Pohdintoja hyvinvoinnista

Jos ajatukset voisi pukea sanoiksi ja ne vain suoraan tänne ilmestyisivät, niin voisi istahtaessa koneen ääreen muokata ne vain oikeaan muotoon. Tulisi paljon tekstiä. Useimmiten kun kotona kirjoittamista varten asettuu pöytään koneen ääreen, niin ajatukset lyövätkin tyhjää. Kaikki ajatukset pakenevat kuin olisivat pelästyneet, ettei voikaan ajatella huvikseen, vaan pitäisi saada jotain järkevää tekstiä aikaan. Useimmiten tekstini harhailee juurikin sen takia, mutta toisinaan tulee kirjoitettua jotain viisastakin. 

 

Joskus on vaikea nukahtaa, kun pää on täynnä ajatuksia, täynnä tekstiä ja kuvia. Paitsi silloin kun jumittaen yrittää vain myöhäistää nukkumaan menoa. Tänään pitäisi mennä kuuden tunnin päästä nukkumaan, yhdeksältä, kirjoitan tätä kännykällä. En usko, että niin tulee tapahtumaan, mutta pitäisi huomenaamulla herätä virkeänä 5:15. Joka yö pitäisi nukkua ainakin se kahdeksan tuntia. 

 

Tällä hetkellä istun Sellon Robert's Coffeessa. Harvoinpa nykyään kahviloissa käyn kun en tykkää käydä yksin. Ulkona skuuttailuilma oli aika meh, kun eilen illalla oli pieni yltyvä myrsky ja se oli vielä hieman päällä käydessäni Hietsun ulkokuntosalilla. Enpä mennyt suunnitelmien mukaan käymään tutkimassa hautoja Hietaniemen hautausmaalla niin kuin ajattelin tehdä tänä sunnuntaina. Joskus säätila tulee eteen. 

 

Hassua että niinkin lähellä kuin Lahdessa on lunta ja täällä on vain viisi astetta plussaa, tihuttaa vettä ja tuulee. Ajattelin skuuttaillessa hyhmän käydessä päin naamaa, että onpa täydellinen ulkoiluilma - ei siis oikeasti kovin hieno ja kaukana täydellisestä, mutta ainakin saa olla ulkona. Eilen selvisin parilla mukillisella teetä, mutta tänään piti tulla juomaan vähän kahvia kauppakeskukseen, koska kahvi on ollut nyt muutaman päivän loppu kotona. Mietin edelleen hienon kahvinkeittimen hankkimista, jossa olisi ylhäällä kahvijauhatuskoneisto ja sinne kun laittaisi papuja, niin saisi aina tuoretta juuri jauhettua kahvia. Edes yksi kupillinen viikonloppuna on hyvä saada. Jotkut vetävät varmaan 6-7 kupillista kahtena päivänä. Arkisin pitäisi juoda enemmän vettä, kun huomaa vain juoneensa päivän aikana 2-3 kuppia kahvia ja sitten illalla ihmettelee, miksi on niin nuutunut ja kuiva olo. Veden juonti on tärkeää. 

 

Olisin tämän vuoden joulun halunnut viettää Lapissa Rovaniemellä. Siihen tarvitaan paljon rahaa ja pitäisi kustantaa monta henkeä. Jospa jonkun vuoden jouluna. Sitten joskus. Saisi edes kerran vielä elämänsä aikana kokea lumisen joulun. Onnellisia ovat ne, jotka saavat kokea joulun niin kuin sen pitäisi olla, valkoiseen lumiharsoon pukeutuneena. 

 

Saatuani muistamisena vähän suklaata ja makeisia olen vetänyt pienet sokeriöverit eilen ja perjantaina. Vaikkei olisi pitänyt. Sen takia en osta herkkuja kotiin. Olin pitkän aikaa ilman mitään herkkuja ja sitten verensokeri heitteli sinne ja tänne saatuaan suklaata ja on koko ajan nälkä. Ei kovin hyvä. Tänään ja huomenna ja niin kauan kuin voin jouluherkkujen välissä välttää suklaata ja syödä terveellisesti, niin sen teen. Ei minulla tee mieli normaalisti suklaata, keksejä tai kakkuja, mutta jos ne ovat siinä silmien edessä, niin käsi käy ja suu jauhaa. Jälkeenpäin kysyy itseltään, että oliko nyt ihan pakko. Sitten täytyy suorittaa detox ja palauttaa verensokeri normaaliksi. Pieni oravanpyörä. 

 

Ei kannata pitää itseään nälkäisenä. Usein nälkä on myös piilotettua janoa ja veden juonti osaltaan auttaa pitämään aineenvaihduntaa ja verensokeria tasaisena. Onneksi nykyään ihoni tietää olevansa aikuisen nahoissa. Joskus ammattikoulussa ihmettelin, miten yksi luokkalaiseni pystyi syömään joka päivä suklaapatukan, mutta silti pysymään hoikkana ja hänen ihonsa oli ja on vieläkin täydellinen eli ilman tulehtuneita suurentuneita ihohuokosia, joihin epäpuhtaudet ovat kerääntyneet. Oma ihoni reagoi vielä vuosi sitten pariin suklaapalaan parilla oikein mukavasti tulehtuneella finnillä, mutta nyt kun vedin parina päivänä suklaaöverit, niin tuli vain pari pienen pientä finniä. Suuri osa hyvästä ulkomuodosta toki johtuu hyvistä geeneistä, mutta silloin en vielä tiennyt hänen elintavoistaan. Nyt tiedän, että hän kuntoilee paljon ja vaikka herkutteleekin, niin hän syö hyvin monipuolisesti. Eli hyvällä aineenvaihdunnalla on suuri merkitys koko kehon ja myös ihon hyvinvointiin. Pienet sokeriöverit silloin tällöin ei siis kehoa hetkauta, jos nukkuu hyvin, syö terveellisesti, juo riittävästi ja kuntoilee.

 

Tulikin juuri tänään päivitys viiden vuoden takaa, jossa luki I workout because of chocolate <3

 

Jos en olisi lastenhoitaja, niin haluaisin olla ehken vain ravintoterapeutti vaan sellainen henkilö, joka neuvoisi ihmisiä koko kehon hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Mikähän sellainen voisi olla? Hyvinvointiterapeutti? 

 

Usein en ajattele itseäni niin vanhana kuin syntymävuoteni perusteella minun oletetaan olevan. En halua ajatella, että elämä olisi millään lailla hukattu tai tuhlattu. Mietin, että minulla on vasta kolmannes elämästäni eletty ja minulla on vielä valtavasti potentiaalia vaikka mihin. Tunnen tällä hetkellä olevani elinvoimaisempi kuin 16-vuotiaana, jolloin ajatukseni olivat toisinaan perin synkkiä, mutta onneksi pääsin irti siitä loasta. Tällä hetkellä olen myös paljon paremmassa kunnossa kuin ollessani 16-vuotias. 

 

Viime vuosina olen oppinut aina joka päivä vain yhä enemmän elämästä ja kaikenlaisista asioista sekä tällä hetkellä haluni oppia uusia asioita on ihan valtava. On itsestä kiinni, onko vapaapäivänä "tylsää" vai ottaako itseään niskasta kiinni ja viskaa pers-niska-otteella ulos vaikka siihen inhaan märkään sateeseen tai tekee kotona jotain sellaista, mikä on jo pitkään odottanut toteuttamista. Se että jollain meidän kaltaisellamme perusterveellä ihmisellä, joka saa laskunsa ajallaan maksettua ja murkinaa päivittäin mahaansa, on joskus vähän tylsää ei ole mitään verrattuna siihen, mitä jotkut joutuvat kokemaan. Maailma voi olla julma kylmä paikka ja ihmiset pystyvät tekemään joskus todella epäinhimillisiä tekoja, vaikkei sellaista uskoisi nykymaailmassa tapahtuvan. 

 

Niin sanotut tavalliset tallaajat ovat maailman onnekkaimpia, vaikka eläisivätkin tasapaksua elämää - ei se elämä muutu odottamalla. Kuten vanhempanikin sanoivat joskus: "kukaan ei tule sua kotoa hakemaan" - no paitsi silloin kun kierrettiin lapsina ovelta ovelle ja kysyttiin "voiks olla tänään?", kun se oli helpompaa kuin soittaa, eikä edes tiennyt kaikkien pihan lasten kotipuhelimen numeroa. Puhun tästä aiheesta ehkä liikaa, mutta ehkä se auttaa minua jaksamaan, koska tiedän pystyväni. Opiskeluaikanani elin neljälläsadalla eurolla kuussa ja puolet siitä menivät vuokraan. Sain koulusta ruoan ilmaiseksi joka päivä, eikä minulla silloin ollut ylimäräisiä laskuja. Joskus kun äiti kiikutti ruokaa luokseni, kun asuimme lähempänä toisiamme, niin en aina olisi halunnut sitä ruokaa, mutta kyllä se tuli syödyksi. Toisinaan jos meinasin kieltäytyä ruoasgta tai hänen mielestään söin liian vähän, niin hän kysyi "Luuleksä eläväs pyhällä hengellä?" Meidän äidillä kyllä riitti ja riittää vieläkin noita sanontoja, joita hän on käyttänyt. Tosin tuo pyhällä hengellä eläminen ei varmaan ole pelkästään hänen fraasikirjaansa kuuluva sanonta. 

