Lukemista ja arkkitehtuuria

Viime viikonloppuna ihana aurinko tuli viikonloppupäiväänkin ja siitä sai kerrankin nauttia ulkona ihan rauhassa. Aurinko on toisinaan käynyt tervehtimässä, mutta niinä päivinä on pitänyt olla sisällä, eikä ole päässyt myös tervehtimään. Kunpa joka päivä paistaisi aurinko. Viime viikonloppuna kävin myös uimassa. En käy tällä hetkellä joka viikko, mutta käyn joka toinen viikko uimassa.

Kävin myös viime viikonloppuna vähän ikkunaostoksilla. Kävin muuten vain Isossa Omenassa ja eksytin itseni hetkeksi HM Homen astiaosastolle. Niin paljon kauniita astioita. Olen ennenkin katsonut tuota valkoista kultareunaista kuppia, jossa lukee Take your time. 

Kaunis gerbera oli Citymarketissa. Jospa se pääsi jonkun kotia sulostuttamaan.

Tämän viikon alussa tuli plussakelit ja tiedätte kai, mitä se tarkoittaa tällä lumimäärällä ja vielä kun viime viikon lopulla sitä lunta satoi vielä lisää. Sörnäisissä oli iso allas bussipysäkin edessä.

Niin kuin varmaan viimeksi mainitsinkin, että Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua ja Niin kuin vierasta maata ovat kaksi ehdottomasti lempikirjaani. Rakastan kielikuvia ja nämä kirjat lämmittävät sydäntäni. Olen muutaman vuoden nämä kaksi kirjaa joko lukenut tai kuunnellut ihanan Kirsti Valveen lukemina. Luen tai kuuntelen nämä aina tähän aikaan talvesta. Muutama vuosi sitten kuvasin Mutta minä rakastan sinua - kirjaa kuin lämpimäksi halaukseksi tai syliksi, johon voi käpertyä ja siihen tuudittautua. Nämä kaksi kirjaa lämmittävät, inspiroivat, vahvistavat luovuutta ja tuovat hyvän olon.

Tämä on lempipaitani, pehmoinen ja lämmin, sekä tottakai valkoinen. Eilen päätin mennä Punavuoren Patisserie by Teemu Auran kahvilaan, kun sain ennen joulua lahjakortin sinne ihanalta tyypiltä. Harmi kyllä en saanut tällä kertaa suosikkiani rahkapullaa, joten otin porkkanakakun, joka ei kutkuttanut läheskään niin paljon makuhermoja kuin ihana rahkapulla, jossa on lakritsijauhettakin päällä. Ei näkynyt edes laskiais croisantteja kokeiltavaksi. Kahvi oli silti hyvä, Patisserie by Teemu Aura on ihana, kun käyttää ROST - merkkistä kahvia, joka tulee suoraan Helsingin Lauttasaaresta.

  

 

Kakkukahvittelun jälkeen lähdin tallustelemaan pitkin Iso Roobertinkatua, joka on edelleen yksi ehdottomasti lempikaduistani Helsingissä. Pitkään ennen Kallioon muuttoa ensimmäisen Munkkivuoressa asutun vuoden jälkeen haaveilin pitkään asuvani Punavuoressa. Toisinaan haaveilen siitä vieläkin, mutta työmatkani kannalta minun on parasta asua siellä, missä nyt asun. Punavuoreen onneksi aina pääsee ratikalla, bussilla tai kävellen, jos sinne mielii ihastelemaan katuja ja sitä upeaa arkkitehtuuria, mitä siellä on. Piipahdin Fidassa ja Etolassakin lempikatua tallustellessani.

 

 

 

 En ole ihan varma, mihin Erottaja kuuluu vai onko se oma osansa. Iso Roobertinkadun lopun ja keskustan väliin jää Erottaja sekä Diana puisto, jota ei pahemmin mainita edes kartassa,  mikä on hassua. Tai siis kaikki kartat eivät tunnista sijaintitietoja hakiessa. Puistossa sijaitsee pienet suihkulähteet sekä Diana Tapiontytär - niminen patsas. Erottajan atlantit ovat upeita. Sitä vastapäisessä rakennuksessa on myös atlanttipari, mutta ne ei ole jostain syystä yhtä erottuvat tai ainakaan yhtä hienot. Nämä kaksi atlanttia oikeastaan hieman eroaa muista ihmisatlanteista, joita Helsingissä on myös esimerkiksi Mikonkadulla ja Aleksanterinkadulla.

