18.1. jatkuu. Hankin kymmenen kerran uimakortin ja kävin uimassa - kerran kävin jopa viikolla töiden jälkeen. Oli ihastuttava aurinko Töölön uimahalliin mennessä. Siitä tuli mieleen, että ennen kirjoitin: "Elän auringonpilkahduksille, muu on merkityksetöntä" ja nyt ajattelen "Auringonvalo antaa minulle voimaa. Saan siitä energiaa vaikka vain ajattelemalla sitä". Eli jopa pilvisenä päivänä pitää yrittää keskittyä positiiviseen. Ei siis pidä yrittää, mutta voi yrittää: ajatella sitä aurinkoa, joka on siellä pilvien takana.
Uimisen jälkeen suuntasin suoraan ystävää tapaamaan keskustaan, josta jatkoimme ratikalla Korkeavuoren kadulla olevaan Café Succésiin, joka on Café Esplanadin sisarus. Esplanadin kahvilaa on ollut kova ikävä, kun se on ollut ihan liian kauan remontissa, ja murheekseni luin vastikään, ettei se aio edes palata siihen, missä se on ollut, vaan Halosen vanhaan tilaan. Eihän se ole yhtään sama asia, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.
Gunvor Backman miehensä Torstenin kanssa perustivat Helsingin Korkeavuorenkadulle ensimmäisen kahvilansa 1957. Café Succès toimii edelleen samassa paikassa saman perheen omistuksessa. Kahvilassa juuri meidän kaappaamamme nurkkapöydän takana oli kuvia siitä, millainen kahvila ja sen edusta oli ollut silloin joskus. Oli ilahduttavaa huomata vitriinissä ihan samoja tuotteita kuin Café Esplanadissakin on ollut - suklaaraidoitettu toscapulla on ollut suuri herkkuni ja yksi vakioherkuista, mitä olen ottanut Café Esplanadissa. Ja lisäksi, koska on laskiaista edeltävä aika, niin siellä oli niitä suklaalaskiaispullia, jotka olivat ja ovat edelleen magnificent! Otin kalaleivän, laskiaispullan ja cappuccinon. Ystävä otti myös suklaisen laskiaispullan.
Herkuttelimme takanurkassa, mutta harmiksi kyllä Café Succés on ihan liian pieni suosioonsa nähden. Sen pitäisi olla niin kuin Eerikinkadun Fazer cafe, kaksikerroksinen, ja pöydät kauempana toisistaan, koska siellä kahvilassa oli sellainen hälinä, ettei kuullut mitään, mitä toinen jutteli. Lisäksi viereisen pöydän, siis sen 20 sentin päässä olevan, naisella oli ihan valtavan kova nauru, jonka desibelit hyppäsivät kaakkoon. Mielestäni kahviloiden pitäisi olla rauhallisia paikkoja, joissa voi nauttia herkuista ja vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia tai vain nauttia ruokailuhetkestä itsekseen.
En ole täysin varma, sijaitseeko Café Succés Korkeavuorenkadulla Ullanlinnan vai Eiran alueella, koska mielestäni näiden kahden raja on hyvin häilyvä. Todella nopeasti päädyimme kuitenkin Eiran tunnetuimman rakennuksen eli Eiran sairaalan kohdalle. Pistin merkille Kapteeninkadun, jolle pitää palata hyvän ajan ja auringon kanssa joku päivä kuvaamaan rauhaksiin arkkitehtuuria, mikä on suurimmalti osin ihan 1900-luvun alusta.
Matolla on hetken kiva makoilla toisinaan kotiin tultua. 19. päivä sunnuntaina, ennen kuin menin Kamppiin ystävää vastaan, halusin maistaa chai lattea Oma maa - kahvilassa ja hetken lukea kirjaa, joka on ollut vähän liian kauan kesken. Kyllä se varmasti joku päivä tulee luettua!
Suuntasimme ystävän kanssa Kasarmikadulla sijaitsevaan georgialaiseen ravintola Rioniin. Olin jo jonkin aikaa ehtinyt haaveilla georgialaisesta juustoleivästä khachapurista, joten sellaisen otin ilman raakaa kananmunaa. Ystävä otti samanlaisen kananmunan kanssa. Georgialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu mausteiden ja tiettyjen ruoka-aineiden lisäksi täyttää pöytä monilla erilaisilla ruoilla ja syödä vähän kaikkea. Jospa sitten jonain päivänä, kun on varaa syödä sillä tavalla, niin ihan varmasti teen niin. Khachapuri oli aluksi todella hyvää ja maukasta, mutta loppua kohden ajattelin, että siinä on oikeasti todella paljon juustoa, paljon enemmän kuin jopa juustoisimmassa pizzassa. Maistan ihan varmasti toistekin, mutta olisi hienoa maistella kaikenlaista muutakin georgialaista ruokaa, koska muiden pöydistä tuleva tuoksu oli kieltä hivelevä.
Saatuamme masut täyteen, eli leivät syötyä, suuntasimme Café Enchantéhen maistamaan heidän versiotaan kaakaosta ja pakko myöntää, että Enchanté nousi ykköseksi Helsingin kahviloiden tarjoamien kaakaoiden listalla. Ainakin Enchantén hurmaava omistaja osasi sen tehdä todella maukkaaksi, pehmeäksi ja aivan täydelliseksi. Parhaimman kaakaon metsästys on tullut päätökseen.
Makustellessamme kaakaoita pohdimme ystävän kanssa eclairin salaisuutta eli miten ne on tehty. Pieni tietoisku, että tuulihattutaikinasta, ja eclair on ranskaa ja tarkoittaa salamanleimahdusta/-välähdystä.
Lähtiessämme Enchantésta tuli samaisella kadulla nopeasti vastaan tämä hauskan näköinen Ristorante Argegno, joka pitänee jokin päivä testata. On varmasti tuossa jonkin aikaa ollut, mutta Enchantéssa vierailin viime vuonna enemmän kesällä, jolloin oli paljon kadun varrella terassipöytiä ja tuoleja.
Kisun iltamakoilut jalkojen päällä. Toisessa kuvassa yksi uimassa ja saunassa käynyt tyytyväinen ihminen, mutta hieman nälkäinen ja sen vuoksi ärtynyt. Ratikkaa ootin, jotta veisi minut kotio syömään.
Eilen pukeuduin nätiksi messuja varten, koska miksikäs ei, ja laitoin jopa farkut pitkästä aikaa jalkaan, koska ulkona ei ollut pakkasta. Sujautin varmuuden vuoksi sukkahousut alle. Annoin tukan vapaasti kuivua kiharaksi, koska se on kivaa.
Menin eilen Vegemessuille, jotka sijaitsivat Kaapelitehtaalla. Meinasi tulla kylmä, kun kerrankin piti jonottaa ulkona viidenkymmenen metrin ajan. Tässä lisää tietoa Vegemessuista 2025. Vegemessut on siis 'Pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma', jossa kaikki tapahtumassa tarjottavat asiat ovat vegaanisia (tosin en sanoisi tätä 100% varmuudella).
Sisään päästyä kävin maistamassa viittä erilaista vegaanista juustoa ja epäilytti edelleen Fazerin AITO - kahvipiste, jonka toistaiseksi ohitin.
Kiertelin jonkin aikaa, kävin jonottamassa ja maistelin toisena Foodinin pisteen herkkuja. Niitä oli paljon ja melkein ostin Herkkuisa valkosuklaalevitteen, koska se oli niin hyvää! Jospa Hyvinvoinnin tavaratalolle lähtisi pian tilaus tai käväisen Ruohonjuuressa kuikuamassa. Nyt ei ollut varaa siihen, joten ei lähtenyt mukaan.
Osasta jonoja piti poistua kesken kaiken, kun kuulin edestäpäin, että tuote on tehty mistäpä muustakaan kuin herneestä. On jokseenkin vaikea löytää kasvisruokaa, kun ei voi syödä hernettä ja paprikaa. Sain maistella kuitenkin joitain asioita. Kympin laatikot olivat hyviä ja myöhemmin toisessa pisteessä maistelin mämmiä vaniljakastikkeella, koska onhan se pääsiäinen jo niin lähellä. Vihistä en uskaltanut maistaa, kun epäilin siinä olevan paprikaa.
Yksi hyvin ruokaisan näköinenkin asia, joka oli tehty riisin kera näytti tosi hyvältä kaukaa katsottuna, mutta luultavasti siinä olisi ollut currya. Olen vaikea ruokailija, kun lisätään vielä tämä kananmunattomuus ja suurimmalti osin nisäkkäätön ruokavalio tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta.
Ei tosin pitänyt valittaa, vaan kertoa messuista. Jonotin Truben pullajonossa, tervehdittiin mukavasti ja sai maistaa pullaa sekä pyörittää onnenpyörästä tämän aamun herkun eli kokonaisen pienen muovitaskuun käärityn Truben pullan, jonka nautin tänä aamuna vähän mikrotettuna.
Eleplantin margariiniin ja oikeastaan myös ja varsinkin siihen leipään, jonka päällä se oli, ihastuin. Se oli niin hyvää! Kyseessä oli Maalahden Limppu - niminen limppu. Aivan taivaallista! Eleplantista Leipomokahvila N'avettan tekemä porkkanakakku oli erittäin muhkea, pehmoinen ja nam! Hyvä etten mennyt uudelleen jonoon. Olisikohan maistelutuotteita saanut menemällä uudelleen jonoon? Ensi vuonna koitan.
Oddlygoodin pisteelle jonotin, sain maistaa jogurtteja ja uudesta kaakao baristasta tehtyä lattea/cappuccinoa. Oddlygoodilla on uutena barista kaurajuomana myös vaahterasiirapin makuinen, mutta tykkään kahvista tavallisella barista kaurajuomalla, joka pehmentää kahvin maun ja tekee siitä täyteläisen.
La Muulta maistoin hmm, olisikohan ollut jopa kahta makua, toinen taisi olla mango-passion. Parissa jonossa meinasin vahingossa mennä ensin koko jonon ohi, kunnes huomasin, mistäpäin jono tuli ja kävelin kiltisti jonon hännille odottamaan omaa vuoroa.
Sain napattua Oddlygoodin hienosta hupparistakin kuvan, kun kiltisti kysyin lupaa.
Maistoin pikaisesti Friidun tulevaa jäätelöä, kunnes rohkenin mennä Fazerin AITO kaurajuomakahvijonoon. Olen kyllä huomannut, että Fazer AITO - kaurajuoman purkeissa on jo jonkin aikaa lukenut uusittu resepti tms, mutta olen pysytellyt Oddlygoodin ja Oatlyn barista kaurajuomissa. Fazer AITO jopa jossain netissä tai lehdessä luokiteltiin pahimmaksi barista kaurajuomaksi, eikä ihmekään, kun sen maku oli karvas ja ns tavallisen kaurajuoman maku paistoi läpi, enkä ollenkaan pidä muusta kuin barista kaurajuomasta. Silloin ennen ajattelin, että Fazer saa pitäytyä leivissä ja suklaassa, joiden valmistamisen se osaa hyvin, mutta nyt rohkeuteni vuoksi minun ei enää tarvitse kahviloissa kysyä, mitä kaurajuomaa käyttävät. Fazer AITO barista uusitulla reseptillä on yhtä hyvää kuin muutkin barista kaurajuomat. Lisäksi Fazer AITO - pisteellä oli maistiaisena päärynäjogurttia (ihan jees) ja kaurakaakaota (ei ihan niin jees, mutta ok).
Toisiksi viimeisen kuvan gargoili ei liittynyt mitenkään Vegemessuihin, vaan sijaitsi teatterimuseossa, jossa tein pikaisen piipahduksen. Vielä pikaisemman piipahduksen tein valokuvamuseossa, jossa ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä viime kertaan nähden.
Museoiden jälkeen kävin Ruoholahden Citymarketista hankkimassa apetta ja körötin ratikalla kotiin.
Tänä aamuna suoristin pörröisen tukan ja otin kuvia hiuksista, koska olen jo jonkin aikaa miettinyt, josko tämän puna-oranssi-vaalean kuontalon aikakausi olisi tältä erää ohi.
Asiaa ei tietenkään ollenkaan auttanut se, että törmäsin kansioon, jossa on kuvia ruskeasta tukasta ja treeniputkesta 2020-2021. Olin silloin todella hyvässä kunnossa ja ihokin hehkui sekä näytin nuorekkaalta. Tällä hetkellä olen muutenkin etsimässä uuden salin lisäksi uutta sali-innostusta. Juoksemisesta tykkään ja haluaisin tykätä yhtä paljon kuin ainakin vuosina 2020-2021, jolloin juoksin tunnin putkeen ja sain ennätyksen rikki viidestä kilometristä puoleen tuntiin juostuna. Toisaalta se oli myös Elixian aikaan. Citycenter on mukava sali, mutta keskustaan ei enää huvita mennä yhtä usein.
Meinasin tunti sitten juoda kahvia, mutta mietin, kannattaako se enää tähän aikaan. Toisaalta herätys on vasta seitsemältä huomenna. Voin yrittää väsyttää itseni nukkumaanmenoon mennessä jotenkin. Ajatuksena oli tukkataian lisäksi siivota ja pestä pyykkiä sekä koluta laatikot läpi. Jospa siis valot päälle asuntoon, kun ulkona taivas jo tummeni.
Tänään oli mukava kirjoittaa, kun sain käytyä ensin kissan kanssa ulkona.
Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja energistä ensi viikkoa!
