Kissen aamupäiväunet. Löysin eräs päivä Ninjasta kivat korvikset.
Pitkästä aikaa yritin piirtää mallista. Ensin tuli toiselle vähän leveä perä, mutta toisen piirsin hieman vapaammin. Lainasin myös kirjastosta kirjan Piirrä söpöä eli hahmoja ja eläimiä manga-tyyliin. Vai onko se kawaii - tyyliin? En lähde tähän enempää, sanoisin kuitenkin väärin. Menin vappupäivänä kaupungille tarkoituksena etsiä vapputori. En löytänyt vapputoria, ainoastaan normaalin torin Kauppatorilta, minkä elämä jatkui hieman värikkäämpänä Esplanadinpuistossa.
Vapputorilla pitäisi perinteisesti olla ainakin muurinpohjalettuja, munkkeja ja metrilakuja. Jäi metrilakut tältä vapulta ostamatta, yhyhyyhy. Periaatteessa ei haitannut, kun oli sitä ennen muutaman päivän vetänyt kitusiinsa kaksin käsin makeaa ja oliko flunssan jälkeinen jälkikröhä vielä päällä.
Olen aina halunnut kuvata Tuomiokirkon päällä seisovat patsaat vähän lähempää. Nykyisellä kännykän kameralla tämä onnistuu. Pääsisipä vielä samalle korkeudelle.
Vappupäivänä oli kaunis ilma, vaikkei vielä kovin lämmin. Tuli kuvailtua uusista näkökulmista asioita. Mitä enemmän aurinko paistaa ja luonto herää eloon, sitä enemmän minun tekee mieli kuvata vähän kaikkea. Löysin lakitetun Manta-neidin ja kävin Fafa'silla syömässä falafel-pitan lounaaksi.
Löysin keltaisia tulppaaneja kotiin tuotavaksi.
Olen äärettömän kova kierrätyksen puolestapuhuja ja olen kovasti surrut leikattuja puita ja pensaita tänä vuonna. Luonto on niin kaunis. Annettaisiin sen vain olla rauhassa. Mitä siitä, vaikka tulisi viidakko.
Tein ekaa kertaa hyvin onnistunutta siskonmakkarakeittoa. Tästä on hyvä jatkaa keittojen tekoa.
Tuli käytyä ensimmäistä kertaa Triplan Biorexissä. Siellä tuli katsottua Guardians of the galaxy 3, joka oli erittäinkin jees.
Tiskirättifilosofiaa <3
Mahtoiko olla viime viikonloppuna, kun tuli käytyä viimeksi salilla toipumisen jälkeen. En kyllä ole tällä viikolla käynyt salilla, tiedä en miksi. Ollut muuta ohjelmaa. Salin jälkeen ostin Postitalon Supermarketista kivan salaatin ja ajattelin mennä sen syömään Hietsuun, MUTTA jostain syystä ei jaksanut, kun oli niin voimaton olo ja toisaalta myös tuuli tosi kovasti. Olin myös jälleen pyörän selässä, niin jalkalihakset saivat kunnon rääkkiä. Pitää alkaa totuttelemaan kesää varten - tai korjauttaa skuutit.
Maanantaina (vai tiistaina) ystäväni Turusta otti yhteyttä ja kertoi tulevansa tunnin kuluttua Helsinkiin, että voisinko nähdä, niin käytäisiin syömässä. Tottahan toki haluan aina nähdä ystäviäni kuin vain mahdollista, joten olin että jees jees, minne mennään. Ensin yritimme Mikonkadun Vapianoon, mutta se oli remontissa, joten suuntasimme Aikatalon Friends&Burgeriin. Halloum-burger on luottoburgeri ja tykkään Frnds&brgrin ranskalaisista, koska ne ovat jotenkin luonnollisempia ja ihan parasta, että niihin on jätetty perunan paras osa eli kuori. Syöminkien ja turinoiden jälkeen kävimme vielä vähän käppäilemässä, kunnes lähdimme omille tahoillemme.
Keskiviikkona näin toista kertaa ihanaa uutta henkilöä elämässäni, jonka olen toivonut sisältyvän elämääni jo vuosia. Onneksi meillä on vihdoin tilaisuus ja aikaa tutustua. Hänen seuransa on aina ollut ihan kuin oikein haluamalla haluaa pysähtyä siihen hetkeen. Toki kellon viisarit laukkaa hurjasti eteenpäin, mutta se hetki on jotenkin niin seesteinen, mikä antaa silti tilaisuuden ihmetellä, kommentoida ja pirskahdella kaikkialle ympärille. Lisäksi tuntuu, että hänen seurassaan saan luvalla olla päästää syvällisemmän puolen itsestäni esiin, mikä kovin harvojen ihmisten kanssa onnistuu. Jokaisessa ihmisessä toki on monia puolia, mutta joidenkin kanssa tuntuu, että on kiire pysähtyä, kun se hetki yhdessä menee jo ohi ja onkin jo heippojen aika. Tämän uuden ystävän kanssa tuntuu, että voi alusta asti pysähtyä, eikä ole kiire minnekään. Paitsi toki seuraavaan kohteeseemme, mutta ei kiire pois toisen seurasta.
Sovimme aluksi vierailevamme puoli kuudelta Amos Andersonin kotona Yrjönkatu 27:ssä, johon varasimme vierailuajan, mutta sitä ennen oli tunti aikaa käydä kahvilassa ja onneksi ONNEKSI bongasin google-hausta Annankatu 30:ssä Annantalossa sijaitsevan Deja brew - kahvilan. Google maps yritti ohjata meidät talon seinästä viereiseltä kadulta sisään, mutta onneksi löysimme oikean sisäänkäynnin.
Deja brew on ihana ja kutsuva. Tuli heti mieleen nostalginen kuohahdus Turun 2014 lopettaneesta Ihana - kirppiksestä, jonka olemassaoloa edelleen kaipaan. Deja brewssa oli kauniisti laitettu huone, kuin ikuiset pastellinväriset kesäiset syntymäpäiväkutsut. Lisäksi pienet vieraat oli kauniisti huomioitu leikkinurkkauksella. Yhdessä kiinni olevan oven vieressä oli vanha koulun luokan lukujärjestys, joten Annantalo on luultavasti toiminut joskus kouluna, luulen. Pitääkin joskus vilkaista Annantalon historia.
Anyway tiskin takana oli mukava henkilö vastaanottamassa tilausta ja oli todella vaikea valita kaikista kauniista hyvän hintaisista pullista, kakuista ja leivonnaisista, mitä sillä kertaa ottaisi (aion ehdottomasti tulla uudestaan!) Pyysin myös kauracappuccinon ja se oli paras kauracappuccino, jonka olin juonut moneen vuoteen jollen jopa ikinä. Lisäksi barista tekee jokaiselle erilaisen uniikin söpön cafe artin erikoiskahvien pintaan. Saimme mustekalan ja kissan kasvot kahveihimme. Otin mustikkacupcaken, joka oli niin suussasulava, ja kaikki leivonnaiset, leivät ja kakut ovat itsetehtyjä. Silmissäni vilisi sydämiä paikkaa kohden. Asuisinpa sitä edes vähän lähempänä.
Tämän tunnistin heti sijaitsevan Esplanadinpuistossa.
Minä kun olen arkkitehtuurin rakastaja, niin oli ilo saada nähdä 1920-luvun talo sisältäpäin. Huoneisto oli siis jätetty alkuperäiseen loistoonsa huonekaluineen, taiteineen, verhoineen, tapettineen ja kirjoineen. Amos tosiaan tykkäsi taiteesta ja oli mielenkiintoista lukea lehtisestä kaikista ennen nähdyistä sekä tuntemattomista tauluista ja patsaista, mitä huoneisto sisälsi.
Tuli päivä, jolloin kyllästyin vaaleansävyiseen tukkaan ja otin jälleen omanvärisemmän tukan takaisin "käyttöön". Pitäisi kyllä joku päivä käydä kampaajalla, jos hän osaisi taltuttaa villin tukkapehkon.
Kauniita kalliita kukkia on mukava ihailla kaupassa. Kaikkea ei voi kiikuttaa kotiin.
Eilen suuntasin Kaarinaan äidin luo kissa kyydissä. Söimme lapsena yhtenä herkkuruokana ollutta jauhelihaperunasosetta, jossa oli maku kohdillaan. Sen jälkeen kävimme veljen kanssa kävelyllä kuvailemassa ja höpöttelemässä. Kävin täydellä mahalla apinoimassa köysiradan huipulle.
Illalla katsoimme aika rajun leffan, jossa oli Jennifer Lopez pääosassa. Se nainen ei kyllä vanhene ikinä.
Aamulla oli nälkä ja huone liian valoisa. Heräsin muutaman kerran yöllä valoisuuden takia - pitää seuraavalla kerralla muistaa käyttää unimaskia. Kissallekaan ei uni tuntunut yöllä maistuvan, vaan oli paljon kivoja kiipeilypaikkoja tutkittavana äidin luona.
Herättyäni aloin väkertämään täytekakkua, söin puolikkaan korvapuustin ja banaanin sekä keitin kahvin valmiiksi. Veli saapui kahdeksalta ja oli harmissaan, että olin ehtinyt jo vatkata kerman vaahdoksi. Äiti haluaa aina täytekakun väliin banaani-kermavaahtomössöä toiseen kerrokseen ja mansikkahilloa toiseen kerrokseen. Joidenkin korvaan se voi kuulostaa jännältä. Itse tekisin ehkä toisin. Teen varmaan oman synttärikakun tänä vuonna, mutta voisin tehdä sen eri pohjalla kuin täytekakun. Esimerkiksi ruotsinparhaastakakusta olen kerran tehnyt täytekakun ja laittanut päälle kaakaokermavaahtoa, väliin aprikoosihilloa ja mitä muuta. Täytyy katsella, miten muut ovat tehneet täytekakkunsa.
Täytekakun lisäksi oli toki perinteinen puuro (vaikka päälliset puuttuikin) sekä ruisleipää juustolla, tomaatilla ja kurkulla. Sekä muutama herraskaisen oikein moist sydänpikkuleipä.
Ehdimme vielä äidin kanssa pelata pari erää skip-boa ja se mokoma antoi minun tahallaan voittaa.
Sitten tulikin pakkaamisen ja lähdön aika.
Kisse vietti paluumatkan sylissä ja kantorepussaan repun etutasku auki. Tällä hetkellä se nukkuu vihdoin ja viimein. Hankin ennen bussimatkaa vielä Postitalon superista salaattia ja kookosjogurtin. Nyt voisi lähteä metsäkävelylle, koska niin ihananättikaunisaurinkoinen ilma, eikä sitä saa haaskata sisällä istuskeluun.
Adios seuraavaan viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti