsat. Sillä pystyi näkemään selässä jopa aavistuksen siniharmaamman alueen selässä. Ken tietää. Pidetään arvoituksena ja mieli iloisena. Eläimet ovat ihania, ainakin suurin osa.

Tuli muuten tämä ihana päivitys viiden vuoden takaa, jolloin minulla oli Vilperi-niminen kissanpentu. Nukahdin viime yöhön tippa silmäkulmassa ja hymy huulilla tuon ihanan kisun takia. Olin käymässä nukkumaan ja poika tuli pötköttämään poikittain mahan päälle. Rapsutin sitä ja jätin käden etutassujen väliin, se laski päänsä siihen ja nukahti. Poika säpsähteli unissaan ja silitin sen selkää, jolloin se halata rutisti etutassuillaan kättä. Liikutuin. En saanut unta ja vaihdoin jalan asentoa, jolloin kisu puoliksi heräsi ja rutisti kättä kahdesti kuin sanoakseen "älä mene mihinkään". Enkä ollut menossa minnekään. Hassua, kuinka vanhemmiten kovenee ja tulee samalla herkemmäksi.

Aivan ihana hetki. Aurinko laskee vielä varhain ja lempivuodenaikojani ovatkin syksy ja kevät, kun aurinkoa löytyy, mutta aamut ja illat ovat vielä unisen viileitä. Nämä kuvat ovat talvella, siis eilen otettuja, mutta tänäänkin auringon paistaessa haistoin sen säteissä aavistuksen keväästä.

Junia tulee ja menee. Mietin, josko joskus menisi junalla Pietariin.

Joutsenenpoikanen ui kohti. Eipä minulla ollut sille antaa leipäpalaa. Yksi mies koirineen kyllä pysähtyi siihen heittelemään leivänmuruja joutsenille, mutta eipä kovin kauaa kulunut, kun paikka kuhisi noita iänikuisia lokkeja, jotka moukat ajoivat joutsenet pois ruoka-apajilta.

Tokoinrannasta Hakaniemenrantaan. Aurinko laski seuraavan puolen tunnin aikana.

Loma sujui hitaasti, mutta niin nopeasti. Enkä kertaakaan oikeasti tylsistynyt. Jos halusin löytää tekemistä, keksin sitä kyllä. Nautin siitä, ettei tehnyt mitään. Olla möllöttämisestä, mutta tuli ihana liikuntakärpäsen puraisu. En vain osaa olla ilman sitä nykyään. Loma sai ihanan lopun hyvässä seurassa, kasviksia dipaten ja hyvää leffaa katsoen.

Joku vinkkasi, että 2018 olisi hyvinvoinnin vuosi. Sounds good for me!

Tänään palasin töihin ja näin paljon säteileviä hymyileviä kasvoja, sai taas koko päivän jutella höpöttää niitä näitä ja ihan muuten vain. Moikata työkavereita. Työkoneen ääressä juoda kahvia, syödä suklaata ja tehdä nopeasti jotain ennen kuin piti jälleen hypätä seuraavaan aktiviteettiin. Sekä sain valtavasti haleja, enkä saanut edes päiväkuulumisia rauhassa kirjoitella, kun halipiiri pyöri ympärillä. Ihana oli loma ja ihana palata töihin. Ihana ilma, mutta nyt pitäisi taas joutaa nukkumaan. Kun ei vain joutaisi. Haluaisi vain fiilistellä.

~ Lilja Lumi