Elokuun alku

Sain isältä syntymäpäivälahjaksi toivomani kalenterin ja se näyttää tältä. Se on Feel good - kalenteri, jossa on myös osuutensa kurssiarvosanoista ja muutama lukujärjestys, mutta muut osuudet ovat oikein kivoja. Hyvät ja selkeät viikkonäkymät sekä tarpeeksi tilaa kirjoitella päivittäisiä asioita ja myös niitä asioita, joita en esimerkiksi tänne kirjoita - asioita, joista ei saa kertoa. On hyvä kirjoittaa asioita ylös, niin niitä on helpompi käsitellä, etteivät vain jyllää mielessä, vaan niihin voi palata tarpeen mukaan, kun ne lukevat paperilla.

On myös osuutensa luetuille kirjoille ja katsotuille elokuville ja sarjoille. Sekä budjettiseuranta. Joka kuukauden välissä on myös kohokohdat - lehtinen ja suunnitelmia seuraavalle kuukaudelle. Viikkonäkymän alareunassa on myös palloja, joita voi rastittaa esim "nukuin riittävästi" ja "harrastin liikuntaa", jolloin voi helposti seurata koko viikkoa. Voi lisätä myös oman kohdan, itse lisäsin "siivosin" ja "en syönyt herkkuja" Sokeriherkkuja on tullut popsittua vähän liikaa viime aikoina ja se on alkanut näkyä vyötäröllä sekä naamassa. 

Hankin myös joku päivä Stockmannista 20-25% alennuksella Lumenen Valo glow boost essence seerumin päiväkäyttöön tuomaan iholle hehkua ja se myös sisältää c-vitamiinia, mikä auttaa ihoa toipumaan epäpuhtauksista. Yökäyttöön löysin vessan peilikaapista pari seerumia, jotka olin unohtanut: L'orealin revitalift serumin sekä Madaran overnight peel serumin. 

Kalenterissa on myös tarroja piristämään sivuja entisestään ja hankin myös lisätarroja Rosebudista niin kuin viimeksi taisin mainita.

Tämä postaus jatkuu viime postauksen lopusta eli elokuun alkua viime sunnuntain aamuun asti. Sunnuntaina tuli käytyä arkkitehtuuria kuvailemassa kaverin kanssa, joten siitä lisää seuraavassa postauksessa, koska kuvia tulee aina vähän enemmän, kun käy kuvailemassa.

Tuli yksi päivä löydettyä neljä päivää hukassa olleet aurinkolasit salikassin sivutaskusta. Ehdin jo ostaa uudet samanlaiset, mutta mustat ei väriä korostavat (ekat ovat ruskeat ja kivat, kun korostavat hienosti värejä) - eipä tuo haittaa, nyt on varalasit töissä ja toisaalta alkoivat olla jo naarmuilla, muovista kun on tehty. Rakastan aurinkoa, mutta silmäni ovat arat valolle, niin pelkkä lippis ei riitä suojaamaan.

Kissarulla, jolla on joku ihmeen näykkimisvaihe taas menossa.

Käydessäni kaverin kanssa kirjakaupoilla (varmaan viime postauksessa mainitsin), niin löysin tällaiset kynät, joista toinen on kalenterin raaputtamista varten ja toinen on kumitettava musta kynä, joka on ollut jo jonkin aikaa matkalla töihin.

Tuli Kallio block partyssa käytyä lauantaina 3.8., jotka järjestettiin tällä kertaa Hämeentien ympärillä eli Kallion ja Haapaniemen rajalla, ja katseltua meininkiä sekä tavattua Tampereelta vierailulle tullut kaveri. Näin toisenkin kaverin, mutta kadotin hänet väentungokseen, voih. Tuli kastuttua kolme kertaa sinä päivänä: ensin kävin salilla juoksemassa ja suihkussa. Sitten kastuin matkalla salilta kotiin ja kolmanneksi säätiedotuksessa luki, että loppupäivä olisi sateeton, mutta satoipa ihan rankasti ja kastuin ja löydettyäni kaverin kävimme luonani vaihtamassa miulle kuivat vaatteet. Tulipa taas kerran todettua, että jopa pieni määrä alkoholia on täysin turha juttu.

Kissan naurulta näyttävä iltahaukotus murheisen block party - illan päätteeksi. Olin vähän surullinen loppuillasta, kun hävitin molemmat kaverini, enkä saanut synttärihalia (ja kuten sanottu "soo soo, hölipöli"). Onneksi on tämä karvakaveri aina lohduttamassa.

Sunnuntaina 4.8. oli synttäripäiväni ja pukeuduin synttäriasuun eli tämä paita on oikeasti synttäripaidaksi tehty löytö UFFin tasarahapäiviltä. Kaveri kivakiva saapui viettämään synttäripäivää kanssani Helsinkiin.

Kävimme Hämeentien varrella sijaitsevassa Prontossa syömässä, koska rakastuin heidän Margherita - pizzaansa tilattuani sitä kerran kotiin. Kaveri otti fantasiapizzan kahdella täytteellä ja ilahtui toivottavasti positiivisesti saadessaan lisätäytteeksi kaikkea, mitä minulla oli margherita - pizzassani. Kerroin, että se on vain italialaisen pizzerian tapa (oikein kiva tapa). Muutenkin Pronton pizza on ihanaa paksulla pehmeällä pohjalla oliiviöljyyn tehtynä (olen tänä vuonna todella tykästynyt oliiviöljyyn).

Pizzan jälkeen kävelimme herkuttelemaan Ullanlinnaan (väittää niin, itse sanoisin Eiran ja Ullanlinnan rajaksi, mutten voi tietää) Tehtaankadulla sijaitsevaan Relife coffee shopiin, josta saa erilaisia herkkuja tehtynä tuoreiden hedelmien kera tai voi valita vitriinistä kaiken mahdollisen. Kävin ekaa kertaa siellä ja toivottavasti muutkin eksyvät siihen kahvilaan, koska sijainti on aika syrjäinen, mutta kahvilassa itsessään on ehkä tähän asti paras sisustus, mitä olen missään kahvilassa nähnyt. Mukava rauhallinen miljöö puistojen ja kauniiden vanhojen rakennusten keskellä. Palvelu on myös mukavaa ja nopeaa. 

Postasin someen olevani synttärikahveilla kyseisessä paikassa, eikä kulunut kauaa, kun sain tämän todella paksulla suklaalla koristellun makean leivoksen eteeni ja toivotuksen hyvää syntymäpäivää. Kiitin kauniisti hymy korvissa ja silmät tähtinä, koska olihan se aivan ihana ele <3

Muutama kuva matkalla Ulliksesta takaisin keskustaan, jossa sanoitimme ja halasimme kaverin kanssa moikat. By the way, olisikohan ollut lehtokuusama tuo pensas punaisine marjoineen, niin jos näet sellaisen, niin elä ihmeessä mene syömään niitä marjoja, ovat mjyrkyllisia.

Back to work osa kaksi jälleen 5.8. ja vein herkkuja myös töihin. Yhden halinkin sain, vaikka olisi ollut mukava saada monta halausta. Kaikki eivät vain ole halaustyyppejä, niin minkäs sille voi. Kynnetkin ovat pysyneet hyvinä toistaiseksi.

Keskiviikkona vaiko tiistaina näimme toisen kaverini kanssa ja kävimme missäs muuallakaan kuin Relife coffee shopissa juhlistamassa synttäreitä kahvittelun merkeissä. Aina mukavaa tavata ystäviä ja ihana ele tarjota synttäriherkku. Mietin vieläkin, mitä hänelle hankkisin jälkikäteen ylläriksi, vaikkei tarvitsisikaan. Aina ei tarvitse tehdä vastaelettä, vaan riittää, että on tyytyväinen siihen, mitä saa.

Kävelimme takaisin Ullanlinnasta keskustaan maisemareittiä. Näimme niin ihania taloja matkalla, että päätin, että seuraavana viikonloppuna (eli viime sunnuntaina) pitää päästä kuvailemaan vihdoin ja viimein Eiraa sekä Ullanlinnaa. Tosin emme menneet sunnuntai-kaverini kanssa samoja reittejä, joten pitää mennä joku päivä vielä uusiksi kuvailemaan.

Selloon on niin helppo lähteä kotoa sekä töistä Jokerilinjalla. Hyvien yhteyksien varrella olen ma. Muutama luontokuva tottakai vähän väliä sekä työaamuna kahvia kanisteriin (termariin) ja menoksi.

 

Joskus välillä pitää salillakin käydä höykyttämässä itseäni. Olen nykyään vain juossut muutaman päivän välein, mutta pitäisi muistaa tehdä voimatreeniäkin. Vielä kestää nilkoilla ja pohkeilla jonkin aikaa palautua juoksusta, mutta ovat alkaneet palautua nopeammin. Nesteytys ja venyttelyn muistaminen on kyllä todella tärkeää.

 

Mikähän päivä viime viikolla siirsin kissapuun yöpöydän viereen. Hän on viihtynyt siinä enemmän ja varsinkin, kun saa olla lähellä sängyssä nukkujaa (nykyään ei kyllä niin paljon jalkopäässä enää nuku) ja katsella henkilöä sängyssä, niin makoilee tuossa aina välillä. Oma unisiepparini.

 

Saapui viime lauantai, kun menin äitiä ja veljeä vastaan juna-asemalle puoli kolmen maissa.

Käytin heitä Tornissa katsomassa maisemia tottakai. Harmi, että toinen puoli oli jostain syystä remontissa, niin ei nähnyt kaikkea korkealta.

 

Kävimme uudessa lempipizzeria Prontossa syömässä, mutta äiti ja veli ottivat molemmat kinkkupizzan, mutteivät olleet tyytyväisiä kinkkuihinsa pizzoissaan. Mie olin edelleen omaasta margheritasta innoissani. Äpöstelyn jälkeen menimme luokseni tekemään kakun valmiiksi. Olin aamusella valmistanut ruotsinparhaankakun, jonka leikkasin, äiti täytti ja päällysti, tein kaakaokermavaahdon ja veli nukkui (siis roukalepäsi) sekä avasi aprikoosihillopurkin. Herätettiin veli kahvittelemaan ja syömään kakkua, kun tuli valmista. 

Kahvitteluiden jälkeen tein leipää ja taikinan noustessa kävimme veljen kanssa heittelemässä koripalloa. Pyysin äitiä laittamaan uunia lämpenemään tunnin kuluttua, kun tulisimme takaisin. Hän jäi tekemään omia hommiaan, ei tullut heittelemään palloa. Veljen kanssa oli mukavaa heitellä palloa. Leipä kävi uunissa ja sen tultua ulos piti maistaa vielä palanen, ainakin veljen, kun ei ollut sellaista vielä syönyt ja maistoin seuraksi ja muistaakseni äitikin, vaikka napamme rutisivatkin jo liitoksiaan myöten. 

Sitten kävimmekin jo nukkumaan. Veli nukkui pisimpään ja sitten äiti. Joku kuorsasi korvani juuressa, niin sain vain nelisen tuntia nukuttua ja murmutin. Seuraavana aamuna söimme aamiaista, vieraat pakkasivat ja lähdin saatille asemalle. Oli niin nätti päivä, että soitin kaverin kylään arkkitehtuurikävelylle, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Hyvää yötä.