 

En haluaisi määritellä tai lokeroida ihmisiä, mutta monet vähäosaisemmat kuin tavalliset tallaajat eli jotka eivät elä hyvinvointivaltion keskitasolla voivat elää todella onnellista elämää, vaikka unelmoisivatkin paremmasta elämästä. He eivät välttämättä käytä kaikkea energiaansa paremman elämän tavoittelemiseen vaan keskittyvät elämään sitä elämää, mikä heillä on. Kaikille ihmisille pitäisi tarjota yhtäläiset oikeudet ja yhteiskunnan pitäisi pitää huolta ihmisistään, mutta valitettavasti se ei ole kaikkialla mahdollista. Suomessa  se on mahdollista, mutten tiedä, kuinka monessa muussa maassa. Pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä on ja mihin kykenee sekä mitä tietää voivansa kehittää ja missä voivansa kehittyä. Tärkeintä on edes yrittää. 

Tästä tuli mieleen yksi runo, joka lapsellisuudestaan huolimatta on minusta todella hyvä. Ei se siis omasta mielestäni ole lapsellinen; olen vain joskus kuullut muiden sanovan sellaisia asioita lapsellisiksi kuin mitä siinä runossa sanotaan. Sanovan "vittu sä oot naiivi!" ja vastaan "so what. Mitä siitä?"

En vieläkään ymmärrä, miksi joidenkin ihmisten mielestä on jotenkin lapsellista uskoa parempaan maailmaan ja parempaan huomiseen. Saahan sitä unelmoida. Jokaisella on oikeus unelmiin.

Tässä pari joskus kirjoittamaani runoa, jotka sopivat aiheeseen.

 

Keskeneräinen maailma

Sinä näet.
Minä näen.
Minä näen sinut!

Valo loistaa kasvoiltasi
ja hymyilet minulle

Vahvoilla lapsen käsilläsi
nostat olkapäillesi
koko maailman painon
Ja jaksat rakentaa parempaa huomista

Maailman paino ei ole lapselle taakka
Se on höyhenenkevyt

Utelias lapsen usko
niin täynnä unelmia
niin täynnä iloa ja toivoa
Jaksaa kantaa maailmaa
niin raskaaksi tehtyä

Optimismi
Unelma joka päivästä
kuuluisi ihan kaikille

 

 

Maailman paino

Jos huomaatte mahdollisuuden auttaa,
tarttukaa siihen kiinni.
Teemme yhdessä maailmasta paremman.

Me olemme maailman tukipilarit,
jokainen meistä
Nostetaan siis maailma harteillemme,
jos se meinaa omasta painostaan sortua

Tehdään siitä vahvempi
Jos näet apua tarvitsevan,
ojennathan auttavan kätesi,
sillä sinulla on siihen mahdollisuus.

Sinun hyvyytesi on vahvempi
kuin yksikään ammuttu laukaus
kuin yksikään ulos purkautunut riita
kuin yksikään vihamielinen käsi
ja kestävämpi kuin luotiliivi

Hyvyys on kuin timantinkova panssari,
joka ei heikkene koskaan
niin kauan kuin pysyt vahvana
Niin kauan kuin hyvyys pysyy sinussa

 

 

