On ollut hyviä ja vähemmän hyviä ilmoja nyt syyskuussa. Enemmän niitä hyviä kuitenkin. Kunhan ei sada, niin ajattelen ilmaa hyvänä, vaikka olen joskus tihkusateellakin lähtenyt lenkille. Töölönlahti on nykyään niin lähellä, joten sinne on helppo lähteä. Kävin viime viikonloppuna siellä lenkillä, tällä viikolla arkipäivänä töiden jälkeen sekä aion mennä kiertämään sitä kirjoitettuani tämän postauksen ja lainattuani kirjastosta pari kirjaa. Haluaisin kyllä perinteisiä syysilmoja, kun olen muiden silmissä jatkuvasti ylipukeutunut ja varmasti olenkin. Haluaisin hellerajaa hipovien lämpöasteiden sijasta oikeita ihania kerrospukeutumisasteita eli 8-12 astetta olisi ihanteellisin syyslämpötila. Puihinkin tulee pikkuhiljaa väriä, mutta tuntuu, että niistä lähtee lehdet ennen kuin ehtii värejä tullakaan. Jospa pian rupeaisi bongaamaan auringonlaskuja.
Mitäpä muuta viime viikonlopusta. Lauantaina vaiko sunnuntaina kävin peräti kolmessa museossa. Kävin ensin Luonnontieteellisessä museossa, jolla oli uusi nimi "Luomus". Olin käynyt siellä viimeksi, kun asettelu oli kaikkialla erilainen. Tämä uusi asettelu oli mukava ja oli hienoa, että isoissa lasivitriineissä oli enemmänkin eläimiä aseteltu ns. luontoon, kun niitä oli viime kerralla vain muutama. Tuntui, että paikassa oli enemmän nähtävää kuin viime kerralla. Tosin edelleen toivon, että yksikään sinne päätynyt eläin ei ole kuollut ihmisen käden kautta.
Kävin Luonnontieteellisen museon lisäksi HAMissa, josta en ole koskaan löytänyt mitään muuta kiinnostavaa kuin Tove Janssonin taideteoksia ja pienen tekstin hänen elämästään. Kotona on edelleen hänen elämänkertansa kesken. Siellä yläkerrassa oli muka kaksi koralliriutan palaa ja liikkuvia telkkarikuvia niiden koloissa. Pisti vähän vihaksi. En tiedä, mistä isot möykyt oli tehty, mutta toivon tosiaan, etteivät ne olleet oikeasta koralliriutasta. Koralliriutta on meren, meren kasviston ja eläimistön oma, eikä palastakaan siitä saa koskaan viedä pois sieltä. Koralliriutat ovat yksi maailmamme tärkeimmistä asioista.
Kävin myös Kiasmassa, jonka päänäyttelystä Tom of Finlandin katsahdin läpi, mutten kuvannut mitään. Kävin muissakin kerroksissa, mutten millään muista, mitä muuta siellä oli nähtävillä.
Kissan kanssa unille menossa.
Yhtenä aamuna töihin mennessä tällä viikolla oli mielettömän kaunis taivas.
Töistä takaisin tullessa.
Olisiko ollut perjantaina, kun tulin ratikalla Helsinginkatua pitkin takaisin Verkkokaupasta: olin lukenut pitkään Eeva Kilven runokirjaa ja näin suutelevan pariskunnan kadulla, niin siitä tuli Eeva Kilven inspiroimana runo (nyt en jaksa osata muotoilla lausetta järkevästi). Seuraavanlainen runo:
Suutele minuakin kaunis mies
Suutele sopusoinnuiksi suukopu
jota olen joskus kylvänyt
ajattelemattomuuksissani
Taivuta minulta jalat alta
ja nosta minut ilmaan
Pidä kiinni niin kauan
että alkaa huimata
Et haluaisi erota
mutta täytyy
Sanoitamme huulillamme hein
Ja laitat minut lupaamaan
että pian taas näemme
Et kestä edes yöhön asti
vaan saavut ovelleni illansuussa
Ja haluat pitää kädestäni kiinni
kunnes yö syleilee meitä,
kietoo johonkin unenomaiseen,
sinun sormesi sormieni lomassa
Eilen koitti vihdoin päivä, kun Sotkasta tilaamani sänky kannettiin kotiin sitä 38 päivää odotettuani. No onneksi se tuli viikonloppuna, eikä vasta ensi viikon alussa niin kuin oli vähän ollut puhetta. Sänky on tosi kiva ja heti kun olin saanut riisuttua sen sekä sijauspatjan muovista ja pahvista sekä koristeltua sängyn ja siirrettyäni yöpöydän uudelle paikalleen (ei tässä kuvassa vielä), niin tuntui siltä, että koti oli valmis. Mitään enempää sinne ei voisi mahtua. Tykkään mahdollisimman simppelistä, mutta mukavasta ja kauniista sisustuksesta. Kaikki kaunis on esillä ja kaikki tavarat, mitä omistan ovat tarpeellisia paitsi tuo jumppapallo, joka ei ole oikein ollut käytössä viime aikoina. Kyllä se usein edestakaisin pyörii.
Eilen kävin vähän kuvailemassa Kampissa olevia kauniita rakennuksia. En jaksanut salilla käydä, joten tein kotijumpan. Voisi kotijumpata joka päivä. Tuntuu myös, että nyt kun on uusi sänky ja se on ainakin seitsemän kertaa korkeammalla kuin patja, jolla olin nukkunut tähän asti uudessa asunnossa, niin on helpompi lukeakin. Lisäksi on paljon helpompi tulla pois siitä, kun kömpiä lattian rajasta joka aamu. Tuli nukuttua oikein hyvin ensimmäinen yö uudessa sängyssä.
Sunnuntaiaamut ovat ihania
Nyt pitäisi varmaan suunnata sinne lenkille tai sitten voisin kävellä kohti Tuomiokirkkoa kuvaamaan yhden sivukadun, jonka olen joskus ratikan kyydistä nähnyt. Ärsyttää, kun on liian lämmin ilma ulkona, ei yhtään syksyinen. En talven kylmyyttä halua, mutta syksyn viileys on ihana. Syksy ja kevät ovat lempivuodenaikani. Saa kerrospukeutua ja olla hyvällä omallatunnolla kotona, eikä ole lämmittävää kirkasta aurinkoa jatkuvasti kutsumassa ulos. Kuten aiemmin mainitsin syksyn lämpimästä auringosta, niin se ei ole vielä sellaiseksi muuttunut, se on edelleen kesän kylmä, kirkas aurinko. Olen tästä takakesästä samaa mieltä kuin kissan ilme viimeisessä kuvassa. No kyllä se syksy tulee ja saa heiluttaa haravaa oikein olan takaa. Kunhan talvi ei tule liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti