Länsi-metro ja Stockmannin jouluosasto

Edellisviikon sunnuntaina päätin koittaa mennä Länsi-metrolla Matinkylään, kun olin murmuttanut sille, ettei se kulje Leppävaaran kautta. Pääsee kuitenkin Iso-Omenaan. Kävin Ison Ompun parhaimmassa, kauneimmassa, siisteimmässä ja oman kokemukseni mukaan palveluystävällisimmässä kahvilassa, Coffee Housessa, jotka ovat melkein kaikki hävinneet Suomesta. Onneksi Isosta Ompusta löytyy vielä tämä yksi. Siellä kävin ystäväni kanssa, joka asuu lähistöllä, turisemassa ja kierreltiin jonkin aikaa.

On kyllä tosi hassussa paikassa sen paikan metropaikka, kun pitää mennä monet rappuset alas ja miettiä, että mistä sinne mentiinkään. Mutta tosi hyvä kyllä, että pääsee edes Matinkylään Länsi-metrolla. Ainoa harmi kyllä siinä metrossa, minkä olen tällä viikolla huomannut, että se on länsi-metron valmistuttua tupaten täynnä sakkia, jopa kolminkertaistunut se ihmismäärä ja senpä takia en mene enää kovin mielelläni metroon, mikä on kyllä harmi, koska sillä pääsee kivasti paikasta toiseen.

Tuollaisen oon ehtinyt viimeksi viritellä. Ei ole oikein ollut jaksamista väritellä, mutta voisihan sitä. Kahtena viime iltana ei ole tehnyt mieli olla kotonakaan, kun ei jaksa olla omassa seurassa.

Taisi olla edellisviikonloppu tai viime maanantai kun päätin vihdoin ja viimein mennä Stockmannin jouluosastolle asti. Enin piti käydä äpöstelemässä kauniissa Starbucksista, joka sijaitsee Pohjois-Esplanadilla Akateemisen kirjakaupan vieressä. Tuli käytyä nautiskelun jälkeen kirjakauppa ihan rauhassa läpi ja näin varmaan neljä kirjaa, jotka olisi kiva lukaista.

On muutenkin alkanut Netflixin tuijottelu tympiä ja voisi enemmän lukea. Eilen luin Meidän perhe - lehden loppuun ja sillä välin oli mennyt pokkarikirja kiinni enkä löytänyt sivua, mihin olin jäänyt kesken ja olen muutenkin niin harvakseltaan lukenut sitä kirjaa, ettei oikein mikään näyttänyt tutulta. Kirjakaupasta saatavat magneettiset kirjanmerkit ovat kyllä tosi käteviä.

Stockmannin uudesta leluosastosta luin taannoin, että se on vaihtanut nimeä ja omistajaa/yhteistyöntekijää/maahantuojaa. Ennen siinä oli Hamleys-niminen lelukauppa, joka toimi siinä vuodesta 2015 ja nyt avautui  XS Lelut -myymälä marraskuun alussa joulusesongin käynnistyessä. Se on tosi hieno paikka, kun lelut ja tavaroiden näytteillelaittokin muuttui. XS-lelut taitavat mielestäni olla lontoolainen tai ainakin englantilainen lelukauppa. Siellä oli mm. Tatty Teddya, Paddingtonia ja tätä Niciä (josta otin nimen ja kuvia ylös aikomuksena piirtää sitä jokin päivä) sekä muutamia muita, joista en ollut ennen kuullutkaan. Myös Bukowskin pehmoleluja on ilmaantunut enemmän. Leluosastolla kävin ennen jouluosastoa, kun halusin vielä hetken pitää itseäni jännityksessä. 

Kannattaa tosiaan käydä Stockmannin jouluosastolla sekä katsomassa jouluikkunoita, jos ei ole vielä käynyt. Se oli ihan erilainen kuin ennen ja alkoi heti yksien portaiden yläpäästä. Paljon erilaisia valoja ja koristeita. En tiedä, olisiko ollut suurempi kuin ennen vai pienempi, mutta enemmän uusia juttuja, mitä ei ollut viime vuonna. Tämän kauniin ballerinan kohdalla mietin sen ostoa varmaankin viisi minuuttia, mutta sinne jäi, kun en keksinyt sille sopivaa paikkaa.