Sitten ei-niin-filosofistisiin aiheisiin: Perjantai-iltana kotio tultua puin oloasun, laitoin kaupasta haetun pizzan uuniin, glögiä en laittanut tulille, vaan join hyvää alkoholitonta Blossa-glögiä kylmänä. Oli vuoden eka glögi. No ehkä maistoin Marlin glögiä yhtenä päivänä töissä. Ihan varmasti joku toinenkin tykkää glögistä kylmänä. Ei siis huoneenlämpöisenä, vaan jääkaappikylmänä. Onhan siinä tiettyä tunnelmaa, jos juo glögin lämpimänä. Minulle tulee mieleen mökki vuoren päällä, ilta ja järvimaisema, jossa on harvoja kuusia edessä. Sitä istuskelisi lumen päällystämällä kivellä mökin sisältä kajastavan valon keilassa ja katselisi kauemmas järvelle kädessä kuksa, jossa höyryää lämmin glögi, jota välillä siemailisi. Metsä olisi hiljainen, kuulisi sisällä takassa rätisevän tulen ja pientä metsähiiren rapinaa sammalikkojen alla. Taivaalla on tähtiä tummansinisellä taustalla, mutta niitä ei näy kuusten seistessä korkeina edessä.

 

Tämän kuvan mukamas otin elämäni ensimmäisen muumi-mukin takia. En paljon perusta mukissa olevasta kuvasta, mutta olen aina halunnut emali-mukin, mutten ole koskaan viitsinyt sellaista itse ostaa. Nyt sain tämän lahjaksi. Pari muutakin lahjaa kuvassa. Ennen kuin harhauduin mielikuvaan lämpimästä glögistä kuksassa ajattelin myös kertoa, että perjantaina katsoin joululeffoja, pyyykkäsin, kierrätin ja siivosin kämpän. Kunnes kello tuli yksi. Hups. Tämä hups kävi myös eilen illalla. Ja kello on puoli kymmenen ja miun pitäisi olla koisimassa. Arvaa väsyttääkö? No ehkä vähän ramaisee. Onneksi join vain yhden kahvimukillisen tänään, mutta pitää vielä pestä naama ja hampaat.

 

Kun seurasin yhden tunnetumman henkilön muuttamisesta Lappiin ja hänen mainostaessaan eri lämpötiloihin sopivia North Outdoorin  merinovillaisia vaatteita olin niin myyty. Kun aloin kiinnostua syksyn aikana talvesta kiinnostuin koko ajan enemmän merinovillasta, koska olen kuullut siitä pelkkää hyvää, enkä voi käyttää normaalia villaa. Siis ohuesta vaatteesta, joka lämmittää. Ihan parasta tällaiselle vilukissalle! Sekä haaveilustani Lappiin ei yhtään auta asiaa. Olen muutenkin tällainen oloasutyyppi kotona, mutta kotonakin pelkkä puuvillainen pitkähihainen on toisinaan liian kylmä riippuen toki ulkolämpötilasta ja väsymyksen tilasta. Tällä hetkellä käytän iltaisin uutta ihanan pehmoista pupuaamutakkia, joka vilahti viime postauksen lopussa. No näytän syyn, miksi sanon "pupu".

 

Tässä on aamiaiseni eiliseltä aamulta. Teetä English Tea Shopin organic advent tea - kalenterista, puuroa voisilmällä, vi-siblinillä ja hunajalla, marlin tehoshotti (oikeasti pidän siitä, missä on inkivääriä eniten, tuo mustaherukkainen on vähän liian bitter). Kuvassa näkyy myös vegaaninen saaristolaisleipä oikein kauniissa paketissa. Piti ottaa siitä kuva lähempääkin, mutta ehdin jo avata sen ja leikata pari palaa, jotka olivat hyviä. Pitkästä aikaa söin saaristolaisleipää. Pitääkin katsella, mikä siitä teki vegaanisen. Oli kyllä älyttömän hyvää!

 

 

Kävin eilen ja tänään Hietsun ulkokuntosalilla. Huomasin pää alaspäin roikuskellessa, kuinka hienosti lampun valo tuli puun oksiston lävitse. Hyvä että siellä nykyään on lamppu, ettei ole pilkkopimeää niin kuin ennen. Sain myös tällaisen hienon led-valon, jonka voi kiinnittää esim vetskariin. Olen tällaista jo jonkin aikaa halunnut, muttei mistään ollut löytynyt etsiessäni tällaista perus kunnollista, mutta nyt vain sain sen, taisikohan olla työnantajalta. Mut jee! Lauantaina tarvitsikin lisävaloa, kun lähtiessäni kolmen jälkeen skuuttailemaan ulkona oli pimeä ja ihan himmeä sumu. Siksi tarvitsi lisävaloa, että olisi ollut näkyvämpi. Huomenna aamulla skuuttailenkin kuuden aikaan töihin. Todella hyvä olla lisävaloa siihen aikaan teillä, joilla ei näy mitään. Jokaisella liikkujalla pitäisi olla valo heijastimen lisäksi.

