Uusi takki, matkustelua ja paljon haaveilua

Sali on viime aikoina jäänyt vähän vähemmälle syystä jos toisesta. Tämäkin viikko on mennyt suurimmalti osin vain töissä ja nukkuessa. Kai se pimeys vaikuttaa. Eilenkin ajattelin, että olisi pitänyt mennä heti aamusta auringon nähdessä ulos lenkille, mutta en mennyt, kun tuntui kivemmalta katsella jouluelokuvaa rauhassa hitaana aamuna. Liikuntakärpäsen pitäisi puraista ja heittää laiskuuskärpänen muualle. Tuntuu vain, että jokin virike tai yllyke puuttuu.

Yhtenä päivänä viime viikolla pääsin pitkästä aikaa herkuttelemaan Cafe Esplanadin ihan älyttömän kokoisella voisilmäpullalla. Toisaalta nytkin on pöpperöinen olo, kun menin tyhmyyksissäni torstaina syömään Pandan valkosuklaa-pipari-suklaalevyn, eikä sillä määrällä sokeria ole suotuisaa vaikutusta kehooni lainkaan. Piti syödä pari palaa, mutta ahmaisin koko levyn suuhuni. Välillä en ymmärrä itseäni.

Törmäsin Pohjoisella Esplanadilla sisustus-astiakauppaan, jota en tiennyt ennen olleen olemassa. Tottakai siellä piti käydä vilkaisemassa, mitä kaikkea siellä on. Stockmannin sisustusosastollakaan ei ollut tullut pitkään aikaan käytyä ja siellä oli uusia tuoksuja paljon ja jänniä tuoksuttimia.

Olen varmasti yhtä innoissani kuin ketä tahansa muukin siitä, että rajoitukset uhkaavat jälleen koventua. Luuli jo päässeensä tästä kurjasta vitsauksesta, mutta se vain jatkuu entistä pahempana. Pitää yrittää kestää, eikä koko ajan miettiä vaihtoehtoista todellisuutta. Toisessa kuvassa Forumin katto.

Kolme seppää. Viime viikolla oli työpaikan pikkujoulutkin. Aika sujahti nopeasti.

Forumin Stadiumista hain tämän ihanan ihanan Everestin talvitakin, joka on ollut lähes jatkuvasti käytössä siitä asti, kun sen sain haettua. Yhtenä päivänä oli lämmin ja tarvitsi sadetakkia, eikä se mahdu tuon päälle kuitenkaan. Tämä takki on lämmin ja pitkää mallia. Sitä lämpimämpi, mitä enemmän erilaisia asioita ahtaa alle. Haaveilen merinovillakerrastosta, mutta vaikkeivat ne oikeasti ole niin kalliita, niin on silti satasen setistä kallis sellaiselle, jolla on hyvä, että päätyy ruoka mahaan päivittäin.

On sitä valoisistakin päivistä saanut nauttia, edes muutaman tunnin päivässä.

Takki ulkokäytössä heti seuraavana päivänä, kun paistoi aurinko.

Iso lahja löytyy Isosta Omenasta. Päädyin Espoon Wanhan aseman By Pias - myymälään ja kurkistin Patisserie by Teemu Aurankin puolta, kun siitä jatkuvasti näkyy osviittaa. Mitään ei tullut ostettua, mutta ihana harmonia siellä myymälässä ja kahvilassa oli. By Pias ei vain sovi minun kukkarolleni. Oli aikomus mennä Sjökullan kartanoon katsomaan samoja brändejä, mutta jospa sitten ensi viikonloppuna. Seuraavassa postauksessa kerron, mitä tein sen sijaan.

Eikö ole ihanan näköistä Espoon Wanha asema ei löydy helposti hakemalla netistä, mutta se sijaitsee Espoon keskuksen juna-aseman vieressä. Toisella puolella on Entresse, jossa tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa. Sieltä tarttui H&M:stä hetken mielijohteesta ihana pipo mukaan, kun aiempi suosikki Villawoolin pipo päätyi kerran liian korkeaan (40) lämpötilaan pestäväksi ja kutistui sellaiselle päälle sopivaksi, joka on hieman pienempi kuin minun. Olen toki sen saanut tärkeältä ihmiseltä, vaikka siitä onkin muutama vuosi aikaa, eikä se ihminen ole enää elämässäni, niin silti pipo on ollut minulle tärkeä ja aivan ihana muotoilultaan ja ulkonäöltään. Jospa säästän sen jälkipolville.

Tuli käytyä Kunfu Pandassa syömässä buffetissa ja ihania Dollysin donitsikärryn erilaisia donitseja.

Näin ihanan ihana pipo. On siinä pieni tupsukin, jonka meinasin ensin irroittaa, mutta toistaiseksi se on saanut jäädä.

Löysä salisuoritus. Jokin välittäjäaine tuntuu olevan jumissa. Olisi hauskaa kuntoilla päivittäin ja tuntea se vanha palo, että "pitää päästä kuntoilemaan, muuten turhaudun!". Ei se ole kovin hyvä syy, mutta oli se joskus hyvä ponnistuskivi. Ja joskus sekin, että tarvitsi tietyn määrän liikuntaa viikossa, ettei mieliala tai hype-tila päässyt laskemaan liikaa.

Iltaisin.

Tuli yhtenä arkipäivänä lähdettyä Flamingoon. Tai ei siis oikeasti Flamingoon, vaan Jumboon, koska Flamingo on kylpylä. Oli vain puoli päivää jokin oikosulku ja kerroin kaikille meneväni Flamingoon, vaikka tarkoitin Jumboa. En ollut käynyt siellä vuosiin. Flamingossa en ole käynyt 2015 jälkeen, se on täysin varma. Kaipaan sitä paikkaa joka vuosi monta kertaa. Jospa jonain päivänä vielä pääsisi. Yhdestä sisustusliikkeestä löytyi Katja Saarion kortteja. Näitä on ollut ennenkin, mutta nyt ne vasta iskee silmään nähtyäni ja kuultuani niistä isän luona. Siellä oli kauniit kuvat laitettu saunan seinään ketuista saunassa. Joskus ajattelee, että pitäisi itsekin piirtää eläimiä, koska yksi saukko, jonka kerran piirsin oli yksi parhaista töistäni ja sitä oli tosi kiva tehdä. Yläasteella olin parempi piirtämään mallista kuin nykyään. Kai se harjoittelemalla taas voisi onnistua, kehittyä taito entiseksi ja vielä paremmaksi.

Tuli löydettyä yksi harvoista jäljellä olevista Coffee Houseista Jumbosta. Harmittaa, että Ciao kaffe-kahviloiden piti kadota. Kaikki kiva ja kaunis katoaa. On kadonnut jo monta suosikkituotettani, puuta tai paikkaa ja minkä takia, koska ihmiset eivät välitä samanlaisista asioista.

 Töissäkin pääsee nauttimaan auringosta.

Ja kauniista paikoista. Kuvat päivitin perjantai-iltana tullessani kotiin pitkän työviikon jälkeen. Voin varmaan ihan suoraan kertoa kaipaavani joululomaa. En kaipaa joulua, mutta kaipaan joululomaa. Pitäisi tehdä yksi joulujuttu töihinkin. Tai onhan siellä jo muutama, mutta yksi pidempi projekti kaipaa toteutusta ensi keskiviikosta alkaen. Marraskuu loppuu kohta ja joulukuu on vasta alkamassa. Joululomallekin pääsee myöhemmin kuin minään muuna vuonna jouluaaton viikonpäivästä johtuen. Joskus on päässyt 21. tai 22. päivä. Nyt olisi vielä 23. päivä töitä, vaikka useimmiten olen viimeistään sen päivän aamuna matkustanut Turkuun. Usein jo 22. päivän iltana. No ei pidä valittaa. 

Kaikki kivat joululeffat Netflixistä ja Disney Plussalta on jo tullut katsottua tänä vuonna. Eilen katsoin ihan uuden ja kivan joululeffan Poika nimeltä Joulu, jonka olen kuunnellut Bookbeatilta tänä vuonna vai viime vuoden lopussa. Kirja oli Matt Haigin käsialaa ja elokuva mukaili kyllä paljon kirjaa, mikä oli hyvä asia. Jotkin asiat toki olivat hieman eri tavoin, mutta muuten aika nappiin osunut kirjaa mukaillen. Alussa muistutti kovasti Harry Potteria musiikiltaan, mutten katsonut, onko tekijä tehnyt muitakin elokuvia. Ei leffassa ihan suomea puhuttu, vaikka mainittiinkin, että tapahtui Suomessa. Eipä kirjailijakaan ollut Suomesta kotoisin. Matt Haig on kyllä hyvä kirjailija, mutta pitää olla myös hyvä lukija, jos Bookbeatista kuuntelee. Olen kuunnellut myös Kuinka aika pysäytetään sekä Keskiyön kirjasto ja tykkäsin.

Kuuntelin Himoshoppaaja-sarjan uusimman kirjan, Himoshoppaajan joulu, vaikka vähintään puoleen väliin se kuulosti todella tutulta. Olen varmaan sen ehtinyt jossain vaiheessa lukea englanniksi, vaikka se nyt vasta tuli suomeksi kuunneltuna/luettuna. Siinä mainittiin, että se, minkä Grinch voi viedä ei ole joulua. Sattumoisin katsoin pitkästä aikaa Grinchin eilen illalla ja se oli paljon parempi kuin mitä muistin. Sitä kun elää elämää eteenpäin ja huumorintaju, kokemus karttuu sekä elämänkatsomus muuttuu, niin näkee ja pitää eri asioista eri tavalla kuin ennen. 

Olen itse vähän Grinch tällä hetkellä. En toivo joulua, koska se toistuu aina vain samalla kaavalla. En halua vaihtaa lahjoja, kun haluaisin antaa ihmisille jotain, mitä he tosiaan toivovat, eikä minun toiveeni ole kenenkään kukkarolle hyväksi eikä toinen toive kukkarolle laisinkaan. En halua lahjoja, joita ei tule käytettyä tai joista en pidä, halusi lahjan antaja kuinka hyvää tahansa. En halua lahjaa, jolla ei ole merkitystä. En halua lahjoja ollenkaan. En jouluhössötystä. En joululauluja, koska ne eivät ole mihinkään vuosien varrella vaihtuneet. En kuusen koristelua, enkä todellakaan oikeaa kuusta - kuusi parat :( . Enkä jouluruokia, koska niistä en pitänyt lapsenakaan. 

Tänä vuonna olisin halunnut joulun viettää Rovaniemellä, mutta se ei ole mahdollista. Jospa ensi vuonna sitten. Tänä jouluna en halua vapaapäivien lisäksi mitään muuta kuin yhdessäoloa, rentoa juttelua ilman hössötystä, ilman täyteen ahdettua mahaa, ilman joulusuklaata - siitä on pakko luopua, vaikkei haluaisi, mutta yliherkkyyteni on liikaa pahentunut. Pitää valita terveys yli herkkujen ja makunautintojen. Ilman kuusen koristelua, ilman roinaa nurkissa. Haluan valkoisen joulun, tärkeitä ihmisiä, tyhjän rannan ilman turhia rakennuksia. Kaikki hyvä vietiin, koska joku tyhmäke päättää rakentaa turhia rakennuksia ja kerrostaloja paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Haluan aikuisen joulun, mutta lapsuuden maisemilla tai ihan uusilla. Ensi vuonna haluaisin asua eri asunnossa kuin viimeiset kuusi vuotta. Haluan lottovoiton, jotta minulla olisi varaa toteuttaa unelmani. Matkustella, syödä hyvin, asua kivassa paikassa hienossa asunnossa. Ei kai siinä mitään pahaa ole. Haaveilemisessa. Haluaisin vain, että jatkuva haaveilu joskus loppuisi ja unelmista tulisi totta.

