Alkuvuoden 2025 kuulumisia

Perjantai. Työkaverini kysyi tänään minulta, mitä kuuluu ja tokaisin vain, että on kivaa, että on perjantai. Perjantai laittoi minut hymyilemään tänä aamuna. Vaikka heräsin puolitoista tuntia ennen kelloa ja rötväsin kauan sängyssä ennen kuin nousin vähän myöhässä ylös, niin tuntui silti, että tänä aamuna oli normaalia enemmän aikaa tehdä kaikkea. Varsinkin jos saa vaatteet päälle siinä kohtaa, kun puuro on mikrossa ja kahvi porisemassa, niin tuntuu, että on jo puolessa välissä kaikkia aamutoimia. 

Ehdin ratikkaan ja ehdin vielä hakea evästäkin töihin kaupasta, kun muistin aamulla, etten ollut tälle päivälle ostanut lounasta. Ei tarvinnut mihinkään juosta. Töihin saapuessakin oli hetki aikaa laskeutua työpäivään, eikä liukkauskaan haitannut. Aamulla oli kaunis auringonnousu. 

Löysin kirjastosta tämän Tsemppaus-kirjan, joka on ollut aika kevyttä luettavaa. Jospa se antaa rentoutusta. Yritän muutenkin nyt lukea enemmän kuin ennen ja yritän löytää lukuinspiraatiota. 

Oikeastaan vuodenvaihteessa ja nyt alkuvuodesta katsoin muutamia elokuvia, mutta sitten kun ne muutamat elokuvat oli katsonut, niin olen muutaman päivän vain kuunnellut maailmaa ja omia ajatuksia. Välillä laittanut musiikkia soimaan ja nauttinut vain hetkessä elämisestä. 

Usein kuljen kaupungilla kuulokkeet korvilla pipon päällä, mutta kuulokkeet eivät ole oikeastaan päällä. Tykkään vain blokata ylimääräisen melun. Kävin kuulokkeilla katsomassa Vaiana kakkosenkin, mutta se ääni ei ollut niin kovalla kuin normaalisti tai sitten olen ollut vain ISENSE-saleissa edellisillä kerroilla. Vastamelukuulokkeet on hyvä asia: ne blokkaavat tietyn määrän ääntä, mutta voi ihan normaalisti puhua niiden kanssa.

Kuva tietokoneesta ja auringosta, kun viimeksi kirjoittelin viimeisenä ja toisiksi viimeisenä päivänä viime vuotta. Aurinko voitti joksikin aikaa ja kävin kissan kanssa kävelemässä ja katselemassa maisemia. Muuten vain tein monta tuntia vuosikoostepostausta.

Halipatsuikka - ukulele.

Tammikuun saapuessa saapuivat myös veriappelsiinit ja puoliveriappelsiinit kauppoihin. Ne ovat niin hyviä! Nautin yhden ja joskus kaksikin punaista appelsiinia päivässä. Eikä muuten tee mieli makeaa. Siihen saattaa liittyä myös ns. makealakon lisäksi (ei se luultavasti toimisi ilman sitä) se, että olen nyt melkein viikon juonut yhden lusikallisen omenasiiderietikkaa sekoitettuna noin puoleen litraan vettä. Joko se on oikeasti toiminut tai se on lumevaikutukseltaan toiminut. Yritin löytää vastausta yhteen iho-ongelmaan ja netistä löytyi video, jossa käytetään apuna omenasiiderietikkaa ja B3-seerumia, jotka molemmat hankin Hyvinvoinnin tavaratalosta nyt vuoden alussa. Mielestäni sillä on ollut vaikutusta. 

Omenasiiderietikka vaikuttaa ainakin seuraavilla tavoilla: 

- voi edistää laihtumista

- voi tappaa haitallisia bakteereja

- voi laskea verensokeria 

- voi edistää sydänterveyttä

- voi olla hyödyllistä iholle

 

Lisäksi olen juonut enemmän vettä viime aikoina. Kun on saanut ensimmäisen pullollisen juotua omenasiiderietikan kanssa, niin on helppo jatkaa veden juontia yhden tai kahden pullollisen verran.

 

Neljäs tammikuuta oli ihastuttava ilma ja laittauduin nätiksi, koska oli viikonloppu ja menin tapaamaan ystävää keskustaan. Aikomuksemme oli mennä Ziara'siin syömään kuplavohveleita. Harmi että kuplavohvelipaikoista Triplassa sijainnut sekä Kluuvikadulla sijainnut on lopettanut toimintansa. 

Ziara'sissa nyt toista kertaa vierailin. On kaunis paikka, jossa tehdään kauniita annoksia. Kuplavohvelin syönti alkoi kivasti ja oli hyvää, mutta maistoin selkeästi kananmunan läpi siitä ja muutenkin alkoi olla loppua kohden vähän liian makea omaan makuun, joka oli juuri poistumassa makean maailmasta. Lähdettyämme kahvilasta suuntasimme Hietalahden kauppahalliin ja hyvä niin, koska alle vartissa kananmuna alkoi tökkiä. 

 

Yritän vältellä tällä hetkellä kananmunaa suurimmalti osin ja ainakin, jos se on todella selkeä osa ruokaa. Aika moni asia on helppoa tehdä ilman kananmunaa, mutta joissain asioissa sitä taas on, mutta pieni määrä ei onneksi haittaa. Mietin vain, miksi yhtäkkiä olen sille altistunut - on toki ollut jonkin aikaa omat epäilykseni asiasta mutta silti. Kananmunalle yliherkkyys myös auttaa päättämään, mitä suuhunsa pistää ja syömään tietoisemmin. 

Olon helpotuttua suuntasimme Kampin Fitness 24/7:aan ja käytin kaverikortin. Ystävä valitsi juuri sopivan päivän tulla salille kanssani, kun puolivuotinen jäsenyyteni oli loppumassa. Tällä hetkellä ei ole jäsentarjousta Fitnessillä, joten olen ns. salien välissä. Olisi mukavaa pitkästä aikaa valita sali saunalla.

Palasin lomalta töihin toinen tammikuuta. Jonkun verran jännitti, mutta ihan kivasti se meni. Nyt on pari viikkoa ns. normaalia arkea takana tänä vuonna. Seitsemäntenä päivänä olin hyvällä tuulella koko päivän ja suu muikeana kuljin töissä. Olin pyytänyt ystävää tekemään kakun sen kunniaksi, että minulla tuli kymmenen vuotta täyteen samassa työpaikassa, niin onhan se aika kiva saavutus. Kakkua kehuttiin ja onniteltiin myös. Enpä saanut haleja, mutta enpä niitä vaatinutkaan. On toisaalta harmillista, kuinka kaikki eivät välitä halauksista, kun taas itse koen, että halaukset tuovat ihmistä lähemmäs toista ihmistä. Toki myös muut asiat. Kerroin myös ystävälleni ennen seitsemättä päivää, että en ole koskaan odottanut työpäivää niin kuin odotin huomista, joka oli loppiaisen jälkeinen tiistai.

 

 

Parina vai kolmena päivänä on tullut tehtyä ruokaakin.      

8.-12. tätä kuuta oli Lux Helsinki. Alunperin piti käydä ystävän kanssa katsomassa sitä torstaina, mutta siirsimme katsomisen perjantaille, jolloin Helsingissä riehui joku ihmeen talvimyrsky sunnuntaihin asti. Emme olleet tietoisia siitä, että teokset olivat vain kymmeneen asti auki. 

Lumi tuli ja lumi suli, vaikka hetken oli hauskaa, kun sitä oli paljon tämän viikon alussa. Nyt on vain jäistä ja hyhmeää ulkona. Kiviä kadut täynnä.

 

 

Viime sunnuntaina kisu otti aamupäikkärit sylissäni, jonka jälkeen suuntasin Oma maa - kahvilan kautta kaupungille museoimaan ja tapaamaan kaveria. Hankin kuin hankinkin Museokortin, koska ajattelin, että tänä vuonna haluan mennä, nähdä ja kokea. Kävin Ateneumissa katsomassa uutta Gothic Modern - näyttelyä sekä vanhoja suosikkeja, sekä jälleen kerran Kiasmassa vähän pettymässä, mitä ihmettä siellä taas olikaan. En muista, olisinko kertaakaan törmännyt Kiasmassa mihinkään hienoon näyttelyyn - ei millään pahalla. Siellä on todella outoa taidetta.

Juodessani pehmeää ja täyteläistä cappuccinoa ja fiilistellessäni sunnuntaita ratikassa tuli tällaiset sanat mielen päälle, jotka kirjoitin ylös:

Aurinko paistaa

On sunnuntai

Kävin kahvilassa

Otin mukaan

Istun ratikkaan

Siemaisen

 

Kuuntelen ihmisten puhuvan,

vanhan pariskunnan,

ranskaa toisilleen

 

Maku on pehmeä

Täyteläinen

 

Olen menossa katsomaan

jotain vanhaa,

minulle uutta

 

Kaunis sunnuntai

Sinä tartutit minuun hymyn

Enkä voi muuta

Hymyilen

 

Muistelin jälleen eräs päivä kahviloita, jotka esimerkiksi korona tai konkurssit tai joku mikä lie ihme syy on vienyt. Roots oli joskus Vaasankadulla ja kävin siellä mielelläni vuonna 2018 olisiko ollut, hmm. Sen jälkeen siihen tuli ihan samankaltainen Oh My Goodness, jonka edelleen haluaisin takaisin. Se oli konseptiltaan niin erilainen kuin muut kahvilat Rootsin ja Goodio cafen kanssa. Milloin sellaiset kahvilat tulisivat takaisin ja vielä suht koht järkevillä hinnoilla. Rakastin aina tuon kahvilatilan valoa, mikä Vaasankadulla oli. Se valaistus oli aina täydellinen, tunnelma rento ja ilmava, kaunis yksinkertainen sisustus, astiat kauniit sekä ruoka hyvää ja terveellistä.

 

 

Siisti kaunis koti kiva koti. Hymyilin viime sunnuntain päätteeksi maireasti, koska olen päättänyt olla tänä vuonna 2025 onnellinen. Uskon myös kiinalaisuuteen, että tämä olisi onnen vuosi. Ja jokainen on itse oman onnensa seppä; siksi aionkin entistä enemmän mennä, tehdä ja nauttia jokaisesta hetkestä.

Sunnuntaina ehdin siis kuuden jälkeen vielä luututa lattian, pestä tiskit, pestä pyykit, ripustaa ne ja vaihtaa lakanat sänkyyn. Aikamoista ajan hyväksikäyttöä.

 

 

Hankin tällä viikolla uuden hoitavan ja avaavan astmalääkkeen. Mielestäni senkin takia olo on alkanut paranemaan päin. Minua on kiusannut yli viikon ihmeellinen yskä. En ole lainkaan kipeä, mutta toisinaan päivässä muutaman kerran vieraileva yskä on ollut kiusallinen. Nyt se jo onneksi alkaa hellittää, mutta tuntuu, että heti aloittaessani bufomix-lääkityksen uudelleen, ja otan aamun lisäksi sitä myös iltaisin, niin tuntuu yskän alkaneen sen takia helpottaa. Tai sitten saa vain kaiken liman yskittyä ulos. Ihmetys piileekin siinä, mistä se yskä oikein ilmestyi. Tosi mielenkiintoista, tiedän.

Kävin tällä viikolla, edellispäivänä olisiko ollut, yllättävillä UFFin yhden euron päivillä, ja löysin sieltä viisi vaatetta itselleni ja maksoin niistä neljä euroa. Mm. nämä kuvassa näkyvät housut ja paita. 

Toinen kuva on vuodelta 2017, kun olin Sellon New Yorkerissa kaverin kanssa shoppailemassa. Hän otti tosi hyvän kuvan - en vain muista, kuka hän oli. Kuvassa paitakin näyttää tosi hienolta, muttei tuolla reissulla lähtenyt mukaan - meinasi kyllä.

Meinasin puhua vielä roskista, mutta en jaksa ja olen puhunut aiemminkin, joten meh. Jaksan pestä naaman ja hampaat ja käydä nukkumaan, kun oikeasti heräsin puoli kuudelta ja olen ihan sirppinä nyt.

Hyvää yötä ja hienoa alkanutta vuotta 2025!