Viime viikonloppuna päädyimme ystävän kanssa lähtemään Nuuksioon syksyn viimeiselle telttaretkelle. Olin unohtanut luvanneeni, että menisimme syyskuun viimeisenä viikonloppuna retkeilemään, kun oli ollut niin paljon mielen päällä joka päivä. Viime aikoina onneksi olen saanut paremmin nukuttua.
Kaverin piti jonkin aikaa suostutella, kunnes suostuin vihdoinkin. Pelkäsin edeltävään päivään asti, että sairastuisin flunssaan tai vastaavaan, koska oli ollut sellaista tunnetta, stressiä ja muutenkin on koko ajan pöpöjen keskellä, mutta edeltävänä päivänä kerroin suostuvani ehkä suurimmalti osin sen takia, että pidän lupauksistani kiinni aina. Oli hyvä olo ja tiesin, ettei tarvitsisi kävellä pitkään tai käyttää isoa reppua, joka kihnaisi peppua vasten ja aiheuttaisi ihottumaa.
Ystävä tuli ennen puolta päivää lauantaina kylään. Sitä ennen olin tohissut suihkussa, käynyt vähän siivoilemassa talon edustaa, tehnyt aamiaista ja juuri aloittamassa viime blogin teon, kun kaveri tuli käymään. Olin juuri ehtinyt tehdä pizzataikinan valmiiksi, kun kaveri pelmahti ovesta sisään. Hän sääteli reppujen lastien ja punnitusten kanssa sekä tekaisi pizzan valmiiksi taikinan kohottua, kun naputtelin viime postauksen valmiiksi. On ihanaa, että pystyy olemaan sellaisia ihmissuhteita, missä läheisyyttä ei tarvitse millään tavoin pakottaa tai pyrkiä olemaan jatkuvasti läsnä silti olemalla jatkuvasti läsnä. Välillä kommentoin hänen tekemisiään, mutta suurimmalti osin pyrin tekemään blogin loppuun mahdollisimman nopeasti kuitenkaan liikaa hätäilemättä, koska nykyään on tuntunut, että jos alan blogia kirjoittelemaan, niin panostan enemmän myös tekstiin, enkä pelkkiin kuviin.
Saimme pizzan syötyä ja pakattua minunkin reppuni. Halusin vielä juoda ruoan jälkeen kahvia, koska niin minulla on tapana tehdä.
Tuntuu, että ruoan jälkeinen digestiivinä toimiva kahvi saa ruoan nopeasti alaspäin, eikä tule turvottunutta oloa. En vakuuttuisi kahvista, että minulla on lähes jatkuvasti nälkä koko päivän. Ei tietenkään joka päivä koko päivää, mutta yleensä ottaen ruoan ajatteleminen saa nälkäiseksi ja kun viime ateriasta on kulunut kolmesta neljään tuntia. Oikeasti pitäisi vain lisätä kuitujen saantia, muttei liiaksi, ettei pakki mene jumiin. Pitäisi jälleen ottaa porkkanat välipalamurkinaksi, koska ne tuntuvat pystyvän pitämään nälkää paremmin loitolla kuin esimerkiksi banaani. Tänä yönä tosin ajattelin, että joka päivä tai joka yö pitäisi olla banaani valmiina, jos tulee yöllä nälkä, niin kuin viime yönä tuli. Banaani, joka oli eilen välipalana töissä, olikin vielä repussa ja löydettyäni sen siellä yöllä ajattelin vain että "ou jeah", ja pystyin jatkamaan uniani. Nytkin olen juuri syönyt aamiaisen ja tekee mieli jo lounasta.
Matkasimme Urjaan, koska sinne olisi lyhin matka pysäkiltä. Nuuksioon päästäkseen pitää kyllä ottaa ratikka, bussi Espoon keskustaan ja Espoon keskustasta Nuuksioon. Pitää ostaa ABC-lippu niin kuin toisella paikkakunnalla asuva ystävä teki tai C-lisäosa AB-korttiin, niin kuin minä tein Helsingin sisällä asuvana.
Ennen kuin pääsimme Nuuksion metsäalueelle pysäkiltä, niin meidän piti kävellä jalan aika pitkään tietä, joka oli päällystetty inhottavilla kivillä. En ymmärrä, miksi kiva työmatka päällystettiin tosi ikävällä kivihakkeella keväällä (tuli heti kurja fiilis pyöräillä työmatkaa) ja nyt oli Nuuksioonkin menevälle tielle tehty sama. Se ei tunnu luonnonmukaiselta, kun siinä olisi normaalisti ihana ruskea pehmeä maa. Onko entisajan pururadatkin nykyään päällystetty jalkoihin sattuvalla ärsyttävällä kivimurskalla, se olisi todella kurjaa. Kenen idea on tuoda kivimurskaa metsiin, ihan älytöntä.
Urjaan oli parin kilometrin matka vai vähän yli, mutta olin niin iloinen päästessämme pois kivitieltä jalkoja ja varsinkin nilkkoja hellivälle oikealle metsäpolulle, vaikka pitääkin puunjuuria varoa, ettei kompastu niihin - toimivat toisinaan kyllä hyvinä rappusina mäissä. Takaisin tullessa harmitti, kun piti uudestaan kävellä kivimurskatietä pitkin päästäksemme pysäkille.
Urjan löydettyämme löysimme hyvän tasaisen suojaisan paikan läheltä puuceetä, pystytimme teltan sekä minulle riippumaton, jota sain kokeilla ekaa kertaa ja voi että, olisipa pitänyt kokeilla sitä jo aiemmin, koska se oli niin paljon mukavampi kokemus kuin teltassa nukkuminen. Kuulin jopa viiden metrin päästä, kun kaveri kääntysi ilmapatjalla, joka pitää sellaista narinaa. Ilmapatja on ollut minulle jotenkin liian kova, vaikkakin riippumatossakin alkoi yläselkä sattua, muttei se haitannut sillä tavoin. Teltassa myös harmittaa se, jos teltan paikka ei ole täysin vaakatasossa.
Telttapaikan valmistuttua teimme ruokaa. Söin hyvää retkiapetta, jonka nimi oli salmon and broccoli. Pehmeää maistuvaa pastaa ja masu tuli mukavan pehmoiseksi ruoasta. Olikin jo ehtinyt nälkä tulla, vaikka söimme isot pizzapalat (tonnikala-kananjauheliha etc) ennen lähtöä.
Pimeä ehti laskeutua nopeasti ja harmitti, etten muistanut ottaa uutta taskulamppua mukaan. Otsalamppu toimi jonkin aikaa ja paremmin, kun löytyi toimivat patterit siihen. Kävimme veden äärellä katselemassa, kun näkyi paljon tähtiä ja yritimme miettiä tähtikuvioita aikamme, kunnes kello oli lähestymässä kymmentä ja uni painoi kehottaen menemään yöpuulle.
Keskiviikkona kävin hakemassa Verkkokaupasta Lehmus Roasteryn Muukko - kahvia ja kännykkä sai uuden vaikka ihan samanlaisen lompakkosuojakotelon, kun vanha oli päässyt rispaantumaan. Kivempi käyttää, eikä kortitkaan tipahtele enää samalla tavalla.
Kaupassa on ihan kiva käydä. Siellä oli näitä Labubu - palloja ja muita krhm halloweeniin kuuluvia ilmapalloja. Samalla joulukalenterit ja joulusuklaat täyttävät suurta osaa hyllyistä. Joku vuosi katsoin, että joulukalenterit ilmestyivät vasta lokakuun alussa, mutta tänä vuonna jo keskellä syyskuuta. Ensi vuonna varmaan jo elokuussa, kunnes joulusuklaista saa nauttia koko vuoden. Kukat ovat ihania.
Olen varmaan ennenkin tätä Oddlygoodin gingerbread - makua mainostanut. Se ei ole mielestäni niin erityinen kahvissa, mutta rakastan sitä makua kaurapuurossani aamuisin ja iltaisin. Kun olen keittänyt puuron levyllä, niin laitan lorauksen tätä kaurajuomaa voisilmän kera. Kaurajuomaa olen ennenkin käyttänyt pehmentämään koko veteen keitetyn puuron ja toimii kyllä tosi hyvin. Kannattaa testata: aika ihana yhdistelmä, eikä mieleeni tule joulu tästä mausta, vaan enemmänkin tosi herkku ja turvaisa.
Halipaija - kaveri.
Eilen oli ihanaa käydä syksyn ekalla metsäretkellä myös työpaikan lähimetsässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti