...no tuskin korvassakaan!
Enpä ole koskaan ennen ollut ystävänpäivänä kipiänä. Koputin puuta vähän liian aikaisin ja ehdin työkavereille kehaista, etten koskaan tule kipiäksi, kun olen onnistunut väistämään kuutisen kappaletta influenssaa/mahatautia, mutta nytpä tuli. Perjantaina jo tuntui, että tulisi kipiäksi ja lauantai-aamuna heräsin tukkoisuuteen (tai jo sitä ennen). Käytin ensiavuksi sarvikuonoa ja työnsin panadolin kitalakeen.
Sain kultaiseltani tämän pelin, josta olin jo pitkään höpöttänyt ja pidellyt kaupassa kädessäni ihastellen, ja ystävänpäivä-aamuna hän ojensi sen ennen töihin lähtöä. On oikein hauska, söpö, kiva ja hieno upea peli Ghiblin tekijöiltä.
Muistuttaa aika lailla Final Fantasyn ja Pokemonin risteytystä. Mikäpä sopisi miulle paremmin :D
Töistä tultuaan muru tekaisi potkua antavan kanakeiton <3 Koira on patavahti.
Hyvä flunssan karkoittaja, vaikkei se kyllä flunssaa karkottanutkaan, vaikka valkosipulia ja inkivääriä sisälsikin. Tein oman osuuteni kuorimalla porkkanat ja perunat. On mukava tehdä yhdessä. :)
Sunnuntaikin meni parannellessa, mutta kävin toki kaupungilla. Hassua, että aamuisin lämpöä on 36.2 herätessä. Kun olo oli normaali, niin koitin oikean lämpöni, mikä on 36.5, vaikka nuorempana normaalilämpöni on ollut 37.
Maanantaina taas töihin iloisin mielin ja nuhaisin nenin.
Mikä parasta, että nyt on yli helmikuun puoliväli ja aurinko on tullut taas jäädäkseen. On KEVÄTTALVI! Lumet sulavat auringon lämmittäessä maata ja voi käyttää aurinkolaseja, jehei! =)
Jäät sulavat, se on ihan kiva asia, vaikka muuten kyllä toivoisin talven vielä jatkuvan, koska pitää päästä laskettelemaan ja luistelemaan.
Helsingissä on se kiva asia, että täältä löytyy luistelukenttiä tosi monista paikoista. Tuo läheisin luistelukenttä on arveluttanut, koska välillä on tosi kylmä ja välillä sulaa, mutta eilen kun aurinko paistoi ihanasti koko päivän ja tulin suoraan kotiin syömään, niin ajattelin, että josko menisi vihdoin luistelemaan. Miekkosenikin tuli samalla juuri sopivasti kotio, joten hän tuli mukaan. Hän on kyllä paljon parempi luistelija kuin mie, mutta iloista on juurikin se, etten tarvitse enää mitään rohkaisuja tai tukia luistellessa. En enää pelkää kaatua ja luistelen niin kuin luistelin lapsuudessa :)
Ehkäpä lumilautaillessa tasapainoilut ja kaatuilut ovat lisänneet rohkeutta ja päättäväisyyttä ja vain kertonut, ettei se kaatuminen niin hirveää todellakaan ole. Ja kun ei enää pelkää kaatumista, niin silloin ei enää edes kaadu :)
Mies toi kotiin yhden ihanan takin, jota olin jonkin aikaa kuolannut kaupassa, muttei meinannut kokoa, mutta nyt hän oli tuonut oikean koon, voi että! Ehkäpä menen haliruttaamaan hänet ihan pian. Se on kyllä enemmänkin kevättakki, että sitten kun talvitakista siirrytään kevääseen, niin sen voi ottaa käyttöön :)
Anyways luistelun jälkeen oli suunnitelmissa pizzan teko ja paras mauste eli nälkä parani odottaessa.
Vihdoin kuitenkin ihana kokki pyöräytti uunista ulos kaksi tällaista pyöreää herkkua, joista toisen puolen tuhosin tänään :) Nams mums, masu sanoo moi. Nyt menen nukkumaan, koska oikeasti pitäisi olla kuuden tunnin päästä hereillä ja miulla on vielä nassunaamio kasvoilla luultavasti 20 minuuttia yliaikaa, mutta hällä väliä moro moips!
Nauttikaa auringosta! <3
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti