Yksi flunssa ja ajatuksia syksystä

Sainpa vihdoin ja viimein tämänkin kirjan luettua. Helppolukuinen, mutta kauhean vaikea on nykyään lukea, keskittyä lukemiseen. Pitäisi vaikka joka päivä lukea tunti, niin puuha muuttuisi mielekkääksi ja ajautuisi flow-tilaan, jolloin voisi lukea pidempään keskeyttämättä ja piittaamatta ärsykkeistä. Monta äänikirjaa on kyllä tultua kuunneltua. 

Löysin jopa uuden älyttömän hyvän kirjailijan nimeltä Alexandra Potter ja kuuntelin häneltä kivan kirjan hyvin taitavan Leena Pöystin lukemana eli hänen ainoan suomennetun teoksensa Nelkyt ja nolla. Ehdottomasti olisi voinut sen myös lukea nopsakkaan tahtiin, oli niin hyvä. Taattua brittihuumoria! En jaksanut odottaa toisen osan suomennosta, joten kuuntelen sitä tällä hetkellä englanniksi.

14. päivänä olo oli aamulla ihan jees, mutta päivän aikana alkoi niiskututtaa ja huonontua olo. Lähdin tuntia aiemmin töistä ja illalla silmät ja nenä vuotivat kuin hana olisi jäänyt auki. Otin perjantain sairaspäiväksi, mikä oli hyvä päätös, sillä herätessä tuntui, että oli vain 20% voimaa kehossa. 

Tein ns "viraalivanukasta" eli kananmunista (pehmeäksi keitetyistä), kaakaojauhosta (mahd. paljon kaakaota), maidosta (tai vapaavalintainen kasvijuoma) ja hunajasta tehtyä suklaavanukasta. Tehosekoittimessa sekaisin ja ääntä kohti. Voin antaa mitat, jos jotakuta kiinnostaa. Oli kyllä ihan jees, eikä kananmunat maistuneet läpi. En kyllä joka päivä tekisi, mutta hyvä proteiinipitoinen vanukas - koostumukseltaan tosin muistutti eniten vegaanivanukasta, ehkä soijaa.

Perjantaina oli kovin tylsä päivä varsinkin, kun en osaa kipeänä nukkua, vaikka olisin halunnut. En muutenkaan osaa nukkua, jollen ole kuluttanut tarpeeksi, minkä takia pohdinkin tällä hetkellä uudelleen salille liittymistä - sellaiseen, missä olisi sauna, koska saunassa on ihanaa käydä. 

Päätin siis vaihtaa löhötuolin, rahin ja jalkalampun sekä kissapuun paikkoja keskenään. Sen jälkeen hikoilutti ja väsytti, joten pidin kolmen tunnin tauon. Jaksoin vielä siistiä tiskitason ja laittaa vaatteet kaappiin kuivumasta.

 

 

 

Olin viime viikonlopulle sopinut näkeväni tamperelaista kaveria, joten tapasin häntä lauantaina. Oli mukavaa. Kävimme Roundissa, kävelimme Eiraan ja Kaivopuistoon, kävimme talvipuutarhassa, söimme Prontossa hyvää pizzaa ja pelasimme Roasbergissa Muuttuvaa labyrinttia lasin punaviiniä siemaillen. Flunssa oli kyllä ja sain hirveän yskänpuuskan kerran ja piti paljon niistellä, enkä haistanut tai maistanut mitään, mutta oli silti mukavaa. Oli kyllä helpotus päästä kotiin, kun ei tarvinnut enää niin paljon pidätellä satunnaisia yskänpuuskia tai miettiä vuotavaa nenää. 

Sunnuntain vietin kotona yhtä kauppareissua lukuunottamatta. Edelleen hikoilutti, vaikkei ollut lainkaan kuumetta. Ajattelin, josko olisi jo maanantaina pystynyt töihin, mutta yöllä iski sellainen yskänpuuska, minkä takia olin loppuyön hereillä, että ajattelin, ehken ole ihan vielä työkuntoinen. Tiistaina palasin töihin ja tänään piti enää vain kerran tai pari niistää ja hajuaisti on palannut. 

Kovin nopeasti taudit tarttuvat; toivottavasti seuraava tauti ei tule heti perään. Haluaisin saada kuntosalitaipaleen alkuun. 

 

 

Lainasin Tommy Tabermannin Elämä ottaa kädestä - kirjan, eikä paria kolmea runoa kauempaa kestänyt, että tuli oman runon sanansaattajaksi pitkästä aikaa. Tässä tämä:

 

Juuri nyt en osaa katsoa
En osaa nähdä sinua
Niin kuin haluaisit itsesi nähtävän
kuulevan
tunnistettavan

Tällä hetkellä minun on aika murentua
Murtaa leipä
Mytyksi nyrkkini sisälle
Mennä sykkyrään
Elää hetki vähemmän
hetkeksi itselleni

Huomenna näen jälleen kaiken uusin silmin
Sinut, hänet, meidät ja heidät

Ei sinun tarvitse olla enempää
Ei mitään muuta kuin hetki läsnä

Ole tässä

Tämä viikko on ollut aika raskas, kun on pitänyt flunssasta toipua samalla, kun on koetellut henkisen jaksamisen rajoja. Vihdoin kuitenkin on perjantai ja viikonloppu edessä. Toivottavasti vain nyt oikeasti pysyy terveenä. 

 

Tänään oli aamulla aikaa liian vähän: ehdin pari haukkua haukata munakkaasta ja otin puuron, marjat ja raejuuston kippoon sekä kahvin termariin ja jolkotin bussipysäkille. Eilenkin menin lähes punaisia päin, että ehdin tien yli, että ehtisin bussiin, joka tuli juuri ehtiessäni pysäkille. Jotkut kaksi- tai kolmiosaisista liikennevaloista on tosi outoja, kun ensin toinen menee vihreälle, mutta pitää itse odottaa vielä punaisissa ja kun ehtii ekoihin vihreihin, niin ne meinaavatkin jo muuttua takaisin punaisiksi.

 

Tänään kaupan jonossa oli kolmas kerta, kun aistin tulevan syksyn. Viime viikolla jopa haistoin syksyn pienen ohi liikahtavan hetken ajan. Tänään tuli mieleen alkusyksystä se, kun 11 vuotta sitten muutin Helsinkiin asumaan ja asuin Munkkivuoressa. Tuli mieleen se, kun astuin sisään yhteen ensimmäisistä kahviloistani Helsingissä ja se oli Munkkivuoren ostarin Fazerin kahvila. Se tietty tunnelma, valkoisuus vallitsevana  värinä ruskean ja mustan rinnalla ja edelleen hienot lamput. Ja ripaus syksyä jossain näkyvillä kahvilassa. Mikä tunnelma! En oikein ole saanut Fazerin kahviloista enää sitä samaa tunnelmaa, kun juomakin tuotiin pöytään ja Fazerin kahvila tuntui niin ylelliseltä, niin helsinkiläiseltä ja hienolta paikalta. Nykyään minusta kaikkein hienoimmat kahvilat ovat ne, joissa tuodaan juoma pöytään. Se että paikalla on oikea asiakaspalvelija, eikä "mä oon vaan töissä täällä" - tyyppi, saa minut käymään jossain tietyssä kahvilassa enemmän. 

 

Syksyllä on oma tuoksunsa - tiedän muutaman henkilön, jotka pystyvät haistamaan esimerkiksi syksyn ja talven. Ja ehkä jotkut myös pystyvät haistamaan lähestyvän sateen niin kuin minäkin. Kerran keväällä töissä haistoin sateen sisällä seinän läpi ja sade alkoi tunnin vai puolen tunnin kuluttua. Olen niin kiitollinen terävistä aisteistani, vaikka harmikseni se meinaa sitä, että jotkut keinotekoisten tuotteiden hajut ovat ihan mahdottomia minun sietää, koska niiden läpi on fyysisesti mahdoton hengittää, kun ovat niin tunkkaisia ja tunnen tukehtuvani. Joitakin puhtaampia miedompia tuoksuja olen onneksi alkanut sietämään ja laskemaan ärsytyskynnystäni hajuvesiin. 

 

Ei pitänyt alkaa puhumaan muista hajuista. Syksyllä on minuun samanlainen vaikutus kuin keväällä joihinkin. Onhan keväälläkin minuun joitakin vaikutuksia, mutta hieman erilaisia kuin syksyllä.

 

Syksy on eräänlaista uudelleensyntymisen,  uudistumisen aikaa - alkoihan kouluissakin aina syksyllä uusi lukuvuosi. Siihen yhdistyi uudet kirjat, uudet vihkot, kynät, joskus kengät ja reppukin.

 

Syksyllä minun tekee mieli aloittaa sali uudestaan, liikkua sisällä, kun ulkona ilmat viilentyvät ja nauttia treenin jälkeen saunan tuottamasta raukeudesta. Syksy eroaa kesästä siitä suuresti, että kesällä koko ajan tekee mieli olla menossa, mutta syksyllä haluaa hidastaa, nauttia enemmän  ja olla raukea. 

 

Vaikka tekee mieli mennä sisäsalille, niin syksyllä minun tekee yleensä mieli enemmän käydä kävelylenkeillä, nauttia viilenevistä sumuisista illoista ja värikylvystä, jota luonto on juuri aloittamassa. 

 

Koska illat alkavat hämärtyä yhä aiemmin ja ilma viilentyä, niin tekee juurikin mieli viettää enemmän aikaa kotona ja pystyy sen takia tarttumaan paremmin kirjaan löhötuolissa tai sohvalla, ja pitää laittaa lukulamppu päälle. Syksy on tunnelmointia.  

Ennen minullakin oli tapana sytyttää syksyllä kynttilöitä, mutta kissan takia en sitä pahemmin tee. Onneksi on paristokynttilät, jos oikein haluaa tunnelmoida. Heh, tuli juuri mieleen katkelma yhden syysrunoni lopusta "valoa sisältäpäin/sitä sinä syksy olet/valoa sisältäpäin". Pitäisiköhän etsiä se tähän loppuun - katson, jos löydän. 

Normaalisti en myöskään harrasta viinejä tai teetä, mutta syksyllä tekee mieli kumpaakin joskus: punaviiniä tai joko mustasta teestä Tiikerin päiväuni, Uskollinen ystävä jne - sarjaa tai hyvää vihreää tai valkoista teetä. Flunssaa varten hankin jopa inkivääri-sitruunateetä, niin sitäkin on. Makuaisti ei muutu, mutta makumieltymykset muuttuvat syksyllä syvempiin makuihin tai ehkä myös happamampiin makuihin ja alkaa tehdä myös tummaa suklaata mieli, pitkään haudutettuja patoja, mausteisuutta, vivahteita, lämpöä ja myös makujen lempeyttä.

Olikohan jotain vielä. Syksyllä tekee mieli muuttaa, sisustaa, näperrellä, nautiskella, intoilla, olla päämäärätietoinen, sitoutua, nähdä, hymyillä, halata, olla yhdessä, tuntea kaikki 110%

Auringonnousut ja auringonlaskut
Kesällä aurinko on liian kirkas, 
valaisee koko taivaan

Syksyllä aurinko loistaa, kimaltelee 
ja valaisee valoa pimeneviin päiviin
Värikkyyttäsi olen kutsunut auringonnousuksi

Syksy on lempivuodenaikani
Kesä on aika uuvuttava
Syksyllä keskittyy uudelleen
Kuuntelee musiikkia
Kuuntelee hiljaisuuden kaikua

Voi pukeutua lämpimästi 
Ja kiivetä vuorelle,
jonka laelta näkee koko kaupungin valoineen 
tai metsän värikkäitä puita täynnä

Ja kun tulee tarpeeksi kylmä, 

toivoo lämmintä halausta
Ja kun tulee tarpeeksi pimeä, 

voi laittaa tuikut palamaan
 
Valoa sisältäpäin
Sitä sinä syksy olet: valoa sisältäpäin
-2017

Aurinkolahti - pyöräilyä ja synttäreiden viettoa

Tämä postaus jatkuu 25. heinäkuuta, vaikka viime postauksen teinkin 27. heinäkuuta. Tämä kuva on 23. heinäkuuta otettu eli Porvoo-päivän lopusta. Mielestäni Valion ratikka on kaikkein kaunein ratikka, joka tällä hetkellä Helsingin kaduilla kulkee. Se voisi jäädä pysyvästi ratikoiden joukkoon. Ei ole toista yhtä kaunista. Ja lisäksi se myös edustaa ehkäpä Suomelle tärkeintä merkkiä.

Kävin 24. heinäkuuta Isossa Omenassa, jokin vain sanoi minulle, että nyt hyppäät metroon ja menet sinne, minne lippusi riittää eli Isoon Omenaan. Eipä siellä liiaksi tule käytyä. Kävin ruokaostoksilla ja pitkästä aikaa maistoin Fafa'sin pitaa, mutta se ei ollut ollenkaan niin hyvä, kun joskus on ollut eli ennen kuin Fafa'seja alettiin hävittämään jostain syystä. Pitakin oli pienempi. Joskus hyvä, muttei enää. 

Toinen kuva on Lapinlahden rantareitin (jolla on tyhmä jonkun tuntemattoman nimi) jälkeen kohti Hietsun hautausmaata ja Ruoholahden Citymarketia 25. heinäkuuta. Käväisin aurinkoa ottamassa Hietsussa ja sitten teki mieli vähän kävellä.

25. heinäkuuta söin lounaani Kampin Espresso Housessa ja käväisin katsastamassa Amos Rexin näyttelyn. En ole kyllä pitkään aikaan nähnyt näyttelyä, joka saisi ooh - elämyksen ja ihailun aikaan. Harmillista. En ole paljon museoissa käynytkään luultavasti, kun suurin osa näyttelyistä on sangen typeriä, eikä niillä ole mielestäni taiteellista arvoa. Amos Rexikin oli nopeasti nähty, nämä kaksi teosta olivat ihan hienoja, muttei wau - upeita. Edelleen kyllä tuosta kuvasta vasemmalla miettii, että millä tuo teos pysyi pystyssä, koska narua ei ollut kiinni.

Yksi tämän kesän have to do - listan asioista oli pyöräillä Aurinkolahteen, jossa en ollut käynyt pitkään aikaan, eikä ystäväni ollut siellä käynyt lainkaan. Pisin pyöräilymatka, silloin kun tämän pyörän sain, oli reissu Klaukkalasta Helsinkiin, joka oli lähes 30 kilometriä. Se tuntui silloin todella raskaalta. Olin pyöräillyt toki joitain reissuja ja työmatkoja siinä välissä, mutta kesäkuun sadekauden jälkeen en ollut pyöräillyt kuin kerran pienen reissun Kalasatamaan ja takaisin, ja keuhkot ja sydän olivat sen jälkeen pienessä shokissa. 

 

Tämä reissu luotani Aurinkolahteen kauniin Kallahden kautta ja takaisin oli 38 kilometriä, eikä tuntunut edes niin pitkältä kuin reissu Klaukkalasta Helsinkiin. Tosin pidimme ruokatauon, herkutteluhetken ja kuvaushetken vesiputouksen alla. Oli kuuma päivä ja Aurinkolahdessa piti lisätä varmuuden vuoksi aurinkorasvaa. En ollut saanut kuin kämmenselkiin väriä ennen sitä päivää, koska aurinkorasva auttaa suojautumaan auringolta (oikeastaan Porvoon reissulla poltin vähän hartioita ja olkapäitä), mutta tämän pyöräilyreissun jälkeen olin vähäsen päivittyneempi. Haluaisin olla pysyvästi päivettynyt vuoden ympäri, en siis hurjan ruskea, mutta kauniin vaaleanruskea on ihastuttavaa. 

 

Vuosaaressa alias Aurinkolahdessa herkuttelimme ravintola Vilamossa, joka on todella tasokas ravintola. Ystävä otti pizzan ja minä otin hampurilaisen ranskalaisilla. Osaisin kuvailla annokseni makua paremmin, jos olisin samana tai seuraavana päivänä kirjoittanut, mutta ainakin sen ruoan syötyä olimme molemmat sitä mieltä, että joku päivä tuonne palaamme, koska se oli niin kiva, viihtyisä paikka ja ruoka maukasta. Seuraavalla kerralla pitää ottaa joku toinen annos maisteluun. 

 

Ruoan jälkeen piti mennä kahvila Biitsiin syömään nettikuvassa näkyneet donitsit, muttei siellä mitään sellaista ollut ja oli inhottavaa, kun joku tupakoi oven vieressä ja sai kahvilan haisemaan pahalta. Ei sellaisessa paikassa tee mieli mitään tilata. Päädyimme kahvila Kampelaan, jossa oli hyvää kahvia, jonka jaoimme ja jaoimme myös ylihinnoitellun patisserie by Teemu Auran kardemummarahkapullan. 

