Luontoa ja kulttuuria

Työmatkalla bongattua silloin, kun kirsikankukkapuut vielä kukkivat. Harmittaa, etten saanut aamulla kuvaa munkkipatsaasta Hermannissa, jonka takana kasvaa hienosti kirsikkapuu ja sen takana vielä korkeampi vaaleanvihreä puu. Kukat kuihtuivat, enkä ehtinyt kuvata, kun joka aamu on liian kiire lähtö. En ymmärrä itseäni: vaikka yritän lähteä ajoissa, niin aina lähtö viivästyy 20 minuuttia.

  

  

Söpöläishöpöläinen nukku-ukko ja ikkunasta tuijottelija.

  

Vappupäivänä näin ystävää Tampereelta. Ensin rentouduin lukemalla ja kahvin seurana Dash Coffee - kahvilassa. Sen jälkeen lähdin keskustaan. Tapasimme Esplanadin puistossa ja yritimme löytää mukavan vapputorin jostain. Narinkkatorilla oli vain kristillinen tori, josta lähdimme nopeasti pois. Löysimme Keskuskadun toisesta lakurekasta metrilakua, otin viisi eri makua. Vein ystäväni Enchante - kahvilaan, koska onhan se tosi mukava kahvila, josta saa kaupungin parasta kaakaota, mutta minut puhuttiin ympäri sillä kertaa ottamaan chai lattea. Jäin kaipaamaan kaakaota, jota seuraavalla kerralla sain juodakseni. Kävelimme luokseni kiusaamaan kissaa, kunnes kaverin piti lähteä.

 Joku toinen liputuspäivä. Kissalla on joskus omat tapansa syödä ruokaa.

Vanhankaupunginkoskella kävin viikonloppuna toukokuun alussa. Usein siitä menen ohi, mutten koskaan siihen pysähdy katselemaan kalaportaita ja kosken kuohuntaa, ylitä matinkaarensiltaa.

Tykkään etanoista ja kaikista ötököistä. Ainakin sen verran, etten niiden yli ajele. On ne söpöjäkin.

Työmatkapyöräily on mukavaa. Joskus on ollut tosi kylmä aamu, mutta kun tiedän päivästä tulevan lämpimän, niin se ei estä minua pyöräilemästä. Ja aina kuitenkin saapuu vähän hikisenä perille. Pitäisi vain lähteä niin aikaisin, että ehtisi käymään suihkussa ennen työpäivän alkamista. Jospa jonain päivänä opin. On ainakin mukavat maisemat matkalla töihin ja takaisin. Senkin olen huomannut, että mennessäni töihin jaan matkan viiteen osaan, mutta tullessani töistä se sama matka on helpompi ja se on kolmessa osassa. Töihin matkalla on kaksi isoa jyrkkää ylämäkeä, mutta töistä takaisin on vain yksi jyrkempi ylämäki eli enemmän alamäkiä tullessa kuin mennessä.

Kaksi ystävää kahtena päivänä. Toisen kutsuin luokseni: sain hyvän syyn siivota, tehdä banaanileipää ja keitin kotikahvia. Toisen kanssa menin maistelemaan Enchanteen kaipaamaani pehmeää kaakaota.

Eräs kaunis aamu. Välillä pitää pitää välipäiviä työmatkapyöräilystäkin ja mennä bussilla töihin. Bongasin kaupassa Zoegasin tämän kesän kahvin; pitää seuraavaksi kahvin loppuessa käydä ostamassa.

 

Eilen meillä oli kehittämispäivä koko työporukan kanssa. Kuuntelimme luentoa itsetunnosta Kaupungintalolla, söimme lounaan, jonka jälkeen menimme pohtimaan syvällisiä Vanhaan kirkkopuistoon, joka on ehkä kaunein puisto Helsingissä tai ainakin kaunein, jonka tiedän. Pohdintojen jälkeen keräännyimme työporukalla takaisin yhteen ja menimme Iso Roobertinkadulle Helsinki Campingiin, jossa lauloimme karaokea ja pelasimme minigolfia. Työpäivän jälkeen lähdimme omille tahoillemme ja lähdin Enchanteen, jossa makustelin kaakaon ja kahvin risteyksellä, tiedä sitten, mikä tämän kaakaokahvijuoman nimi on. Sieltä kävelin kotio. 

Nyt pitää alkaa valmistautumaan vaellusmatkalle. Lähdemme ystäväni kanssa Nuuksioon samoilemaan. Seuraava postaus onkin vaellukselta. 

Mukavaa viikonloppua!