Olihan siellä myös suklaita paketeittain ja kauniisti paketoituja lahjapaketteja. Lempisuklaatani eli Lindtiä saa juurikin Stockmannilta. Tykkään kyllä muistakin suklaista, mutta yksi Lindt on tarpeeksi, suun täydeltä makunautintoa koko päiväksi aamulla kahvin kanssa nautittuna.

Tämä oli yhdessä lyhdyssä. Olen ehkä nähnyt vastaavan ennenkin. Harmi, etten nähnyt tällaista missään myytävänä. On kovin kovin kaunis.

Stockmannin ulkopuoliset katuvalot. Tämä oli kuvapostaus. Olin unohtanut jo nämä kuvat, joten niistä piti sitten tehdä oma postauksensa, kun niitä oli niin paljon. Seuraavaksi teen postauksen Tampereen matkastani.

~ Lilja Lumi

Uimista, shoppailua ja nälkää

 

 

Eilen illalla pesin pyykkiä ja on ihan hyvä viedä ne sinne, mutta sitten kun pitää ne hakea pois ja ripustaa ne ympäri asuntoa, niin se ajatus ei oikein houkuta. Tuumasta toimeen kuitenkin, niin äkkiäkös se tulee tehtyä. Sama juttu tiskien kanssa. Pitää olla kyllä iloinen siitä, että on jotain tekemistä kotona - sehän on merkki, että siellä ollaan asuttu.

Ja kun alkaa tekemään jotain, niin ei voikaan lopettaa ennen kuin on valmis. Niin meinasi käydä tälle väritykselleni Hanna Karlzonin ihanasta uudesta Seasons-kirjasta, jota väritellessä aika vilahti ja kello olikin neljä yöllä, kun maltoin laittaa nukkumaan. Heräsin vähän vaille kymmenen. Tänään pitää yrittää mennä aikaisemmin nukkumaan.

Tosi kivaa kyllä, että tulin laittaneeksi illalla kahvipannun valmiiksi, niin aamulla aamupöhnässä vain painoi nappia ja kahvikone alkoi porisemaan. Hääräsin siinä samalla ties mitä, huomasin kahvin lorisseen pannuun ja sitten huomasin, etten ole tehnyt puuroa. No äkkiäkös sen tekaisi. Katsoin pari leffaa samalla kun värittelin kuvaa loppuun, laittauduin valmiiksi, pakkasin kassiin uimatamineet, kun olin päättänyt vihdoin ja viimein (piti aloittaa jo 2kk sitten) tutustua Töölön uimahalliin.

Minun piti vielä käydä lataamassa bussikortti metrohallissa ja kun siinä oli harvinaisesti kaksi latailemassa minua ennen, niin myöhästyinpä tietysti bussista ja seuraavaa piti odotella 20-25 minuuttia. Kävin viivytellen kaupasta hakemassa välipalaa, kun huikoi vielä, vaikka ennen matkaa olin vetänyt kitaani rahkajogurtin ja ananaspurkin sisällön. Kahvikupposenkin ostin automaatista, kun ulkona tuuli ja vihmoi.

Tässä googlesta kuva Töölön uimahallista sisältä kuvattuna. Kävin ensin vähän viivytellen suihkussa, kun en oikein pidä siitä ajatuksesta, että altaan vesi on niin viileää, muttei se kovin viileää ollutkaan, kun sinne meni. Hetkessä siihen tottui. Menin kuntouimareiden radalle. Uin altaan mitan päästä päähän ja tunsin vähän hengästyväni. Altaan mitta on 25 metriä. Kyllä se vähän pistää sydämen pumppaamaan ja hengästymään, kun aerobinen kunto ei oikein kasva salilla, kun ei lämmittele, koska aina unohtuu kengät matkasta, joten ei sukkasiltaan viitsi tehdä kuin lihaskuntoa. Aerobisen kunnon kohentamiseksi muutenkin menin uimaa; voisi olla hyvä käydä kerran viikossa vaikka juuri viikonloppuna, kumpana päivänä nyt sattuu olemaan hiustenpesupäivä. Ja jos on ennalta tiedossa viikonloppuna menoa, niin yrittää käydä viikolla vaikka heti töiden jälkeen.