 

 

 

 

Robert's Coffee tänään.

 

Tässä vielä pari aiempaan aiheeseen liittyvää runoa

Elämän tarkoitus

En voisi elää
Jos en voisi elää
Nauttimatta elämästä
Ilman saavuteltavia unelmia
Ilman ajan kultaamia muistoja

Jotkut miettivät elämän tarkoitusta
Toiset keskittyvät elämään
Täysin rinnoin
Pullein vatsoin
Hidastuvin katsein
Suussasulavin sydämin

Älä keskity ajattelemaan
Etsimään elämän tarkoitusta
Silloin unohdat nauttia siitä
 

 

Sydämen hyväksi

Anna itsesi tuntea.
Se on hyväksi sydämelle.

Iloitse pienimmistäkin asioista:
tuulesta kasvoilla,
tuoksuista, mauista,
kaikesta näkemisestä,
hymyilevistä ihmisistä,
ihanista asioista,
siitä että on sopivan lämmin eikä liian kylmä,
taidoista jotka osaat,
siitä että voit liikkua,
että osaat kirjoittaa ja ajatella,
koirasta piehtaroimassa lumessa.

Anna itsesi nauraa,
tuntea pehmeä matto varpaiden alla,
puun karheus tai sileys kämmenellä.

Hyvyys, ilo ja rakkaus,
joita ihmiset joskus
jopa tietämättään levittävät ympärilleen

Rakasta jokaista hetkeä.
Sydämen hyväksi.
 

Jeps, vuoden yksi syvällisimmistä postauksista. 'Kiitos ja anteeksi' joku sanoisi. 

Minä sanon vain kiitos, jos luit koko postauksen.

 

Hyvää tulevaa viikkoa! 

Ensi viikolla onkin joulu. Jokainen juhlikoon sitä tavallaan. 

Jos en ennen ehdi mitään sanoa, niin hyvää joulua. :)

Ulkoilua ja ekoja kertoja

Minitilaus Hyvinvoinnin verkkokaupasta sisälsi tämän hammasharjan, jossa on älykäs varsi, joka estää vahingoittamasta ikeniä ja hammaskiillettä sekä harjaksissa on ienrajoihin ja hammasväleihin ulottuva kaksikerroksinen muotoilu ja hiilikuivua, joka luovuttaa hampaiden pintaan mineraaleja, jotka auttavat suojaamaan hammaskiillettä. Myös edodentan black orange whitening - hammastahnan, jonka uskon yhdessä tämän harjan kanssa tekevän todella hyvää hampaille ja suuhygienialle. Tosin äsken kun katsoin sivustoa, niin hammasharjan väri oli muuttunut ei minua miellyttäväksi - onneksi hankin tämän hyvissä ajoin. Olen ennenkin Ecodentan mustaa hiilihammastahnaa käyttänyt, mutta tämä appelsiininmakuinen on niin mukavan tuntuista ja makuista, että tällä todellakin tekee mieli harjata hampaita ja kieltä vähän kauemmin kuin normaalisti.

 

Musta valkaiseva hiilihammastahna sisältää mustaa hiiltä ja Teavigoa maistuu vastapoimituilta appelsiineilta. Poistaa hampaista tehokkaasti plakkia ja tummentumia, sekä ehkäisee hammaskiven muodostumista.Musta hiili hoitaa ja valkaisee hampaita. Teavigo ehkäisee tehokkaasti hammaskiven muodostusta ja huolehtii hampaista samalla suojaten niitä bakteereilta. Suu tuntuu pitkään raikkaalta ja puhtaalta.

Työmatkaskuuttailua jatketaan myös pakkasella niin kauan kuin on kuivaa, eikä jäätä tai lunta, niin on hyvä kulkea. Kasvomaski on skuutatessa kasvoilla tuulen takia. Joskus mietin hiihtäjienkin käyttämiä laseja, mutta kaipa vielä pystyy. Tuubihuivin olen virittänyt kypärämyssyksi ja olisihan se kiva olla merinovillasta tehty kypärämyssykin (vai miksi aikuisten versiota kutsutaan), jossa jäisi vain silmät näkyviin. En ole koskaan innostunut, kun näen lapsilla paksuja kypärämyssyjä, varsinkaan sellaisia, missä on pölpyrät päälaella, mutta nyt kun tiedän, miten se lämmittää tarpeeksi varsinkin niskaa, niin olen kyllä pylpyrättömien puolella, mutta sitten pitää oikeasti mennä tarpeeksi alas, ettei tule kylmä ilma mistään raosta selkään. Hyvät varusteet kun on niin on hyvä ajellakin. Ilostuin jopa kun sain valkoiset lasketteluun tarkoitetut talvihousut hyvin jalkaan, eikä todellakaan aukea nappi edes kaksinkerroin kumartuessa. Kymmenen kilon pudotuksesta on selvästi hyötyä, vaikkei se sellaisena näykään. 

 

Kyllä vain, viime syksynä painoin kymmenen kiloa enemmän kuin nyt. Se näkyy tai enemmänkin vain tuntuu positiivisempana suhtautumisena omaan itseen ja tuo hyvää oloa. Tosin silloin kun painoin kymmenen kiloa enemmän tuntui, että olin jotenkin vahvempi. Nyt tuntuu, että olen notkeampi ja vaikka tiedän, että voin ihan hyvin vielä laihtua viidestä kymmeneen kiloa, niin minulla ei ole mitään tarvetta mennä alle 65:n kilon. Painoin alle 70 kiloa viimeksi 15-vuotiaana, joten vaa'an näyttäessä sellaisia lukemia pitäisi varmaankin nipistää itseäni. En tarkoituksellisesti yritä laihduttaa tällä hetkellä. Olen tyytyväinen tässä painossa tai muutaman kilon painavampanakin. Oma olo on se, mikä määrittää, tuntuuko hyvältä omassa kehossa. On hyvä kuunnella omaa kehoaan, mitä se haluaa. Radikaalimpi painon pudotus tänä syksynä tapahtui ehkäpä siinä, kun lopetin maidon käytön lähes kokonaan ja yritän pitää verensokerin tasaisena. Tällä hetkellä, kuten tänäänkin oli sunnuntaipulla viikon herkkuna. Tällä hetkellä ei tee mieli edes suklaapatukoita, kun tiedän, mitä ne tekevät keuhkoputkille. No thanks. Ajaudun aina pois aiheesta ja sitten siitä tulee pitkä pötkö asiaa.

 

Näistä kuvista piti vielä sen verran sanoa, että hyvä juttu, että tuo Pasilan kohdalla oleva tie on korjattu ja nyt voi mennä sitä kautta päästäkseen ohittamaan tai oikeastaan alittamaan liikennevalot Triplan kohdalta. Olen tätä reittiä, jota pitkin kuljen töihin muuttanut varmaan kuudesta kohtaa, jotta saisin siitä mahdollisimman lyhyen. Olen siis kuudesta kohtaa mennyt ennen pidemmän reitin kautta, mutta nyt pääsen töihini 25-30 minuutissa riippuen toki muista tiellä liikkujista ja onko pimeää vai ei. 

 

Vepsäläinen ja Shishi ovat päättäneet yhdistää voimansa ja heidän joulukoristeitaan saa käydä katsomassa Keskuskadun myymälässä Citycenterin yhteydessä. Minulla on vieläkin käymättä Christmas garage pop up - liikkeessä, johon pääsee Citykäytävältä ja Stockmannin edessä sijaitsevalta Aleksanterinkadulta. Onkohan Senaatintorilla markkinoita tänä vuonna, en ole ottanut selvää.

Eilen kävin ekaa kertaa Tapiolan kauppakeskus Ainoassa. Skuuttailin keskustaan, jätin skuutin parkkiin ja menin metrolla Tapiolaan. Kävin viime vuoden syyskuussa Tapiolassa etsimässä kirjastoa Kulttuurikeskuksesta, mutten muista, että olisin nähnyt silloin Ainoaa. En ainakaan ollut tietoinen siitä. Sattumalta saatoin mennä eri ovesta ulos tai sitten Ainoa on vain niin uusi. Kauppakeskuksesta en niin innostunut, vaikka siellä oli toki muutama liike, joita en ollut ennen nähnyt. Enemmän innostuin, kun näin kyltin, jossa luki Kulttuurikeskuksen olevan siellä päin. Paikka oli täysin toisen näköinen kuin viimeksi käydessäni siellä lähistöllä. Sinne oli ilmestynyt luistelurata, jonka laitoin hyvin tiukasti korvan taakse. Olisi kiva käydä edes jossain luistelemassa tänä talvena.

Tältä paikka näytti viimeksi käydessäni.

 

Olin Tapiola-retkellä puolisentoista tuntia ja sain tutustua sielläkin olevaan K-Marketiin. K-marketeissa on aina kiva käydä, jos ei ole käynyt ennen ja katsonut, mitä erityistä kauppias siinä kaupassa on tehnyt. Tultuani takaisin keskustaan nousin skuutin päälle ja olin liikkeellä puolisentoista tuntia. Hietsussa kävin kokeilemassa ulkokuntosalia ja kuvailemassa hienoa taivasta, jolla oli samat tummuuserot kuin vedellä. Pitkästä aikaa kun roikkui käsien varassa, niin selkä vain kehräsi. Sormet olivat hieman kohmeessa kotio tultua, mutta siitä pian lämpenivät. Arvuuttelin itsekseni kun olin jo lähellä kotia, että montako sormea ehtisi mennä tunnottomaksi ennen kuin pääsisivät sulamaan. Pitäisi hankkia kunnon Hestra-käsineet, koska ilmat tästä vielä viilenevät. Luultavasti vasta -10 asteen pakkanen estää minua kulkemasta skuutilla, mutta siihen asti, jos maassa ei ole lunta tai jäätä, niin on menopeli alla.

 

Tänään kävin jälleen pitkästä aikaa kävelyllä ja plakkariin tuli 7km, vaikka ulkoilin lähes neljä tuntia. Hyvät vetimet mukaan, kun luulin ulkona olevan pakkasta. Hietsun ulkosalille päästessä otin kuitenkin takin kuntoilun ja kuvailun ajaksi pois, kun hikisti sen kanssa niin  ja se oli avonaisena kävellessä Hietsulta kaupan kautta takaisin kotiin. Kerrankin niin päin tai sitten vain kävellessä tuli lämmin. Kivasti tuntuu alavatsassa, kun eilenkin tein niitä käydessäni vähän pimeämpään aikaan treenaamassa.  Tein vatsalihasliikkeitä alaspäin viistossa olevalla penkillä. Hyvin saa polttoa juurikin alavatsaan. En ole viitsinyt käydä sisäkuntosalilla muutamaan viikkoon, vaan tehnyt kotijumppaa, joten mukavaa vaihtelua, vaikka pitääkin tehdä vielä pari liikettä illalla kotona.

 

 Kuntosaleilun jälkeen kävin ekaa kertaa ikinä Hietaniemen hautausmaalla. Kaksi ihan ekaa kertaa siis tällä viikolla. Tai varmasti on muitakin pienempiä ekoja kertoja, muttei niitä niin mieti. Hautausmaalla oli hienoja uudempia ja vanhempia hautakiviä ja todella suuri osa oli sukuhautoja tai avioparihautoja. En yleensä ole innostunut hautausmailla kävelemisestä - vaikka olenkin kehunut, että puut saavat niissä kasvaa korkeiksi - mutta tämä Hietaniemen hautausmaa on kyllä niin suuri ja herätti mielenkiinnon. Luultavasti näin siitä vain kymmenesosan ja sankarihaudat. Yksi tuttuni käy siellä toisinaan vain kävelemässä (ja varmasti muutama muukin) ja muutenkin näen sen aina mennessäni sen ohi Hietsulle tai Lapinlahdelle. Hienojen patsaiden ja hautakivien lisäksi on mielenkiintoista tarkastella, minkälaisia nimiä ihmisillä on ollut. Osa siellä oli sellaisia, joita en ollut koskaan kuullut.

 

Tämä aamutakki on niin älyttömän pehmeä. Mitäpä tällä viikolla muuta on tullut tehtyä. Tänään kävellessäni kuuntelin Nextorysta Mauri Kunnasta. Ensin kuuntelin aiemmin tällä viikolla Mauri Kunnaksen Joulutarinat ja kun huomasin, kuinka ihmeen hyvä lukija Lars Svedberg on, niin kuuntelin pari muutakin Kunnaksen kirjaa tänään kävellessäni, kunnes aloin kuunnella Matt Haigin Keskiyön kirjastoa. 

Ei muuta kuin oikein parahultaista alkavaa viikkoa. Pitää painua nukkumaan, josko saisi nukuttua kahdeksan tuntia. No edes seitsemän. Maanantait nyt ovat sellaisia, että pitää sovittaa viikonlopun kukkuminen takaisin arkirytmin nukkumiseen.