 

Sidoimme iholle lisää aurinkorasvaa, kävimme tuijottelemassa vesiputousta ja sen alle. Laitoin palautetta Helsingin kaupungille, että voisivat puhdistaa vesiä roskasta. Tosin oli juuri se aika, kun varoitus sinilevästä oli korkeimmillaan ja näkemämme vedet eivät todellakaan houkutelleet uimaan. Vesi altaassa vesiputouksen yläpuolella oli kirkasta, koska sehän tulee jostain putkistosta. Siellä kaksi poikaa leikki kauko-ohjattavilla veneillä. Olen itsekin joskus haaveillut kauko-ohjattavasta lelusta.

 

Oli mukavaa viettää viimeinen lomapäivä ystävän kanssa pyöräillen, lämpimästä ilmasta, hyvästä ruoasta ja kauniista maisemista nauttien.

 

 

 

 

Nämä kissakuvat ovat oikeasti eri päiviltä. Se vain viihtyy tuolin selkänojalla, kun olen lähistöllä. Helleaikoina ja sen jälkeen, kuten juuri nytkin, kissa on alkanut myös päivisin viihtyä sängyn päällä. Alkoi viihtyä heti, kun otin täkin pois käytöstä ja aloin nukkua vain lakanalla. On se saattanut siinä päivisin makoilla ja joskus käy peiton allakin nukkumassa, kun en ole kotona (kyllä sen huomaa), mutta nyt vasta näen itse, että hän siinä nukusteloi.  

Kissapötkylä ja kaunista luontoa kaikkialla. On ihanaa, että tänä kesänä jätettiin enemmän leikkaamatta kivoja kasveja ja annetaan niiden vain kukoistaa. Salaa mietin, josko marmatuksellani kaupungille on ollut jotain hyötyä. 28. päivä palasin töihin eli nyt olen ollut pari viikkoa töissä. Työt ovat alkaneet rauhallisesti, mutta torstaina rauha rikkoontui, kun myös koulut aukesivat. On toki hienoa, että lapset pääsevät kouluun, mutta jostain syystä mitä isompi lapsi sitä enemmän ääntä, haha. 

Viime viikon lauantaina aamulla äiti tuli Helsinkiin itsensä kutsumana. Halusi viettää synttäriviikonloppuani kanssani. Hän toi myös tämän mustan paidan, jonka olin unohtanut tämän hameen kaverina äidin luokse. Tämä asu toimi synttäripäiväasunani. Kävin hakemassa äidin Pasilan asemalta ja pyörittiin jonkin aikaa Triplassa. Huomasin, että tämä kiva väliaikaiskauppa Mall&Mall huuteli loppuunmyyntiä, mikä on harmillista. Otin kuvia siellä olevista tuotteista, josko niillä olisi nettikauppoja tai kivijalkamyymälöitä.  

Ostimme ruokaa kaupasta ja matkasimme luokseni. Äiti purkasi kassinsa ja sain tämän paidan lisäksi kaksi t-paitaa, toivomani kalenterin sekä kivan liilan maton. Harmaa pieni matto ei olekaan päässyt enää omalle paikalleen, vaan hengailee trampoliinin päällä seinän vieressä. 

Söimme vähän sämpylää ja jotain herkkua kahvin kanssa. Sitten lähdimme ratikalla kaupungille ihan muuten vaan pyörimään, kunnes tulimme takaisin ja söimme pizzaa. Pelasimme erän skip-boa, kunnes valmistauduin Kallio Block partyyn ja lähdin käymään siellä. Ostin porukkaa täynnä olevasta kaupasta kolme alkoholitonta juomaa, joista join pari. Pyörin ympäriinsä etsien tuttuja kasvoja ihan liian monen ihmisen seasta, mutten nähnyt, oli harmitus. Tukka hyvin, asu hyvin, naama hyvin, mutta partyt olivat floppi. Minkäs teet. Lähdin kymmenen aikaan takaisin kotiin, jossa äiti ja kissa odottivat, kävin suihkussa ja kävimme nukkumaan. Kyllä sitä vielä ehtii nähdä tuttuja naamoja. 

Aamulla heräsimme rauhaksiin ja annoin äidin jonkin aikaa nukkua ennen kuin potkin hänet hereille, että pääsin tekemään puuroa, munakasta ja kahvia eli kunnse tuli liian nälkä. Tämä kuva ei ollutkaan aamupalasta, vaan pizzan jälkeisistä herkuista lauantaina. Maistoimme myös Ingman creamyn tämän vuoden uutuutta lemon pie - jäätelöä. Se ei ollut ihan niin hyvää kuin luulin, joten luulen, että vain tämä yksi maistelukerta riitti. 

Kävimme sunnuntaina Hietsussa ottamassa aurinkoa ja äiti sai patistettua minut uimaankin, vaikken ensin ollenkaan olisi halunnut. Onneksi sinilevätilanne oli juuri ja juuri rauhoittunut. Tultuamme takaisin söimme jotain ja äiti pakkasi tavaransa. Saatoin hänet päärautatieasemalle, minkä jälkeen suuntasin jonkin kaupan kautta takaisin kotiin ja kaveri tuli käymään. Sain toimia parturina jälleen.

Ajattelin olla koko elokuun herkuton, mutta minkäs teet. Maanantaina vein pari jäätelöpakettia töihin sekä työpaikan kaapissa varronneet keksit. Sain onnitteluja ja halauksia, mikä oli mukavaa. Varsinkin ne halaukset, olenhan halausihminen. Kaikki eivät ole halausihmisiä ja se on ihan okei. 

Äiti-viikonloppuviikon perjantaina taisi saapua tämä uusi kaunis pulloseni, jonka tilasin Lykolta.

Minulla oli yhtenä päivänä tällä viikolla hömppä ajatus ottaa väri pois hiuksista ja aloittaa värjäyssykli uudestaan vain kevytvärejä käyttäen. Kaupasta löytyi vain vaalennusainetta, jonka vaikutuksen lopetin kesken. Ajattelin pian värjätä päälle, mutta väristä tulikin oikein kiva (näkyy kohta), joten saa olla jonkin aikaa. Seuraavana päivänä tukka oli kuitenkin sellainen hamppukasa, että piti etsiä pikaparannus, minkä löysinkin Normalista Aussie 3 minute miracle curls hiusnaamion ja Aussie SOS 100 hours hydration super serumin muodossa. Muodonmuutos seuraavana päivänä oli todella iso. Wellan SP shampootakin hankin pitämään huolta hiusten ylläpidosta, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Väliin hoidin hiuksia vain hoitoaineella, eikä tukka tällä hetkellä, vaikka on hiustenpesupäivä, tunnu likaiselta.

Äitiä varten hankin Paulig Juhla Mokkan Sarastusta, ettei kahvini ole tummaa "myrkkyä", mitä äidin mielestä tumma kahvi on. Sarastus ei niin minua vakuuttanut, joten ostin Pauligin Mundo Columbia & Honduras - kahvin, joka on ihan jees. Tykkään muutenkin aina sekoittaa kahveja keskenään. Mielestäni jos sekoittaa tummaa ja vaaleaa, niin tulee mainio sekoitus ja maku kahviin. 

Olen jo jonkin aikaa halunnut nauttia iltaisin toisinaan kahvia, joten hankin vihdoin ja viimein kokeiluun Juhla Mokkan Ilta - kahvin, joka on kofeiiniton kahvi iltanauttijoille. Tämä kofeiiniton kahvi yllätti maullaan, koska se on parempaa kuin moni kofeiiniton kahvi, aromikkaampaa (ja jopa 3-tummaa, mikä luultavasti vaikuttaa suotuisasti makuun), ja jopa parempaa kuin Lehmus Roasteryn Kesäkahvi. Pitäisi kai vielä muitakin kofeiinittomia kahveja maistaa, mutta tämä ainakin on hyvää. 

 

Tässä tämä uusi tukkakiva ja eilinen asu. Oli myös turkoosi neuletakki mukana. On mukavaa ja hyväksi iholleni, että lämpötila laski helteestä mukavaan, mutta jostain syystä kotona alkaa olla vähän viileää, vaikka sisälämpötila on edelleen 25, eikä sinällään ole laskenut kuin pari astetta. Ei enää hikoile, mutta helteiden ollessa oli hyvä joka päivä käydä suihkussa, joskus jopa kaksi kertaa. Toisinaan on niin laiska suihkussa käyjä, että haluaisi joko jonkun pesevän tai että olisi ilmasuihku niin kuin jossain avaruusaluselokuvassa kerran. 

 Eilen join aamukahvini pitkästä aikaa Dash Zestii - kahvilassa. En ole vieläkään saanut tuota kirjaa loppuun, piti yrittää saada se loppuun tänä viikonloppuna, että voisi yrittää lukea jotain toista kirjaa. Noita kirjoja kun on odottamassa. Kovin monta äänikirjaa on kyllä tullut kuunneltua. Kaikki Sophie Kinsellan muut kuin Himoshoppaaja - sarjan kirjat (jonka taisin ehkä jo mainita) ja nyt kuuntelen Christina Laurenin suomentamattomia teoksia. Sain jopa kehuja englannin ääntämisestäni eilen, mistä tulin kovin iloiseksi. Yritän pitää englanninkielen taitoa yllä juurikin kuuntelemalla äänikirjoja englanniksi ja katsomalla englanninkielisiä sarjoja (kuten koko ihanan nostalgisia tunteita nostavaa Pokemon - sarjaa) ilman tekstitystä. 

Kävin UFFissa katsomassa, josko löytyisi jotain kivaa ja löysinkin kolme kivaa paitaa. Tänään on ja eilen oli kolmen euron päivä ja ihan heti kun saan tämän jutun kirjoitettua loppuun, niin lähden Arabian UFFiin katselemaan.

 

Näin eilen ystävääni ja koko eilinen päivä tuntui juhlapäivältä - kai me periaatteessa juhlistimme syntymäpäiviä :) Menimme Dae bak - kahvilaan, jossa en ollut käynyt koko kesänä. Halusin maistaa vihdoin ja viimein kissavanukasta, vaikkei se ollut niin erityinen, mutta kun jotain tarpeeksi hehkutetaan, niin sitä haluaa kokeilla. Join myös mansikka matchan ja olin pettynyt, kun Dae bakissakaan ei ole enää mansikkavaahtoa. Mistä Helsingistä saa minun mielestäni aitoa mansikka matchaa eli mansikka tehtynä vaahdoksi eikä oudoksi soseeksi - en halua juoda mansikkahilloa. Ystävä otti ruusujuoman. Oli mukavaa pitkästä aikaa käydä tässä korealaisessa kahvilassa, koska se on ihana. 

 

Ehdotin, josko menisimme hakemaan kesärullat Nom Vietnamese kitchenistä, jota en ollut myöskään tänä kesänä päässyt kokemaan. Nyt vihdoin ja viimein teki mieli ja ystävällekin se oli uusi kokemus. Otimme ravintolasta kesärullat kanalla mukaan ja menimme nauttimaan niistä Johanneksenkirkon edustalle. Oli ihana paikka katsella maisemia ja kauniita taloja auringon lämmittäessä.  

 

Keskustaan kävellessämme satuimme ohittamaan Amos Andersonin kotimuseon ja huomasimme sen olevan auki. Käväisimme sisällä, mutta emme nähneet kaikkea, kun siellä oli juuri alkamassa esitelmä. Joku toinen kerta paremmalla ajalla.

 

 

Yritin etsiä Bearelista tätä paljon netissä näkynyttä Biodancen kollageeni - yönaamiota, mutta olin muistanut sen nimen väärin mainostajien takia ja kerroin myyjälle etsiväni kocostarin kollageeninaamiota ja sitä ei ollut. Menimme Sokokseen etsimään, siellä oli Kocostarin naamioita, muttei oikeaa naamiota. Tarkistin oikean nimen netistä ja tunsin itseni vähän hölmöksi, mutta mitäpä tuosta. Arvelin, josko Yeppoosta löytyisi. Heippasimme ystävän kanssa ja lähdin kohti Forumin Yeppoota, josta se totta tosiaan ilokseni löytyi. Netistä katsoessa Bearelissa olisi ollut halvempi, mutta nytpä tietää, mistä löytyy ja minkä hintaisina. Jejei! Oli tosi kiva päivä. 

 

Menin UFFiin vielä koluamaan loput vaatteet, muttei löytynyt enempää kivoja. Jospa tänään löytyisi. Tämä vaaleanpunainen yöpaita ranskalaisella tekstillä oli yksi kolmesta paidasta, mitä löysin eilen ja se on tosi kiva. Kissa haluaa syliin aina kun saavun kotio.

 

 Tämän aamun rötväys.

 

Nyt lähden katselemaan ulkoilmaa, ihmisiä, aurinkoa, vaatteita ja huomisia eväitä.

 

Oikein kivaa tulevaa viikkoa!