Laskin, että uin yhteensä 700 metriä. Ensin meinasin uida vain 500 metriä, mutta nostin sen 700aan, koska tunsin vielä jaksavani käytyä välillä vessassa, kun altaaseen ei saa pissiä. Olisin varmasti jaksanut tuhanteenkin metriin uida, mutten viitsinyt, kun ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen uin altaanmittoja. Jospa seuraavalla kerralla. Tuli kyllä oikein virkistävä olo!

En ole Helsingissä asumiseni aikana käynyt kertaakaan missään Helsingin uimahallissa. Ainoastaan Vantaan ihanassa Flamingossa ja Espoon Serenassa. Ja kylpylöihin tottuneena pitää oikeasti ajatella, että kyseessä on uimahalli eikä ylellinen kylpylä. Aion käydä mahdollisimman monta Helsingin uimahallia läpi ja tunnustella, mikä niistä olisi paras.

Ensin meinasin mennä Malmin uimahalliin, kun työkaveri vihjaisi siellä olevan todella kivan höyrysaunan, mutta katsoin, että sinne on 25 bussipysäkin matka, joten jospa joskus töiden jälkeen, kun olen enemmän siinä suunnassa muutenkin. Eli katsoo, mihin uimahalliin tykästyy eniten.

Eihän Helsingissä välttämättä ole niin hienoja uimahalleja, mihin on tottunut eli Hovirinnan uimahalliin. Ainakin se viimeksi käydessä oli tosi ihana, kun siellä oli syvä uima-allas, lasten allas (jossa olen itsekin opetellut uimaan, ja kellumaan Kyproksella), yleisallas polskutteluun, missä on hieno suihkulähde, jonka alle pääsee istumaan, hieromasuihkuja, toinen lasten allas oleskeluun ja poreamme.

Eli Töölön uimahalli ei ihan siihen mittapuuhun yllä, mutta oli se ihan mukava: täysin uimiseen tarkoitettu paikka. Siellä oli yksi iso allas ratoineen, lasten allas, pikkuinen kylmä allas, jossa sai rohkeat pulahtaa, ja tavallinen sauna sekä pieni höyrysauna, jossa kävin istuskelemassa hetken. Pitää muistaa ottaa peppuliina seuraavalla kerralla mukaan, tällä kertaa istuksin pyyhkeeni päällä. Huomasi kyllä sisältäpäin, että kyseessä on suhteellisen vanha uimahalli, mutta siellä sai uida rauhassa. Poistuttuani tuli muutama ihminen enemmän. En tiedä, milloin siellä on ruuhka-aika. 

Ajattelin tänään kokeilla uutta länsi-metroa, mutta Töölön uimahallin vierestä kulki 502 suoraan Leppävaaraan Selloon, joten menin sillä. Myöhemmin huomasin ja viestiteltyäni sain tietää, ettei tämä länsi-metro kuljekaan Leppävaaran kautta. Murmutin hetken aikaa asiasta, ettei sillä sitten ole mitään hyötyä, mutta ihan varmasti siitä on paljon hyötyä ihmisille. Ja kulkeehan Helsingin ja Leppävaaran väliä juna ja tämä bussi 502:nen.

Jospa menen länsi-metrolla joku päivä Isoon Omenaan, sinne sillä sitten pääsee. Ja voihan sitä muutenkin käyttää, jos haluaa käydä tutustumassa paikkoihin, joissa ei ole ennen käynyt, kuten Lauttasaareen ja Koivusaareen. Nyt metrokarttaan on lisätty kahdeksan asemaa, mutta ilmeisesti vielä viisi asemaa tulee Espoon puolelle. On jotenkin aina tuntunut, että Espoo on isompi kuin Helsinki, vaikkei se oikeasti ole (?), sillä on vain paljon moottoritietä ja ei niin asutettua aluetta.

  

Leppävaarassa kuikusin New Yorkerin läpi ja voi että kun siellä oli pehmoisia paitoja ja kivoja college-takkeja, jotka teki mieli viedä kassalle. Siellä on yleensä mukavan halpaa ja tosi pehmoisia vaatteita ja hauskojakin vaatteita. Harmitti kyllä parin kohdalla, että niissä oli kuva, koska olisin halunnut mieluummin yhden ihanan tuntuisen neuleen ilman mikin pään kuvaa siinä.

