Ole ihminen ihmiselle

Ole hyvä läheisillesi.
Kysy, jos toinen ei osaa kertoa.
Pyydä apua, jos sitä tarvitset.
Tarjoa apua, jos näet hädässä olevan.
Me ihmiset olemme täällä toisiamme varten,
vaikka se olisikin vain utopia - eräällä tavoin.
Jos olet halauksen tarpeessa, pyydä sitä.
Kerro, mitä tarvitset.
Kenestäkään ei voi mitään tietää,
jos ei kukaan koskaan mitään kerro.
Ollaan ihmisiä toisillemme.
Ole ihminen ihmiselle
- olemme täällä toisiamme varten.

Tällainen ajatelma tuli mieleen tänään töiden jälkeen.

Eilen töiden jälkeen kävin kirjastossa ja selasin kaikki rästiin jääneet lehdet.

Olen monta kertaa tällä viikolla yrittänyt aloittaa blogin, mutta koskaan en ole päässyt edes blogisivulle asti, vaan tehnyt jotain muuta. Tämän blogin nimihän on Perjantaifiiliksiä, mutta ehkei joka päivä voi elää kuten perjantaina, mutta voi sitä silti aina yrittää joka päivä nauttia. Perjantaifiiliksiä tai lauantaifiiliksiä? Lomafiiliksiä? Just chillin'?

Perjantaifiiliksiä-blogia voisin kuitenkin kirjoittaa edes joka viikko, joka perjantai, johon olisi koottu yhteen viikon kuulumisia ja jos tulee jotain mieleen, joka on ihan välttämättä kirjoitettava ennemmin, niin voisihan sitä niinkin tehdä. Mutta postaustahti olisi edes kerran viikossa. Perjantaisin.

Tänään paistoi aurinko ja harmittelin, ettei ollut kameraa mukana, että olisi voinut ikuistaa kauniin värisiä vaahteran lehtiä auringon valossa terävällä tarkkuudella. Kaikki on auringon valossa niin kaunista.

Töistä tullessa kävin hakemassa kivan kuuloisen punaviinin ja pari erikoisolutta. Tällä hetkellä soi jazzahtava rauhallinen musiikki, keittiöstä kantautuu herkullinen tuoksu, vatsa kurnailee, punaviini odottaa avaamista ja voisi sytyttää pari kynttilää. Ihan vain koska ruoka, viini, syksy, kynttilät, hyvä seura, perjantai eli <3 Vähän hömelö fiilis. Ehkä tuossa ruoassa on jotain herkistävää. Tai sitten on muuten vain hömelö.  Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

Viime viikonloppuna kävin Turussa. Tapasin paria ystävää, veljeä ja äitiä. Löysin jopa kivat housut, joissa on vetoketju takana. Ne ovat korkeavyötäröiset, joustavat, tumman siniset ja istuvat tosi hyvin. Tottakai kävin heti maan kamaralle bussista päästyäni kuvailemassa Aurajoen vierustaa ja piipahtamassa lempikahvilassani. Muutama kuva Turusta.

Nyt kuitenkin hyvän ruoan ja viinin pariin :)

Pysykää terveinä ja nauttikaa!

~ Lilja Lumi

Syksy!

Syksyinen lehti googlesta

Mistä on syksy tehty?

Sateen ropinasta, kastemadoista, pienistä söpöistä etanoista sateen jälkeen.

Tuulesta, värikkäistä lehdistä ja teemukista pöydän reunalla.

Villasukista, kynttilöistä hämärässä ja punaviinilasillisesta.

Syksyyn voi kuvata sanan, joka on englanniksi comfiness.

Syksy kuvastaa myös haikeutta, voimaa ja lapsenmielistä iloa.

Kuva googlesta

On ihanaa pukeutua lämpimästi ja omistaa keltaiset, punaiset tai raidalliset kumpparit, joilla voi pompata vesilammikkoon niin että läiskyy. Rajuilma ei haittaa sisällä ollessa ja puiden lehtien liikkeitä katsellessa. Tee maistuu paljon paremmin syksyllä niin kuin punaviinikin.

Ja huivit, pipot, hatut ja hanskat ovat ihania. Olen miettinyt myös nilkkureita, koska minulla ei ole kovin naisellista pukeutumistapaa koskaan ollut, mutta se olisi mukavaa.

Syksyllä on niin kiva pukeutua ja hymyillä sateenvarjon alla.

Yhtäkkiä tämäkin on kasvattanut lisää lehtiä

Eilinen iltapala :) Köyhiä ritareita mansikkahillolla! <3 Om ja noms!

Ostin tänään punaviiniä. Voisin viettää ainakin tunnin ihaillen kauniita etikettejä ja herkutellen adjektiiveilla. Alkossa hymyilyttää juurikin kauniit kuvat ja ihanat suomenkielen adjektiivit. Ja joskus ajattelee, mistä joku toinen tykkäisi - millä tavalla voisi toisen yllättää. Niin kuin missä vain milloin tahansa.