 Kotiin eilen tultua teki ruoan jälkeen vielä mieli jotain, minkä saisi kokoon vedestä, kananmunista, sokerista ja vehnäjauhosta. Aikani etsittyä ei löytynyt sopivaa kakkuohjetta (jonain päivänä kyllä, tarvitsee vain leivontamargariinia) tai keksiohjetta, mutta löysin jälleen kerran Valion lettuohjeen ja kokeilin, millaisia lettuja tulisi, jos vaihtaisin ohjeessa mainitun maidon veteen. Taikina sai tekeytyä puoli tuntia ja tomerana ihmisenä lähdin lähikaupasta hakemaan Oddlygoodin kauravispiä, jota vispasin tujauksella sokeria ja vaniljasokeria vaahdoksi lettujen päälle. 

Söin kuusi lettua ja kärsin yöllä vuotavasta nenästä. Kehollani on jotain tietynlaisia yhdistelmiä vastaan. Lisäksi jos huomaan, että yöllä tai aamulla on tulossa vesisadetta, niin nukun lisäksi aamutakilla. En tiedä, pääseekö ilman kosteus oikeasti sisään vai ei, mutta aina sadeilmalla nenäni alkaa tuhisemaan. Vaikka olisi kaksikymmentä astetta pakkasta, niin se ei haittaa ollenkaan, mutta jos on plus kolme astetta plussaa ja sataa, niin nenänihän tuhisee.

Kissa oli sitä mieltä, että häntä pitää silitellä, eikä katsella sarjaa tai tehdä kryptoa. Olen nyt joka ilta juonut vihreää teetä ja olen kyllä tuntevinani hyviä vaikutuksia, mitä vihreä tee saa aikaan.

 

Tänään kävin ensin hakemassa yhden puhdistusvälineen, jonka jälkeen suunnistin Töölöntorille, missä kävin Espresso Housessa käyttämässä sovelluksessa olevan synttäriedun eli ilmaisen juoman, minkä jälkeen suuntasin Töölön kirjastoon. Luin siellä yläkerrassa Eppu Nuotion kirjan loppuun ja löysin kolme uutta kirjaa lainattavaksi. Kiva kirjanmerkki on Aleksi Lydmanin alias Kenkämaakarin käsialaa.

 

 

Nämä rakennukset eivät pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa. Pitäisi enemmän kuvata yksityiskohtia, joista näkyy, miksi rakastan niin paljon tiettyjen talojen arkkitehtuurista kädenjälkeä. Tottakai jokainen myös arkkitehtuuria ja estetiikkaa rakastava näkisi parhaiten nämä talot kokonaisina kaunottarina paikan päällä. Ajattelin eilen ja tänään, ettei pilvisellä säällä ole kivaa kuvailla. Annoin silti kameran pitkästä aikaa laulaa ja hyvä niin. Siitä oli jo aikaa, että olin keskittynyt kuvailemaan arkkitehtuuria. Toki jokin kaunis päivä auringon paistaessa voisin ottaa ihan minijärkkärini matkaan mukaan ja tehdä vartavasten kuvailukäppäilyä.

Kirjat kassissa ja hyvä mieli kainalossa poistuin kirjastosta sekä hyppäsin kolmekymppisen bussin matkaan mukaan kohti Punavuorta. Sinebrychoffin taidemuseossa oli tarkoitus käydä jo pari vai kolme viikkoa sitten, kun näin sinne tulleen uuden näyttelyn (tai ainakin muutama uusi taulu esille) nimeltä Valentin de Boulogne: Italian allegoria. Muutama taulu siellä oli vaihtunut ja näyttelyn päätaulu oli kaunis ja koko seinän kokoinen. 

 

 

 

 

 

  

 

 

  

 

 

 

  

 

 

Se, joka väitti Huvilakadun olevan Helsingin kaunein katu, ei varmaan ole kävellyt Uudenmaankadulla, joka on ihan täynnä kauniita koristeellisia taloja. Kuikuilin Yrjönkadullekin päin, mutta taidan mennä sinne kuvaamaan jonain toisena päivänä.

Erottajalla jälleen. Oli arkkitehtuuripainotteinen viikonloppu. Tänäänkin yrittäessäni keksiä tekemistä, kun kaveri joutui valitettavasti perumaan tapaamisen, niin kerroin itselleni bussissa, ettei minulla ole kiire mihinkään. Oli vasta keskipäivä ja olisi vielä kymmenen tuntia aikaa ennen pään painamista tyynyyn ja unen siepatessa mukaansa. Olin viitisen tuntia ulkosalla ja kävin myös kirjakaupassa etsimässä lahjan ja vähän ruokaostoksillakin. Nyt se kymmenen tuntia on kulunut ja tekisi mieli lukea vielä hetki sängyssä. Huomenna on jälleen päivä ja viikko uusi.  

Hyvää yötä ja voimia tulevaan viikkoon!