  

Kävin myös InterSportilla katselemassa uimapaddleja eli sellaisia käsiin laitettavia juttuja, joilla saisi enemmän kauhottua itseään eteenpäin vedessä. Uimapuvutkin olivat kovin nättejä, mutten uutta uimapukua juuri nyt tarvitse, yksi riittää. Kävin vielä Cubuksella hipelöimässä ihanan pehmoisia oloasuja ja uniasuja, mutta niissäkin ainoa vika oli se tyhmä kuva siinä edessä. Olisin niin mielelläni halunnut täysin yksivärisen unelmanpehmoisen olopaitulin, mutten sellaista, missä on joku ylisöpö otus rumentamassa paitaa. Ei minulla mitään ylisöpöä vastaan ole, kunhan sen sijaintia käytetään oikein. New Yorkerissakin oli hieno idea paidasta, jonka etumukseen oli laitettu pieni tasku ja sinne painettu pandan kuva, mutta kun se paita oli ihan epämääräisen muotoinen ja kokoinen, niin hyvä idea oli heitetty hukkaan. Kuka ostaisi vaatetta, joka ei sovi?

Oli ideana mennä syömään ja ajattelin ensin kiinalaista, mutta päädyin jostain syystä raxiin ja jo maksettuani ja pizzoja valitessani mietin, että miksi helvetissä maksoin yhdeksän euroa enemmän kuin mitä oikeasti söin. Sain vain yhden lautasellisen mahaani ja senkin hädin tuskin. Miksi menin syömään, kun ei ollut nälkä ja oikeasti teki mieli syödä vain jotain kevyttä, millä saisi ajatuksen nälästä pois, mutta tunnenpa tämän tyhmän päähänpiston kehossani seuraavat puolitoista päivää, omapa oli vikani.

Menin ihan tottumuksesta syömään tai siitä ajatuksesta, että pitää tankata, kun on harrastanut liikuntaa, mutta yleensä kun olen varsinkin aerobista liikuntaa harrastanut, niin tekee mieli vain juoda, eikä edes ole tai tulee nälkä sitten vasta muutaman tunnin myöhemmin (niin kuin nyt tätä kirjoittaessani). Olisi pitänyt mennä Jungle juice baarista vain ottamaan yksi palauttava smoothie. No ensi kerrallapa tiedän, etten ole tyhmä ja syö ruokaa, joka oikeastaan aiheuttaa minulle enemmän nälän tunnetta, valenälkää kuin oikeasti tuntisi.

Kävin Prismassa syömisen jälkeen ja hankin uudet lämpimät lapaset (on pitänyt hankkia siitä asti, kun kerran työmatkalla unohtui lämpimän vaaleanpunaiset rukkaset bussiin) ja nämä söpöt Snoopy-sukat, koska milloinpa minä seuraavaksi tulisinkaan siinä Sellon Prismassa käymään ja olisiko ne vielä seuraavalla kerralla siellä. Muutenkin sukkia on viime aikoina mennyt rikki kantapäistä ja varvaspäistä. Aina tarvitsee sukkia! Ostin myös pienen hierontarullan. Jospa joku päivä isompi, oikein hyödyllisiä, jos lihakset tykkäävät jumitella. Prismassa lähellä kassoja päätin nipistää yhden lehden hinnan ja kukkien hinnan syömästäni ravintola-ateriasta. Periaatteessa jos tuli ostettua jotain turhaa, niin voi ottaa sen toisesta jutusta pois ja jättää ostamatta, eikö niin. Pitää mennä lukemaan kyseinen lehti (ja muitakin viime aikoina tulleita!) kirjastoon ja joskus toisella kertaa ostaa kukkia. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli kukkia. On tehnyt mieli vain sypressiä viime aikoina. Näin Prismassa myös oivia joululahjaideoita läheisilleni, ainakin kaksi varmaa lahjaa parille henkilölle. Mutta ne sitten seuraavassa kuussa, kun on joululahjaostostelujen aika. Tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo, vaikka rakastankin lahjojen antamista.

Jeps. Jospa vielä vähän värittelisi ja kävisi nukkumaan vähän aiemmin tänä iltana. Jopa tänä iltana, ettei yöllä, hek hek. Ihan kuin olisi jopa vähän väsynyt.

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi

Matkustelua ja ikkunashoppailua

Bussissa istuin matkalla töistä pois. Takana oikein mukava perjantai, mutta vähän väsyttävä, koska olin iltavuorossa ja jo aikaisin tulee pimeää. Bussissa istuessani minut valtasi hyvä olo ja tunsin samalla vähän nälkää. Kävin kaupasta ostamassa gluteenittoman pizzan, oluen, vähän karkkia ja pari jogurttia. Herkkupäivä ja leffapäivä. Perjantai.

Viime viikolla en kirjoittanut, koska en tiennyt, mitä oikein kirjoittaisin. Onhan viime viikollakin tapahtunut jotain muuta kuin töitä, kun viime viikonloppuna oli isänpäiväkin ja vietin koko viikonlopun muutenkin Turun seutuvilla liikkuen paikasta toiseen.

Kauniita iltoja välillä ja peilityyni vesi. Olen kahden viikon flunssaisen jälkeen palannut salille ja miettinyt, että niinä päivinä joina ei käy salilla voi ihan hyvin tehdä pienen kotijumpan kehon painoilla. Suurin osa liikkeistä kun on oikeastaan lihasten vetreyttämistä ja kunnossapitoa. Hassua kun on ekaa kertaa sattunut ja ollut jumissa etureisilihas. Sitä ei koskaan oikein treenaile ja nyt se sattuu. Keskiviikkona uskalsinkin kokeilla ensimmäistä kertaa rullaa ja taisi tehdä ihan hyvää, koska ei satu enää ja tuntui tosiaan jumit sillä.

Ollut myös kauniita aamuja iltavuoropäivinä, kun olen nähnyt auringonnousun työmatkalla.

Töissä lukemastani kirjasta yksi luku. Oikein kiva kirja luettavana, kun samalla vartioin unia.

 Tärkein hetkemme on nyt.

Lähdin viime perjantaina Turkuun heti töiden jälkeen Onnibussilla. Perjantaina kävin äidin kanssa saunassa ja lekottelimme loppuillan. Veljenikin oli äidillä kyläilemässä. Lauantaina aamupäivällä leikkasin velipojan hiukset, kun olivat jälleen kasvaneet. Lauantaina päivällä menimme Turkuun ystäväni valmistujaiskekkereille ja samalla kummitätini 60-vuotissynttäreille.

Herkuilla täytimme masumme, kuuntelimme hartaina musiikkia ja oli tosi hienoja korttitemppuja taikurilla sekä pari kivaa ohjelmanumeroa. En päässyt nuorison kanssa jatkamaan juhlintaa, kun olin luvannut isälleni mennä hänen luokseen lauantai-iltana.

Lähdettyämme kävimme kaupasta hakemassa tarpeelliset, isä lämmitti saunan ja piipahdin siellä ja höpötin taas saunahöpinöitä, laitoin saunanaamion kasvoille ja olo oli oikein raikas, heleä, puhtoisa. Kissojakin piti paijailla, eikä ne onneksi kauheasti riehuneet sen yön aikana. Alkavat tottua yövieraisiin. Olivat valtavasti kasvaneetkin pentukoosta isoiksi.

Isän naisystävän tytär oli leipassut kakun, jonka nautimme sunnuntaina aamiaisen jälkeen. Myöhemmin herkuttelimme kalakeitolla, jossa oli koskenlaskija-juustoa.

 

Tuli kivoja kuvia kissoista. Katsoimme joululeffan ja yhden toisenkin sivusilmällä. Toinen kissoista nukahti syliin, niin en voinut siitä hetkeen liikkua, enkä halunnutkaan, koska on ihana pitää jotain pientä ja karvaistakin sylissä.

Tämä oli aikoja sitten valmis muuten paitsi pari kukkaa odotti viikon värittämistä.

Metsäretkeilyä. Sieniä puunrungossa.

Kävin Pauligin kahvilassa, enkä harmikseni saanut sitä, mitä olisin halunnut, kun se oli loppunut päivän aikana kesken. Jospa joku toinen kerta sitten. Ihana kahvila kyllä tunnelmaltaan. Yksi tuttavani kysyi, enkö hankkisi kahvikonetta kotiin, kun niin tykkään kahviloista, mutta kahviloissa käyntihän on juuri se kahviloiden idea sisustuksineen, odotushetkineen, istuminen muualla kuin omassa kämpässä ja voi katsella muita ihmisiä, kuunnella höpinöitä. Voi tunnelmoida.