Tänään on ohimennen tönäisty kaksi tai kolme kertaa, mutta jos huomaa kassinsakin tönäisevän kyljestä, niin voisiko sanoa edes anteeksi, eikä vain "hmpf " (siitä että olin tiellä). Pitäisikö sitä sanoa kovaan ääneen auts, vaikkei kovasti sattuisikaan, vain kiinnittääkseen sen toisen huomion, että toinen oli epäkohtelias, koska ei kiinnittänyt huomiota? Vai onko ihmisillä vain normaalisti tapana olla kiinnittämättä huomiota ja pitäen korusanoja yliarvostettuina?

Anyways.

Tänään on todellakin ollut syysmyrsky. Sain onneksi töihin kyydin, kun on tänään tämä lakkopäivä, mutta piti pyörällä polkea 8 kilometriä takaisin. Satoi vihmoen ja tuuli kovasti, välillä paistoi aurinko ja oli kuuma ja sitten yhtäkkiä taas kylmä. Outoilma, rajuilma, puhurituulinen. Lehdet lentävät ympäri, putoavat puista maahan. Suurin osa lehtiä on vielä vihreitä. Hassu syksy, kun saavuttaa huippunsa ja yllättää. Mutta ei se mitään.

Syksy on ihana <3

~ Lilja Lumi

Hämeenlinnassa

Tällä viikolla - tai siis viime viikolla, koska tänään on oikeastaan maanantai - on kipeilty, oltu töissä, nautittu luonnosta, käyty Nuuksiossa Haltian luontokeskuksessa työporukan kanssa viettämässä kehityspäivää sekä viikonloppuna Hämeenlinnassa. Aika rientää ja on kaikkea muuta, niin ei ehdi kirjoittamaan.

Haltian luontokeskus on kaunis paikka ja sen tekemisessä on käytetty todella paljon luonnon materiaalia. Siellä on hienoja näyttelyitä, upeat maisemat, taideteoksia, hyvää ruokaa, mutta täytetyistä eläimistä en oikein perusta. Oli mukava kehityspäivä ja saimme nähdä kaikkia kolmeen taloon kuuluvia työntekijöitä.

Perjantaina pidimme kotona viini-juusto-herkku-illan ja olemme löytäneet uuden sarjan nimeltä Kovat kaulassa. Monelle se on toki vanha sarja, mutta toisen vanha voi olla toisen uusi :) Pätee kaikissa asioissa.

Lauantaina siivoskelin ja rentouduin kotona, kunnes oli aika lähteä Hämeenlinnaan ystäväni luokse. Kimpsut ja kampsut kasaan eli heitin yhteen kassiin hygieniavälineet, kortit ja kameran, se oli valmis yhtä yötä varten. Miksi pakata valtavasti, jollei tarvitse paljon :)

Tutustuin ystäväni kanssa Hämeenlinnan keskustaan. Kävimme katsastamassa yöelämääkin.

Seuraavana päivänä kävimme läheisessä uudessa kauppakeskuksessa, Goodmanissa. Kiersimme ympäriinsä, ostin korvakorut ja olohousut sekä kävimme Mario'sissa syömässä. Otin kana-vuohenjuustoburgerin ja ystäväni otti kanakorin.

Illalla koitti kotiinlähdön aika, mutta koska aurinko vielä paistoi, niin päätimme käydä katsastamassa Aulangon näköalatornin. Ja näköala todellakin oli aivan huikaiseva!

Kävimme myös Karhuluolan polulla vähän käyskentelemässä ja tuli samalla päivän liikunta-annoskin täyteen, kun menimme ylös ja alas portaita ja pitkin epätasaista maastoa. Oli kivaisaa.

Hämeenlinnassa kun olimme, eikä aurinko ehtinyt vielä laskea, niin päätimme vielä katsastaa Hämeen tunnetun linnan. Oli todella upeaa käydä Hämeenlinnassa :) Hämeenlinna on kaunis kaupunki.

~ Lilja Lumi

Uusia vaatteita ja Seurasaaren auringonlasku

Tänään oli laiska salipäivä, mutta ei se mitään - kerronpa, mitä tein laiskana viikonloppuna :)

Kerroin pari kirjoitusta sitten parista löydöstäni Vero Modasta ja lauantaina sain kotiinkuljetuksena sen ihanan takinkin, joten lähdimme kuvailemaan Seurasaareen vaatteita ja auringon viime säteitä. Kävimme sitä ennen pikaisesti kaupassa hakemassa ruokatarpeita. Taisin päivällä siivotakin.

This is me. Ja ihana uusi shaali! 

Puhuin ruskean sävyistä eli tällainen.

Tämä on tosi hauska ja kiva villapaita, jossa on hauska halkio edessä. Etukaistale kiinnitetään kahdella sisänapilla ja tuosta edestä vetoketjulla.

Ja tässä on se kaikkein ihanin takki :) Rakastan sitä! Se on niin umpf! If you know what I mean :D

Vielä loppuun muutama kuva Seurasaaren auringonlaskusta.

Kuvailun jälkeen kotitekoista pizzaa om nom noms!

Siitä ei kylläkään ole kuvia, kun meni nopeasti massuun :)

~ Lilja Lumi

Potkut makealle!

En ymmärrä itseäni!

Miksi pitää kiusata itseään syömällä makeita leivoksia, vaikkei edes tee mieli makeaa?

Olen ihan uuno. Ei sen väliä, että on huono päivä, että se vaatisi lohdutusta tai palkinnon, kun palkintona palkinnosta on kuitenkin äklöpöklö-olo. Tekee psyykkisesti mieli jotain, mitä omatunto ja fyysinen minä ei jaksakaan. Miksei sitä voi oppia kerrasta tai toisesta tai viimeistään siitä kymmenennestä kerrasta, kun ahtaa makeaa suuhunsa ja tulee siitä paha mieli. En jummarra.

Eilen työpäivän jälkeen kävin salilla, mutta siellä ei kovin kauaa jaksanut, joten menin saunaan hikoilemaan hetkeksi. Sitten menin Starbucksiin juomaan kaakaota ja syömäään tuplasuklaa-donitsia. Donitsi oli hyvä, mutta jostain syystä kahviloissa kaakaon makein osa valuu pohjalle ja sen jälkeen, kun kävin Stockmannilla ruokaostoksilla, niin oli todella ällötys-olo. Makea meni yli ja meinasi tulla takaisin ylös. Kaupassa ei ainakaan tehnyt mieli mitään makeaa, mutta ostin todella hyvää rosmariinileipää kotiin. Miksi siis heitin hyvän treenin hukkaan ja pilaan ihoani lisää syömällä makeaa? Don't get it.

Tänään jäi yöunet vähän lyhyiksi ja aamupala korvautui kahvilla ja väkisin juodulla appelsiinimehulla, koska oli kiire, enkä ehtinyt leipiä aamulla syödä - pitäisi muutenkin syödä muutakin kuin leipää aamulla. Ja ehkä skipata se kahvi.

Kuitenkin tulin töistä kotimatkalla ostarin Fazerin kahvilan kautta, koska oli nälkä ja verensokeri alhaalla. Ostin suklaakakkupalan ja cafe latten. Omatunto ei tykännyt, eikä makunystyrätkään, eikä liiemmin lompakkokaan. Kakkupala ei maistunut kuin makealta, ei yhtään suklaalta ja latte oli liian laimea. Tosi kurjaa. Lohileipä houkutti kyllä, mutta se haisi vitriinin läpi ylisuolaiselta. Onko nyt joku juttu, ettei tee mieli liian makeaa, eikä liian suolaista, vaan pitäisi olla vähäsuolaista, neutraaleja ja happamia makuja. Se olisi varmaan paras tapa. Ja luontainen sokeri.

Minulle on opetettu huono tapa, että pitää aina syödä loppuun, mitä saa, varsinkin jos on maksanut siitä - muutenhan heittäisi periaatteessa rahaa hukkaan vai? En ole lähes koskaan jättänyt maksettua ruokaa, vaan yleensä syönyt sen vaikka hampaat irvessä loppuun. En ymmärrä: eihän sellaista pitäisi syödä, mistä ei pidä. Tosin se taitaa olla yksi syy ylimöhköisyyteeni. Ruoka on ollut lohdukekin.

Pitäisi todellakin lopettaa makean syönti. Viime viikolla koitin makealakkoa, mutta olen perso herkuttelulle. Voisin kokeilla uudestaan, mutta tarvitsen siihen oikeat eväät. Millä ilveellä saisi lopetettua makeat houkutukset, joita ei edes tee mieli? Vaikka pitäisikin verensokerin mahdollisimman tasaisena syömällä terveellisesti ja tasaisin väliajoin pysyäkseen sopivan kylläisenä, niin silti joskus tekee mieli makeaa. Mistähän se johtuu?

Nyt loppu tältä päivältä ainakin herkut ja toivottavasti jälleen mahdollisimman pitkään. Pitäisi kai kysyä itseltään ennen makean herkun ostamista, että tarvitseeko sitä tosiaan, mitä siitä hyötyy, onko verensokeri alhaalla ja mitä voisi tehdä sen sijaan, että ostaisi makean. Söisikö omenan tai purkkaa?

Ehkä.

Anyways tämä kiva lehti tipahti ensimmäistä kertaa postiluukusta tänään, kun postimies tai -nainen oli sen tuonut. Olen juuri tilannut tämän lehden, koska tämä on ainoa, jonka selaan ja luen tarkkaan kannesta kanteen, joten päätin tilata sen, koska se tulee halvemmaksi kuin ostaa irtonumeroita. Useimmiten muuten postin kuljettajat ovat miehiä ja postissa töissä olen nähnyt naisia. Tai ehkä se on paikkakuntakohtaista. En ole kuin kerran elämässäni nähnyt naisposteljoonin.

Mutta kiva lueskeluilta tulossa. Nyt veden lipitystä loppuilta. Ja lukemista.

~ Lilja Lumi