Aurinkoa ja matkustelua

 Alkukuusta näin pitkästä aikaa erästä ystävääni ja meillä oli mukava tunteroinen. Ei ole väliä, kuinka kauan tapaa jotakuta ihmistä. Tärkeintä on vain että tavataan.

 

Vähän viileää, muttei liiaksi. Tykkään pukeutua aina vähän lämpimämmin kuin olisi tarve, koska kylmä ottaa minuun herkästi kiinni. Jos satun aivastamaan sisällä, niin aika varmasti jostain tulee läpiveto.

Joulukaverit kaupassa koristamassa ja ihmisten mieliä ylentämässä. Tuosta tulikin mieleen, että näiden kahden viikon aikana Eppu Nuotion kirjan jälkeen olen kuunnellut toistamiseen Himoshoppaaja - sarjaa aloittaen toki toisesta osasta. Niissä on kaksi eri lukijaa, mutta onneksi he sointuvat hyvin yhteen. Olen alunperin lukenut himoshoppaaja - sarjan kirjoista suurimman osan ja lukeminen onkin todella tärkeää. Pitäisi lukea vähintään puoli tuntia tai tunnin päivässä ihan vain luovaa tekstiä. Olen jo kertaalleen kuunnellut Himoshoppaaja - sarjaa äänikirjasovelluksella ja nyt kuuntelen toistamiseen. Jotkut himoshoppaaja-kirjoista luin jopa ensin englanniksi, kun en jaksanut odottaa suomennosta.

Yökuvailu - yrityksiä. 

 

Kerran kun mieleni pahoitin, että olin varannut kahden tunnin pyykkivuoron pyykkituvasta, tulin vähän myöhässä ja toisen pyykit olivat siellä koneessa. Laitoin harmituslapun koneen päälle ja seuraavana päivänä töistä tullessani tämä pussukka ja kortti oli odottamassa ovikelloni vääntimestä roikkuen. Naapuri oli pahoitellut ja kertonut kellojen siirron olleen syyn kömmähdykseensä. Laittoi pahoitteluksi vielä suklaalla päällystettyjä ananaksen viipaleita, jotka olivat todella hyviä. Kävin hetimmiten valitsemassa kauniin kuvan laatikostani ja rustasin taakse "no harm done"- kortin, jossa kerroin, etten siitä tapauksesta ollut nyreissäni kovin kauaa ja kiitin kauniista ajatuksesta ja lahjasta. Siitä ei valitettavasti syntynytkään kirjeenvaihtoa, jota ihan hieman olisin halunnut. En oikeasti tunne yhtäkään naapuria ja sellaisen takia olisi kovin mukavaa, jos olisi pienempi kaupunki. Mikä estää suurkaupungissa olla tuntematta naapureitaan? 

 

Kaupunki talviasussaan.

Olipa kerran viikonloppu, jolloin kävin käppäilyllä Pohjoisrantaa pitkin kohti keskustaa kerrankin auringon pysyessä näkyvillä ja otin matkaevääksi frappen ja hampparin. Kävin samalla reissulla löysällä salillakin (ajattelin nyt tosiaan alkaa ryhdistäytymään). Siinä välissä satoi hieman vettä ja rakeita Kanavarannan kohdalla.

 

Välillä pitää nauttia. Kävin Sellossa kaupassa seuraavana sunnuntaina ja tällainen Halloween - donitsi tarttui mukaan. Oikeasti se oli valkosuklaa original, johon oli lisätty kurpitsasuklaanaama ja yllätyksekseni paukkusokeria.

 

Edellissunnuntaina tosiaan. "No odotan viikon ja laitan kevytväriä kokeeksi". Tunnin kuluttua kestoväri oli päässä. Halloween-kurpitsa söi minut! En osaa odottaa, kun olen niin spontaani ja muutoksenhaluinen. Sain ihan mukavia kommentteja seuraavana päivänä niiltä, jotka ylipäätään huomasivat muutoksen.

It came out quite nice.Tykkäsin kovasti vanhasta väristä, joka näkyy tämän kuvasarjan viimeisessä kuvassa on se väri. Tuli hieman tummempi ja lämpimämpi. Oli tullut 2-3cm tummaa tyvikasvua ja vaikka väri olikin ihana, niin se oli aika sekalainen. Nyt väri on aika hauska. Ei niin räiskyvän oranssi kuin ajattelin, vaan sävy oikeastaan vain lämpeni.

 

 

Onpa lämpötila tippunut jo pakkasenkin puolelle. Siksipä otin talvipipon käyttöön (vaikka edelleen ihmettelen, missä se toinen tupsuton yksilö on) ja käytin yhtenä päivänä vanhaa toppatakkiani, josta tosin hajosi vetoketju. Eipä mikään ihme. Olen takin saanut varmaan 15-vuotiaana.

 

Sitten hypättiinkin viime perjantaihin ja viikonloppuun. Siinä välissä kävin vain arkipäivät töissä ja nukuin liian vähän. Ei ollut energiaa paljon mihinkään.

 

Suuntasin kapsäkkeineni junalla kohti Turkua viime perjantaina heti töiden jälkeen haettuani nopeasti isälle lahjan kaupasta ja käytyäni rentoutumassa. Näin kotisuunnalla ensin äitiä ja olin yötä hänen luonaan. Seuraavana päivänä näin ystävääni, jota en onnistunut näkemään viime visiitillä. Joimme kahvia ja söimme munkkia Wäinö Aallon museon kahvilassa.

Kun olin lauantaina kaverille sanonut heipat, niin kävelin kaikessa rauhassa itäistä rantakatua pitkin sinne, missä äitini oli, kun hän oli luvannut heittävänsä minut teatterille, jossa isä oli esiintymässä näytelmässä. Kuvailin Aurajokea, kun aurinkokin sopivasti pilkahti. Kävin katsomassa jopa vanhan asuntoni edustaa. Asuin Vilhonkadulla 2011. Aivan ihana asunto, josta en olisi pois halunnut muuttaa, mutta minulla ei silloin ollut siihen yksin varaa. Harmi.

 

 

Näytelmän jälkeen menimme isän luo, söimme hodareita ja kävimme saunassa. Katsoimme leffaa Red notice, kunnes väki alkoi nukahtaa ohjelman ääreen ja jatkoimme seuraavana päivänä. Heräsin tapani mukaan pari tuntia ennen isäntäväkeä. Onneksi oli luettavaa mukana.

 

Kissan aamukyttäilyt. Pari kissaa isän luona aina tykkäävät katsella lintuja, kun ikkunan takana on ruokintapaikka linnuille. Näin itsekin sellaisen linnun, jota en ollut ennen livenä nähnyt. Lintuja on mukava katsella eittämättä. 

 

Vatsa oli aamulla kieltämättä aika pinkeä eilisillan hodarisämpylästä, mutta onneksi turvotus ja auts lähtivät viimeistään siinä kohtaa pois, kun lähdimme käymään kissojen kanssa kävelyllä. Aamupalaksi oli puuroa (ehkä erityisesti minulle, olen puuro-immeinen), puuron päällisiksi marjoja ja pähkinöitä, antamaani joulukahvia sekä leipää leikkeleillä ja kasviksilla. Olen nyt ottanut käyttööni Alpro soya coconut baristan, joka on aikast hyvää, en voi muuta sanoa. Saa nähdä, palaanko kaurajuomaan, koska sen maku on aika neutraali, kunhan on Oatlya tai Plantia.

Otimme emännän kanssa kissat kävelylle ja lähdimme metsään. Isä ja veli jäivät katsomaan töllötintä. Oli aivan uskomattoman upea ilma! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja metsässä oli ihana olla pienessä juuri sopivan lämpöisessä ilmassa, saattoi ehkä olla mittari nollan tietämillä.

Sellaiset pari viikkoa. Nyt tosiaan tarkoituksena käydä enemmän salilla. Tänään kävin jopa juoksemassa pitkästä aikaa. Ostin uutta avaavaa ainetta ja uuden teleskooppilankaimen, kun on jo kaksi hävinnyt johonkin äidin asuntoon. Harmitus. No ei voi mitään. Suun terveyden kannalta kuitenkin lankaaminen on todella tärkeää, joten piti maksaa sen vuoksi 4,30 euroa lankainvarresta. 

Tämän viikon perjantaina on lääkäri. Saa nähdä, mitä hän sanoo lukemista ja mitä verikokeissa ilmeni sekä muuta sellaista. Ainakin tuntuu paremmalta, kun tietää avaavan aineen olevan mukana kaikkialla, missä kuljen. Olin muutaman päivän ilman sitä, kun se loppui, eikä tarvinnut enää puhallella, mutta tänään ja eilenkin kun yritin puhaltaa puhallusmittariin, niin tuntui, että henki vain pihahti ja hävisi johonkin matkalla. Avaavan aineen jälkeen lukema nousi 70:llä. Taidan siis tarvita sitä avaavaa ainetta. Ainakin olo on kohentunut sen jälkeen, kun olen sihaissut sitä suun kautta hengitysteihin. Tuntui, että juoksukin pitkän tauon jälkeen sujui lennokkaasti, kun olin sitä avaavaa ainetta ottanut. Tosin juoksukuntoa pitää sparrata takaisin siihen, mitä se joskus oli. Viime viikonlopun jälkeen olen myös päättänyt totisesti lopettaa maitotuotteiden käytön, enkä syö paprikaa, hernettä, kaalia tai omenaa. 

 

Viikonloppuna edelleen örisin piimää ja ties mitä turhaa rahkataskua ja vanukasta elimistöstäni, mutta nyt pari päivää on ollut todella todella hyvä olo: ei nenä tuhise eikä lima kerry yön aikana keuhkoihin niin kuin se muutamana yönä teki viime viikolla. Tänään juoksussakin erittäin ministi juoksu nosti limaa keuhkoista (mikä ilmeisesti on juoksemisessa ihan luonnollistakin), mikä mielestäni on huippua, koska joskus on pitänyt keskeyttää juokseminen keuhkojen rohinan ja pihinän takia.  

 

Halusin kuitenkin, että maito näkyisi verikokeissa viime viikolla ja join sen jälkeen vielä kahtena päivänä piimää, mutta mitä tiiviimmässä muodossa maito on, sitä vaikeampi sitä on saada ulos. Sain kauhean yskänkohtauksen junassa menomatkalla Turkuun, kun olin jostain erikoisesta syystä ostanut irtokarkkeja matkan ajalle ja alle viisi minuuttia pussin ainoan suklaakonvehdin syömisestä limaa alkoi tuhottomasti kertyä, koska maitosuklaassa on maitoa - ja ties mitä muuta. Yritän vähentää sokerin syöntiäkin hurjasti. Se on paljon helpompaa, kun tietää, mitä maito tekee. On ollu täysin limaton päivä tänään, kun oli muutaman päivän ääni hieman painuksissa, enkä saanut kovaa ääntä tuotettua.  Ihmettelin tänään jopa ääntä, ku korotin ääntä hieman ja se olikin odotettua kovempi. Maito on selvästi lähteny elimistöstä. Suurin osa tykkäämistäni herkuista on valmistettu maidosta. Pitää siis etsiä uusia herkkuja. Eipä moinen haittaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että terveys on herkuttelua ja mielitekoja tärkeämpää. Näin kuuluisikin olla.