 

On tosi harmitus, ettei Hakaniemestä Stockmannin eteen enää kulje ratikkaa numero seitsemän, kun joku pölvästi sai päähänsä muuttaa ratikoiden reittejä. Joku vieläkin toopempi on saanut päähänsä, että Hakaniemen Ympyrätalon vieressä oleva metrokoppero pitää purkaa ja kaikki poistuvat tästedes suoraan ratikoiden keskelle tai Hakaniemen torille. Ei niin mitään järkeä! Aleksanterinkadulle pääsee kyllä seiskalla, mutta pitää jäädä pois ennen kuin se kääntyy Mikonkadulle ja kävellä siitä Stockmannille ja tähän Garageenkin jonkin matkaa.

Luin ja tiesin, että joulujuttuja on alkanut saapua enemmänkin kauppoihin, joten halusin käydä katsomassa, miten Garagen valikoima on muuttunut, joka oli viimeksi vähän liian lapsipainotteinen tuotteiden osalta. Nyt se oli kyllä niin ihana! Sieltä sai monta kivaa lahjaideaa. Saisipa vielä joululahjarahatkin, jotta voisin rakkaille ihmisille ostaa lahjoja. Rakastan lahjojen antamista ja hyvän levittämistä, kaikki sen tietävät. Ystäviltäkään en halua muuta kuin aikaa olla yhdessä <3

Garagen jälkeen käpystelin henkkamaukan kautta Stockmannille ja aikomus oli ensin, olikohan se nyt tiistaina, käydä katsomassa ihanaa jouluosastoa, joka aina ilmestyy Stockmannin sisustusosastolle joulun alla. Kävin jopa pari vai kolmekin kertaa Stockmannilla, mutten päässyt Herkku- ja kosmetiikkaosastoa pidemmälle, kun tulikin muuta menoa. Kyllä sitä vielä ehtii.

Tästä otin kuvan, kun on oiva idea antaa lapselle syötäväksi esimerkiksi juuri sille kärryssä istuvalle banaani evääksi, ettei äidin tai isin ruokaostostelun aikana aika kävisi liian pitkäksi tai iskisi nälkä ruokaa katsellessa.

Suklaata, paljon paljon suklaata ja muita ihanuuksia Herkussa. Minulle tulee niin ikävä Herkkua, jos oikeasti tapahtuu niin kuin S-ryhmä on uhkaillut eli ostaa sen omakseen. Sitten missään ei ole enää mitään erityistä niin kuin Stockmannin Herkussa. Jotkut parjaavat Stockmannia, enkä ymmärrä miksi. Se on yksi lempikaupoistani ikinä. Anttilakin oli joskus, mutta se meni konkurssiin.

Tämän Hanna Karlzonin uusimman värityskirjan tilasin jokin aika sitten Adlibrikseltä ja hain sen paketin ärrältä tällä viikolla. Hassua kyllä, että piti Sörnäisten ärrälle mennä, vaikka Hakaniemen ärrä olisi minua lähimpänä, mutta siellä ei ilmeisesti sitten säilytetä paketteja.

Tuli muuten tässä välissä mieleen, että miksi ihmeessä nykyään kaikista muovipusseista pitää maksaa, mutta silti ihan valtavat määrät kuitteja menee roskikseen, varsinkin pikakassoilla. Miksei siinä koneessa voisi olla samanlaista toimintoa kuin kirjastoissa, jossa kysytään, haluaako kuittia vai ei, koska paperia menee hukkaan valtavasti sen takia, ettei sitä käytetä.

Olen ihminen, joka suree jokaista kaadettua puuta ja revittyä oksaa vaikka se olisi ollutkin tiellä. Leikattu puu on ruma! Puita kaadetaan metsistä ihan turhan takia, kun ne jätetään sitten moniksi viikoiksi tai jopa kuukausiksi vain tien viereen lojumaan ja aina kun näen sellaisia kasoja minun tekisi mieli lyödä sitä, joka ne on kaatanut, vaikkei niiden kaataminen olisikaan ollut hänen vikansa; ainoastaan työtehtävä, joka on hänelle annettu "ylemmältä taholta" ja hänen sen on pitänyt tehdä, että saisi palkkaa elättääkseen itsensä. Jos puita kaadetaan, niin jotain todellista tarkoitusta varten ja niitä pitää myös istuttaa uusia, eikä jättää niitä kantoja näkyviin muistuttamaan, kuinka pitkään puu on saanut elää ennen julmaa kohtaloaan.

Luen kyllä mieluummin lehtiä ja kirjoja kuin tietokoneen näyttöä, mutta rajansa kaikella. Puu ei kasva, kun se on leikattu. Vielä typerämpää on ajaa metsää talojen tieltä pois. Tai hakea jouluna kuusi metsästä. Mene metsään ja koristele se kuusi niillä pahuksen koristeilla, mutta anna puun elää, koska se on luultavasti sinua vanhempi!

Menikö oudoksi? Kunnioitukseni, arvostukseni ja rakkauteni luontoa kohtaan on todella suuri ja meidän oikeasti pitää sitä varjella, vaikka jotkut idiootit tahallaan sitä tuhoavat elintavoillaan ja tarpeillaan. Arktiset jäätiköt sulavat, Suomeen ei tule enää kunnon talvea tai kesää ja eläimet kuolevat sukupuuttoon ihmisten valintojen takia. Lääh puuh!

Eksyin aiheesta. Hanna Karlzonin uusin värityskirja Seasons on täynnä kauniita, valloittavia, ihastuttavia ja suloisia kuvia, enkä voi odottaa, että pääsen niitä kaikkia värittämään! Ainakin lähes kaikkia, ei kai mikään kirja voi olla täydellinen. Vai voiko?

 

Eilen tein pikapiipahduksen Espoon Ikeaan (mistä se on muuten tullut sen nimi?) ja minulla oli akku loppunut. Ehdin kaverille laittamaan tekstiviestin, että ehtisin kuuden bussiin töiden jälkeen, muutamaa sekuntia ennen kuin puhelin sammui ja onneksi hän oli paikalla, vaikkei ehtimisestä ollut takeita ja jaksoi odottaa, vaikka kuuden bussi tulikin vasta kahdeksaa minuuttia yli (on se kymmenen minuuttia enemmänkin ollut myöhässä). Perille saavuttua siis löysin kaverini, tehtiin kierros yläkerrassa, käytiin nopsaa syömässä ja kiidettiin alakerran läpi, ettei taas myöhästyisi viimeisestä bussista kohti Helsinkiä. Enkä myöhästynyt. Ostin pari kivaa juttua töihin ilahduttamaan.

Töissä on muutenkin sellainen siivousvimma päällä, että tänäänkin lounaan aikaan en tuntenut nälkää, vaan olisin vain halunnut järjestellä kaappeja, jotka ovat ihan epäjärjestyksessä ja sainkin kyyditettyä pari lastia tavaraa takaisin muihin huoneisiin ja roskiin täysin tarpeettomia asioita.

Mietin muutenkin varastotiloja ja miten tiloja voisi paremmin hyödyntää, olisipa vain enemmän aikaa tehdä kaikenlaista. Ajan voisi tunniksi vain pysäyttää välillä, että ehtisi tekemään kaikenlaista. Ainahan voi jatkaa seuraavana päivänä, mutta minulla tulee varmasti aina olemaan töissä jokin ikuisuusprojekti kesken; kun joku työ on vihdoin saatu tehtyä, niin mielessä odottaa pari tai kolme uutta projektia. Ja sellaista rakastan, että saa työstää ideoita ja ideoida yhdessä muiden kanssa ja kehittää tiloja paremmiksi. Onneksi työkaverinikin on samanlainen järjestelijä ja rumsteeraaja kuin minä. Aika ihanaa.

Ajattelin, josko lähtisi viikonloppuna ihan tarkoituksella eikä tällä kertaa vahingossa Vantaan Ikeaan ja oikeasti kulkisi siellä lumoutuen ja kuvaillen huoneita, huonekaluja ja tavaroita. On ihana innostua asioista ja antaa mielen sädehtiä.

Nyt pitää tehdä jotain tälle naamavärkille, kun karkit ja ihoimuri ovat tehneet tuhojaan. Ja juoda vettä. Vähän rentoutua ja värittää. Vatsa on ihan täynnä.

Mukavaa viikonloppua!

~ Lilja Lumi