Ihmetteletkö koskaan, mitä se tuntematon ihmettelee, jonka hymysi saavutti, vaikka se oli luotu hyväntuulisesta juttelusta ystävän kanssa, joka seurasi ovesta perässä. Tuskin hän sitä ehti edes ajatella, ihmissumassa, kun tuntemattomat toisilleen hymyilevät sattumalta, koskettavat ohi kulkiessaan. Joskus se hymy voi hyvinkin pelastaa jonkun satunnaisen ihmisen päivän. Sattumalta.
Kommentoin tästä ystävälleni, että jospa tämä Suomi olisi enemmän sellainen maa, jossa ihmiset tervehtivät tuntemattomia, hymyilevät herkästi, kehuvat kenkiä ja mekkoa sillä mitään erityistä tarkoittamatta, ovat vain ystävällisiä koska voivat olla. Saavuttavat sanansa koskettamalla käsivartta.
Kävin viime viikonloppuna Turussa ja olin jälleen pitkästä aikaa iloisesti yllättynyt. Yllättynyt siitä, miten sosiaalisia ja asiakaspalveluhenkisiä ihmiset ovat kirjastossa ja kauppakeskusten kaupoissa. Kaikissa paitsi yhdessä, mutta tuntui, että se oli enemmän hyvää sosiaalisuutta ja asiakaspalveluhenkisyyttä kuin Helsingissä pitkään aikaan.
Vai hymyilevätkö ihmiset enemmän niille, jotka hymyilevät jo valmiiksi? Hyvällä tuulella sitä katsoo enemmän ihmisiä kasvoihin, muodostaa katsekontakteja, hajanaisia hymyjä suunpielessä. Hyvässä seurassa ei edes tiedä jatkuvasta hymystä kasvoillaan. Hymy palaa takaisin. Se on totta.
Joskus haluaisin voivani muodostaa kontakteja ja pieniä juttutuokioita kenen tahansa kanssa, jonka tapaan kaupungilla. Olla joskus niin kuin äitini, sosiaalisesti todella rohkea. Nykyään joidenkin mielestä sellainen on hieman kiusallista, tunkeilevaa. Tosin se johtuu näkymättömästä suojakuoresta, jota jokainen tuntuu pitävän ympärillään, kunnes joku hyväntahtoinen murtautuu huomaamatta läpi ja huomaat jutelleesi sitsättiä jo hyvän aikaa. Äitini on sosiaalisesti sellainen, jonkalaisia Suomessa pitäisi olla enemmänkin: ihmisiä, jotka ohimennen kehuvat, vitsailevat ja naurahtavat jollekin ohimenevälle sattumalle, kysyvät jotain muuta kuin tietä seuraavaan kohtaamispaikkaan. Ei kaikki niitä vitsejä ymmärrä eikä tarvitsekaan ymmärtää, mutta tärkeintä on yrittäminen, kontaktin luominen, ihmisten läheisyys ympärillä.
Aurinkoiset aamut ovat kaikkein ihanimpia. Niin kuin aurinko eilenkin.
Bussia odotellessa ja hieno savupatsas auringon vieressä.
Eräänä iltana illan sininen hetki. Kuuntelin Studio Ghiblin unimusiikkia Youtubesta telkkarista. Kissa piti seuraa ja uinaili lähellä.
Pitkästä aikaa koiven kipeytymisen jälkeen eräänä päivänä kissakin pääsi haistelemaan ulkoilmaa. Valon vielä riittäessä töiden jälkeen kotiin tultua.
Kukat saavat aina jäädä kauppaan, vaikka haaveilenkin tällä hetkellä ihanista pastellinsävyisistä gerberoista. Jospa jonain päivänä vielä. Tai istutan parvekkeelle monta ruukullista.
Mikähän päivä se olikaan, kun olin pitkästä pitkästä aikaa nauttimassa ihanan aurinkoisesta ilmasta viikonloppuna kävelemällä Ruoholahden Citymarketissa käynnin jälkeen Lapinlahden rantareittiä Hietsulle ja sieltä bussipysäkille. Tuli varmaan tallustettua kahdeksan kilometriä sinä päivänä.
Olin jälleen pari päivää kotosalla kuumeen yllättäessä ja pienen nuhankin sekä karhean kurkun. Töihin palatessa ääneni oli ihastuttavan matala ja käheä, mutta kyllä se siitä taas höpöttelemällä normalisoitui. Tämä karvanaama sekä aurinko piti minulle sairastuvalla seuraa. Herr Vincent täytti vuoden eilen.
La Torrefazione. Oli pari tuntia aikaa viime keskiviikkona ennen osteopaatille menoa, joten kävin syömässä paikassa, jossa olen Hakaniemessä aina ohi kulkenut, mutta nyt menin sisään. Sisällä oleva avaruus yllätti minut. Viihtyisä paikka oli, mutta olin liian tuhdisti pukeutunut sinä päivänä, joten piti päästä nopeasti jälleen ulkoilmaan.
15. päivä kuljin Hakaniemestä Kallion kirjastoon ja pitkästä aikaa Kallion kirjastosta Sörnäisiin. En muistanutkaan, kuinka kaunista arkkitehtuuria Kalliossa on. Onneksi ehdin ihailla sitä matkalla kauniilla ilmalla. 15. päivä kävin ensimmäistä kertaa osteopaatilla, kun vakihierojani sitä suositteli. Olin käynyt lääkärillä näyttämässä koipeani sekä fysioterapeutillani, mutta onneksi hieroja osasi suositella osteopaattia. Nyt tuntui, että oli kerrankin joku, joka oikeasti tiesi, mistä oli kyse ja hän jaksoi keskittyä sekä selittää jalan toiminnasta ja päätteli, miten vaivani on tullut sekä miten se voisi mennä pois. Hän kertoi jopa sen nimen, jota en juuri nyt muista. Kuulemma vaiva lähtee itsekseen pois, mutta sain monta hyvää vinkkiä jalan kuntoutukseen, ja kuten itsekin ponderoin, niin nilkkavaiva on tosiaan tullut siitä, että varon liikaa astumasta jalalle, jolloin nilkan lihakset, nivelet ja luut ovat jumiutuneet.
Hän myös osasi käsitellä jalkaa sekä niksautti ilmeisesti loksuvan nilkkani ns. paikoilleen. Sen käynnin jälkeen nilkka tuntui heti jopa pehmeämmältä astua kuin oikean jalan terve nilkka. Muutenkin olen yrittänyt olla vähemmän varomatta astumista, muutaman kerran jopa hypännyt. Pian pääsen varmasti taas juoksemaan!
Välillä pitää käydä haukkaamassa jotain Friends&Brgrssakin. Heidän ranunsa ovat parhaimpia, vaikkakin kaikkialla on edelleen liian suolaiset purilaiset. Tällä kertaa otin halloumipurilaisen, om nom.
Matkaevääksi ja perjantaiherkuksi Robert's coffeesta soijahasselpähkinämocha sekä pulla.
Perjantaina lähdin heti töiden jälkeen äitiä ja veljeä moikkaamaan Kaarinaan, koska oli jo ehtinyt kulua viime tapaamisesta eli joulusta aikaa ja alkoi olla ikävä. Perjantaina kävimme saunassa ja voi että, kuinka iho ja olo tuli pehmeäksi, ihanaksi ja raukeaksi. Oli huiput löylyt ja Kaarinan vesi on kyllä ihan parasta! Pitäisi aina juoda Kaarinan vettä, niin hyvää se tekee.
Lauantaina sain siivota keittiötä ja kävimme äidin kanssa kauppakeskuksessa, missä seikkailusta kerroin jo aiemminkin. Löysin uudet aurinkolasit itselleni, jee! Kaupasta hankimme ruokatarpeita. Söimme lounaaksi kalapihvejä ja ihan aitoa perunamuussia sekä kalakastiketta, kurkkua ja tomaattia. Söimme myös makeaa ihan överisti. Perjantai-iltana Lindorin pieniä suklaamunia, lauantaina ja sunnuntai-aamuna aprikoosi-rahkapiirakkaa sekä kuulemma leffan kaverina Ben&Jerrysin jäätelöä. Katsoimme kaksi leffaa. Pelasin myös veljeni kanssa jo jonkin aikaa mielessä pyörinyttä Worms-peliä, jota pelasimme pieninä. Nostalgiaa. Sunnuntaina lähdin yhdentoista aikaan takaisin kohti Helsinkiä, enkä mennyt tällä kertaa vielä Heurekaan, jospa ensi viikonloppuna sitten.
Löysin Netflixistä itselleni uuden sarjan, Nadiya leipoo, joka on kyllä kokonaisuudessaan aivan loistava ja herkullinen. Kuuntelen tällä hetkellä äänikirjoista Lindsey Kelkin I heart New York - kirjaa, joka on yhden kirjasarjan ensimmäinen osa. Se on kevyt, värikäs ja riemastuttava ihanalla englanninkielisellä lukijalla.
 |
Tämä söpö apina kökötti Narinkkatorilla sellaisen putiikin ikkunassa,
jonka ohi aina kävelen ja tulen joka kerta hyvälle tuulelle.
En ole koskaan käynyt siellä sisällä, vaikka joku päivä varmasti voisi. |
Tänään näin töiden jälkeen ystävää, josta alussa mainitsin. Harmaasta säästä ja vesisateesta huolimatta oli töissäkin hieno päivä. Pidin pitkästä aikaa jumppatunnin ja sain vetää vähän rooliakin karvahatun ja aksentinmuunnoksen kera. Siitä tuli hurja confident - boost koko loppupäiväksi.
Bussissa matkalla keskustaan törmäsi yhteen ihanaan ihmiseen, jota nähdessäni aina ilahdun. Hän kommentoi keltaista sadetakkiani ja saimme hyvät turinat väreistä ja mitä mieleen tulikin. Hänen seurassaan minulla on aina lämmin olo ja hän on muutenkin ihana ja upea ihminen. Noustessaan omalla pysäkillään pois hän kiitti turinatuokiosta ja minä myös, sekä toivotti mukavaa viikon jatkoa.
Olin sopinut töiden jälkeen ystävän kanssa tapaamisen. Saapuessani päätepysäkille ja nähdessäni ystävää asemalla olin ihan täpinöissä ja olin että "jee, ihmisiä kaikkialla let's smile 1000 wolts!". Sisälläni kupli ja olin yhtä hymyä. Kävimme Espresso Housessa hetken höpöttämässä, söin kana-mozzarella-foccaccian ja kookoscappuccinon. Kävimme Roundia katsomassa, muttemme tällä kertaa mitään hankkineet. Cybershopissa pyörähdimme ja päädyimme ihastelemaan Forumiin Aurinko - nimiseen kauppaan, jossa oli kaikkea afrikkalaishenkistä, mm. ihana Ganesha - patsas, hienoja kiviä, puukoruja ja puuesineitä sekä ihastuttavan kesäisiä vaatteita. Kommentoin, että siellä on kesä aina. Pitänee palata sinne paremmalla ajalla. Heippasimme kaverin kanssa moikat eikä haitannut, vaikka bussikin pyrähti pois pysäkiltä, kun olin viiden metrin päässä ovesta. Seuraava bussi saapui kymmenen minuutin kuluttua ja jatkoin alkutekstiä hyvään flowhun päästyäni.
Lisäksi sain tänään Budget Sportista paketin, jota en ole vielä avannut, mutta siellä minua odottaa uusi ihana vaaleanpunainen kuoritakki, jonka hankin kevättä varten sekä keltaiset college-housut ja keltainen college-takki. Nyt pitäisi pestä hampaat ja keretä nukkumaan. Mieli vain pyörii kuin hyrrä, se kihertää ja suu leviää edelleen korvia kohti.
Ihanaa viikon jatkoa!
